Joenvarressa on mäjava pureskellut kymmeniä tukkimännyntyviä, useimmat ympäri tyven, muihin puujaihin ei ole koskettu.
Joenvarressa on mäjava pureskellut kymmeniä tukkimännyntyviä, useimmat ympäri tyven, muihin puujaihin ei ole koskettu.
Luonto
Erikoinen majava siellä majailee.Täällä majavat ensin haavat kellistävät,sitten pihlajat, koivut.Havupuut jäävät jäljelle,kun siirtyvät sopivien puiden loputtua uuteen paikkaan.
Täälläkin majava on kalunnut männyn tyviä pienen joen rannalla. Ei kymmeniä mutta yksittäisiä löytyy kun kävelee joenvartta. Ei kaada vaan kaluaa tuon kuvan tapaisesti. Lehtipuut menee ruokavarastoon ja patoon. Mitä lie sitten tuosta männystä hakee?
Kovin tuttu on tuo ongelma. Sitä alkoi ilmetä 1970-luvulla. Velipoika oli metsäkoulussa ja siellä riista-asioista puhumassa käyneeltä riistapäälliköltä hän oli kysynyt syytä tuohon ilmiöön. Vuosi taisi olla 1972. Arvi ”tiesi”varmasti ettei majava puutu männyn kuoreen. Mutta pakko oli hänenkin myöntää totuus kun paikallinen maanmittausinsinööri käytti saaressa olevalla metsäpalallaan josta lähes kaikki rantamäntyjen tyvet oli kuorittu. Saari on satakunta hehtaaria joten huomattavasta runkomäärästä on kyse.Meiltä kuorivat nelisensataa runkoa. Niitä hakattiin sitten useampana talvena. Minä tein kolmena peräkkäisenä talvena jääteitä niiden puiden korjuuta varten. Tietysti samalla tehtiin lähistöllä olevat muutkin tarpeelliset hakkuut, jäätien teko kun on tunnetusti työlästä. Pisin jäätie oli 2,5 kilometriä. Onneksi sattui hyvät pakkastalvet ja sain syntymään koneet ja kuorma-auton kantavat tiet. Mutta selkeää syytä tuohon ilmiöön, männyn tyvi syöty ja haapa ja koivu vieressä koskematta, ei minulle kukaan ole pystynyt kertomaan. Jonkun verran sitä esiintyy edelleen.
Ilmiöhän on hyvin tuttu Amerikassa/Kanadassa. Majavat jopa kaatavat mäntyjä ja jyrsivät kaarnan ja syövät nilan.
Halajaa pettuleipää.