Minulla on pikkulintujen ruokintapaikka metsässä. Samalla paikalla lintuja on ruokittu jo 30 talvena. Tali- ja töyhtötiaiset ovat paikan vakiovieraita, samoin sini- hömö- ja kuusitiaiset. Lisäksi ruokinnalla käy mm. valkoselkä- ja harmaapäätikka sekä pähkinänakkeli. Lintujen seuraaminen tuo paljon iloa elämääni.
Siinä täytynee olla jokin metsäinen luonnonsuojelualue lähellä.
Töyhtötiainen on Suomen linnuston aidoin paikkalintu. Vuodesta vuoteen ne löytyvät metsäalueelta aina samoilta paikoilta. Yleistäen ja yksinkertaistaen voi sanoa, että jos reviiri olisi ympyrä ja pesäpaikka olisi sen keskipiste, töyhtötiaispari elää elämänsä säteellä, joka on korkeintaan 300 metriä.
Alue on kaupungissa ihan lähiön kupeessa kaupungin maalla. Luonnonsuojelualuetta se ei ole, mutta metsä on saanut olla rauhassa ja hakkaamatta pitkään. Toivottavsti metsä saakin olla rauhassa lahopuineen, eikä kaupungin puistonhoitajat rupea raivaamaan sitä siistimmäksi. Siellä on kaatuneita kehtipuita ja kuusikkoa, hyvää aluetta myöskin liito-oravalle, jonka papanoita olen metsästä löytänyt.
Hieno kuva Annie ja hienoja havaintoja!