Ensi- ja myöhempiharvennus.
Kuiva kesä mahdollisti kuusivaltaiset harvennukset. Leimikkon kauppamuoto oli
hankintakauppa, sen mahdollisti sopivasti tarjolle sattunut motoketju.
Kalusto oli lähialueella valmistettuja värikkäitä Ponsseja, molemmat teloilla varustettuja, ajokone 110 sm umpiteloilla, silti ajouran leveydeksi riitti 4,5m ensiharvennuksella.
Kuusikon kesäharvennus vaativimpia työkohteita metsäkoneenkuljettajille ja kalustokin täytyy olla kohtuullisesti kodallaan.
Samaa mielttä huskin kanssa työn vaativuudesta kesäkuusikon harvennuksesta. Tällä kertaa harvennettiin yhteensä n. 10 ha alue, josta ensiharvennusta 2/3 ensiharvennusta ja loput myökempää harvennusta.
Onnistuminen vaatii kuljettajilta, että on oltava kiinnostunut ja asenne kohdallaan ratkoa esim. uravaihtoehtoja leimikolle. Kokoojaurat ja laaninpaikat oli merkannut jo ennakkoon valmiiksi.
Aloituksessa sain jo myönteisen kuvan koneketjun toiminnasta, kuljettajia oli kehuttu suhtautun myönteisesti nuoriin harvennuksiin.
Koneketju oli Ponssen keskiraskaita painoltaan n. 15000-16000 kg työkunnossa. Uutena asiana minulle oli ajokoneen 110 cm umpitelat, se oli onnistunut malli. Ajouran leveydeksi riitti silti 4,5 m, telojen sopiminen paikoilleen oli vaatinut kapeammn mallin pankot, eli kone ei ollut levinnyt ulospäin, vaan kuormatila kapeni runkoon päin.
Muuten hyvä ,mutta painot alkavat kakkosella ,jos motossakin kuvan telat päällä.
suorittava, Moto oli pykälää kapeammalla telamallilla, onko kantavien telojen lisäpaino niinkin paljon ? eikös Elkin paino ole n. 16000 kg. Koneen painoa ei kyllä huomaa kun ajouraverkosto tehdään suunnitelmallisesti olosuhteita vastaaviksi.
Ei ole kovinkaan kauan aikaa kun keskiraskas ajokone painoi kuormattuna tuon saman. Nykytekniikka mahdollistaa myös tiedon siirron ajokoneelle leimikolla varoittavista maaston kohdista.
Ensimäinen merkittävämpi puukauppa tuli nyt tehtyä hankintakauppana, ratkaiseva tekijä siihen oli koneketjun erikoistuminen korjaamaan pääasiassa ensi- ja myöhempiä harvennuksia. Toinen hankintakaupan onnistumiseen vaikuttava tekijä oli parempi hintataso leimikolle, tosin siihen joutuu tekemään huomattavasti enemmän taustatyötä kun pystykaupan tekoon. Kolmas myönteinen asia on hieman kevyempi verotus.
Hankintakauppa vaatii kyllä enemmän omaa panosta aina kuin pystykauppa mutta nuo edut painaa joskus aika paljon. Leimikolle sopiva korjuuketju , parempi lopputulos ja pieni veroetu .
Pelkästään ensiharvennuksia sisältävä leimikko saa harvoin oikean hintatason pystykaupalla, jos ostajalla on siirtynyt leimikoita edelliseltä talvelta odottamaan tulevaa talvea, silloin leimikko hinnoitellan reilusti alakanttiin, tai tarjousta ei tehdä ollenkaan.
Väli-Suomessa on korjuutilanne hieman parantunut Metsä Groupin puunhankinnan tehostumisestä ja osan talvileimikoiden siirtymisestä kesäkorjuu kelpoisikki, koneiden lisävarusteiden hehityksen ja metsäautoteiden kunnostuksen johdosta !
Tuo painopuoli työkunnossa tuli selväksi ,kun moto punnittiin jäätien kestoa silmällä pitäen. Joutuivat jäädyttämään vähän lisää . Painoa oli reilusti 20 tonnia sillä kapeammalla telavarustuksellakin. Onneksi punnittiin ,että ei tullut sukelluslaitetta Foxista. Viikkoa myöhemmin selvittiin housuja kastelematta.
Totta se on mitä kokeneet moto- ja ajokoneen kuljettajat on täällä palstalla tuoneet esille koneiden koosta ensiharvennuksella. Hakkuun jälkeä tutkailin kriittisellä silmällä, enkä moitittavaa löytänyt tälläkään kertaa.
Keskiraskaat koneet soveltuu osaavissa käsissä myös ensiharvennuksille, motosta löytyy sitä vakautta, jota tarvitaan kun hakataan 20:n metrin uravälillä, poikkeamatta uralta. Mototyön onnistumiseksi hakkuualue oli ennakkoraivattu jo edellisenä kesänä.
Kun koneet on varustettu kesäkorjuuta varten, yrittäjillä ja kuljettajilla on siihen halu pnostaa ja kun kesäaikaan valoisaa riittää pitenpään, silloin metsänmyyjän ei tarvitse epäillä kesähakkuun onnistumista !
Pienempi koneinen korjuuketju ja haamu-urien käyttökin toimii kyllä edelleen hyvin ensiharvennuksilla ja varsinkin e-puuharvennuksilla.
Katoavaa kansanperinnettä.
Melko uusiakin koneketjuja on laitettu esim. yhteisyrityksenä jossa useat mo:t käyttää koneita omilla maillaan ja urakoivat lisäksi. Kysyntä on hyvä varsinkin alueilla joilla on paljon ensiharvenusikäisiä metsiä. Keski-Suomen hoitamattomiin ryteikköihin sopii varmaan paremmin isot koneet.
Viimeisin leimikko ,jolla kävin kesälomalaista sijaistamassa oli kooltaan 100 hehtaaria ja hyvin raivattua. Ei tietoakaan pienistä koneketjuista,korjuuesimiehen murheenkryyneistä. Aika tuskaista on ollut pienien koneketjujen taival näillä nurkilla. Kaavana aliurakointi ja toiminnan hiipuminen ennemmin tai myöhemmin. Usko ei elätä,rahaakin on tultava liiketoiminnan pyörittämiseen.
Täällä Väli-Suomessakin on ja oli ns. pieniä koneketjula Sampo, Frofi, Valtra, Ässä ja ProSilva. Näilläkin ketjuilla osalla on keskiraskas ajokoneena, joka hieman vesittää alkuperäistä ajatusta pienestä motosta.
Pieniä hakkukoneita tuli metsätilojen omaan käyttöön silloin kun Suomi liittyi osaksi EU:ta, osa maatiloista erikoistui metsätalouteen ja vaihtoi maatalouskoneet metsäkoneiksi.
Kun laitetaan rinteitä, kivikko louhikoita tai paksua lunta peliin, ei jää arpomiselle sijaa. Tuo mainittu 4,5 m kun ei ole mistään pois, sillä kasvava puusto ottaa pian se käyttöönsä. Urien välit jäävät sitten ”täystiheinä” tuottamaan puuta.
Ajourien vaikutusta puun kasvuun ja metsän tuottoon ensiharvennuksen jälkeen on tutkittu ja onhan niillä heikentävä vaikutus todettu olevan. Kannattaa itsekin ottaa selvää, jos epäilee. (Ihan kuten esim. jk:n mainosmiesten tapauksessakin) . Vaikeimpiin olosuhteisiin ei tietenkään kannata mennä koneilla jotka ei sinne sovi. Alpeillakin puut korjataan vaijeriratoja pitkin, ei sinne ajokoneita viedä.
Haamu-urilta puidaan puut ajourien varteen molemmille puolille . Vähän suuremman kokoluokan ajokone ei vesitä sen tavan toimivuutta. Metsämasan luetteloon voi lisätä ainakin Jarcrakin jossa on samalla alustalla moto ja ajokone. Useampia korjuuketjuja toimii sillä koneella edelleen.
Voi tuota näpertelyn määrää….
No se voi olla näpertelyä jonkun metsättömän motoukon mielestä.
Minulle riittää esim. yhdestä viime kerran e-puu kaupasta hyvä työn jälki ja 1800 € parempi tulos kuin olisi tullut pystykaupassa isolla yhtiön urakkalistoilla olevalla koneella tehtynä ”tehokkaasti” . Kun on suht. pienet menot niin vähään tulon lisäänkin osaa olla paremmin tyytyväinen.
”Ajourien vaikutusta puun kasvuun ja metsän tuottoon ensiharvennuksen jälkeen on tutkittu ja onhan niillä heikentävä vaikutus todettu olevan.”
Jos meinata puuta korjata, ajo-ura ON oltava. Jos uria tehdäänkin yhden sijasta yhteensä kaksi- kolme, mikä on logiikka ”heikennykseen”? On aivan turhaa kiistään,ettei haamu-uralta joutuisi poistamaan myös laadultaan parhaita jätettäviä puita.On turha kiistää, ettei haamusta johtuvia ylimääräisiä leimoja ja juurenniskavaurioita tulisi. Entä kun eh:ssä ajo-uraväli tehdään haamuilla 30metriseksi, mikä on seuraavan harvennuksen urien sekamelska?
2. harvennuksen jälkeen tiheys on sen verran harva että ajourien paikalla ei ole enää vaikutusta metsän tuottoon. Mm. korjuukelistä, koneista , ajourista ja puustosta riippuu minkä verran puustovaurioita tulee vai tuleeko niitä ollenkaan. Yleensä tulee aina jonkin verran . Nykyisin tulee liian paljon norm. havennuksilta ajouravaurioita ja puustovaurioita MK:n korjuuuvaurioseurannan mukaankin. Jos joudutaan tekemään n. 5 m leveät ajourat myös eh -metsiin (mikä ei ole harvinaista), se on liikaa.
Vastaapa Puuki nyt suoraan noihin haamujen ”heikennyksiin”?
Tästä(kin) on jaariteltu joskus aiemmin pitkäänkin. Norm. eh – ajouraleveydellä n. 4 m / 20m ajouravälillä tutkim. mukaan on tuottotappio ollut keskim. 8 % seuraavaan harvennukseen mennessä. Uran reunapuiden parempi kasvu ei riitä korvaamaan esim. tiheyden vaihtelusta johtuvaa tuottotappiota jota on yleensä syntyy motohakkuussa. Uran ulkoleveys ja sisäleveys (myös hakuutähteillä on merkitystä; mihin ne kertyy) ratkaisee mikä uran leveyden vaikutus on jäävän puuston arvokasvuun seur. harvennukseen mennessä. Jos päästään toivottuun lopputulokseen (riittää onnistuneeseen korjuuseen ilman suurempia juuri-/puustovaurioita ) kapeilla urilla, on kasvutappio pienempi tai sitä ei tule ollenkaan.
Et vastannut ”heikennyksiin”?
Mihin ”heikennyksiin” ? Johan kerroin mitkä asiat vaikuttaa eh:n korjuussa puiden kasvun ja arvokasvun heikennyksiin. Esim. kapeammat urat ei vaikuta yhtä paljon kuin liian leveät urat. Jos päästään esim. 3-3,5 m uran leveydellä, niin silloin kasvutappiota ei synny. Sama juttu jos hakkuutähteet jää levälleen laajemmalle alueelle leimikkoa eikä tarvi kerätä kaikkia ajourille. Tukkipuuaihioita voidaan yl. jättää myös paremmin kasvamaan, jos leveitä uria ei ole tai niitä on harvassa. Runko-ohjatulla kaposella korjuukoneella voidaan kiertää helpommin jätettäviä parempilaatuisia puita, jos niitä on.
Kyllä kun mies on saanut päähänsä mieleisen koneketjun niin eihän sitä mikään muuta. Silloin pitää työt tehdä tai teettää mieleisellä koneella. Se onko kyseinen kapistus yrittäjälle kannattava niin onkin toinen tarina. Ehkä suorittava juuri tarkoitti tätä. Nykyään aina enenevässä määrin korjuut hoitaa alueurakoitsija joka ostaa sellaiset Koneet jotka soveltuvat parhaiten hänen työkentälleen. Uskon että tällaista urakoitsijaa on meidän turha mennä opettamaan konevalinnoissa.
Ajo-ura ON oltava. Jos uria tehdäänkin yhden sijasta yhteensä kaksi- kolme, mikä on logiikka ”heikennykseen”? On aivan turhaa kiistään,ettei haamu-uralta joutuisi poistamaan myös laadultaan parhaita jätettäviä puita.On turha kiistää, ettei haamusta johtuvia ylimääräisiä leimoja ja juurenniskavaurioita tulisi. Entä kun eh:ssä ajo-uraväli tehdään haamuilla 30metriseksi, mikä on seuraavan harvennuksen urien sekamelska?
Onko käsitys se, että aloituksen ~4,5m urat /~20m uraväli syövät metsän tuotosta enempi edellä mainittuihin ”heikennyksiin” nähden?
Siihen piti tulla perusteltu vastaus.
Puuki: ”Norm. eh – ajouraleveydellä n. 4 m / 20m ajouravälillä tutkim. mukaan on tuottotappio ollut keskim. 8 % seuraavaan harvennukseen mennessä.”
Puuki: ”Jos päästään esim. 3-3,5 m uran leveydellä, niin silloin kasvutappiota ei synny.”
Kyllä on harmittavaa että moto ja ajokoneet ei ole puolta metriä kapeampia. Koko keskustelua ajourien vaikutuksista ei olisi.
Nykyään on keskimäär. ajourien leveys 4,9 m. Harvennuksilla 6/10 on harvennettu (v.-20) liian harvaksi suosituksiin nähden. Suunta pitäisi olla toiseen suuntaan ajourien reunoilla jotta uravaikutuksen haitta kompensoituisi. Tunnetusti se menee yleensä toisin päin . 5 m uran leveys vie n. 2,5 m uran leveydestä pois metsän kasvatukselta. Se on n. 10 % pinta-alasta 20 m uravälillä. Harvennuksia tehdään paljon (n. 500 000-550 000 ha/v) . Männiköissä varsinkin on suht. paljon merkitystä urien leveydellä. Kuusikoissa enemmän sillä mihin hakkuutähteet jää ensiharvennuksilla.
Keskiraskaat koneet kulkee jo hyvin kapeammillakin urien leveydellä kuin isommat koneet. Ne koneetkin on kehittyneet -80-ja 90-luvun koneista. Ajourien suunnitteluun on myös tullut lisää haastetta, kun korjuukelit on muuttuneet.
Kannattavuuden kanssa kaikki voi mennä pieleen: Raivaus on kallista,maanmuokkaus kaivurilla, miestyö hakkuussa…Koko metsätalous on kallista jos lähtötilanne hinta/määrä/laatu/rahoitus on pielessä!
Ammattimaisesti tehty harvennuskorjuu aloituksen uraleveyksineen ja uraväleineen ei taatusti syö tuotoksen tilipussia, saatikka esitetyllä haamuilulla vaihtoehtoisesti estettäisiin se. Päinvastoin.
Lisäksi kun ynnätään menetyksiksi laiminlyödyt taimikonhoidot taimituhoina pusikoitumisesta ja harvennusten pitkittämiset kierto-ajan pidennyksenä, on yksi harvennustyövaihe mustamaalattu hyvin köykäisin käsityksin.
Käytännön työssä ensiharvennuksella ei ole suurta eroa onko uranleveys 4, vai 4,5m, se kapeamman uran hyöty häviää moninkertaisesti varsinkin jos joudutaan koukkiman tai ajaman haamu-uria, piilovaurioiden riski on suuri, kolhut, juuristo ja valtapuiden poisto hamu-uralta.
Nuorien metsien kesäharvennuksilla saavutetaan yhteistä hyötyjä myyjälle ja yrittäjälle. Maanomistajalle leimikosta syntyy parempi hintataso. Metsäkoneyrittäjille hyötynä on tasaisempi työllisyys, silloin on aikaa paneutua leimikoiden erikoisolosuhteisiin, joka vähentää kausityövoimantarvetta lyhven talven aikana, ja näin käytössä on ajanmukainen kalusto ja työvoima.
Edellytykset onnistuneen harvennuksen toteuttamiseen, näkemäraivaus, puinti, havut uralle ja yrittäjän ja kuljettajan kokenus ja asenne !
Kukin tekee kuten haluaa. Leveät ajouratkin on tietysti parempi vaihtoehto kuin , että jätetään harvennus tekemättä. Aika hyvin runko-ohjattu keskikokoinen kone pystyy kiertelemään oikeista kohdista talvikelillä urat tarvittaessa jotta parhaat puut voi jättää pystyyn korjuu-uran varteen. Kun käytännössä urien leveydet on kasvaneet 20 % n. 10 vuoden aikana ,niin sillä alkaa olla merkitystä korjuujälkeen ensiharvennuksilla entistä enemmän. Turha alkaa vertaamaan tätä asiaa johonkin muuhun esim th:n tekemiseen; se on sitten toinen ja eri asia.
Mehtäukko pysyy ammattimaisen korjuun kriteereissä. On epäoikeudenmukaista vedota ”yleisiin virheisiin” urien leviämisestä.Se johtuu kuskin virheistä,ei koneen! Monenlaisilla koneilla tehneenä, ” keskikokoisella EI PYSTY kiertämään oikeista kohdista millään jotta vain parhaat puut voi jättää pystyyn”. Vaativassa olosuhteessa se vain korostuu.
On utopia, että haamuilun lisäurat ovat metsän tuotoksenkaan suhteen parempi menetelmä.
Puiden kiertelyssä ,jos sitä harrastaa,kannattaa muistaa ,että ”kierrä yksi ,leimaa kaksi”.Toisaalta kurvailu aiheuttaa yllättävän isoja hetkellisiä pistekuormia uralle ,joista ylisyvät painumat saavat alkunsa. Jos taas koneissa on kantavat telat joka nurkassa ,niillä ei paljon täydellä kuormalla kurvailla. Tästä on merkkinä kokemattomien motokuskien jäljiltä karsimattomia ja vaurioituneita kokorunkoja varastolla ,jotka ajomiehet tuovat tullessaan. Talvella urat on pidettävä reippaasti leveämpinä telojen sivuluiston takia.
Puiden kiertely tosiaan tarkoittaa mutkittelua, siksakkia. Ja kun havut ”pitää kuulemma” levittäytyä tasaisesti, nekään ei paljon auta juurenniskoilla kääntyillessä. Suorehkoilla hakkuu/ajo-urilla maaston kallistelu,kivien ja kantojen aiheuttamat sivuluisujen huomioiminen on hallittavissa.
Telat onkin huonommat maapohjan kannalta kuin ketjut. Lumikelillä ketjut pyörissä ja ketterä kone on tietenkin näppärämpi kuin leveätelainen kone varsinkin kesäkorjuussa. Se kiertely sopii vain joissain tapauksessa haamu-urille , kun kone ja metsä on siihen sopivia. Metsän kannalta paras olisi harveri-tyyppinen koneketju jolloin ajo-uraväli saadaan vielä leveämmäksi ja puun keruu-urat kantavimmille maille .
Jos teillä on iso ja hyvä leveät jokapaikan koneet hankittu olkaa tyytyväisiä niihin mutta ei se tee tyhjäksi pienemmän koneketjun etuja ensiharvennuksilla.
”Telat on huonommat maapohjan kannalta…” ei noin vaan pidä paikkaansa. Esim. Gunnebon Super Grip- ketjussa on 16mm aine. Nastapiikin pää on pyörän pinnan tasosta ~ 70-80 mm ulkona upoten renkaan painumisen lisäksi.
Täällä menneisyyden vanki haikailee vielä harvereiden perään. Niiden aika oli ja meni jo kaksi vuosikymmentä sitten. Työturvallisuusmääräykset estävät moisten vempeleiden ilmestymisen markkinoille jatkossakin.
Ja ketjut olisivat teloja parempi vaihtoento??? Kenties jossakin ,mutta nykyisin liikutaan samalla leimikkokokonaisuudella niin monenlaisilla maapohjilla ,että telat on pidettävä päällä kesät talvet ja koneen joka kulmassa. Ne riistutaan vasta ,kun vaihdetaan toiset kuluneiden tilalle . Omalla kohdalla telat olivat yhtäjaksoisesti päällä leimikosta riippumatta viimeiset 18 vuotta .
Puhuin harveri-tyyppisestä koneesta en Harverista. Kehitys kehittyy pienkone puolellakin. Suoriva on ymmärrettävästi ”hirttäytynyt” yhden tavan korjuuseen, kun on oma lehmä ojassa. Muuta ei nää kuin oman lähipiirin metsät ja oman pienen näkökantansa moton kopista.
Tässä on kaksi eri katsantokulmaa, urakoitsija ja metsänomistaja. Näin metsänomistajan näkökulmasta minua ei ensisijaisesti kiinnosta koneiden merkki tai koko. Tai ylipäätään kuinka kannattava kuvioni on konefirmalle. Minua kiinnostaa, että toiveeni huomioidaan, työnjälki on laadukasta. Miten sitten määrittelen laadun? Metsäpohjaa ei sotkettu syvillä urilla vaan urat on tehty metsänolosuhteet ja piirteet huomioiden, metsä ei ole täynnä valtateitä (leveitä ajouria) ja jäljelle jäävä puu on laadukasta ja että se ei ole liian harvaa. Omien kokemusten mukaan isokone harvennuksella ei pysty toteuttamaan edellä mainittuja ehtoja. En väitä etteikö pystyisi, mutta omat kokemukseni sanovat noin. Se kummasta se enemmän on kyse koneesta vai kuljettajasta onkin eri juttu…
Oma lehmä ei ole ojassa eikä tiellä. Olen vain käynyt läpi koneiden kehityksen ihan perstuntumalta 80-luvulta tähän päivään. Paluuta menneeseen ja pienempiin koneisiin ei ole . Talouden realiteetit pitävät siitä huolen. Kertomani on täysin vapaa sidonnaisuuksista ,kun olen eläkkeellä. Kokemus puolestaan koostuu työskentelystä eri kokoisilla laitteilla 40 vuoden aikana viidellä eri työnantajalla ja kolmen ison metsäfirman työmailla. Kohteena leimikot pienmetsänomistajista isojen yhtiöiden metsiin.
Lisäksi kerkesin olla kymmenkunta vuotta mukana mhy:n hallituksessakin ,joten maanomistajan näkökulma asioihin on hyvinkin tuttu.
Suorittavan kanssa on hiihdelty omia latuja samoissa ”piireissä”.
Nuori isäntä saa tietysti toivoa vaikka kuun taivaalta. Jos mo ei itse on huolehtinut osaltaa kuvioitaan korjuukuntoon, yhtä vähän niiden tarvitsee kiinnostaa ostomiestäkään! On tietysti muistettava luonnon olosuhteet. Jos vaatimukset ovat tapissaan, itsehän ne on toteutettava.
Kylä kepeän sarjan motoillekin paikkansa on, vielä on paljon niitä harvennus ikään tulleita 02:n metsiä, jossa ei ole tehty taimiston hoitoa ollenkaan, tai on tehty hyvin lievänä. Näillä kohteilla voisi olla perusteltua tehdä hakkuu ns. isäntälinjan kalustolla.
Minun esille tuoma keskiraskaan kaluston sopivuus 02:n kuusiharvennuksiin olikin ajallaan hoidetun taimikon ja näkemäraivauksen kautta saatu sopivaksi keskiraskaalle kalustolle,
Keskiraskas korjuukalusto on se yleisin konetyyppi alueurakoitsijilla, jota on kehitetty lisävarusteilla (pitemmät telit ja leveät telat) soveltumaan myös kesäaikaisille.
ensiharvennuksille.
Leveätelainen ajokoneen vaatima uraleveys kokoojaurilla on se 4,-4,5m jonka ajokone vaatii, mutta keruu- ja pistourilla riittää 3,5- 4,m tilanteen mukaan. Leveä telaisen koneen työllistyminen paranee, muta talveksi kone joudutaan varustamaan normaalilla telavarusteilla kun lumisilla- ja rinnealueilla leveätelaisilla koneilla voi syntyä pito- ja vierimisongelmia.
Metsänomistajan on hyödyllistä huolehia taimikon hoidon laadusta, joka luo edellytykset nuoren kasvatusmetsän korjuun onnistumiselle !
Muista nyt puuki etä moto ei tee niitä urapainumia vaan ajokone. Moto ajaa kerran ajokone monta kertaa. Mitä enemmän ajokone pujottelee sitä enemmän telat myös kaivaa kun joutuvat sivuttaisliikkeeseen. Nykyään joudutaan kuusikoissa tekemän harvennuksia myös kesäaikaan. Kun talveja ei enää ole. Silloin urien suoruus, leveys ja havut ovat tärkeitä sekkoja. Samoin kuin risteykset että ne tehdään sujuvasti ajettavaksi. On hyvin lyhytnäköistä ajatella että urien kapeudella ja mutkilla säästetään jotain. Todellisuudessa ajourien vieruspuut tulevat kärsimään lahosta kun juuria vaurioitetaan.
Ajokonenhan se yleensä jättää isoimmat vaurioit jos jättää. Siksi puunkeruu-urat tuleekin saada kantaviin kohtiin. Tehokkuuden ehdoilla tehdään helposti jäävälle puustolle haittaa ensiharvennuksissa. Eräällä firmalla on ainakin jo käytössä tavanomaista parempi menetelmä normihakkuissa eikä puun ajoa tehdä enää aina samoja uria pitkin kuin hakkuuta. Sekin on edistystä entiseen verrattuna.
Korjuu onnistuu hyvin mm. keskikokoisella koneella jossa ei teloja ole. Leimikkotekijöistäkin tietysti riipuu onnistuuko vai ei.
Tulevaisuudessa kunhan tod.näk. esim. konenäkö tulee käyttöön korjuukoneisiinkin, niin miehittämättömät sopivan kokoiset koneet hoitaa moton tehtävät vähemmillä korjuuvaurioilla.
Miten on mahdollista että puunajoa ei tehdä samoja uria kuin hakkuuta ? Se nyt ei ole kyllä leimikon tekijöistä kiinni onnistuuko vai ei. Kyllä ne ovat olosuhteet ja maapohjan rakenne mikä ratkaisee. Silloin kun hakkaa ei todellakaan voi olla varma tuleeko ajoura kestämään puiden ajoa. Jokainen kuski yrittää tehdä ajouran sellaiseen paikkaan ettei urapainumia synny. Siihen on omat keinot mutta varmaksi ei voi koskaan sanoa. Jokaisella yrittäjällä on laatukriteerit olemassa urakoinnissa ja niitä myös valvotaan. Jos todetaan että urapainumia syntyy liiaksi niin tarvittaessa hakkuu tai ajo keskeytetään.
Ei se puuki pitkään muistanut. Moto ei niitä painumia tee eikä konenäkö vaikuta mitenkään ajourapainumiin.
Koeta nyt miettiä ihan itekin ; kun moto hakkaa puuta eikä ole liian suuri rohjo ko leimikkoon ,niin sille voidaan suunnitella esim. pistouria ja vain leimikon kantavimpiin kohtiin tehdään puun ajourat ajokoneelle. Robottikone voi joskus tulevaisuudessa hoitaa sen vanhentuneen Harverin tavoin korjuun , siihen tarvitaan konenäön käyttöön ottamista. Leimikkotekijät ( on eri asia kuin leimikon tekijät) vaikuttaa mm. kertymään ja tarvittaviin ajokertoihin/ura.
Käytäntö on nykyään se ,että ne pienet koneet laitetaan tekemään viheliäisimmät risukot ja isommat on oikeissa töissä.
Unelmat miehittämättömistä koneista ja konenäöstä kaatuvat siihen ,että aluskasvosta ei saa olla…eikä vaihtelevia kelejä. Esimerkkinä esim etäisyystunnistimien ja pysäköintiavustimien toiminta talvisissa olosuhteissa. Vääriä hälyytyksiä tuontuosta ,kun lumi vähän pöllyää. En laskisi niitä vehkeitä mistään hinnasta metsään mönkimään . Paikannuskin toimii edelleen joissakin olosuhteissa epävarmasti. Eivät ole vielä saaneet miehittämätöntä traktoriakaan toimimaan pelto-olosuhteissa. Metsä on monta kertaa haastavampi ympäristö.
Tuo pieniin motoihin kohdistuva unelmointi on sama ,kun kaipailisi pikkuferkua maataloustöihin ja pikkumassikkaa puintihommiin. Entiseen ei ole paluuta. Ratkaisut metsien kasvatuksessa on tehtävä niin ,että korjuu tapahtuu vehkeillä ,joilla on mahdollista tehdä taloudellista tulosta.
Puuki voi varmaan luovuttaa metsänsä koelaboratorioksi.
Ole sinä vaan tyytyväinen mihin haluat. Minä olen pienempiin koneisiin samoin e-puukorjuukohteilla. Vai luuletko tosiaan, että ainut tietämys löytyy sinulta, kun olet vuosikymmeniä kolunnut pusikoita ja joskus välillä varmaan oikein hoidettujakin metsiä ?
En luule ,vaan tiedän ,että pienuus ei ole metsässä etu. Asiaa on käsitelty tämän tästä kollegoiden kanssa ja näkemykset ovat yhtenevät. Korjuuesimiehetkin ovat menettäneet uskonsa pieneen kalustoon. Pyörittävät niitä korjuukuvioissa piktin hampain tai niin kauan ,kun yrittäjän perämetsät on hakattu kulujen katteeksi.
Montakos konetyyppiä Puuki on käyttänyt? Itsellä noin 40 000 tuntia kokemusta eri kokoisista hakkuukoneista alkaen maataloustraktoripohjaisista . Harrastella voi toki millä tahaansa , mutta leivän hankkimiseen tarvitaan oikeat koneet.
Jos puukin koneihanteet perustuvat e puu kohteiden hoitoon niin alan pikkuhiljaa ymmärtämään hänen kirjoituksiaan. Nykyään taitaa olla että alue urakoitsijat tekee muutaman prosentin e puu kohteita jos sitäkään. Voi hyvin kuvitella kannattaako sellaisen prosentti määrään hankkia konetta.
Mo katsoo asiaa tietysti eri näkökulmasta kuin korjuuyrittäjä. Kummallista että joillain kuitenkin nuo uudemmat keskikokoiset koneet toimii hyvin ja kannattaa pitää ylläkin, muutenhan ne olisi jo ”kuolleet sukupuuttoon”.
Useimmat firmojen yrittäjät on käytännössä niiden renkejä ja armoilla joten konevalinnat tehdään sen mukaan mitä on sopimuksissa vaadittu. Sitten on erikseen ”villit yrittäjät” jotka voi hankkia paremmin asiakaiden (mo:t) tarpeisiin sopivia koneketjuja. Lisäksi on omiin tarpeisiinsa koneita hankkineet mo:t ; esim. pienkone tuulenkaatojen ja pienten ensiharvennusten tekoon. Siitä tässä koneiden ”sopivuuskiistassa” on kysymys. Ostofirmojen yrittäjät on ns. puun ja kuoren välissä , kun pitää kuunnelle työnantajan ohjeita ja vaatimuksia ja kuitenkin koettaa tehdä myös mo:lle edes jotenkin sopivaa jälkeä ja ottaa huomioon mm. sertit ja metsälaki tietysti.
On kone minkälainen tahansa, sillä tehtyyn korjuujälkeen vaikuttaa kuitenkin kuljettajan ammattitaito, mutta vielä enemmän asenne. Täällä pari – kolme suuriäänisintä mopokuskia huohottaa ison koneen puolesta, mainiten halveksivasti näpertelystä? Aloituksen tekijä kuitenkin kertoi näperrelleensä hankintahakkuun, johon hän suunnitteli AMMATTITAIDOLLA? ajouraverkoston ja aooistui saamaan sopivan kaluston, jossa varmaan oli AMMATTITAITOINEN ja OIKEAN TYÖMOEAALIN omaavat kuljettajat. Meilläkin on tällä alueella kymmeniä konekuskeja, joista vain n. viittä pyydetään / vaaditaan hoitamaan korjuu myyntikuviolta, varsikin kasvatushakkuulla. Tuossa lähellä asuu kuski, jnka täytyy nyt jo kulkea yli sadan kilometrin säteellä toimivien urakoitsijoiden töissä. Lähempänä olevat on jo käyty läpi – KAIKKI!
Henk.koht. eri konetyyppien käyttöä ei välttämättä tarvita jotta voi tututustua niiden ominaisuuksiin ja käyttökelpoisuuteen.
Btw. Eri merkkisiä robottipeltotraktoreita on ollut jo kaupallisessa myynnissä ja käytössä ainakin v:sta -19 lähtien . Se siitä menneisyyden vangin l. suorittavan satuilusta.
No nythän jätkältä tuli viiltävä ja arvostettu analyysi.:-)
Puukikin varmaan ymmärtää mitä eroa on työskentelyllä pellolla traktorilla ja valikoivalla puunkorjuulla metsässä. Toivottavasti.
Korjuun talouden realiteetit ovat johtaneet tähän?
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1021949
MT uutinen toki vuoden takaa, mutta tuskin tilanne korjautunut tuosta. Vai paraneeko korjuujälki kun uusitaan koneita vähän kalliimmiksi ja isommiksi, tehdään vähän halvemmalla ja vähän enemmän vuorossa kuin kilpailija, ja läpytetään ne 1,5 metriä leveät telat levällään 200 ha leimikoita reunasta reunaan, aukot ja ensiharvennukset saman tien. Kannatavuus taitaa silti mennä pakkaselle jos polttoöljy kallistuu 10 senttiä. Vai kannattaisiko kuitenkin tehdä harvennukset alle 1000 kg kouralla eikä sillä 2000 kg kouralla. Aika monta litraa löpöä kuluu pelkän kouran liikutteluun. Eikö yrittäjillä ala hälytyskellot soida, kun ennen koneet siirrettiin 3-akselisella autolla, nyt pitää olla 5-akselinen. On itsestään selvää että harvennusjälki paranee jos koneen koon määrää poistettava puusto, eikä yrittäjän tekemän sopimuksen vaatima kuutiomäärä/vuoro.
Kuluva kesä oli hyvä nuorenmetsän kesäkorjuulle. Ensimmäinen leimikko meni suuren sellunkeittäjän (yksi kolmesta) toimesta hyvin maaliin, josta kerroin aiemmin. Siinä mallissa alueurakoitsian vastuulla oli kaikki korjuuseen liittyvä, leimikoiden hakkuujärjestyksestä alkaen työmaan valvontaan, tähän vaikutti ko. yrityksen työnjohdon aktiivisuus korjuutapahtumaan.
Nykyinen leimikon kauppan syntyyn vaikutti erikoisen kuiva kesä ja kaverilta saatu viesti asiansa osaavasta koneketjusta. Koneketjulla oli sopivasta löysässää aikataulussa, eli leimikko voitiin järjestää hakattavaksi heti, kuusi vuorokautta siinä meni ja 12 työvuoroa.
Hankintakauppa vaatii onnistuakseen paneutuista, mutta kauppa onnistui kun oli tuttuja sidosryhmäläisisä, joiden avulla kauppa toteutui loma-aikanakin. Rahallisesti hankintakauppa tuotti lisäarvoa 4-5 € / m3, verrattuna sitä pystykaupan tarjouksiin.
Näistä kuusikon kesähakkuista keskiraskaalla kalustolla jäi maanomistajalle onnistumisen tunne !
Niitähän ne ovat keskiraskaan sarjan koneita nykyään. Kyllä niillä hyvä jälki tehdään ja ihan kannattavasti. Eikä tarvii kilpailla naapuriurakoitsijan kanssa kun jokaisella on oma sopimus mitä noudatetaan.
Tuossa aiemmassa viestissä yritin valottaa erinäkökulmia. Erityisesti sitä mistä kulmasta MO asiaa tarkastelee. Mitä omiin kohteisiin tulee niin kyllä niihn aina tulee useampi tarjous, kun tietävät, raivaukset ja muut asiat ovat aina kunnossa. Useamman kerran on kuski tullut henkilökohtaisesti kiittämään ennakkoraivuu työtä. Täälläkin on Jätkän mainitsema tilanne. Osalle urakoitsijoista MO ovat antaneet porttikiellon ja osa tekijöistä toivotaan joka kohteelle. Pääsääntöisesti MO haluaa taloudellista tuottoa ja että metsät ovat hyvässä ja siistissä kunnossa. MO nuorentuvat ja heidän odotuksensa monipuolistuvat. Ne urakoitsijat jotka pystyvät vastaamaan odotuksiin menestyvät ja muut näivettyvät pois. Oli kuinka iso koneketju tahansa.
Odotukset saati vaatimukset on oltava realistisia. Jos mo:lla ei ole käsitystä työn toteutuksesta kaikkine vaikeustekijöineen, odotusten kanssa on tyhjä hautoutua.
Oikein ”viisaan” tekeleen kun houkuttelee ohjaamoon, jolloin ajetaan tukkikuormassa läpi louhikon tai suonotkon rypypaikan, turistilla onkin jo kiire vaipan vaihtoon.
Voisiko asiaa pohdiskella vaippoja vaihtamatta. Tuolla Metsälehden uutisvirrassa vilahti jokin aika sitten uutinen, että ”metsäkoneyrittäjien tulos miinukselle ja kauhulla odotetaan tulevaa vuotta”. Tämä yhdistettynä edellä olleeseen uutiseen, että toissavuonna metsäkeskuksen tarkastuksissa hakkuujäljestä 70% ei ollut suositusten mukaisia pistää miettimään, miten tästä eteenpäin.
Miten saadaan hakkuujälki paremmaksi ja samalla koneyrittäjien tulos kelvolliseksi. Ovatko vaatimukset ristiriidassa, lisääkö hakkuu jäljen parantaminen koneyrittäjien kustannuksia?
Voisiko olla jopa niin, että ne kenen jälki on hyvää ovat taloudellisesti myös kannattavampia? Olisko merkki siitä, että silloin järki on enemmän mukana hommassa?
Töitä riittää paremmin niille joilla myös työn jälki on hyvä. Säät vaihtelee paljon ja aiheuttaa ongelmia puunkorjuuseen. Esim. puisia ”korjuujäljen suojia”( teloja ) on ollut ainakin kokeilukäytössä hankalissa kohteissa. Ehkä niitä ja vastaavia ratkaisuja tarvittaisiin käyttöön.
Yli 10 vuotta kymppipyöriä(=pitkät telat) ja lähes saman aikaa motoja metrin telalapuilla kaikissa teleissä. Eikä pelkästään kokeilussa ,vaan ympärivuotisessa käytössä kaikilla kohteilla . Nämä vain tuntuvat aiheuttavan turhaa parran pärinää,kun eivät mahdu neulan silmästä läpi. Telavarusteinen 10-pyörä vaatii reilut viisimetriset ja lähes viivasuorat urat. Jos ura ei ole suora ,se kyllä ajon aikana oikenee ,mutta yli mennään lähes paikasta kun paikasta ,että heilahtaa .
Vielä sen verran siitä ,mitä pyörien ympärille milloinkin laitetaan. Motossa telat ovat päällä käytännössä aina, koska teloja ei voi oikeastaan irrottaa tai laittaa päälle ilman ulkopuolista apua. Ajokoneiden telojen kanssa alkaa olla sama juttu. Ennen telarumbasta maksettiin ja se näkyi taksassa. Nyt ei ,joten ajetaan telat päällä jatkuvasti. Yhdelle palstalle osuu lähes aina telat vaativia paikkoja.
Vaipoille menee siksi, kun ojan takaa huutelija ei ymmärrä korjuusta.
Tuohon Planterin kysymykseen: Tieverkostoissa on painot nousseet ja tekniikkaa olisi, mutta eihän lanaaja saa kulutuskerroksen puuttuessa tiehen muotoa. Ei ole rahnaa. Sitten toitotetaan kun on raiteita, on liukkautta, kuravelliä…
Puiset ”telat” on paksuista lankuista/hirsistä tehtyjä lavoja joita siirretään tarpeen mukaan heikoiten kantaville kohdille leimikossa.
Taitaa helpoiten onnistua ottamalla palstalta puuta kyytiin ja tekemällä pölkyistä matto . Kun palsta on tyhjä , telapuut kerätään pinoon.
Nuorten harvennusten työn jälki alkoi puhuttaa täällä suuremmin, silloin kun puukauppaa alettiin käydä netin kautta. Leimikoita tuli myyntiin vaihtelevilla puumäärä- ja laji tiedoilla, etenkin keilaus tietojen mukaan tehty leimikko sisälsi puutteita, ja korjuu aikakin oli se mitä operaattori oli aikanaan veikanut.
Asiaa ei parantanut sekään kun ostajafirmojen pomot oli sitä mieltä, että on nykyaikaa käyttää tietotekniikkaa hyväksi myös puunostossa. Kauppoja syntyi, jotka oli vaikea saada päätökseen, aluksi niitä kauppoja lopetteli yrittäjämetsurit moottorisaha työnä.
Kauppatavasta tuli pettymyksiä myyjälle, ostajalle ja hakkaajalle, silloin täälläkin käytettiin koneita kääntymässä olemattoman leimikon laanissa. Pahimmillaan näillä leimikoilla ensimmäinen käynti osui motomiehelle, jolla oli se ensimmäinen kosketus leimikkoon.
Näistä vaikkeuksista selvittyään ostajat tuli varovaiseksi nuorien metsien ostoon, sitten leimikoita alettiin arvostaa paremmin olosuhteita vastaaviksi, joskus jopa varovasti alakanttiin. Niistä ajoista tilanne on parantunut, puunostajille ja alueurakoitsioille rakennettiin toiminta- ja ympäristöjärjestelmiä, nämä sisälsi myös esimerkiksi myös työnlaatuvalvonnan, joka on kehittänyt puunkorjuuta parempaan suuntaan.
Metsä Masa kirjoitti asiaa. Noinhan se nykyään menee.
Hyvä kirjoitus Masalta. Riski, että jotain menee pieleen on silloin varmasti suuri, kun motomies on ensimmäinen joka on oikeasti kosketuksissa leimikkoon. Ainakin niissä tapauksissa joissa myyjä ei ole kovin syvällä metsäasioissa on mieliharmi jossain kohtaa jollain taholla odotettavissa.
nuori isäntä: sinulta oli hyvä huomio 8.9:tä. Siinä on vähän perää, ” että kun jälki on hvää taloudellien talouskin on hyvä, silloin järki on enemmän mukana hommassa ” .
Jos pystykaupan hakkuussa sattuu saamaan huonoa työnjälkeä tai vastoin sovittuja ohjeita tapahtuvaa työskentelyä, silloin kannattaa pitää puunostajan kanssa yhteinen palaveri, asiallinen palaute hehittää yrittäjän toimintaa.
Jos samalle yrittäjälle tulee useampi poikkeama tehdystä työstä, ne seikat on yrittäjällä edessä seuraavissa sopimusneuvotteluissa. Jos näistä puuteista ei reklamoida silloin työ jatkuu samana (huonona) ja siitä syntyy totuttu tapa tehdä sitä samaa !