Näin se suo valtaa hyviä metsää kasvavia alueita.
Tällaiset puuta kasvavat rämeet pitäisi ennallistaa takaisin metsäksi ojituksilla niin, että syvä oja 2m 15m välein, jonka pohjasta kivennäismaata ojan molemmin puolin tasaiseksi peitoksi ja ojan muotoilu samalla 1 m syvyiseksi vyöryttämällä turvetta ojan pohjalle, jolloin saadaan ojalle loivat luiskat.
Joku täällä on ollut sitä mieltä, että suon pohjalta raavittu kivennäismaa ei ole ravinnerikasta. Mutta tämä kelottunut mahtipejäjä todistaa aivan muuta. Varmasti 500 vuotta sitten kuollut ja suo on sen jälkeen kasvanut korkeutta 0,5 m ja kiivennyt kankaalle tuhoamalla hyvää metsäpohjaa näin Suomessa lähes 10 milj. hehtaaria.
Samalla nyt lämmittävät metaanipäästöt lakkaavat.
Ojituksen aiheuttamat turpeen CO2-maapäästökään ei lämmitä ilmastoa, kun siinä kylmentävä ja lämmintävä vaikutus nollaa toisensa eli CO2-nielun CO2-päästöllä.
Mikä kelottunut mahtipetäjä? Kuvassa on käpälälauta, joka on lauta joka kiinnitettiin katkaistuun pitkään kantoon. Noita tuli ennen metsissä usein vastaan mutta ne alkaa olla jo kaikki lahoneet ja kaatuneet. Erittäin julma ja nykyään onneksi kielletty pyyntikeino. Ollut kielletty jo kauan.
Ojittamalla ei suota saa ennallistettua jääkauden jälkeiseen tilaan. Se turve pitäisi kaivaa ja ajaa kaikki pois. Mitenkäs jos sitä irtoturvetta sinne ojan pohjalle levittelee, niin eikös se ole aika herkkää lähtemään alapuolisiin vesiin. Kovin on tuollainen rankka ojitus kallistakin. Eikö halvemmalla saa jo paljasta maapohjaa paremmalta paikalta.
Kovin olisi Rukopiikki taitamatn kaivurin puikoissa, Minä oon tehnyt tätä ennallistamista monet hehtaarit. Noihin vanhoihin pitkiin lahokantoihin saa myös tuollaisen pyydyksen. Ketulle tai Sudelle,
Miten se suo ennallistuu jos se turve sinne jää. Ei sitä turvetta siellä jääkauden jälkeen ollu yhtään. Jos turve nostetaan kokonaan pois niin sitten se tavallaan ennallistetaan.
Jokainenhan saa omilla maillaan kaivella mitä haluaa. Kaivinkone kyllä löytyy täältäkin, mutta sille parempia hommia.
Epäilemättä joillain kohteilla voi saada puun kasvamaan rankoilla maanparannustoimilla. Olisi mielenkiintoista tehdä kunnon laskelma sen kannattavuudesta. Kulut hehtaaria kohden ja tuotto pitkällä ajalla. Ja tietysti myös vesistöpäästöt voisi tutkia. Liikuteltu ja liipattukin turve on yleensä rousteella ja muutenkin herkempi irtoamaan kuin liikuttelematon. Tuhkalannoituksen se varmasti vaatii myös. Joillain kohteilla puu ei kasva edes ojanmullissa joten kohteen maaperä vaikuttanee paljon.
”””Miten se suo ennallistuu jos se turve sinne jää.”””
Ei tässä suo ennallistu vaan se metsä ennallistuu kasvamaan paremmin. Ennen suon kiipeämista kankaan laidalle, tässä kasvoi kivennäismaan päällä metsä. Kyllä näitä ikuisia ja laajenvia tämäntyyppisiä rameitä täällä riittää silmän kantamattomiin.
Tuo suolaita räme ei näytä kovin hyväkasvuiselta ainakaan minun silmään ja siksi esitin ratkaisuna eräänlaista ojitusta metsänkasvun parantamiseksi, joita itse teen, eikä sen toimenpiteen tarvitse olla kannatava, jos tällainen 3 ha kohta sattuu olemaan minun 15 ha metsäpalstalla. Se tehdään.
Muistaakseni tuo oli aukean suon laidassa ja muutamien kymmenien metrien päässä maa muuttui kankaaksi.
Mutta eikös niitä ole eri tapoja miten maa voi soistua? Ja sitten on jossain meillä päin nuita alunamaita mitä ei saa kaivaa esille. Erittäin happamia maita.
Alunamaat ovat hyviä peltomaita. Eipä niistä taida olla suurta haittaa.
”””Happamia sulfaattimaita eli alunamaita on Suomessa noin 16 prosenttia peltopinta-alasta, eli 340 000 hehtaaria. Alunamaat keskittyvät Vaasan rannikkoseudulle.”””
Monet isot firmat kiinnitti näihin alunamaihin kovasti huomiota jo kymmenkunta vuotta sitten. Niitä ei saisi kovin paljastaa. Monia hyviä ojituskohteita on tullut jätettyä ojittamatta ihan vesiensuojelun takia. Eikä niistä yöunet ole menny. Päinvastoin. Vesien puhtaus on tärkeämpää kuin joku nökkö kuitupuuta.
Tässä kuvan alla pitäisi varsinaisesti keskustella käpälälaudasta ja vanhoista pyyntikeinoista. Ei ojituksesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Harrastukset
Käpälälauta.
Näin se suo valtaa hyviä metsää kasvavia alueita.
Tällaiset puuta kasvavat rämeet pitäisi ennallistaa takaisin metsäksi ojituksilla niin, että syvä oja 2m 15m välein, jonka pohjasta kivennäismaata ojan molemmin puolin tasaiseksi peitoksi ja ojan muotoilu samalla 1 m syvyiseksi vyöryttämällä turvetta ojan pohjalle, jolloin saadaan ojalle loivat luiskat.
Joku täällä on ollut sitä mieltä, että suon pohjalta raavittu kivennäismaa ei ole ravinnerikasta. Mutta tämä kelottunut mahtipejäjä todistaa aivan muuta. Varmasti 500 vuotta sitten kuollut ja suo on sen jälkeen kasvanut korkeutta 0,5 m ja kiivennyt kankaalle tuhoamalla hyvää metsäpohjaa näin Suomessa lähes 10 milj. hehtaaria.
Samalla nyt lämmittävät metaanipäästöt lakkaavat.
Ojituksen aiheuttamat turpeen CO2-maapäästökään ei lämmitä ilmastoa, kun siinä kylmentävä ja lämmintävä vaikutus nollaa toisensa eli CO2-nielun CO2-päästöllä.
Mikä kelottunut mahtipetäjä? Kuvassa on käpälälauta, joka on lauta joka kiinnitettiin katkaistuun pitkään kantoon. Noita tuli ennen metsissä usein vastaan mutta ne alkaa olla jo kaikki lahoneet ja kaatuneet. Erittäin julma ja nykyään onneksi kielletty pyyntikeino. Ollut kielletty jo kauan.
Ojittamalla ei suota saa ennallistettua jääkauden jälkeiseen tilaan. Se turve pitäisi kaivaa ja ajaa kaikki pois. Mitenkäs jos sitä irtoturvetta sinne ojan pohjalle levittelee, niin eikös se ole aika herkkää lähtemään alapuolisiin vesiin. Kovin on tuollainen rankka ojitus kallistakin. Eikö halvemmalla saa jo paljasta maapohjaa paremmalta paikalta.
Kovin olisi Rukopiikki taitamatn kaivurin puikoissa, Minä oon tehnyt tätä ennallistamista monet hehtaarit. Noihin vanhoihin pitkiin lahokantoihin saa myös tuollaisen pyydyksen. Ketulle tai Sudelle,
Miten se suo ennallistuu jos se turve sinne jää. Ei sitä turvetta siellä jääkauden jälkeen ollu yhtään. Jos turve nostetaan kokonaan pois niin sitten se tavallaan ennallistetaan.
Jokainenhan saa omilla maillaan kaivella mitä haluaa. Kaivinkone kyllä löytyy täältäkin, mutta sille parempia hommia.
Epäilemättä joillain kohteilla voi saada puun kasvamaan rankoilla maanparannustoimilla. Olisi mielenkiintoista tehdä kunnon laskelma sen kannattavuudesta. Kulut hehtaaria kohden ja tuotto pitkällä ajalla. Ja tietysti myös vesistöpäästöt voisi tutkia. Liikuteltu ja liipattukin turve on yleensä rousteella ja muutenkin herkempi irtoamaan kuin liikuttelematon. Tuhkalannoituksen se varmasti vaatii myös. Joillain kohteilla puu ei kasva edes ojanmullissa joten kohteen maaperä vaikuttanee paljon.
”””Miten se suo ennallistuu jos se turve sinne jää.”””
Ei tässä suo ennallistu vaan se metsä ennallistuu kasvamaan paremmin. Ennen suon kiipeämista kankaan laidalle, tässä kasvoi kivennäismaan päällä metsä. Kyllä näitä ikuisia ja laajenvia tämäntyyppisiä rameitä täällä riittää silmän kantamattomiin.
Tuo suolaita räme ei näytä kovin hyväkasvuiselta ainakaan minun silmään ja siksi esitin ratkaisuna eräänlaista ojitusta metsänkasvun parantamiseksi, joita itse teen, eikä sen toimenpiteen tarvitse olla kannatava, jos tällainen 3 ha kohta sattuu olemaan minun 15 ha metsäpalstalla. Se tehdään.
”Huutaa kuin kettu käpälälaudassa”
Ohutturpeiset suot muuttuvat ajan mittaan turvekankaiksi, jos vesitalous on kunnossa.
Muistaakseni tuo oli aukean suon laidassa ja muutamien kymmenien metrien päässä maa muuttui kankaaksi.
Mutta eikös niitä ole eri tapoja miten maa voi soistua? Ja sitten on jossain meillä päin nuita alunamaita mitä ei saa kaivaa esille. Erittäin happamia maita.
Alunamaat ovat hyviä peltomaita. Eipä niistä taida olla suurta haittaa.
”””Happamia sulfaattimaita eli alunamaita on Suomessa noin 16 prosenttia peltopinta-alasta, eli 340 000 hehtaaria. Alunamaat keskittyvät Vaasan rannikkoseudulle.”””
https://yle.fi/a/3-6106667
Monet isot firmat kiinnitti näihin alunamaihin kovasti huomiota jo kymmenkunta vuotta sitten. Niitä ei saisi kovin paljastaa. Monia hyviä ojituskohteita on tullut jätettyä ojittamatta ihan vesiensuojelun takia. Eikä niistä yöunet ole menny. Päinvastoin. Vesien puhtaus on tärkeämpää kuin joku nökkö kuitupuuta.
Tässä kuvan alla pitäisi varsinaisesti keskustella käpälälaudasta ja vanhoista pyyntikeinoista. Ei ojituksesta.