Siinä on haavasta tehty tekopökkelö ja latva jätetty tarkoituksella hirvien ruuaksi. Taustalla näkyy istutuskoivikko ja nämä on tehty vuosi pari istutuksesta harvennuksen yhteydessä. Näitä on tehty siis pitkin metsää tarkoituksena, että hirvet syö mieluummin haapaa kuin koivua ja niinhän ne teki. Tuossa on isompi säästöpuuryhmä niin siinä jäi vielä pystyynkin. Sitten kun latva hupenee niin tekevät juurivesaa mitä jatkossa sitten voivat syödä.
Erinomaista poltinpuuvärkkiä tuo rasiin kuivanut kuorittu haapa. Mitään muuta hyötyä niistä ei enää ole koska ei kuiva kelo mitään elämää ruoki.
Onko jeessin koivun istutukset säilyneet hyvin, oletan, että haapa-alueiden seuduilla?
Tuolla pohjois-satakunnan palstalla ei ollut mitään ongelmia. Mutta tämä H-vallan seutu on kyllä synkkää hirvieläinalaa. Vuodesta toiseen. Nyt tosiaan keväällä istuttamani raudukset ovat saaneet siipeensä oikein kunnolla hirvien repimisestä. Ja kun on pehmeä multamaa ne nousevat vielä helposti ylös repäisyssä. Olen koittanut niitä pelastella painamalla takaisin maahan. Nyt hirvikärpästen kanssa homma on tuskaa. Jotain tars tehdä Koirakorvessa metsästäjät! Enemmän lupia hakuun tämän vuoden varovaisen haun lisäyksen jälkeenkin.
Haapa ja raita on monimuotoisuudeltaan, myös kuolleena lahoavana, monimuotoisuudelle arvokkaimpia puulajeja. Tosin on tammikin.
Kuivasenakin em. tuottaa sieniä, jäkäliä, kääpiä, toimii alustana sellaisille petokuoriasille, jotka syö haitallisempia ötököitä.
Pystylaho tikoille ja kolopesijöille. Monimuotoisuudelle on paikkansa ja pienillä teoilla voi olla isompi vaikutus kuin ajatella saattaa.
Poltinpuuta riittää kyllä- riittääkö monimuotoisuutta talousmetsän sisällä?
Eipä tuosta täkäläiselle sorkkaeläinkannalle moneksi päiväksi iloa ole. Melkoinen määrä noita pitäisi olla.
Tänä keväänä nähty 5 eri hirveä. Tuohon aikaan kun tuo taimikko laitettu niin naapuri kuvasi 7 eri hirveä. Kuinka paljon siellä sinun tontillasi on sitten hirviä?
Kukahan on keksinyt nämä riistatiheiköt?
Hiiriäkö niissä kasvatetaan? Isommilta linnuilta tippuu siivet, jos erehtyy sinne lentämään. Teeren siipiväli hipoo 90cm ja metson siipiväli hipoo 129cm. Hirvelläkin pää kipeänä, jos yrittää sinne piiloon.
Pienissä kuusissa 2-4metriä on valtavasti linnunpesiä, raivatessa niitä löytää paljon. Jos ei olisi suojatiheiköitä niin saattaisi olla vaan hehtaaritolkulla pikkulinnuilta kuollutta metsää totaaliraivausten perästä. Jos haapoja tai koivuja ei jätä puskiin tai 10% sekoitusta, niin sertifikaattien lahopuumääriin ei päästä. Jos pohja vedetään ihan puhtaaksi niin hirville ei ole siellä syötävää vaikka niistä ei olisi siellä harmia. Joku ranteen paksuinen pihlaja kasvaa todella hitaasti männikön alla, saattaa olla 30-40vuotias. Se on jo tärkeää et ensiharvennuksesta asti, että pohjalle jäisi kaikkea sillä se aina vähentää taimikoiden syöntitarvetta.
”Sitä kaikkea” on vain raivattava aika-ajoin niin ,että eivät haittaa taimikon kasvua ja ,että ylimääräinen puuaines pysyy pituudeltaan hirven turvan alapuolella. Työmääräkään ei kasva ylivoimaiseksi ,kun raivataan kohde
…raivataan kohde poisettavan materiaaliin ollessa pientä.
Joo, miten liitty taimikkoa haittaava puista sekapuuston jättämiseen, sertifikaattien vaatimusten täyttämiseen ja suojatiheiköihin? Olen aika hyvä arvioimaan kyllä mikä puu taimikoissa haittaa ja mikä jätetään kasvamaan ei tarvitse huolehtia.
Mielikuvaa luodaan kokoajan miten jaksollinen metsätalous ei piittaa luontoarvoista kuten Pukkala iltalehdessä juuri:”Pukkala pitää ympäristö- ja metsäsertifikaatteja jokseenkin turhina ja ”kunnianhimottomina”. Pukkala on myös metsänomistaja.Sertifikaatit eivät osoita, että metsätalous olisi oikeasti vastuullista tai luontoarvojen ja ympäristövaikutusten puolesta hyvää, Pukkala toteaa.”
Raivokas raivaaminen 1-puulajin metsän tuottamiseksi antaa keskinkertaisen myös puuston kasvun muodossa. Olen 20-25% sekoituksella ja 7-vuotiaana tehdyllä varhaisperkauksella saanut kasvatettua lähes tuplamäärän puuta samalla tiheydellä verrattuna 100% kuusikkoon. Tuon myöhemmin lukuja ja kuvia. Keskinkertaisella tekemisellä saa keskinkertaista tuloksia eli jatkuvalla kaiken raivaamisella. Kasvun ja luonnon yhteensovittaminen ei ole niin vaikeaa.
Minä käsittelen metsien hoitamista maanomistajan kannalta. Sellaisen ,joka kykenee itse suoriutumaan hoitohommista. Kun raivaukset toteutetaan riittävän varhain ,niistä suoriutuu eläkeläinen ja jopa toimistotöitä tekevä hento naispuolinen henkilökin . Koska kaikille ei riitä ”ammattiraivoojia” , on lisättävä omatoimisuutta.
Kun raivauksia siirretään tuonnemmas ,ne jäävät käytännössä työläytensä takia tekemättä. Käy helposti niinkin ,että taimikko on pilalla etukasvuisen lehtipuun suosimisen seurauksena eikä hirvieläimille löydy syötävää koko pusikosta. Lehtipuuvesakon latvukset ovat liian korkealla eikä esim. mustikan varvut menesty.
Raivaus ei hävitä vesakkoa kokonaan. Uutta on tilalla jo parissa vuodessa. Raivaus useampaan kertaan ei lisää työmäärää. Puuston kasvun se sitävastoin varmistaa . Hoitamaton tai heikosti hoidettu taimikko tarjoaa yllättävän niukasti ravintoa hirvieläimille ,kun eväs on ulottumattomissa. Alle jääneet havupuut sitävastoin voivat huonosti ja varsinkin heikossa hapessa oleva mänty tulee syödyksi.
Kuten jo aiemmin olen moneen kertaan todennut, tein itsekin mieluusti aikanaan haavoista tekopökkelöitä ja pudotin latvuksen jänisten ja hirvieläinten syötäväksi . Ja kuten kuvassa , hirvieläimet hoitelivat ”vesakontorjunnan” pökkelön ympärillä. Ympäröivä nuori puustokin virkistyi kummasti ,eikä haapa uhannut niiden kasvua. Hyönteisetkin saivat kodin.
Minä en suosi etukasvuisen koivun kasvatusta. Uudet tutkimukset , sekapuustoon kannustamiset ja liian varhaiset perkaukset ja metsäyhtiöiden kasvatusmallit suosivat etukasvuista koivua. Tutkimusten pari vuotta etumatkaa koivulle eivät pidä yhtään paikkaansa. Ovat tekaistu 2 vuodessa. 5 vuoden varhaisperkaus ei anna kuusille tarpeeksi etumatkaa, 7 vuotta antaa. 5 vuotta ei tapa yhtään kantoa, lisää vesakkoa 5 kertaiseksi ja siitä ei selviä maanomistaja vaan ammattilainen joutuu tekemään sen vaikeusluokka vaikeana, tapahtuu niinkuin Morizin kuvassa. Ohjeissa on ollut, että mm
5-v varhaisperkauksessa jätetään kaikki havupuun taimet niin se tarkoittaa, että kuutiot kaadetaan maahan ja maanomistajalle tulee laihempi tulos kun kasvua ei keskitetä. Samoin käy metsäyhtiöiden ohjeiden kanssa jättää siemensyntyistä 5v varhaisperkauksessa, sama homma, kuutiot kaadet maahan taimikonhoidossa. Jopa vesakko kasvaa vielä yli 5v varhaisperkauksessa. Tämä on luonnon kannalta todella surkea tilanne kun niinkuin metsäkehdessä oli maanomistajalla, jonka ainut tapa onnistua oli tehdä 100% kuusikko kun ei osaa eikä pysty kun perkaukset aloittaa liian aikaisin. Se todellakin näkyy kuutioissa ja tilipussissa kun taimikonhoito on vaikea ja turhaan kasvaneet puut maassa.
Yksityisille maanomistajille tulee myös väkisin onnistumisia kun kaikki eivät muista tilata ajoissa ja saavat parhaan käsittelyn. Ongelma on miksi tätä wi ymmärretä on se, että ei ole ihmisiä,j otka olisivat kymmeniä vuosia seurannut ja tehnyt istutuzkuusentaimikoita. Hienojakoisilla maalajeille on myös merkitystä mitä maan alla tapahtuu ja mitä maan pinnalle tulee. Vesakko suojaa vielä 7-vuotiaana kuusia paahteelta ja pitää pintamaan alla kosteana jolloin juuret kasvavat todella hyvin ja ne räjähtävät kasvuun 7-8 vuotiaina kun varsinkin ilmastonmuutoksen seurauksena kuusen alkukasvatus paahteessa valopuuna ei tuota yhtään paljon.
Raivaa miten rsivast ,kunhan säästettävän koivun ympärillä on sina vapaata tilaa kolme metriä joka suuntaan ja havupuutaimia ( luontaisiakasn) ei ole kasvatussuosituksia tiheämmässä varhaisperkauksen jälkeen. Puut mahtuvat kasvamaan ja kuutioita synty kohisten.
Kukaan ei kiellä tekemästä varsinaista taimikonhoitoakaan aikaisemmin, mikäli tilanne niin vaatii. Ei ole työlästä ,kun saa kaataa ohuempaa tavaraa. Jäljilleen tuskin tarvitsee tämän jälkeen palata ainakaan kuusikoissa. Kevyt ennakkoraivaus riittää ,kun harvennus on ajankohtaista . Hakkuukertymäkin vähintään 70m3/ha.
Aika paljon on saanu tehdä ihan yleisen ohjeen mukaan tehtynä kun varhaisperkauksilla oli, että säästä kaikki havupuun taimet ja onko nykyään, että metrin välein. Tuo 70m3 hakkuukertymä saavutetaan huomattavasti nopeammin 7-vuoden varhaisperkauksella sillä koivujen ja mäntyjen optimointi onnistuu silloin parhaiten sekä kasvulisäys mikä tulee kun 7-varhaisperkauksen jälkeen koivun kantoja jo kuolee huomattavasti vesomatta verrattuna 5-vuotiaana tehtyyn vatmrhaidperkaukseen. Silloin kun ei ole varjostusta yhtään niin mikään ei estä kantoja vesomasta toisinkuin myöhemmin tehtävään. Petkeles sanoi yhden ainoan kerran jotain järkevää:” mikään taimikkonei voi olla jatkuvasti raivattuna.” 5-vuotiaana varhaisperattu kasvattaa työmäärää 50% ja kuluja vastaavasti sekä pienentää merkittävästi kasvua.
Hienojakoisilla maa-aineksilla silläon myös merkitystä mitä tapahtuu maan alla kun juuret kasvavat koivulla vähän suuremmiksi niin se möyhentää maata ja lahotessaan antaa kuusten juurten levittäytyä nopeasti tiheään maahan
Lisäksi tavaran paksuus kuohkeuttaa maata ja toimii.
Mutta suorittavan ohjeilla toki pääsee ihan keskinkertaisiin tuloksiin. Keskinkertaisuus ei välttämättä enää vaan riitä kaikille, se luonto on köyhää, kulut suuret ja kasvu keskinkertaista, mutta keskinkertaiset metsänomistajat selviävät vähäisillä kyvyillä kyllä.
Eipä olisi ohjeistuksia muutettu ,ellei niitä olisi testattu ja toimiviksi havaittu.
PS. Mitä paksumpi kanto ,sitä enemmän lehtipuulla on enegiaa tuottaa uusia versoja. Laaja juuristo on lisäksi jo valmiina. Sormenvahvuisella räipällä ei ole ja se kuivuu äkkiä katkaisun jälkeen niille sijoilleen . …ja olen minäkin ”muutaman” tankillisen taivauksissa polttanut 50 vuoden aikana ja nähnyt miten raivauksessa selvitään vähimmällä vaivalla. Tämä ei myöskään tarkoita ,että lopputulos kärsii. Varhain raivatuilla kohteilla kasvu on ollut parasta. Moton mittaustiedot vahvistavat väitteeni. Niitä kertyi 35 vuoden ajan.
Tuossa näkyy miten käy paksuille kannoille 7-vuotiaan varhaisperatussa: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/minka-koolla-on-mika-merkitys/
Ja sitten miten käy 5-vuotiaana varhaisperatussa:https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/raskasta-hommaa/
Kyllähän sitä voi moton kopista kuvitella kaikkea, kymmeniä vuosia olen raivannut ja pelkkää kuusentaimikkoa varmaan 1000ha, no en tiedä tarkkaan mutta jotain noin suunnilleen. Alkaa jo ymmärtämään jo vuoden ja tarkkuulla miten ne kasvaa ja missä suhteessa muut puulajit kasvaa ja vesoo.
Metsuri motokuski kyseli 2016, että haluaisinpa nähdä miltä nuo kuuset näyttää mistä nuo paksut koivut on kaadettu, niistä on vasti-ikään laitettu kuva. Siinä 2006 istutettu 2013 varhaisperattu ja siinä on 2020 ollu 70m3 puuta ja kasvu 8m3 siinä 18vuoden kieppeillä kasvu on muilla vastaavilla kuvioilla 10m3/vuodessa ja n. 22-vuotiaana kuviolla alkaa olla jo n. 150m3. Nyt on lukuja jo vähän ku metsuri motokuski vähän epäilevältä vaikutti.
Minäkin tein morizin tavalla raivattuja vertailukuvioita. Niitä toistuu tuo asia, että pienet kannot vesoo tosi paljon ja myöhemmin raivatut ovat helppohoitoisempia ja kovempia kasvamaan. Ikävä kyllä raskas homma ei pääty tuohon toiseen raivauskertaan vaan joudutaan tekemää vielä kolmas raivaus kun kuuset ovat enemmän kynttilän muotoisia.
Aikoinaan jossain kurssilla kerrottiin ettei pohjapinta-ala kykene tuottamaan kuutioita kuin määrätyn määrän ja ne kuutiot kannattaa kerryttää niihin tiettyihin puihin.
Nykyään noita kasvatusmalleja on yhtä paljon kuin isäntäkin ja yhtä paljon kuin viitsivät tehdä.
Itsellä nyt kahden hehtaarin kokeilu joka on tällähetkellä todella kaunis sekametsä. Sanonkin kasvattavan siitä puistometsän, jota ei normaalit hoidot koske.
Istutettu isoilla koivun taimilla. Raivattu ja harvennettu joka toinen vuosi ja kahteen kertaan käsitelty glugoosilla, kahteen kertaan hirvikärpästen koarkoittimella. Ajatuksena, jos ei hirviä niin ei hirvikärpäsiäkään .
Koivujen sekaan syntyi paljon kuusen ja männyn taimia, jotka kasvavat kohisten. Raivatessa olen kaatanut sääliä tuntematta koivuja niin, että kuusista ja männyistä jäänyt kasvamaan ikäänkuin omia ryhmiään. Koivut nyt noin 5-6 metrisiä upeita suoria valkorunkoisia. Järempiä ja kilpalatvoja olen leikellyt. Myös koivuista. Havupuissa ei vielä näy varjostuksen merkkejä, kasvu hyvää. Ensiharvennuksessa päätän mitä jää kasvamaan.
Jos joku suree menetettyjä alkuvaiheen tuloja, niin eihän risuista mitään tuloa kerry eikä ensiharvennuksistakaan vieraalla teetettyä.