Ensimmäinen puusukupolvi tuppaa kärsimään vähän enemmän ja vähemmän kaikesta mahdollisesta. Boorin puute on vain yksi syy. Ehkä vain sekin. Sienirihmastoja ei ole ja maaperän ravinteet ei kulje vielä puulle kunnolla. Halla on aina yksi paha vierailija ja vesitalous usein yksi ongelma myös. Seuraava puusukupolvi onkin sitten jo metsää eikä meininkiä.
Väittäisin , että kasvuhäiriöt johtuvat ravinteiden puutteesta tai epätasapainosta . Etukasvuiset lehtipuut ovat tässä tapauksessa pahentaneet tilannetta entisestään . Kuvassa olevalla alueella oli lähes terveitä ja normaalikasvuisia kuusia , mutta koivujen ja pajukon katveessa kuuset ovat kasvaneet vain leveyttä . Halla ei siis voi olla syynä kasvuhäiriöihin .
Seuraavakaan puusukupolvi ei tule kasvamaan kelvollista
tukkia , ellei booria lisätä maahan ja lehtipuita pidetä kurissa taimikkovaiheesa .
Jotkut jättävät mielellään lehtipuita suojaamaan hallalta , mutta kuten kuvasta näkyy , se keino vie ojasta allikkoon .
Boorin puutosta tuo, korjaantuu yhdessä kesässä boorilannoituksella.
Tuossa tapauksessa lääkitys vaan pahasti myöhässä.
Pellon metsityksessä aina boorilannoitus kuvaan mukaan
Selkeä boorinpuutos.Eikun nestemäistä booria ja seuraavana kesänä löytyy taas selkeä latvapiikki.Kokemukseni mukaan toimii erittäin tehokkaasti.Monta ha olen tuollaisia ruiskutellut.Toki alavilla suopelloilla on vielä usein hallasta lisäriesa.
Kuvasta vielä sen verran ,että nämäkin rumilukset kasvoivat koivujen alla . Poistin koivurungot ennen kuvaamista . Olivat siis ”hallalta suojassa ” , mutta tulos on tämä .
Taustalla näkyvien parempilaatuisten kuusten ympärillä ei koivua kasvanut . Niiden olisi pitänyt siis olla vieläkin huonommassa kunnossa , kun kuvan puiden , jos syy kasvuhäiriöihin olisi halla .
Peltoa ja ravinnepulaa kärsiviä maita metsitettäessä on keskityttävä ravinnetilan kohentamiseen ja otettava jopa pieni riski hallan suhteen . Hallaa esiintyy vain harvoin . Ravinnepuutos on puolestaan pysyvä olotila ilman korjaavia toimenpiteitä . Lehtipuut verhopuina vain pahentavat tilannetta .
Kyllä suojuspuukoivutkin on tarpeen jos halla on alueella
yleistä.
15 v. sitten istututin entisen pellon kuuselle ja niistä kuusista selvisi ne , jotka kasvaa pellon yläosassa
ja alempana vain suojuspuiden suojaamat.
Suojuspuuthan ei tarkoita lehtipuita , jotka piiskaa kuusen latvat pilalle vaan aivan muuta.
Suojuspuut/ verhopuut kilpailevat niukoista ravinteista istutetun taimikon kanssa.
Tuossa kisassa havupuu on häviävä osapuoli . Tulos näkyy kuvassa. Monet hallavaurioiksi mielletyt vahingot ovatkin seurausta boorin puuttumisesta maaperästä .
Ravinnetasapaino tosiaan korjaantuu kun metsä muodostuu pohjia myöden. Eli sienirihmastot alkavat ruokkia puuston ravinteita ja metsäinen pieneliöstökanta alkaa toimia ja hajottaa ravinteita metsän tarpeiksi. Lehtipuulla tuo ensimmäinen puusukupolvi onnistuu parhaiten ja sen alle voi kasvatella jo suht hyvännäköisiä kuusiakin joita sinne pukkaa. Ne jo toimivat kuten pitää ja halla ei ole aina joka kevät tuhoamassa silmuja.
Voi myös olla, että peltomaa, joka on usein savea, ei liian tiiviinä sovellu koivulle. Kuusi tuntuu menestyvän tuollaisessa maaperässä koivua paremmin. En tiedä, mutta arvelen ensimmäisen sukupolven kaadettujen puiden juurakon parantavan maaperän ilmavuutta ja pieneliöiden aktiivisuutta, kun juuret alkavat maassa lahota. Siksi Jees todennäköisesti on osittain oikeassa. Varsinainen ravinteiden epätasapaino ei mihinkään itsestään ainakaan tuossa ajassa poistu, mutta maaperä herää henkiin, mikä vähentää epätasapainon seurauksia. Oma lukunsa on myös ensimmäisen sukupolven aikaisella kilpailulla ravinteista. Koivikon alla kasvaa valtava heinikko lähes päätehakkuuseen saakka. Kuuset nujertaa heinikon 10 vuodessa, jolloin kasvillisuus alkaa kehittyä metsäiseen suuntaan.
Ja vaikka tuosta kuvasta ei näykään, jostain syystä hirvet viihtyvät erityisen hyvin metsitetyllä pellolla. Taas tulee yksi mutka lisää vajaan parin metrin korkeudelle.
Mielestäni hallat ovat lisäntyneet viime vuosina ainakin täällä Itä-Suomessa.Minulla on muutaman vuoden ikäisiä kuusentaimikoita,jotka halla on moukaroinut nyt kolmena kesäkuuna peräkkäin.Pitää vaan antaa koivun ja sekapuuksi tulevan männyn nousta ja katsoa millainen metsä lopulta tehdään.Varhaisperkausta ainakin vielä passailen,että on jotain kasvatettavaa, vaikkapa koivua.Nämä hallavauriot on tulleet tasaisilla mailla ja suon laiteissa.Vaarojen rinteillä ongelmia ei ole ollut.Tasamaat laitan jatkossa männylle,jos ei olla omt-pohjilla.
Jeessi laskettelee omiaan kun ei ole boorinpuutokseen tutustunut. Boorinpuute nimenomaan johtaa latvasilmujen kuolemiseen, ei niinkään ”vääristymiseen”. Kuusentuomiruoste voi aiheuttaa latvakasvaimeen mutkia kun kasvussa olevaan kasvaimeen iskee ”koro” joka vetää kasvaimen vinoon.
Pellonmetsityskohteilla ei todellakaan, millään matematiikalla, kannata odottaa maaperän ”tekeytymistä”. Aivan huuhaa väitteitä tällaiset. Boori pitää antaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja myös istutuskoivikoihin ja visakoivikoihin. Boorinpuute ei niissä näy niin selkeästi, mutta kyllä se tukkiprosenttia alentaa merkittävästikin.
Peltomaat ovat yleensä aina hankalia metsitettäviä. Vaikka päättäisi luottaa luontaiseen pusikoitumiseen, niin se boori kannattaa sinne laittaa. Koivu ei laatutukkia, tai edes kohtuullista, kasva ellei maaperä ole sille sopivaa. Niitä on metsityiskohteissa lopulta aika vähän. Turve-, multa, savi- ja hiesumaat eivät laatutukkia tuota. Kuusella on hallakin huomioiden paremmat mahdollisuudet. Koivulle sopii moorenimaata olevat rinnepellot, niillä tosin kuusikin kasvaa erityisen hyvin.
##”Ja vaikka tuosta kuvasta ei näykään, jostain syystä hirvet viihtyvät erityisen hyvin metsitetyllä pellolla. Taas tulee yksi mutka lisää vajaan parin metrin korkeudelle.”##
Hirvi toimii samalla periaatteeella , kuin pedot . Poistaa luonnosta huonokuntoisia yksilöitä . Koivukin kärsii boorin niukkuudesta ja on näinollen hirville yhtä haluttua syötävää , kun varjossa kasvanut männyn taimi . Lisäksi metsitetyn pellon hirvelle mieluista ravintovalikoimaa lisää alueeella kasvava heinä , pajut ja haavanvesat . Sinne hirviemä mieluusti putkauttaa myös vasansa ja saa ongelman jatkumaan vuodesta toiseen .
Taimikkovaiheen boorilannoitus , heinäys ja tehokas taimikonhoito saa alueen kehittymään kelvolliseksi metsäksi ja hirvivahinkojen riskikin pienenee merkittävästi . Ilman boorilannoitusta kuvan kaltainen tilanne jatkuu ikuisesti .
Kyllä se hirvi ihan laidasta laitaan poistaa. Ei vain huonolaatuisia, kyllä täällä ainakin hoidetun valoisan mäntytaimikon taimet kelpaavat oikein hyvin.
Oikein hyviä huomioita ja omia kokemuksia on palstalle löytynytkin, vanhojen peltojen metsitys ongelmiin.
Meillä oli vanha pelto metsitettävänä n. kymmenen vuotta sitten, joka oli ollut kesantona kaksikymmentä vuotta, sitten tehtiin päätös sen metsittämiseksi.
Alue raivattiin, mätästettiin, istutettiin kuuselle ja aseteltiin heinäsuojaksi booria sisältävä taimisuoja. Kaksi- kolme kasvukautta näytti hyvältä, sen jälkeen ilmeni nämä yleiset kasvuhäiriöt.
Neulasanalyysin perusteella selvisi, että mangaani pitoisuus oli liian korkea, joka oli merkki liiallisesta märkyydestä. Jatkotoimempiteet oli piiri- ja sarkaojien puhdistus + muutama pätkä lisää sarkojen väliinkin.
Meidän moka oli siinä kun ojitus ja vesitalouden järjestely jäi tekemättä viljelytöiden alkaessa. Nyt kuviolla ollaan lähes normaalissa nuoren metsän kasvussa ja kun kaivurin jäljetkin näyttää häviävän on toiveissa saada sinne terve nuori metsä.
Vesitalous on tärkeää huomioida . Se oli kuvan tapauksessa kunnossa . Ilmeiseti ravinneanalyysi ja sen edellyttämät toimenpiteet olivat jääneet uudistusvaiheessa tekemättä , kuten yleensä vielä kyseiseen aikaan tapahtui.
Maaperän ravinnetila kannattaa aina tarkistaa ennen uudistamista . Niukkuustekijänä voi toki olla muukin , kuin boori .
Ravinteista kuiviin lypsetyillä vanhoilla peltoheitoilla on varmasti ongelmia tiedossa , jos maaperän viljavuutta ei tutkita ja ravinnetilaa korjata puutteiden osalta . Myös kaskimailla kasvavien metsien kunto antaa viitteitä uudistusvaiheessa mahdollisista ravinnepuutoksista .
Jos alueella kasvaa kitukasvuisia ja epämuotoisia puita , on palstan maaperään lisättävä puuttuvat ravinteet seuraavaa puusukupolvea istututettaesassa . Tällä tavoin voidaan varmistaa , että tuleva puusukupolvi tuottaa laadukasta raaka-ainetta tyvestä alkaen . Esim . boorin puuttuessa maaperästä laadukas tyvitukki jää varmasti haaveksi . Pahimmassa tapauksessa tyviosa kelpaa vain halvimmaksi kuitutavaralajiksi . Laatu paranee harvoin latvaa kohden edetessäkään .
Ravinteiden epätasapainosta johtuvat laatuongelmat koskevat kaikkia puulajeja . Kuusen kohdalla ne ovat kuitenkin havaittavissa kaikkein selvimmin .
Kerronpa sitten omankin versioni pellon metsitykseen.
Vajaa kuusitoistavuotta sitten aloin myös keväällä metsitysurakan. Kun yritin märkänä keväänä kyntöä palteeseen ei onnistunut vaan takavetoinen ”ferku” upposi aina kun laittoi auran maahan. Sitkeä paksu konto ei vain suostunut kääntymään. Sitten totesin että koneet pois ja kästyöt tilalle. Eli istutin hybridihaapaa suoraan muokkaamattomaan, tyvisuojilla tietysti. Istutuskesän yritin jotenkuten pitää niille valoa vaikka heinä, koiranputket ja muu runsas kasvusto meinasi kyllä ne hukuttaa täysin. Sininen tyvisuoja onneksi hiukan sieltä aina vilkkui joukosta. Monet tuli silti raivurilla pätkittyä. Ne lähti hyvin kuitenkin kasvuun ja seuraavana kesänä jo latvoja hiukan näkyi paikotellen ryönän ylikin.
Sitten hirvetkin jo löysi ne parturoi sitä mukaa aina latvat. Silloin hirviä oli aivan ylettömät määrät. Nyt siinä pellossa voi joku sanoa että on boorin puute vaivannut. Kun on montaa eri runkoa ja haaraumaa. Mäen toisella puolen samanlaisella pellolla taas ei ollenkaan esiinny tätä ”boorin puutosta” kun laitoin sähköaidan alusta lähtien ympäri.
Nyt tosin on tullut aidan purkamisen jälkeen sellainen puutos että kuori lähtee runkojen ympäriltä riiskoittain. Kumma puutos sekin.
Kai se kuitenkin on niin että kun on kaksi eri peltoa niin myös erilaiset ravinnetasapainot. Nuo ravinnetasapainot voivat heitellä jopa pellon eri lohkoilla kovinkin paljon. Tuohon suorittavan tekstiin sen verran että jos pellossa on ollut viljankasvun aikaan puutoksia niin se ei heijastu suoraan metsänkasvuun. Puu kun kuitenkin käyttää ja tarvitse erilaisia ravinnemääriä kuin perinteiset peltokasvit.
Minusta kyllä noissa pellon metsityksissä on kaikista tärkein ja ensimmäiseksi hoidettava asia tuo vesitalous. Usein ne lohkot ovat jo valmiiksi märkiä ja ei se puu kasva sen paremmin märässä kuin viljakaan. Toiseksi on ehdottomasti tarkistettava ravinnetasapaino sellaiseksi että se kelpaa puun kasvulle. Usein tuo boori on se ongelma. Paljon olen nähnyt sellaisia metsitettyjä peltoja jossa kasvaa pensaskuusi siellä toinen täällä tai sitten monihaarainen koivikko. Mutta pää puulajina menestyy erityisesti vahva pajukko.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Oisko boorin puute, missä päin Suomea?
Ensimmäinen puusukupolvi tuppaa kärsimään vähän enemmän ja vähemmän kaikesta mahdollisesta. Boorin puute on vain yksi syy. Ehkä vain sekin. Sienirihmastoja ei ole ja maaperän ravinteet ei kulje vielä puulle kunnolla. Halla on aina yksi paha vierailija ja vesitalous usein yksi ongelma myös. Seuraava puusukupolvi onkin sitten jo metsää eikä meininkiä.
Väittäisin , että kasvuhäiriöt johtuvat ravinteiden puutteesta tai epätasapainosta . Etukasvuiset lehtipuut ovat tässä tapauksessa pahentaneet tilannetta entisestään . Kuvassa olevalla alueella oli lähes terveitä ja normaalikasvuisia kuusia , mutta koivujen ja pajukon katveessa kuuset ovat kasvaneet vain leveyttä . Halla ei siis voi olla syynä kasvuhäiriöihin .
Seuraavakaan puusukupolvi ei tule kasvamaan kelvollista
tukkia , ellei booria lisätä maahan ja lehtipuita pidetä kurissa taimikkovaiheesa .
Jotkut jättävät mielellään lehtipuita suojaamaan hallalta , mutta kuten kuvasta näkyy , se keino vie ojasta allikkoon .
Onpa paha boorin puute. Latvasilmuthan ovat kuolleet järkiään.
Boorin puute ei kyllä tapa latvasilmuja vaan aiheuttaa kasvuvääristymiä. Halla.
Boorin puutosta tuo, korjaantuu yhdessä kesässä boorilannoituksella.
Tuossa tapauksessa lääkitys vaan pahasti myöhässä.
Pellon metsityksessä aina boorilannoitus kuvaan mukaan
Selkeä boorinpuutos.Eikun nestemäistä booria ja seuraavana kesänä löytyy taas selkeä latvapiikki.Kokemukseni mukaan toimii erittäin tehokkaasti.Monta ha olen tuollaisia ruiskutellut.Toki alavilla suopelloilla on vielä usein hallasta lisäriesa.
Näkeehän sen jo tuosta koivusta.
Kuvasta vielä sen verran ,että nämäkin rumilukset kasvoivat koivujen alla . Poistin koivurungot ennen kuvaamista . Olivat siis ”hallalta suojassa ” , mutta tulos on tämä .
Taustalla näkyvien parempilaatuisten kuusten ympärillä ei koivua kasvanut . Niiden olisi pitänyt siis olla vieläkin huonommassa kunnossa , kun kuvan puiden , jos syy kasvuhäiriöihin olisi halla .
Peltoa ja ravinnepulaa kärsiviä maita metsitettäessä on keskityttävä ravinnetilan kohentamiseen ja otettava jopa pieni riski hallan suhteen . Hallaa esiintyy vain harvoin . Ravinnepuutos on puolestaan pysyvä olotila ilman korjaavia toimenpiteitä . Lehtipuut verhopuina vain pahentavat tilannetta .
Kyllä suojuspuukoivutkin on tarpeen jos halla on alueella
yleistä.
15 v. sitten istututin entisen pellon kuuselle ja niistä kuusista selvisi ne , jotka kasvaa pellon yläosassa
ja alempana vain suojuspuiden suojaamat.
Suojuspuuthan ei tarkoita lehtipuita , jotka piiskaa kuusen latvat pilalle vaan aivan muuta.
Suojuspuut/ verhopuut kilpailevat niukoista ravinteista istutetun taimikon kanssa.
Tuossa kisassa havupuu on häviävä osapuoli . Tulos näkyy kuvassa. Monet hallavaurioiksi mielletyt vahingot ovatkin seurausta boorin puuttumisesta maaperästä .
Useinmiten peltojen metsityksissä on ongelmana ravinne-epätasapaino eikä pääravinteiden niukkuus.
Se korjaantuu ravinneanalyysin jälkeen esim. boorilannoituksella. Sitten voi alkaa miettiä
missä tarvitaan suojuspuustoa ja miten se saadaan aikaan.
Ravinnetasapaino tosiaan korjaantuu kun metsä muodostuu pohjia myöden. Eli sienirihmastot alkavat ruokkia puuston ravinteita ja metsäinen pieneliöstökanta alkaa toimia ja hajottaa ravinteita metsän tarpeiksi. Lehtipuulla tuo ensimmäinen puusukupolvi onnistuu parhaiten ja sen alle voi kasvatella jo suht hyvännäköisiä kuusiakin joita sinne pukkaa. Ne jo toimivat kuten pitää ja halla ei ole aina joka kevät tuhoamassa silmuja.
Voi myös olla, että peltomaa, joka on usein savea, ei liian tiiviinä sovellu koivulle. Kuusi tuntuu menestyvän tuollaisessa maaperässä koivua paremmin. En tiedä, mutta arvelen ensimmäisen sukupolven kaadettujen puiden juurakon parantavan maaperän ilmavuutta ja pieneliöiden aktiivisuutta, kun juuret alkavat maassa lahota. Siksi Jees todennäköisesti on osittain oikeassa. Varsinainen ravinteiden epätasapaino ei mihinkään itsestään ainakaan tuossa ajassa poistu, mutta maaperä herää henkiin, mikä vähentää epätasapainon seurauksia. Oma lukunsa on myös ensimmäisen sukupolven aikaisella kilpailulla ravinteista. Koivikon alla kasvaa valtava heinikko lähes päätehakkuuseen saakka. Kuuset nujertaa heinikon 10 vuodessa, jolloin kasvillisuus alkaa kehittyä metsäiseen suuntaan.
Ja vaikka tuosta kuvasta ei näykään, jostain syystä hirvet viihtyvät erityisen hyvin metsitetyllä pellolla. Taas tulee yksi mutka lisää vajaan parin metrin korkeudelle.
Jees oikeassa : boorin puutteessa soluseinämät jäävät ohuiksi ja pakkas- ja halla-arkuus on huipussaan .
Mielestäni hallat ovat lisäntyneet viime vuosina ainakin täällä Itä-Suomessa.Minulla on muutaman vuoden ikäisiä kuusentaimikoita,jotka halla on moukaroinut nyt kolmena kesäkuuna peräkkäin.Pitää vaan antaa koivun ja sekapuuksi tulevan männyn nousta ja katsoa millainen metsä lopulta tehdään.Varhaisperkausta ainakin vielä passailen,että on jotain kasvatettavaa, vaikkapa koivua.Nämä hallavauriot on tulleet tasaisilla mailla ja suon laiteissa.Vaarojen rinteillä ongelmia ei ole ollut.Tasamaat laitan jatkossa männylle,jos ei olla omt-pohjilla.
Jeessi laskettelee omiaan kun ei ole boorinpuutokseen tutustunut. Boorinpuute nimenomaan johtaa latvasilmujen kuolemiseen, ei niinkään ”vääristymiseen”. Kuusentuomiruoste voi aiheuttaa latvakasvaimeen mutkia kun kasvussa olevaan kasvaimeen iskee ”koro” joka vetää kasvaimen vinoon.
Pellonmetsityskohteilla ei todellakaan, millään matematiikalla, kannata odottaa maaperän ”tekeytymistä”. Aivan huuhaa väitteitä tällaiset. Boori pitää antaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja myös istutuskoivikoihin ja visakoivikoihin. Boorinpuute ei niissä näy niin selkeästi, mutta kyllä se tukkiprosenttia alentaa merkittävästikin.
Peltomaat ovat yleensä aina hankalia metsitettäviä. Vaikka päättäisi luottaa luontaiseen pusikoitumiseen, niin se boori kannattaa sinne laittaa. Koivu ei laatutukkia, tai edes kohtuullista, kasva ellei maaperä ole sille sopivaa. Niitä on metsityiskohteissa lopulta aika vähän. Turve-, multa, savi- ja hiesumaat eivät laatutukkia tuota. Kuusella on hallakin huomioiden paremmat mahdollisuudet. Koivulle sopii moorenimaata olevat rinnepellot, niillä tosin kuusikin kasvaa erityisen hyvin.
##”Ja vaikka tuosta kuvasta ei näykään, jostain syystä hirvet viihtyvät erityisen hyvin metsitetyllä pellolla. Taas tulee yksi mutka lisää vajaan parin metrin korkeudelle.”##
Hirvi toimii samalla periaatteeella , kuin pedot . Poistaa luonnosta huonokuntoisia yksilöitä . Koivukin kärsii boorin niukkuudesta ja on näinollen hirville yhtä haluttua syötävää , kun varjossa kasvanut männyn taimi . Lisäksi metsitetyn pellon hirvelle mieluista ravintovalikoimaa lisää alueeella kasvava heinä , pajut ja haavanvesat . Sinne hirviemä mieluusti putkauttaa myös vasansa ja saa ongelman jatkumaan vuodesta toiseen .
Taimikkovaiheen boorilannoitus , heinäys ja tehokas taimikonhoito saa alueen kehittymään kelvolliseksi metsäksi ja hirvivahinkojen riskikin pienenee merkittävästi . Ilman boorilannoitusta kuvan kaltainen tilanne jatkuu ikuisesti .
Kyllä se hirvi ihan laidasta laitaan poistaa. Ei vain huonolaatuisia, kyllä täällä ainakin hoidetun valoisan mäntytaimikon taimet kelpaavat oikein hyvin.
Tosiaan,suorittavako on tutkinut hirvien ruokamieltymyksiä syvällisemminkin?
Jos oikein hirvienkin torjuntaan kelpaa boori.
On siinä sepittäjä.
Oikein hyviä huomioita ja omia kokemuksia on palstalle löytynytkin, vanhojen peltojen metsitys ongelmiin.
Meillä oli vanha pelto metsitettävänä n. kymmenen vuotta sitten, joka oli ollut kesantona kaksikymmentä vuotta, sitten tehtiin päätös sen metsittämiseksi.
Alue raivattiin, mätästettiin, istutettiin kuuselle ja aseteltiin heinäsuojaksi booria sisältävä taimisuoja. Kaksi- kolme kasvukautta näytti hyvältä, sen jälkeen ilmeni nämä yleiset kasvuhäiriöt.
Neulasanalyysin perusteella selvisi, että mangaani pitoisuus oli liian korkea, joka oli merkki liiallisesta märkyydestä. Jatkotoimempiteet oli piiri- ja sarkaojien puhdistus + muutama pätkä lisää sarkojen väliinkin.
Meidän moka oli siinä kun ojitus ja vesitalouden järjestely jäi tekemättä viljelytöiden alkaessa. Nyt kuviolla ollaan lähes normaalissa nuoren metsän kasvussa ja kun kaivurin jäljetkin näyttää häviävän on toiveissa saada sinne terve nuori metsä.
Vesitalous on tärkeää huomioida . Se oli kuvan tapauksessa kunnossa . Ilmeiseti ravinneanalyysi ja sen edellyttämät toimenpiteet olivat jääneet uudistusvaiheessa tekemättä , kuten yleensä vielä kyseiseen aikaan tapahtui.
Maaperän ravinnetila kannattaa aina tarkistaa ennen uudistamista . Niukkuustekijänä voi toki olla muukin , kuin boori .
Ravinteista kuiviin lypsetyillä vanhoilla peltoheitoilla on varmasti ongelmia tiedossa , jos maaperän viljavuutta ei tutkita ja ravinnetilaa korjata puutteiden osalta . Myös kaskimailla kasvavien metsien kunto antaa viitteitä uudistusvaiheessa mahdollisista ravinnepuutoksista .
Jos alueella kasvaa kitukasvuisia ja epämuotoisia puita , on palstan maaperään lisättävä puuttuvat ravinteet seuraavaa puusukupolvea istututettaesassa . Tällä tavoin voidaan varmistaa , että tuleva puusukupolvi tuottaa laadukasta raaka-ainetta tyvestä alkaen . Esim . boorin puuttuessa maaperästä laadukas tyvitukki jää varmasti haaveksi . Pahimmassa tapauksessa tyviosa kelpaa vain halvimmaksi kuitutavaralajiksi . Laatu paranee harvoin latvaa kohden edetessäkään .
Ravinteiden epätasapainosta johtuvat laatuongelmat koskevat kaikkia puulajeja . Kuusen kohdalla ne ovat kuitenkin havaittavissa kaikkein selvimmin .
Kerronpa sitten omankin versioni pellon metsitykseen.
Vajaa kuusitoistavuotta sitten aloin myös keväällä metsitysurakan. Kun yritin märkänä keväänä kyntöä palteeseen ei onnistunut vaan takavetoinen ”ferku” upposi aina kun laittoi auran maahan. Sitkeä paksu konto ei vain suostunut kääntymään. Sitten totesin että koneet pois ja kästyöt tilalle. Eli istutin hybridihaapaa suoraan muokkaamattomaan, tyvisuojilla tietysti. Istutuskesän yritin jotenkuten pitää niille valoa vaikka heinä, koiranputket ja muu runsas kasvusto meinasi kyllä ne hukuttaa täysin. Sininen tyvisuoja onneksi hiukan sieltä aina vilkkui joukosta. Monet tuli silti raivurilla pätkittyä. Ne lähti hyvin kuitenkin kasvuun ja seuraavana kesänä jo latvoja hiukan näkyi paikotellen ryönän ylikin.
Sitten hirvetkin jo löysi ne parturoi sitä mukaa aina latvat. Silloin hirviä oli aivan ylettömät määrät. Nyt siinä pellossa voi joku sanoa että on boorin puute vaivannut. Kun on montaa eri runkoa ja haaraumaa. Mäen toisella puolen samanlaisella pellolla taas ei ollenkaan esiinny tätä ”boorin puutosta” kun laitoin sähköaidan alusta lähtien ympäri.
Nyt tosin on tullut aidan purkamisen jälkeen sellainen puutos että kuori lähtee runkojen ympäriltä riiskoittain. Kumma puutos sekin.
Kai se kuitenkin on niin että kun on kaksi eri peltoa niin myös erilaiset ravinnetasapainot. Nuo ravinnetasapainot voivat heitellä jopa pellon eri lohkoilla kovinkin paljon. Tuohon suorittavan tekstiin sen verran että jos pellossa on ollut viljankasvun aikaan puutoksia niin se ei heijastu suoraan metsänkasvuun. Puu kun kuitenkin käyttää ja tarvitse erilaisia ravinnemääriä kuin perinteiset peltokasvit.
Minusta kyllä noissa pellon metsityksissä on kaikista tärkein ja ensimmäiseksi hoidettava asia tuo vesitalous. Usein ne lohkot ovat jo valmiiksi märkiä ja ei se puu kasva sen paremmin märässä kuin viljakaan. Toiseksi on ehdottomasti tarkistettava ravinnetasapaino sellaiseksi että se kelpaa puun kasvulle. Usein tuo boori on se ongelma. Paljon olen nähnyt sellaisia metsitettyjä peltoja jossa kasvaa pensaskuusi siellä toinen täällä tai sitten monihaarainen koivikko. Mutta pää puulajina menestyy erityisesti vahva pajukko.