Saa antaa olla minunkin puolesta noikseen, vaikka ei se ojitettu suo enää ihan kunnon suo olekaan. Jotain tukistusta vaille se taitas tavallaan olla. Vaan entäs jos tukkisi ojat…
Kuva on kymmenkunta vuotta sitten napapiiriltä ostamaltani pieneltä metsätilalta. Toistakymmentä hehtaaria, josta pääosa joskus 60- tai 70-luvulla ojitettua suota, ojat 50-60 m välein. Hankintaperusteena oli valmis hiekkakumpareelle rakennettu mökki ja valmis tie, mutta ei metsätalous.
Mökin ympäristöä lukuun ottamatta on koko alue jäänyt luonnon tilaan. Sillä kasvaa kuusenturjaketta ja koivua, mutta paikoin myös15-20 metrisiä suoria mäntyjä. Ostoaikana avoinna olleelle noin hehtaarin alueellekin on nyt ilmaantunut 1-2 metristä männyn taimikkoa.
Olisi mukavaa saada kannanottoja esim:
Kannattaako tuollaista aluetta raivata vain mökki- ja tiealueen ulkonäön parantamiseksi, vai voisiko puustosta saada kannattavasti joskus muutakin, kuin polttopuuta.
Jos, niin mitä puulajia kannattaa suosia, mitä poistaa.
Olisiko järkevää, sallittua, kannattavaa kunnostaa vanhoja ojia heikentämättä läheisen
Poistattaisin kaikki kuuset ja huonot vanhat tasalatvaiset männyt, jos joku metsäyhtiö kuitua tuolla tarttee. Samalla uudet ojalinjat vanhojen sarkojen keskelle ja vanhat ojalinjat auki ojitukselle. Puron laitaan pitkä oja, joka toimisi lietealtaana.
Lopuksi raivaus >2m silmään poltopuuksi.
Ihan hyväkasvuiselta suolta näyttää. Pikkutukkia kyllä kasvaa.
Pitkälti nikki-kurjen linjoilla. Aivan kelvollista tuon korkeuden talousmetsäähän tuo. Kasvaa kun kerran ojitettu ja suota siitä ei enää tule. Kasvattaa nuorta mäntymetsää siinä.
Ei hyvät ihmiset! Ei enää ojia ja lietealtaita tuonne! Siellähän on unelmamiljöö (niin juuri, minulla sama unelma kuin Risusavottamiehellä), valmis mökki kuivalla hiekkakumpareella ja vähän tavanomaista huljakampi tontti. Kukaan ei estä omistajaa hoitamasta pois jonkun ruman räipän. Polttopuuta mökille löytyy loputtomasti. En jaksa uskoa, että noilla korkeuksilla mäntykään innostuu sanottavaan kasvuun, vaikka ojia miten kaivaisi. Siis sellaiseen kasvuun, josta olisi merkittävää taloudellista hyötyä mökin nykyisen omistajan elinaikana.
Valitettavasti yksi kuva ei kerro kaikkea. On nuorta ja vanhempaa mäntytaimikkoa, isompia mäntyjä, koivuvaltaista puronvartta, kuusenkarahkoita, mutta paikoin myös hyvin kasvavaa kuusikkoakin. Puro halkaisee tilan pituussuunnassa päästä päähän. Molemmat sivut rajoittuvat 50 – 150 m korkeisiin rinteisiin, joilta vedet ja mukana tuleva maa-aines valuu ojiin tai kovempia pintamaita pitkin suoraan puroon.
——–
Kiitos hyvistä kommenteista ja erilaisista mielipiteistä. Minunkin mielestäni soita riittää, omaa ojittamatontakin on muualla, ja puu kyllä kasvaa noillakin leveysasteilla. Mutta jospa yrittäisin noudattaa kultaista keskitietä ja toimia seuraavasti::
Liikkumisen ja polttopuun saannin helpottamiseksi raivataan ryteikköjä ja poistetaan huonompaa puustoa. Ojia ei tukita, mutta uusiakaan ei kaiveta. Ehkäpä jonkun pahimman tukoksen voisi poistaa ja samalla kaivattaa pääojille jonkinlaisen saostusaltaan.
Vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on hyvä mahdollisuus edetä jatkuvan kasvatuksen periaatteella, jos tekemisen halua vaan riittää. Paikoin voi väljentää reilusti antaen valoa ja tilaa siellä viihtyville uusillekin männyntaimille. Tukkipuun kokoon ehtineitä runkoja voi korjata ja saada siten vähän ylimääräistä lompakon täytettä. On varmasti ilo jättää kaunista kädenjälkeä jälkipolville. Viihdy leiviskäsi parissa!
Kannattaako 40-50 vuotta sitten kaivettuihin ojiin saostusaltaita tehdä, jos vain muutamia tukoksia avaa? Taitaa vesi enemmän sotkeentua altaassa kuin selkiintyä.
Mukavaa, että kisikin antoi siunauksen harvennus- ja hoitosuunnitelmilleni Vanhojen ojien kunnostamiseen ei minulla ole halua eikä varoja. Laskin kartasta, että ojaa on yli 4 km.
Mutta tien rakentamisen yhteydessä sen viereen kaivetulle pääojalle voisin pienen saostusaltaan kaivattaa. Tuohon ojaan tulee ylärinteiltä veden mukana suuret määrät miltei puhdasta hiekkaa. Se kannattaisi ottaa talteen ja käyttää korjauksiin, joita turvepohjalle tehty tie tarvitsee.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Saa antaa olla minunkin puolesta noikseen, vaikka ei se ojitettu suo enää ihan kunnon suo olekaan. Jotain tukistusta vaille se taitas tavallaan olla. Vaan entäs jos tukkisi ojat…
Kuva on kymmenkunta vuotta sitten napapiiriltä ostamaltani pieneltä metsätilalta. Toistakymmentä hehtaaria, josta pääosa joskus 60- tai 70-luvulla ojitettua suota, ojat 50-60 m välein. Hankintaperusteena oli valmis hiekkakumpareelle rakennettu mökki ja valmis tie, mutta ei metsätalous.
Mökin ympäristöä lukuun ottamatta on koko alue jäänyt luonnon tilaan. Sillä kasvaa kuusenturjaketta ja koivua, mutta paikoin myös15-20 metrisiä suoria mäntyjä. Ostoaikana avoinna olleelle noin hehtaarin alueellekin on nyt ilmaantunut 1-2 metristä männyn taimikkoa.
Olisi mukavaa saada kannanottoja esim:
Kannattaako tuollaista aluetta raivata vain mökki- ja tiealueen ulkonäön parantamiseksi, vai voisiko puustosta saada kannattavasti joskus muutakin, kuin polttopuuta.
Jos, niin mitä puulajia kannattaa suosia, mitä poistaa.
Olisiko järkevää, sallittua, kannattavaa kunnostaa vanhoja ojia heikentämättä läheisen
jJatketaan vielä edellistä selitystä::
Siis heikentämättä läheisen puron veden laatua.
On niin hieno maisema, että ethän tee mitään, sillä rahaa ei ainakaan tule riittävästi.
Poistattaisin kaikki kuuset ja huonot vanhat tasalatvaiset männyt, jos joku metsäyhtiö kuitua tuolla tarttee. Samalla uudet ojalinjat vanhojen sarkojen keskelle ja vanhat ojalinjat auki ojitukselle. Puron laitaan pitkä oja, joka toimisi lietealtaana.
Lopuksi raivaus >2m silmään poltopuuksi.
Ihan hyväkasvuiselta suolta näyttää. Pikkutukkia kyllä kasvaa.
Pitkälti nikki-kurjen linjoilla. Aivan kelvollista tuon korkeuden talousmetsäähän tuo. Kasvaa kun kerran ojitettu ja suota siitä ei enää tule. Kasvattaa nuorta mäntymetsää siinä.
Ei hyvät ihmiset! Ei enää ojia ja lietealtaita tuonne! Siellähän on unelmamiljöö (niin juuri, minulla sama unelma kuin Risusavottamiehellä), valmis mökki kuivalla hiekkakumpareella ja vähän tavanomaista huljakampi tontti. Kukaan ei estä omistajaa hoitamasta pois jonkun ruman räipän. Polttopuuta mökille löytyy loputtomasti. En jaksa uskoa, että noilla korkeuksilla mäntykään innostuu sanottavaan kasvuun, vaikka ojia miten kaivaisi. Siis sellaiseen kasvuun, josta olisi merkittävää taloudellista hyötyä mökin nykyisen omistajan elinaikana.
jep ojat kuntoon ja kyllä lapissakin puu kasvaa soita on suomessa kyllä riittämiin suosittava puu on mänty
Valitettavasti yksi kuva ei kerro kaikkea. On nuorta ja vanhempaa mäntytaimikkoa, isompia mäntyjä, koivuvaltaista puronvartta, kuusenkarahkoita, mutta paikoin myös hyvin kasvavaa kuusikkoakin. Puro halkaisee tilan pituussuunnassa päästä päähän. Molemmat sivut rajoittuvat 50 – 150 m korkeisiin rinteisiin, joilta vedet ja mukana tuleva maa-aines valuu ojiin tai kovempia pintamaita pitkin suoraan puroon.
——–
Kiitos hyvistä kommenteista ja erilaisista mielipiteistä. Minunkin mielestäni soita riittää, omaa ojittamatontakin on muualla, ja puu kyllä kasvaa noillakin leveysasteilla. Mutta jospa yrittäisin noudattaa kultaista keskitietä ja toimia seuraavasti::
Liikkumisen ja polttopuun saannin helpottamiseksi raivataan ryteikköjä ja poistetaan huonompaa puustoa. Ojia ei tukita, mutta uusiakaan ei kaiveta. Ehkäpä jonkun pahimman tukoksen voisi poistaa ja samalla kaivattaa pääojille jonkinlaisen saostusaltaan.
Vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on hyvä mahdollisuus edetä jatkuvan kasvatuksen periaatteella, jos tekemisen halua vaan riittää. Paikoin voi väljentää reilusti antaen valoa ja tilaa siellä viihtyville uusillekin männyntaimille. Tukkipuun kokoon ehtineitä runkoja voi korjata ja saada siten vähän ylimääräistä lompakon täytettä. On varmasti ilo jättää kaunista kädenjälkeä jälkipolville. Viihdy leiviskäsi parissa!
Kannattaako 40-50 vuotta sitten kaivettuihin ojiin saostusaltaita tehdä, jos vain muutamia tukoksia avaa? Taitaa vesi enemmän sotkeentua altaassa kuin selkiintyä.
Mukavaa, että kisikin antoi siunauksen harvennus- ja hoitosuunnitelmilleni Vanhojen ojien kunnostamiseen ei minulla ole halua eikä varoja. Laskin kartasta, että ojaa on yli 4 km.
Mutta tien rakentamisen yhteydessä sen viereen kaivetulle pääojalle voisin pienen saostusaltaan kaivattaa. Tuohon ojaan tulee ylärinteiltä veden mukana suuret määrät miltei puhdasta hiekkaa. Se kannattaisi ottaa talteen ja käyttää korjauksiin, joita turvepohjalle tehty tie tarvitsee.