Tässä on tapahtunut monenlaista.
Männikkö, jossa kasvoi myös vanhoja rauduskoivuja hakattiin ja laikutettiin v. 2003. Kylvin alueen männylle seuraavana vuonna. Taimettui hyvin, mutta v. 2007 iski joku sieni- tai virustauti, joka tappoi osan taimista ja keskeytti muiden kasvun. Suuresta osasta toipuneista taimista söivät metsämyyrät latvasilmut v. 2009.
Koivu kasvoi hyvin. Perkasin kaikki koivut ja huonommat männyt v. 2011. Tänä vuonna tehtiin sama toimenpide, tavoitteena 5000 tainta/ha.
Taustalla näkyy vanhempi uudistus, joka tehtiin siemenpuuasennon kautta. Ei taimettunut aivan tasaisesti. Jätin kyllä liikaa koivuja ensimmäisellä perkauskerralla.
Tämä aukko on varsinainen hirvien kaatopaikka. Olen ampunut kaksi vasaa. Moni muukin saanut kaatoja. Eräänä vuonna samasta ajosta tässä mäessä ammuttiin kolme hirveä ja myöhemmin vielä kaksi. Puolet sen syksyn hirvisaaliista.
Taustan kivikko on Ancylus-järven rantavallia n. 7300 e.Kr.
Vaikea uskoa, vai tarkoittaako tuo että raivattavaa oli paljon. Ei nimittäin näytä koivun kasvupaikalta ollenkaan.
Mutt ajoka tapauksesa hyvin puskee. Löytyy noita itseltänikin joitakin, mutta enemmän minulla on niitä kauheen epätasaisia, välissä niitä aarin aukkokohtia. Ei aina huvita täydennysistuttaa.
Ei muuten näytäkään koivun kasvupaikalta. Kolme vuotta sitten koivut olivat jo parimetrisiä ja niitä oli kohtuulisen paljon. Kolmessa vuodessa kasvoivat taas samoihin mittoihin. Hyvä kasvu näkyy myös taustan kuviossa.
Männyn uudistuksessa heinittyminen on aika hankala tekijä. Sen seurauksena tulee sitten suurempia tai pienempiä taimettumattomia alueita. Tämän kuvion yhdessä nurkassa on sellainen. Täydennysistutettiin sinne kuusta.
Niin kuin Kisi totesi luontoäidillä on omat suunnitelmansa. Alueen vanha männikkö on selvästi yli 100-vuotiasta. Mielenkiintoista olisi tietää, minkä vaiheitten kautta se on syntynyt. Syntyä on saattanut auttaa metsälaidunnus, sillä tilakeskukseen on matkaa n. 1,2 km.
Onko tuo täältä katsottuna vasemmassa louhikon reunassa oleva 5 männyn ryhmä jätetty aikoinaan siementämään vai maisematypyksi?
Meillä noita näyytää motokuskit jättävän myös vähän joka aukkoon sinne tänne. Myös kuusia ja koivuja näkee säätettävän.
Omat kokemukset ovat tähän asti olleet kaksijakoiset. Ihan kivan näköisiä linnunlaulupuita ne on ja rikkoo aukon monotonisen näkymän. Yleensä ne on vaan psytyssä max vuoden-pari ja sitten niitä kannellaan jos jaksellaan (jos ylipäätään on tien lähellä) käsipelissä ha:n peräkäriin ja tehdään klapeja. Ei kehtaa kysyä niin vähille määrille ostajaa, mutta ei aina kehtaa maahankaan jättää.
Puuryhmä on jätetty kyllä serfioinninkin takia. Ja tietysti maisemapuiksi. Paikka on sellainen louhikko, että siihen uusien puiden kasvatus on vaikeaa. Juuri sellaisiin kohtiin pyrin jättämään näitä jättöpuita.
Aukkoon osui 2006 paikallinen syöksyvirtaus, joka laajensi sitä hieman ja kaatoi pari jättöpuuta. Kuvan puiden juuret olivat kyllä niin kovasti louhikossa, etteivät ne kaatuneen eivätkä kyllä koskaan kaadu. Latvukset ovat sen verran vaatimattomia, ettei ole tuskin vaaraa katkeamisesta myrskyssä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tässä on tapahtunut monenlaista.
Männikkö, jossa kasvoi myös vanhoja rauduskoivuja hakattiin ja laikutettiin v. 2003. Kylvin alueen männylle seuraavana vuonna. Taimettui hyvin, mutta v. 2007 iski joku sieni- tai virustauti, joka tappoi osan taimista ja keskeytti muiden kasvun. Suuresta osasta toipuneista taimista söivät metsämyyrät latvasilmut v. 2009.
Koivu kasvoi hyvin. Perkasin kaikki koivut ja huonommat männyt v. 2011. Tänä vuonna tehtiin sama toimenpide, tavoitteena 5000 tainta/ha.
Taustalla näkyy vanhempi uudistus, joka tehtiin siemenpuuasennon kautta. Ei taimettunut aivan tasaisesti. Jätin kyllä liikaa koivuja ensimmäisellä perkauskerralla.
Tämä aukko on varsinainen hirvien kaatopaikka. Olen ampunut kaksi vasaa. Moni muukin saanut kaatoja. Eräänä vuonna samasta ajosta tässä mäessä ammuttiin kolme hirveä ja myöhemmin vielä kaksi. Puolet sen syksyn hirvisaaliista.
Taustan kivikko on Ancylus-järven rantavallia n. 7300 e.Kr.
Per aspera ad astra? Luontoäiti olisi halunnut aloittaa metsänuudistamisen lehtipuulla (koivu), mutta ihmisellä on kiirus.
Tiedusteleppa AC:ltä onko tämä kuva mahdollista tänä päivänä. Ei kuulemma ole, mutta onneksi niitä on aika paljonkin.
Timppa: ”Koivu kasvoi hyvin.”
Vaikea uskoa, vai tarkoittaako tuo että raivattavaa oli paljon. Ei nimittäin näytä koivun kasvupaikalta ollenkaan.
Mutt ajoka tapauksesa hyvin puskee. Löytyy noita itseltänikin joitakin, mutta enemmän minulla on niitä kauheen epätasaisia, välissä niitä aarin aukkokohtia. Ei aina huvita täydennysistuttaa.
Ei muuten näytäkään koivun kasvupaikalta. Kolme vuotta sitten koivut olivat jo parimetrisiä ja niitä oli kohtuulisen paljon. Kolmessa vuodessa kasvoivat taas samoihin mittoihin. Hyvä kasvu näkyy myös taustan kuviossa.
Männyn uudistuksessa heinittyminen on aika hankala tekijä. Sen seurauksena tulee sitten suurempia tai pienempiä taimettumattomia alueita. Tämän kuvion yhdessä nurkassa on sellainen. Täydennysistutettiin sinne kuusta.
Niin kuin Kisi totesi luontoäidillä on omat suunnitelmansa. Alueen vanha männikkö on selvästi yli 100-vuotiasta. Mielenkiintoista olisi tietää, minkä vaiheitten kautta se on syntynyt. Syntyä on saattanut auttaa metsälaidunnus, sillä tilakeskukseen on matkaa n. 1,2 km.
Onko tuo täältä katsottuna vasemmassa louhikon reunassa oleva 5 männyn ryhmä jätetty aikoinaan siementämään vai maisematypyksi?
Meillä noita näyytää motokuskit jättävän myös vähän joka aukkoon sinne tänne. Myös kuusia ja koivuja näkee säätettävän.
Omat kokemukset ovat tähän asti olleet kaksijakoiset. Ihan kivan näköisiä linnunlaulupuita ne on ja rikkoo aukon monotonisen näkymän. Yleensä ne on vaan psytyssä max vuoden-pari ja sitten niitä kannellaan jos jaksellaan (jos ylipäätään on tien lähellä) käsipelissä ha:n peräkäriin ja tehdään klapeja. Ei kehtaa kysyä niin vähille määrille ostajaa, mutta ei aina kehtaa maahankaan jättää.
Puuryhmä on jätetty kyllä serfioinninkin takia. Ja tietysti maisemapuiksi. Paikka on sellainen louhikko, että siihen uusien puiden kasvatus on vaikeaa. Juuri sellaisiin kohtiin pyrin jättämään näitä jättöpuita.
Aukkoon osui 2006 paikallinen syöksyvirtaus, joka laajensi sitä hieman ja kaatoi pari jättöpuuta. Kuvan puiden juuret olivat kyllä niin kovasti louhikossa, etteivät ne kaatuneen eivätkä kyllä koskaan kaadu. Latvukset ovat sen verran vaatimattomia, ettei ole tuskin vaaraa katkeamisesta myrskyssä.