Siinä on n. 30v leppää, joka on alkanut lahoamaan. Samaan aikaan on syntynyt kuusialiskasbos männikköön kun männikkö on saanut alkunsa. Lahoavat lepät ovat osuneet kuusialiskasvokseen joka on saanut lahon lahot kuusialiskasvokset tappavat männyt ympäriltään vapauttaen tilaa ja aurinkoa kuusille.
Tuossa on nyt kuusialiskasvoksen ja pihlajien ennakkoraivaaminen n. 25-30 buotiiasta männiköstä. Jaksollinen kasvatus pitää männyt hengissä, että suurin osa niistä kasvaa tukkipuiksi. Tuota juurikäävän on myös maassa. Kasvukilpailun voittaneilla on paras vastustuskyky siihen ja pienillä kuusilla huonoin. Kellertävään taittavat kuuset tuossa kanerva kasvavassa mäessä ovat parasta kasvualustaa juurikäävälle.
Jatkuva kasvatus säästää kuusialiskasvosta ja jatkuva isojen puiden kaatuminen kuusien päälle kiihdyttää metsän luonnollista tapaa tuhoutua ja sitten uudistua taas avovaiheen kautta. Jaksollinen kasvatus vastustaa siis kaiken metsän luonnollista pyrkimystä tuhoutumiseen.
Loistavia kuvia kertomaan siitä, mitä ”mahdollisuuksia” kuusialuskasvos tarjoaa jatkuvaan kasvatukseen hurahtaneille. Ei paljon naurata ,kun viimeiset ja vähälukuiset isot puut on kaadettu ja todetaan aluskasvoksen olevan läpeensä lahon saastuttama. Edessä alueen raivaus ,muokkaus ja istutus toisella puulajilla. Viimeinen puutili ohenee siinä projektissa kummasti. Hyvä jos edes riittää.
Kuusenjuurikääpä ei käsittääkseni tartu leppään eikä sitä kautta kuuseen. Lehtipuille on ihan omat lahottajansa.
Ei, leppä alkaa lahoamaan luontaisesti 30 vuoden iässä. Rehevillä mailla vähän myöhemmin.
Lepät ovat romahtaessaan tehneet sivuosumia kuusien ja kun katsot tarkkaan, kohdan missä laho on kuoren kohdalle asti. Nyt lahoamisvauhti männyissä kiihtyy kun kuuset saavat yhdessä nitistettyä isojakin mäntyjä. Muutenhan laho on pääasiassa pienimmissä ja heikoimmassa männyissä.