Pitkin syksyä tuli usein vastaan farkkuautoja peräkärryn kera ja muutama pakettiautokin joukossa, joiden sisällä istui tummahipiäistä porukkaa käsi pystyssä iloisesti hymyillen.
Hymy lienee hyytynyt, kun yhdistelmä jätti tiessä olleen kuopan kohdalta jälkeensä 100 metriä ”öljysoraa”. Toisena päivänä ko paikasta löytyi tienleveydeltä ikkunalasinsirpaleita.
Kuvassa näkyy turistiporukan taukopaikka, jossa puuhun on viritetty muovisia juomapulloja ja aurausmerkkien kappaleita.
Asiat pitäisi saada järjestymään kun soitat taholle kuka on porukan Suomeen työllistänyt. Suomalainen yrittäjä porukan toiminnasta vastaa tai ainakin pitäisi vastata.
Aloittajan huomion tein myös omassa metsälöllä. Kun oli noukkijoille nälkä iskenyt oli syöty valmiseinestä ja pakkaukset tietysti maastoon mitenkään peittelemättä tahi puhumattakaan pois viennistä. Puolukka oli revitty haravoiden koska varvut oli osin irronnut ja varma on ettei niin kovaa kättä saaneet varvut ensi kesänä tuota. Aivan tien varrresta puoliraakana revitty. Satakunta on nyt ollut vilkkaan iskun kohteena kun kaikilla muilla suunnilla hiukan niukemmin marjasatoa. Autot tosiaan jotain autoliikkeiden takapihan koristeita varmaan. Liekö välittäjä sitten hommaillut kaluston.
Aurausvitanpätkiä on ollut syksyisin oksiin viritettynä jo vuosia. Tällainen keskittymä otti jo enemmän silmään. ….ja vielä juomapulloilla terästettynä . Sikaa on pelattu kuvan risteyksessä.
Autot tosiaan eivät olleet mitään uutukaisia. Voi käyttää erään entisen työnantajani lausetta:” Kromi ei kiillä ,mutta homma kannattaa!” Tähän jatkan puolestani ,että aikansa kannattaa ..
Muutama marjaturistien käyttämä pirssi päätyi varmuudella lunastukseen. Se monttu ,jonka kohdalta lähti metrinlevyinen musta öljyvana vaati toisenkin uhrin. Muutaman metrin päästä löytyi seuraavana päivänä iso kasa lasinsirpaleita ,jotka olivat peräisin joko tuuli-tai takalasista. Joku ne on onneksi myöhemmin siivonnut. Lasia löytyi samaiselta tieltä myöhemminkin ja vähän kapeampi öljyvana lähti kiemurtelemaan samoilla kulmilla pintakivikosketuksen jälkeen. Stoppi oli seurannut siitäkin vuodosta. Täysin riskitöntä ei ulkomaalaisen työvoiman (hyväksi)käyttäminenkään ole.
Marjoja oli onneksi ylenpalttisen runsaasti. Meidänkin talous sai vaivatta omat tarpeet täytettyä ennen turistien invaasiota.
Roskaaminen on aina väärin, teki sen kuka hyvänsä. Ulkomaalaiset marjanpoimijat mahdollistavat suomalaisen marjateollisuuden olemassaolon. Ilman heitä olisimme marjatuotteissa tuonnin varassa. Suomalaiset marjatuotteet ovat nykyisin myös merkittävä vientituote.