Mustikka on palautunut mukavasti kolme vuotta sitten ensiharvennettuun männikköön. Aluskasvoksen poistaminen ja harvennus ovat luoneet hyvät olosuhteet mustikalle vuosikymmeniksi.
Mustikka on palautunut mukavasti kolme vuotta sitten ensiharvennettuun männikköön. Aluskasvoksen poistaminen ja harvennus ovat luoneet hyvät olosuhteet mustikalle vuosikymmeniksi.
Metsänhoito
Juurikin näin. Parhaimmat mustikkapaikat olen aina löytänyt väljäksi harvennetuista mäntymetsiköistä. Maapohja saa olla hyvinkin karu ja kallioinen ja siitäkin huolimatta mustikkaa on joskus niin, että ei meinaa jalansijaa löytyä. Jos ”metsän peittoon” joutuminen pelottaa, niin ajourat johdattaa ennenpitkää tienvarteen.
Liekö hakkuutähteissä elävillä otuksilla ja pölytyksen onnistumisella jotain yhteistä? Vaikka kovasti vaahdotaan, että hakkuut tuhoavat marjasadot, niin totuus on, että käsittelemättömista metsistä ei löydy marjan pyörylää!
Mukavan näköistä puustoa ensiharvennuskohteeksi.
Oikein ensiharvennettu. Nyt kakkosharvennuksella on puuta jota ottaa. Ja tukkia myös tulee. Ihan vielä ei tokkiinsa sen aika mutta muutaman vuoden sisään kyllä.
Gla:lle vastaan ,että Finsilvan enskat ovat yleisesti tällaisia ja ihan ilman suurempia poppakonsteja. Kaikki ajallaan ,niin tulos on tämä. Ripaus lannoitetta palstalle ja johan kasvaa puut ja mustikatkin ovat kooltaan kuin juolukoita.
Pikkuisen on kuivuus vaivannut ,mutta kosteammissa paikoissa mustikka on ihan kohtuullisen kokoista ja määrääkin löytyy. Puolukasta näyttää tulevan myös hyvä sato varsinkin ,jos saadaan vähän vettä lisää.
Muistan kun tulin palstalle mukaan vuonna 2008, niin jotkut väittivät ilmeisesti ihan tosissaan, että metsien hoito vie marjat metsistä, vaikka asiahan aina ollut juuri päinvastoin. Haluaisin oikeasti tavata ihmisen, joka löytää kunnon marjasaaliita kymmeniä vuosia täysin hoitamattomana olleista metsistä, jos nyt ei puhuta jostain pohjoisen hillasoista, mutta eihän ne nyt oikein metsiäkään ole.
Kyseiseen aikaan oli myös vallalla käsitys ,että metsälinnut kärsivät metsätaloudesta ja avohakkuista. Metso erityisesti. Alan kärkipään tutkijoillekin oli iso yllätys ,kun metsojen soitimia alkoi löytyä ensiharvennetuista männiköistä , vaikka vanhojen metsien kaatamista ja soidinpaikkojen tuhoutumista pidettiin metsokadon ensisijaisena syynä.
Eihän se metso vielä taimikoissa viihdy ,mutta harvennettu metsä kelpaa soidinpaikaksi mainiosti ja ravintoa on tarjolla tuleville poikasille ylenmäärin, kuten kuvasta näkyy.
Täytyykin tässä lähteä keräämään ämpärillinen mustikoita ennen sadetta ja muutama vielä sateiden jälkeen ,kun mustikkaa riittää vanhoilla ”rikospaikpaikoilla” ja varsinkin siellä ,mihin on ripsautettu vähän lannoitteita. Ajouria pitkin ja ihan lenkkarit jalassa kuivin jaloin ämpäri täyttyy. Pikkuisen on kuitenkin pidettävä silmiä auki , että ei satuta karhuperheen kanssa samalle marikolle kovin lähekkäin.
Mustikkaa on Kainuussa paljon vähän joka paikassa. Ei ole havaittavissa luontokatoa, vaan metsäluonto kukoistaa. Metsien terveys on hyvä. Koivun lehdissäkään ei näy yhtään keltaisia lehtiä eli koivunruostetta ei tänä kesänä ole. Pajujen lehdet tosin ovat jonkin ruosteen kourissa.