Kuva on vuodelta 1959 Kittilän Sirkasta matkalla Pokasta Rovaniemelle. Edessä kapulalossi ja Levin alue koskematonta luontoa.
Olin Metsähallituksella kesätöissä mittaamassa ja paaluttamassa metsäautoteitä. Kuljettiin eri puolilla Lappia ja asuttiin yleensä paikallisilla metsäkämpillä.
Tuohon aikaan Kittilän ja Pokan välillä oli vasta aiemman postipolun paikalle raivattu tiepohja. Land Roverin kanssakin oli ongelmia, mutta ihmettelimme kovasti, kun kerran näimme taksi-Pobedan tulevan vastaamme tuota ”kuraränniä” pitkin. Siinä vasta todellinen metsämiehen auto..
Kaksi vuotta myöhemmin tuli sitten nähtyä ja koettua paljon rankempaa mönkimistä kelirikkoisissa metsä- ja suomaastoissa, kun olin rakentamassa Tuloman tietä. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Se Pobeda olikin aikanaan auto oikein isolla A:lla.
Hyvä maavara ja jotenkin se kulki siinä asennossa että jos etupää meni esteen yli, niin ei se taaempanakaan enää mihinkään tarttunut.
Lisäksi maailman ensimmäinen auto joka oli todella lämmin, jopa niin ettei se siinä asiassa kai ole voittajaansa vieläkään löytänyt. Kunnon lämmityslaitteen lisäksi siinä oli myös kunnollinen lämmöneristys.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Mistähän nimimerkki ”koutus” on lähtöisin? Pellon kunnan eteläosasta löytyy Koutus niminen korkea kuusikkoinen vaara jossa kulkeminen perinteisin menetelmin vaati suurta suuntavaistoa ja maastontuntemusta. Näkyvyys tiheässä kuusikossa noin 20-30 metriä. Koutuskeron kainalossa länsipuolella on kirkas saivovetinen Koutusjärvi. Kairaa nimitetään yhteisesti Koutus kiveliöksi.
Oikein olet nimimerkin alkuperän arvannut. Kokonaan Natura-aluetta ovat sekä vaara että järvi. Kuten jo totesitkin, kompassi tai ainakin hyvä suuntavaisto sekä kohtalainen kuntokin ovat siellä tiheissä kuusikoissa tarpeen.
Samalla suunnalla, vaikka varsin hajallaan, ne omat puuhamaanikin ovat.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kuva on vuodelta 1959 Kittilän Sirkasta matkalla Pokasta Rovaniemelle. Edessä kapulalossi ja Levin alue koskematonta luontoa.
Olin Metsähallituksella kesätöissä mittaamassa ja paaluttamassa metsäautoteitä. Kuljettiin eri puolilla Lappia ja asuttiin yleensä paikallisilla metsäkämpillä.
Tuohon aikaan Kittilän ja Pokan välillä oli vasta aiemman postipolun paikalle raivattu tiepohja. Land Roverin kanssakin oli ongelmia, mutta ihmettelimme kovasti, kun kerran näimme taksi-Pobedan tulevan vastaamme tuota ”kuraränniä” pitkin. Siinä vasta todellinen metsämiehen auto..
Kaksi vuotta myöhemmin tuli sitten nähtyä ja koettua paljon rankempaa mönkimistä kelirikkoisissa metsä- ja suomaastoissa, kun olin rakentamassa Tuloman tietä. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Hieno kertomus.
Kiitos!
Se Pobeda olikin aikanaan auto oikein isolla A:lla.
Hyvä maavara ja jotenkin se kulki siinä asennossa että jos etupää meni esteen yli, niin ei se taaempanakaan enää mihinkään tarttunut.
Lisäksi maailman ensimmäinen auto joka oli todella lämmin, jopa niin ettei se siinä asiassa kai ole voittajaansa vieläkään löytänyt. Kunnon lämmityslaitteen lisäksi siinä oli myös kunnollinen lämmöneristys.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Enolla oli pikkulammellaan soutuvene, joka oli tehty hitsaamalla kaksi pobedan konepeltiä yhteen.
Mistähän nimimerkki ”koutus” on lähtöisin? Pellon kunnan eteläosasta löytyy Koutus niminen korkea kuusikkoinen vaara jossa kulkeminen perinteisin menetelmin vaati suurta suuntavaistoa ja maastontuntemusta. Näkyvyys tiheässä kuusikossa noin 20-30 metriä. Koutuskeron kainalossa länsipuolella on kirkas saivovetinen Koutusjärvi. Kairaa nimitetään yhteisesti Koutus kiveliöksi.
Oikein olet nimimerkin alkuperän arvannut. Kokonaan Natura-aluetta ovat sekä vaara että järvi. Kuten jo totesitkin, kompassi tai ainakin hyvä suuntavaisto sekä kohtalainen kuntokin ovat siellä tiheissä kuusikoissa tarpeen.
Samalla suunnalla, vaikka varsin hajallaan, ne omat puuhamaanikin ovat.