Tämä tien pätkä on vuosi sitten muotoiltu luiskakauhalla sianselälle. Lanasin tien heinäkuussa ja se on pysynyt erinomaisessa kunnossa näin syyskuulle asti.
Eipä tässä sen kummempaa. Tien oikea muoto ja murskekerros pinnassa; lanaus kerran, pari kesässä, niin pysyy kunnossa.
Vai että ite. Aika hyvä sittenkin. Lanaksi sen havaitsin ennen kuin luin aloitustekstisi.
Selvyyden vuoksi sanottava, että enhän minä TÄTÄ taivaansinistä lanaa ole tietenkään koskaan nähnyt livenä, vaan muistuu mieleeni muuan viininpunainen laite lapsuudesta.
Akseli ja pyörät on hevoskärrystä. Yllättävän vahvat laakerit; avasin, kiristin ja rasvasin. Kestää ajaa vaikka Utsjoelle. Ei kai tuo Kisi niin kaukana asune. 🙂
No enhän minä nyt Utsjoella, mutta mitäs jos muutankin sinne (siellä olisi eräs pahuksen ihanasti patinoitunut ikivanha hirsimökki, haaveiden täyttymys!) – on nimittäin niin kutkuttava ajatus, että Leevi Sytky körryyttelisi sinne raktorilla ja vetäisi perässään tuota lanakaunotarta.
Kyllä Leevi ajelisi pitkänkin matkan. Jos vahingossa vaihtaisi lanan siihen kuormurin perästä tehtyyn vetävään kärriin pääsisi kovempaa. Lanaus sitten jäisi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tämä tien pätkä on vuosi sitten muotoiltu luiskakauhalla sianselälle. Lanasin tien heinäkuussa ja se on pysynyt erinomaisessa kunnossa näin syyskuulle asti.
Eipä tässä sen kummempaa. Tien oikea muoto ja murskekerros pinnassa; lanaus kerran, pari kesässä, niin pysyy kunnossa.
Ihana lana. Siitä on aikaa, kun viimeksi olen livenä nähnyt.
Kiitos Leeville: symppiskuva ja hyvää jälkeä on syntynyt.
Ite tehty, tuo lana; kröhöm.
Vai että ite. Aika hyvä sittenkin. Lanaksi sen havaitsin ennen kuin luin aloitustekstisi.
Selvyyden vuoksi sanottava, että enhän minä TÄTÄ taivaansinistä lanaa ole tietenkään koskaan nähnyt livenä, vaan muistuu mieleeni muuan viininpunainen laite lapsuudesta.
Köh köh, onkohan Kisin tiellä lanauksen tarvetta?
Aina sitä sen verran olis tarvetta.
Ei tuo Leevi kestä mitään pidempää riiuu-reissua. Takapyörien laakerit alkaa savuta kun on noin keposilla värkeillä tehty.
Akseli ja pyörät on hevoskärrystä. Yllättävän vahvat laakerit; avasin, kiristin ja rasvasin. Kestää ajaa vaikka Utsjoelle. Ei kai tuo Kisi niin kaukana asune. 🙂
No enhän minä nyt Utsjoella, mutta mitäs jos muutankin sinne (siellä olisi eräs pahuksen ihanasti patinoitunut ikivanha hirsimökki, haaveiden täyttymys!) – on nimittäin niin kutkuttava ajatus, että Leevi Sytky körryyttelisi sinne raktorilla ja vetäisi perässään tuota lanakaunotarta.
Tästä on se laulukin: Anna lanata mun mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien…. 🙂
Kyllä Leevi ajelisi pitkänkin matkan. Jos vahingossa vaihtaisi lanan siihen kuormurin perästä tehtyyn vetävään kärriin pääsisi kovempaa. Lanaus sitten jäisi.