Miten metsäpalo sai alkunsa ja jäi sitten puolen hehtaarin kokoiseksi? Ja kuinka kauan metsäpalosta on? Ilmeisesti luonnon kuusentaimia alueella ja kivikossa niiden kasvu näyttää olevan heikonlaista. Yllättävän vähän taimia alueelle on luontaisesti syntynyt, vaikka alue palon jälkeen on ollut paljaana varmasti useita vuosia.
Timpan kuvat (tämä ja seuraava) ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka epävarmaa luontainen taimettuminen varsinkin ilman erityisiä toimenpiteitä on. Jossain jatkuvan kasvatuksen keskusteluissa säännöllisesti vedotaan siihen, kuinka jääkaudenkin jälkeen metsät ovat syntyneet luontaisesti eli kyllä luonto metsät uudistaa. Tosiaan, mutta ihan erilaisesta aikajänteestä tuollaisessa uudistumisessa puhutaan, kuin mihin talousmetsissä on totuttu.
Metsäpalo sai alkunsa salamasta n. 20 vuotta sitten. Kulovartiointiointilennolla ollut kone havaisi ja palokunta sammutti. Aukko n. 0,5 ha. Aukko on vanhassa männikössä.
Ajattelin, että katsotaan kuinka luonto hoitaa. Osaan kasvoi männyn taimia, mutta hirvet pistelivät niistä pääosan poskeensa vuosien mitttaan. Kuva on aukon länsireunasta. Johtuuko sitten varjostuksesta vai mistä, mutta tämä osa aukosta kasvoi vain heinää.
2006 keväällä sitten istutin kuvassa näkyvät kuusentaimet (1-vuotias paakku). Kun tarkkaan katsoo, niin niitä näkee myös lähellä mäntyjä, mutta ne ovat jääneet kyllä sen suuren puuston takia minikokoisiksi.
Siis todella kertoo luontaosen uudistuksen ongelmista.
Oliskohan nuo snadit kuuset kuitenkaan Timpan istuttamia? Jospa hän muistaa väärin ja kyseessä on luontaisesti syntynyttä, uudempaa kuusimateriaalia. Nimittäin, eikö ole aika outoa, että kuusi, joka ei pienestä valonpuutteesta hätkähdä, olisi kasvattanut noin erikokoisia yksilöitä samassa ajassa?
Kyllä Timppa muista aivan oikein. Siis kuusilla on ollut 7 kesää kasvuaikaa. Näin sitä käy suurten puiden lähellä kasvuun yrittäneillä taimilla. Ei tapahdu mitään. Kun sitten suurten puiden vaikutus häviää, niinm sitten alkaa tapahtua.
Olkoon niin. Mutta on siellä kyllä jotain muutakin ongelmaa ollut kuin ”suurten puiden vaikutus”. Kuvan keskellä näkyy ihan lähekkäin niitä kunnolla kasvaneita kuusisotilaita ja sitten niitä pikkuisia alokkaita. Siis käytännössä vierekkäin.
Sitä suurta eroa minäkin ihmettelen. Toisaalta vastaan on tullut joku muukin samantapainen paikka, jossa aukon lounaisreunassa männikön vieressä kuusten kasvu on ollut olematonta.
Kyllä siis edelleen näen tilanteen sellaisena, että vasta siteen kun mäntyjen juuria ei tuontyyppisessä maastossa ole, niin silloin on muilla mahdollisuus kasvaa.
Sinänsä oli palkitsevaa nähdä ne ”kuusisotilaat”, koska voi todeta ettei täydennysistutus mennyt hukkaan.
Timppa näyttää olevan taipuvainen siihen ajatuskantaan, että joidenkin kuusentaimien kasvuunlähdön kangertelu johtuisi pikemminkin suurten puiden aiheuttamasta juuristokilpailusta kuin niiden varjostuksesta. Kuka sen varmaksi osaa sanoa? Olikohan taimien laadussa epätasaisuutta ehkä? Jos vierekkäiset, erikokoiset taimet ovat tosiaan samanikäisiä istutustaimia, on homma selitystä vailla.
Reunametsän vaikutus näkyy hyvin kuvassa. Turha siihen on odottaa taimettumista. Mutta onhan siinä ajouran paikka valmiina tulevaa hakkuuta varten! Kuusten kasvu voi olla karullakin paikalla nuorena hyvä, mutta taantuu myöhemmin. Itsellä oli kuivahkolla kankaalla edellisen omistajan aikana luontaisesti syntynyt epätasainen kuusivaltainen kuvio, joka osoittautui kairauksissa n.70 vuotiaaksi. Mutta kokoa oli vain senverran, että yhden tai kaksi kuitupuuta sai rungosta kun hakattiin aukeaksi ja istutettiin männylle.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
No niinpä näkyy olevan,mitä ajat takaa.
Epäilen että taas liittyy jollain tapaa jatkuvaan kasvatukseen.
Miten metsäpalo sai alkunsa ja jäi sitten puolen hehtaarin kokoiseksi? Ja kuinka kauan metsäpalosta on? Ilmeisesti luonnon kuusentaimia alueella ja kivikossa niiden kasvu näyttää olevan heikonlaista. Yllättävän vähän taimia alueelle on luontaisesti syntynyt, vaikka alue palon jälkeen on ollut paljaana varmasti useita vuosia.
Timpan kuvat (tämä ja seuraava) ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka epävarmaa luontainen taimettuminen varsinkin ilman erityisiä toimenpiteitä on. Jossain jatkuvan kasvatuksen keskusteluissa säännöllisesti vedotaan siihen, kuinka jääkaudenkin jälkeen metsät ovat syntyneet luontaisesti eli kyllä luonto metsät uudistaa. Tosiaan, mutta ihan erilaisesta aikajänteestä tuollaisessa uudistumisessa puhutaan, kuin mihin talousmetsissä on totuttu.
Metsäpalo sai alkunsa salamasta n. 20 vuotta sitten. Kulovartiointiointilennolla ollut kone havaisi ja palokunta sammutti. Aukko n. 0,5 ha. Aukko on vanhassa männikössä.
Ajattelin, että katsotaan kuinka luonto hoitaa. Osaan kasvoi männyn taimia, mutta hirvet pistelivät niistä pääosan poskeensa vuosien mitttaan. Kuva on aukon länsireunasta. Johtuuko sitten varjostuksesta vai mistä, mutta tämä osa aukosta kasvoi vain heinää.
2006 keväällä sitten istutin kuvassa näkyvät kuusentaimet (1-vuotias paakku). Kun tarkkaan katsoo, niin niitä näkee myös lähellä mäntyjä, mutta ne ovat jääneet kyllä sen suuren puuston takia minikokoisiksi.
Siis todella kertoo luontaosen uudistuksen ongelmista.
Oliskohan nuo snadit kuuset kuitenkaan Timpan istuttamia? Jospa hän muistaa väärin ja kyseessä on luontaisesti syntynyttä, uudempaa kuusimateriaalia. Nimittäin, eikö ole aika outoa, että kuusi, joka ei pienestä valonpuutteesta hätkähdä, olisi kasvattanut noin erikokoisia yksilöitä samassa ajassa?
Kyllä Timppa muista aivan oikein. Siis kuusilla on ollut 7 kesää kasvuaikaa. Näin sitä käy suurten puiden lähellä kasvuun yrittäneillä taimilla. Ei tapahdu mitään. Kun sitten suurten puiden vaikutus häviää, niinm sitten alkaa tapahtua.
Olkoon niin. Mutta on siellä kyllä jotain muutakin ongelmaa ollut kuin ”suurten puiden vaikutus”. Kuvan keskellä näkyy ihan lähekkäin niitä kunnolla kasvaneita kuusisotilaita ja sitten niitä pikkuisia alokkaita. Siis käytännössä vierekkäin.
Sitä suurta eroa minäkin ihmettelen. Toisaalta vastaan on tullut joku muukin samantapainen paikka, jossa aukon lounaisreunassa männikön vieressä kuusten kasvu on ollut olematonta.
Kyllä siis edelleen näen tilanteen sellaisena, että vasta siteen kun mäntyjen juuria ei tuontyyppisessä maastossa ole, niin silloin on muilla mahdollisuus kasvaa.
Sinänsä oli palkitsevaa nähdä ne ”kuusisotilaat”, koska voi todeta ettei täydennysistutus mennyt hukkaan.
Timppa näyttää olevan taipuvainen siihen ajatuskantaan, että joidenkin kuusentaimien kasvuunlähdön kangertelu johtuisi pikemminkin suurten puiden aiheuttamasta juuristokilpailusta kuin niiden varjostuksesta. Kuka sen varmaksi osaa sanoa? Olikohan taimien laadussa epätasaisuutta ehkä? Jos vierekkäiset, erikokoiset taimet ovat tosiaan samanikäisiä istutustaimia, on homma selitystä vailla.
Reunametsän vaikutus näkyy hyvin kuvassa. Turha siihen on odottaa taimettumista. Mutta onhan siinä ajouran paikka valmiina tulevaa hakkuuta varten! Kuusten kasvu voi olla karullakin paikalla nuorena hyvä, mutta taantuu myöhemmin. Itsellä oli kuivahkolla kankaalla edellisen omistajan aikana luontaisesti syntynyt epätasainen kuusivaltainen kuvio, joka osoittautui kairauksissa n.70 vuotiaaksi. Mutta kokoa oli vain senverran, että yhden tai kaksi kuitupuuta sai rungosta kun hakattiin aukeaksi ja istutettiin männylle.