Lähteen ympäristö on jätetty hakkaamatta. Hakkaaja on tulkinnut, että kyseessä on metsälain 10:nnen pykälän kohta:
1. Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto.
En kyllä usko, että tuolla kuusikossa oli erityisiä kasvuolosuhteita tai pienilmastoa.
Se vielä, etteivät kaatuneet puut erotu kovin hyvin.
Meillä on vastaavanlainen kohde. Valitettavasti tuulet kaatoivat kaikki pystyyn jätetyt puut kolmeen eri suuntaan ristikkäin, joten simme lähdelammelle ei nyt kovin helposti pääse.
Kummallisia nuo Metsälain muutokset.
Takavuosina sai hakata nämä nykyisen lain 10 §:n kohteet siinä, missä muunkin metsän. Jos kuitenkin sattui harventamaan liikaa, niin riskinä oli, että joutuu käräjille ja metsä määräaikaiseen hakkuukieltoon.
Nyt saa hakata metsänsä aukoksi ilman mitään sanktioita ja uudistamisvelvoitetta, sillä kyllähän 10 vuodessa joku 0,5-metrinen hieskoivu ainakin syntyy. Mutta auta armias, jos tulkitset esimerkiksi kuvan tapaista tilannetta viranomaisten mielestä väärin, niin joudut käräjille ja julkiseen häpeäpaaluun ympäristörikollisena.
Ei isot kuuset pysy kunnolla pystyssä märällä maalla, kun niitä yritetään jättää tuommosiin ja vast. kohteisiin esim. turvemailla. On niin monta kertaa nähty miten käy. Sama juttu varsinkin tuulisilla paikoilla , kun tehdään harsintaa.
Kun nyt tyrkytetään jk:a varsinkin turvemaille, on ehkä jollain ollut mielessä , että siinä sitä saadaan samalla paljon lisää lahopuuta metsiin MO;en kustantamana. Muutenhan tuota märkien maiden kuusenkasvatuksen lissäämispyrkimystä ei voi pitää järkevänä.
Onko metsään.fi merkintä 10 kohteesta?
Näyttää kyllä enempi normaalilta säästöpuu ryhmältä.
Ei silloin ollut Metsään.fi:ä kun tuo hakattiin. Tulkinta oli metsäyhtiön. Ei siis mikään säästöpuuryhmä vaan lähde.
Heh, jos hakkaaja olisi alunperin jättänyt riittävän suojavyöhykkeen, olisi tuolla hyvin mahdollisesti metsälakikohde. Heh, onneksi on jättänyt pystyyn vain pari onnetonta karahkaa niin nyt ei varmasti sitä ole. Heh, näin ne ongelmat ratkeavat.
Jos Petkeles on todella sitä mieltä, että nuo yli 20 pystyssä olevaa tukkipuuta ja kaatuneet siihen lisäksi, on vain ”pari onnetonta karahkaa”, niin elämme kyllä silloin aivan eri maailmoissa.
No terveisiä sinne reaalitodellisuuteen. Nuukajussi pysyy nuukajussina.
Petkeles ei edes halua keskustella asiallisesti kenenkään kanssa. Se on selvä osoitus vääristyneestä omanarvontunnosta.
Hyvän metsänhoidon suosituksiin olisi syytä saada asiallisia esimerkkejä siitä miten tätä 10 §:n kohtaa oikein tulkitaan. Siis sellaisia, jotka ovat ja myös sellaisia, jotka eivät ole. Jos kuusikossa ei ole pensaita eikä erityisiä kasvuolosuhteita tai pienilmastoa, niin ei se lakitekstin mukaan ole lakikohde. Tämä pitäisi uskaltaa kirjoittaa rehellisesti.
On hyvin ikävää, että suomalaisten järvien ja pienvesistöjen kauniit rannat ränsistyvät vähitellen kulkukelvottomiksi ryteiköiksi elämälle vieraiden sertifikaattien ja huonosti harkittujen metsänkäsittelyohjeiden takia. Tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesikin, ettei luonto muutu paremmaksi, vaikka ihminen hävitettäisiin maapallolta.
Minun mielestä ei ole 10§-kohde.
Jos kyseessä on tosiaan lähde, on kyseessä kymppikohde. Asiallisella leimikon rajauksella olisi tapaus toisen näköinen, mutta aina pitää muistaa se ajatus siitä, miltä kyseinen paikka näyttää kymmenen tai sadan vuoden päästä. Kaatuneet puut muodostavat lahopuuta ja tätä myötä ympäröivän metsän muuttuessa/kasvaessa myös lähteen ympäristö muuttuu. Älkee hättäilkö.
Nykyisten sääntöjen mukaan voi olla lakikohde, tai ei ole. Riippuu tulkitsijasta. Totuus on kuitenkin, että jos tuohonkin kohteeseen haluttaisiin jotain pienilmastoa, kannattaisi kaataa tukkipuut pois. Kannoista ja jo kaatuneista puista jäisi ötököille riittävästi kasvutilaa ja syötävää. Tulevaisuudessa jätettäisiin lähteen ympärys luonnontilaan ja ajan kuluessa maatuneiden lahopuiden sekaan kasvaisi pensaikko ,jonka sisällä ötökät voisivat elää elämäänsä. Samaa periaatetta kannattaisin jokien ja purojen reunoilla, järvien ja lampien rannoilla. Kaikki suurempi puu joutaisi hakata pois ja jättää vain arvoton puusto suojavyöhykkeeksi. Rehevillä mailla rantoihin jäisi riittävä suojametsä ja karuilla mailla ei suojaavaa pensaikkoa saa tekemälläkään.
Minkään vesistön varrella ei saisi olla ainakaan lehtipuita koska ne ryönästävät karummankin vesistön haisevaksi letoksi.
EN TIETÄN KUNKA KÄY., PANKISA JOHTAJA ON SAUNA KAVERI ON LEKKERI LTETTAVA VALAJASIIN JA SAHA MAKIAA LÖLYÄ. EN TIETÄN KUNKA OTOKKA PARIJAA SEN JÄLKEN.,.
Lähdehän voi mennä piloille , jos tukkipuita kaatuu sen päälle.
Lähiympäristö alkaa muuttua jo muutaman vuoden jälkeen hakkuun ilman kaatuilevia kuusiakin . Ei isot kuuset pysy pystyssä noilla kohteilla joten se mahdollinen ympäristön pienilmaston ominaispiirre jota on koetettu säilyttää häviää joksikin aikaa joka tapauksessa.
Jonkun lähteen ympärillä voi olla tukkipuita. Tuon kuvan lähteen ympärillä niitä ei montaa ole. Jos tuossa olisi 6 mottia läpihinnalla 30€/m³, niin aika lähelle voi osua. Köyhälle se 180€:n brutto voi olla iso raha.
Jatkuvan kasvatuksen Timppa: ”En kyllä usko, että tuolla kuusikossa oli erityisiä kasvuolosuhteita tai pienilmastoa.”
No ei varmasti ainakaan enää ole. Kolmin-nelinkertaisesti noita riukuja olisi voinut tuohon ympärille jättää. Vähintään.
Leena
Monet mo:t onkin köyhiä verrattuna esim. valtion palkollisiin. Se johtuu mm. siitä, että keskimäärin keskiansiotason alapuolella olevia mo:a verotetaan enemmän kuin muita vastaavan ansiotason henkilöitä. Toinen tekijä on kantohintojen laskeminen jo vuosikymmenten ajan metsäteollisuuden hyvän tuloksen varmistamiseksi.
Arvostan niitä jotka osaa itsekin toimia luonnonarvojen säilyttämiseksi omalla panoksella kuten useimmat mo:t ja esim. Luonnonperintösäätiö tekee. Kaiken moittijat on erikseen; jokainen osaa helposti arvostella toisten toimia tai toimimattomuutta ja olla samalla toisten kukkarolla. Ne on kuin jotain perskärpäsiä, paljon tyhjänpäivästä surinaa jolla ei ole muuta merkitystä kuin kork. tilapäinen haitta.
Jos kuvan kohteessa lähteen tunnusmerkit täyttyy, on se silloin 10 pykälän mukainen lakikohde. Kun 90:tä luvun alussa metsälaki tarkensi (PEFC sertifiointi), ja vaati suojelemaan metsien tärkeita elinympäristöjä. Aluksi vaatimukset oli yliampuvia esimerkiksi lähteiden ja purojen suojavyöhykkeille, ja lisäksi niiden tulkinta oli vaihtelevaa saman metsäkeskuksen alueellakin.
Toinen vääristymä ja mallinnus oli säästöpuuryhmillä, niissäkin vaadittiin alkuun hehtarikohtaisia ryhmiä, minimissään 10 kpl /ha. Näissäkin menetettiin tukkikertymää, jos leimikko oli aiemmin hoidettu ja harvennettu asiallisesti tukkipuuasentoon.
Säästötyhmien sioittelussakin järki voitti ja alettiin hyväksyä säästöryhmille ne luontaiset, paremmin jatkossa säilyvät paikat leimikolla, jopa yhteen paikkaan ne 3 ha :n säästöpuut, jossa oli jo valmiina kerroksellisuutta ja useampia puulajeja.
Lähde on aina kymppi pykälän kohde. Silloin se ei välttämättä ole jos siihen on kaivonrenkaat upotettu ja tehty lähdekaivo. Se kuinka suuri ja mitä saa tehdä lähteen välittömässä lähiympäristössä on mainittu mm pefc tai sfc sertifikaatista. Lakihan kieltää lähteen tuhoamisen. Minusta siinä ei ole mitään tulkintaa kun ohjeet lukee. Mitään pensaskerroksista ei sertifikaatista eikä laissa mainita. Se että jätetäänkö tarvittavia suoja-alueita on hakkuuta tekevän valinnassa. Viime kädessä metsäkeskus suorittaa tulkinnan onko säädöksiä rikottu ja vie tarvittaessa asian käräjille. Se mikä rahallinen menetys suoja-alueet ovat niin sitähän ei laissa ja säädöksissä mainittu mitenkään huomioitavaksi.
Metsä on ainoa omaisuusmuoto, jonka tuottoa voivat ulkopuoliset tahot pienentää. Miltä teistä tuntuisi, jos esitettäisiin, että 10-30% omistamistanne talletuksista, osakkeista, vuokramökeistä, sijoitusasunnoista tai palkosta jäädytettäisiin niin, ettei niistä olisi teille tuloa? Saattaisi siinä Leenaja Petkelskin hieman pähkäillä, että miten tämä nyt näin menikään.
Kertoisitko Petkeles, mikä ei pitänyt kirjoittamassani paikkaansa?
Siis lakitekstin mukaan lähde ei ole automaattisesti 10 §:n kohde, vaikka metsäammattilaiset sen niin tulkitsevat. Kuten tuolla laissa lukee, pitää olla lisäksi ne puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. Tätä olen halunnut tuoda esille ja toivonut, että olisi erilaisista tapauksista esimerkkejä.
Visakallo. Kyllä minunkin osakepotti romahti tässä taannoin vähintään tuon verran eikä kukaan kysynyt mitään.
En ole petkeles, mutta muutama tulee mieleen. Kurssit vaihtelee kyllä.
Joka ikinen sora monttu on tuotannoltaan rajoitettu. Omistat vaikka 100ha harjua niin raja on vaikka 3 ha ja sekin voi olla vuosittain säännöstelty. Samoin joka ikisen kaivoksen päästöt/sivukivet/käytännössä tuotanto (Suomessa) on säännöstelty. Maalis liittolaisilla oli/on omat maitokiintiönsä. Ammatti kalastajilla omat rajoituksensa. Luultavasti Alkokaan ei saa rajattomasti myydä.
Muutamia mainitakseni.
Leena
Minäkin ymmärrän, että monia asioita pitää suojella. Se taas harmittaa, jos jotain luonnonvaraa käytetään suojelun nimissä niin, ettei siitä käytöstä ole muuta kuin haittaa.
Kurssit, niin kuin puun hinnatkin nousevat ja laskevat, mutta nyt ei ollut kysymys siitä, vaan käytön rajoittamisesta. Luettelemissani omaisuus- ja tuloerissä sitä ei ole. Miltä se teistä tuntuisi, jos olisi?
Kyllä Visakallo on nyt väärässä. Lähes kaiken omistusmuodon tuottoa sääntelee jossain muodossa ulkopuolinen taho. Pankkitilin koron määrää pankki, ei tilin omistaja. Asunnon vuokrassa on säännöksiä. Osakkeita säätelevät markkinat. Maatalouden hinnat ovat säännösteltyjä. Palkat ne vasta säännösteltyjä ovatkin, eläkkeet vieläkin enemmän.
Nyt on kyllä havaittavissa asian tahallista väärinymmärrystä, kun ei haluta vastata kysymykseeni, joka ei ole edes vaikea.
Oon joskus saanu jotain koulutustakii noista 10 kohteista. Purot, norot ja lähteet suojavyöhykkeelle ei saa tehdä ajouraa, mutta sallitaan varovainen poimintahakkuu jolla estettäisiin murroksen tuleminen näitten isojen puitten kaatuessa tuulissa esim purojen varrelle. Paljon tärkeämpi näissä kohteissa on ne puskat pensaat ja matala puusto jolla saadaan se pienilmasto veden äärellle. Metsäfirmat varmaan menevät helpoimman kautta ja jättävät suoraan mo.n metsään koskemattoman suojavyöhykkeen koska se on nopein, helpoin ja vaarattomin heille. (Ei oikeusjuttuja) Metsäkeskuksella on sivut näistä 10 pykälistä ja hyvät käytännönohjeet.
Kyllä korjuu-ura pitää voida tehdä suojavyöhykkeen läpi ja puron yli, jos ei muuta kautta saa puita ajettua pois puron takaa.
Uusimmissa metsän käytön rajoituksissa on kysymys siitä kuka niistä rajoituksista päättää ja onko ne toimet edes alkup. tavoitteen mukaisia . Alkuperäisen liittymissopimuksen mukaan metsäasioista päättäminen kuuluu jokaisen maan omiin asioihin.
ihan eri asia on esim. 30 % :n metsien pakkosuojelun tyrkyttäminen kuin jotkut pörssiosakkeiden arvon vaihtelut tms. Ilmastopolitiikan varjolla voisi yhtä hyvin vaatia palkkojen leikkausta 30 % jotta matkustelu lentokoneilla vähenisi.
Olin kerran hakkuilla palstalla, jonka läpi kulki noro. Vesi oli välillä näkyvissä, välillä kulki maan alla. Ajo oli pakko suorittaa tuon noron yli Palsta oli sen muotoinen, että varastolta katsoen ,noron takana hakkuualueen keskelle jäi taimikkokuvio, joka nojasi noroon. Hakkuualue ylsi tuon taimikon molemmilta puolilta noron reunoille. Ajon järkevyyden kannalta tein ylityspaikat molempiin päihin. Työmaa oli sattunut tarkastettavaksi, ja sain huomautuksen, että ylityksen olisi saanut tehdä vain yhdestä kohdasta. Tiesin sen kyllä. Kestin tuon huomautuksen, kuin miehet. Ajomies oli tyytyväinen suunnittelustani, tarjosi vielä huoltoasemalla kahvit, kun kuuli, että olin saanut kurinpalautusta. Ajomatka lyheni huomattavasti. Luulen, että nuo ajojäljet ovat jo kadonneet alueelta, eikä tuon seudun ympäristö ole täysin tuhoutunut tekemästäni rikosesta johtuen.