Tämän kevään männyntaimien latvat ovat minulla nyt tällaisia.
Päälatvakasvain tekee S-mutkan ja lopettaa kasvun ja taimelle tulee 4 latvaa kuten kuvassa. Näitä tapauksia on ollut joka vuosi enemmän tai vähemmän, mutta tänä keväänä harvinaisen runsaasti. Itsellä kaksi epäilyä, mistä johtuisi.
1. Peltolude
2. Haavan levittämä versoruoste.
Peltoluteita en ole koskaan nähnyt imemässä silmuista nestettä enkä muista koskaan nähneenikään 5mm pituista vaalean ruskeaa ludetta taimilla. Haavan versoruostetta epäilen, sillä haapatartuntaa on näkyvissä monessa viime kesän kasvaimessa. Versoruosteen vioittuman epäilen tapahtuneen sateisen viime kesän aikana, kun silmu on muotoutunut, sillä pääsilmussa näkyy sen ympäri pintaa kiertävä tummempi rengas, joka ikäänkuin kuristaa kasvavan silmun ja siihen tulee S-mutka ja kasvu pysähtyy.
Boorin puutosta tämä ei ole, sillä kuva on boorilla ja tuhkalla lannoitetulta kohteelta.
Joku itikkahan siellä on käynyt niistämässä ”mehut” pois.
A.J. oikeassa. Siitähän tuo tunnetaan vaikka itselläni ei juuri kokemuspohjaa ole siitäkään vaikka männyntaimia kasvaa haavikon alustassa siellä täällä.
Samanlaisia kokemuksia männyntaimien selviämisestä haavan seurassa kuin Jesselläkin.
Erään männylle uudistetun aluenn keskellä kasvaa haapa, jota en poistanut neuvojan kehoituksesta huolimatta. Ja männyntaimet ovat selvinneet paikalla jo vuosikymmenen toista ilman tauteja.
Lapsuuteni sain viettää jättihaapoja kasvaneen tilan maisemissa ja siksi nykyisellä tilallani säästän lähes kaikki haavat.
Uusia haapoja ei voi kasvaakaan nykyisen ylisuuren poro- ja hirvikarjan vuoksi. Haavan alut syödään jo pieninä. Se on vahinko, sillä haapa on monille eläimille tärkeä kasvi ja maisemapuna komea suureksi kasvettuaan.
Hiukan faktaa kommentoijine muutaman hehtaarin omakohtaisten kokemusten lomaan…
Männynversoruoste aiheuttaa tuhoja erityisesti jos taimikossa on sekapuuna haapa ja mäntyjä pyritään lehtipuusekoituksella pitämään tungoksessa laadun parantamiseksi. Yksittäiset jättöpuuhaavat eivät riskiä merkittävästi kasvata jos haapa muuten torjutaan taimikosta. Riskiä kasvattaa kostea pienilmasto ja siihen on usein syynä lehtipuusekoituksen aiheuttama huono ilmankierto. Riski on suurempi pohjoisessa Suomessa, jossa sää pysyy tyypillisesti kosteana koko kasvukauden ajan. Korkeat alueet ja vaaranrinteet ovat riskialuetta sen takia, että ilmamassat ”törmäävät” niihin ja se lisää kosteutta. Pilviksikin näitä sanotaan.
Kurjen kuvassa ei mielestäni ole kyse männynversoruosteesta. Jos ja kun oireet ovat toistuvia, niin minä ainakin olsi yhteydessä Metlaan. Esimerkiksi Risto Jalkanen tuntee pohjoisen Suomen olosuhteet ja ongelmat männynkasvatuksessa. Ottaisin muutaman tällaisen latvan näytteeksi ja lähettäisin sen nähtäväksi oikeille asiantuntijoille.
Etelä-Suomen tai vaikkapa Harjavallan kokemukset eivät juurikaan anna apua tuhoriskin arviointiin pohjoisemmassa.
Hirvituhoriksin arvioinnissakaan ei yksittäisten metsänomistajien kokemuksilla ja näkemyksillä ole paljoakaan arvoa. Päätöksenteko on parempi perustaa tutkittuun tietoon sekä omaan kokemukseen paikallisista oloista.
Lisään vielä, että lumituhoalueilla kannattaa muuten suhteutua maltillisesti tungoksen ylläpitoon. Lukituhoriskiä voi pienentää kasvattamalla tatimikot jokseenkin metsänhoitosuositusten mukaisesti ja tekemällä ensiharvennukset riittävän aikaisin. Energiapuuasentoon ei varsinkaan riskialueiden metsiä kannata päästään. Näillä alueilla ei energiapuun kysyntäkään ole samanlainen kuin Satakunnassa, jossa ilmeisesti energiapuulla saa saman hinnan kuin kuidulla.
Männynversoruoste on kärpäsenpaska atlantissa verrattuna männynjuurikääpään. Kun se pääsee pesiytymään maaperään, niin siinä ei kasva sen jälkeen kuin haapa, sillä mikään muu puulajimme ei kestä sitä.
Ja haavan uusiutumisen estävät metsiin kuulumattomat lajit hirvi ja epälaji poro, jotka tulee hävittää metsistä sukupuuttoon; ja poro muualtakin.
Niiden aiheuttamat vauriot saattavat jo nyt olla peruuttamattomia.
AJ:lle sanoisin, että tiedän (on aivan järkyttävästi joka vuotista kokemusta siitä omilta taimikoilta täällä Kainuussa) miten versoruoste tarttuu männyn kasvaviin versoihin ja näkyy sitten koroina versoissa tai tappaa verson latvan tai sitten koko päälatvakasvaimen. Ja mikä kummallisintä isossa taimissa juuri tuo päälatvakasvain saa tartunnan eikä koskaan sivukasvaimet. Hyväkasvuisessa taimikossa komea mutka tai 6 latvaahan siihen sitten tulee ja puu on pilalla. Ajatus tuon silmun ongelmaan nyt keväällä kasvun alettua on, että silmu on saanut tartunnan viime kesänä muodostumisvaiheessa, sillä tuon pääkasvaimen ympäri on pinnaltaan tumma rengas, jonka kohdalle S-mutka tulee ja se kuristaa ikäänkuin vyö tuota silmua ja kasvu tyrehtyy.
Silmun kasvupiste on vihreä ja kunnossa ei musta, sillä sellaisiakin tapauksia on, mutta silloin pääsilmu ei lähde kasvuun ollenkaan.
Toinen vaihtoehto voisi olla, että sateinen syksy jäätymisineen ja sulamisineen vioittaa pääsilmua juuri niistä kohdista missä sivusilmut koskettaa pääsilmua.Silloin syy olisi pääsilmun kestävyydessä eli jonkin ravinteen puutteessa tai ylimäärässä( typpi).
AC:lle sanoisin, että olen juuri lopettanut 2ha taimikkoalan lähes kaikkien männyntaimien latvojen korjaamisen siten, että olen jättänyt yhden pitkän sivukasvaimen ja pari lyhyempää, ettei kävisi niin, että kuten tuo kuvakin näyttää latvaan kasvaisi 4 kpl samanpituista (60cm) kasvainta, joista joutuisin ensi keväänä sitten poistamaan kolme, jotta taimi oli kasvatuskelpoinen.
Olisi kyllä kovin mukavaa tietää syy, ettei tarvitse ensi keväänä tehdä samaa uudelleen ja seuraavana ja seuraavana.
Talvi 09/10 oli pitkästä aikaa kylmä ja taimissa tuon talven jälkeen ei ollut pääsilmuongelmia juuri yhtään. Luulin että kylmä talvi suojaisi silmuja verrattuna lämpimiin, sillä lämpimien talvien aikana on lämpimämpiä jaksoja, jolloin ollaan plusasteissa lukemattomian kertoja ja se olisi aiheuttanut nuo männyn latvaongelmat.
Mutta ei.
Syytä joutuu hakemaan viime kesästä ja syksystä tai sitten jostain muusta.
Kesä 09 oli päiväkirjan mukaan normaali lämpö ja sadeolosuhteiltaan ja syksy pitkä ja sateinen ja 010 kevät pilvinen eikä ahavaa esiintynyt.
Ero sään suhteen näyttäisi olevan kesäsateisuudessa ja kevät ahavassa, joka viime keväänä oli ankara pakkasen ja auringon takia.
Mutta kun katselee muita männytaimikoita täälläkin päin, niin mitään tällaisia ongelmia niissä ei ole nähnyt koskaan.
Ota nyt kurki rauhallisesti ja vartoa se metlan raportti.
Se on faktaa ja muu on arvailua. Viime talvi oli poikkeuksellinen täällä Satakunnassakin. Esim. kuusi kärsi rajusta kevätahavasta ja monen pihakatajat kuten omanikin meni ruskeaksi. Kevät oli nyt pitkään aurinkoinen ja silti juuristo oli jäässä ja aiheutti ravinnekuolion joka jopa tappoi puita. Metsänkasvatus on mielenkiintoisia yllätyksiä täynnä ja tulee niistä osiltaan vain pahenemaan. Peten ohjeista (kouluoppeja) huolimatta niitä vain tulee mutta kelpaahan nuo energiapuukasaan loistavasti.
Aivan ikiomia kokemuksia olen kertonut poro- ja hirvikarjan tekemistä tuhoista. Ei niitä tarvitse mielestäni mennä tutkijoilta kyselemään. Kyseisiä tuhoja ei ollut sotien jälkeen, jolloin hirvet ja porotkin oli syöty nälkäisiin suihin. Sellaisiin määriin kun päästäisiin niin luontokin pelastuisi ja metsänkasvattajat olisivat tyytyväisiä.
Mitään yhteydenottoa ei ole tullut METLAsta, kuten epäilinkin.
Täytyy itse jatkaa tutkimuksia.
On otettava neulasanalyysit niistä puista jotka kärsivät tuosta pääsilmun epämuodostumasta ja sitten niistä taimikoista , joissa ongelmaa ei esiinny ollenkaan.
Neulasanalyysivertailu antaa sitten vastauksen siihen onko kyse ravinnepuutteista tai ravinne-epäsuhteista.
Lisäksi pitää ottaa kunnolla seurantaan uudet tämän kesän latvasilmut, josko tuo vika muodostuisi kasvukauden aikana ja puhkeaisi seuraavana keväänä kasvun alettua. Epäilyksen alainen olisi haavan levittämä versoruoste, ötökän imentää tai mekaaninen vikä sivusilmujen puristuksessa.
Kysyisin muilta metsänomistalita ovatko huomanneet omissa taimikoissaan männyntaimia, joiden päälatvasilmun puu upottaa pihkan sisään talveksi eli suojaa sitä pihkalla.
Itselläni on tällainen 15 vuotinen, harvinainen (ei pääsilmuongelmaa),lisäksi hyväkasvuinen ja suora männyntaimi-pluspuu ja olisin kiinnostunut ostamaan tällaisia vartteita Keski-Suomesta ja sitä pohjoisemmilta alueilta.
Ajatus olisi perustaa oma pienimuotoinen siemenviljelys.
Lähetin latavnäytteitä tästä ongelmasta kiinnostuneelle eräälle taimitarhalle, josta paikallinen metsänhoitoyhdistys ostaa metsätaimia.
Siellä olivat tulleet johtopäätökseen, että haapa on tämän ongejman aiheuttaja.
Metlan Jalkanen myös soitti ja kuvien perusteella hän oli sitä mieltä että kyseessä on ravinnehäirö, joka johtuu boorista.
Itse kallistun haavanversoruosteen suuntaan, sillä aivan samaa latvahäiriötä esiintyy boorilannoitetulla alueilla kuin muillakin.
Nyt olen katsellut entistä tarkemmin myrkkyruiskun kanssa taimikoiden pohjilta haapavesakkoa ja näyttäähän sitä löytyvän vieläkin, vaikka luulin, että kaikki olen jo tuhonnut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Mahtaiskos tuo kuitenkin ottaa jonkun haaran latvakseen?
Tämän kevään männyntaimien latvat ovat minulla nyt tällaisia.
Päälatvakasvain tekee S-mutkan ja lopettaa kasvun ja taimelle tulee 4 latvaa kuten kuvassa. Näitä tapauksia on ollut joka vuosi enemmän tai vähemmän, mutta tänä keväänä harvinaisen runsaasti. Itsellä kaksi epäilyä, mistä johtuisi.
1. Peltolude
2. Haavan levittämä versoruoste.
Peltoluteita en ole koskaan nähnyt imemässä silmuista nestettä enkä muista koskaan nähneenikään 5mm pituista vaalean ruskeaa ludetta taimilla. Haavan versoruostetta epäilen, sillä haapatartuntaa on näkyvissä monessa viime kesän kasvaimessa. Versoruosteen vioittuman epäilen tapahtuneen sateisen viime kesän aikana, kun silmu on muotoutunut, sillä pääsilmussa näkyy sen ympäri pintaa kiertävä tummempi rengas, joka ikäänkuin kuristaa kasvavan silmun ja siihen tulee S-mutka ja kasvu pysähtyy.
Boorin puutosta tämä ei ole, sillä kuva on boorilla ja tuhkalla lannoitetulta kohteelta.
Versoruosteen ei pitäisi esiintyä silmuissa vaan nimensä mukaisesti vasta myöhemmin kesällä ”versossa”.
Joku itikkahan siellä on käynyt niistämässä ”mehut” pois.
A.J. oikeassa. Siitähän tuo tunnetaan vaikka itselläni ei juuri kokemuspohjaa ole siitäkään vaikka männyntaimia kasvaa haavikon alustassa siellä täällä.
Samanlaisia kokemuksia männyntaimien selviämisestä haavan seurassa kuin Jesselläkin.
Erään männylle uudistetun aluenn keskellä kasvaa haapa, jota en poistanut neuvojan kehoituksesta huolimatta. Ja männyntaimet ovat selvinneet paikalla jo vuosikymmenen toista ilman tauteja.
Lapsuuteni sain viettää jättihaapoja kasvaneen tilan maisemissa ja siksi nykyisellä tilallani säästän lähes kaikki haavat.
Uusia haapoja ei voi kasvaakaan nykyisen ylisuuren poro- ja hirvikarjan vuoksi. Haavan alut syödään jo pieninä. Se on vahinko, sillä haapa on monille eläimille tärkeä kasvi ja maisemapuna komea suureksi kasvettuaan.
Hiukan faktaa kommentoijine muutaman hehtaarin omakohtaisten kokemusten lomaan…
Männynversoruoste aiheuttaa tuhoja erityisesti jos taimikossa on sekapuuna haapa ja mäntyjä pyritään lehtipuusekoituksella pitämään tungoksessa laadun parantamiseksi. Yksittäiset jättöpuuhaavat eivät riskiä merkittävästi kasvata jos haapa muuten torjutaan taimikosta. Riskiä kasvattaa kostea pienilmasto ja siihen on usein syynä lehtipuusekoituksen aiheuttama huono ilmankierto. Riski on suurempi pohjoisessa Suomessa, jossa sää pysyy tyypillisesti kosteana koko kasvukauden ajan. Korkeat alueet ja vaaranrinteet ovat riskialuetta sen takia, että ilmamassat ”törmäävät” niihin ja se lisää kosteutta. Pilviksikin näitä sanotaan.
Kurjen kuvassa ei mielestäni ole kyse männynversoruosteesta. Jos ja kun oireet ovat toistuvia, niin minä ainakin olsi yhteydessä Metlaan. Esimerkiksi Risto Jalkanen tuntee pohjoisen Suomen olosuhteet ja ongelmat männynkasvatuksessa. Ottaisin muutaman tällaisen latvan näytteeksi ja lähettäisin sen nähtäväksi oikeille asiantuntijoille.
Etelä-Suomen tai vaikkapa Harjavallan kokemukset eivät juurikaan anna apua tuhoriskin arviointiin pohjoisemmassa.
Hirvituhoriksin arvioinnissakaan ei yksittäisten metsänomistajien kokemuksilla ja näkemyksillä ole paljoakaan arvoa. Päätöksenteko on parempi perustaa tutkittuun tietoon sekä omaan kokemukseen paikallisista oloista.
Lisään vielä, että lumituhoalueilla kannattaa muuten suhteutua maltillisesti tungoksen ylläpitoon. Lukituhoriskiä voi pienentää kasvattamalla tatimikot jokseenkin metsänhoitosuositusten mukaisesti ja tekemällä ensiharvennukset riittävän aikaisin. Energiapuuasentoon ei varsinkaan riskialueiden metsiä kannata päästään. Näillä alueilla ei energiapuun kysyntäkään ole samanlainen kuin Satakunnassa, jossa ilmeisesti energiapuulla saa saman hinnan kuin kuidulla.
Männynversoruoste on kärpäsenpaska atlantissa verrattuna männynjuurikääpään. Kun se pääsee pesiytymään maaperään, niin siinä ei kasva sen jälkeen kuin haapa, sillä mikään muu puulajimme ei kestä sitä.
Ja haavan uusiutumisen estävät metsiin kuulumattomat lajit hirvi ja epälaji poro, jotka tulee hävittää metsistä sukupuuttoon; ja poro muualtakin.
Niiden aiheuttamat vauriot saattavat jo nyt olla peruuttamattomia.
AJ:lle sanoisin, että tiedän (on aivan järkyttävästi joka vuotista kokemusta siitä omilta taimikoilta täällä Kainuussa) miten versoruoste tarttuu männyn kasvaviin versoihin ja näkyy sitten koroina versoissa tai tappaa verson latvan tai sitten koko päälatvakasvaimen. Ja mikä kummallisintä isossa taimissa juuri tuo päälatvakasvain saa tartunnan eikä koskaan sivukasvaimet. Hyväkasvuisessa taimikossa komea mutka tai 6 latvaahan siihen sitten tulee ja puu on pilalla. Ajatus tuon silmun ongelmaan nyt keväällä kasvun alettua on, että silmu on saanut tartunnan viime kesänä muodostumisvaiheessa, sillä tuon pääkasvaimen ympäri on pinnaltaan tumma rengas, jonka kohdalle S-mutka tulee ja se kuristaa ikäänkuin vyö tuota silmua ja kasvu tyrehtyy.
Silmun kasvupiste on vihreä ja kunnossa ei musta, sillä sellaisiakin tapauksia on, mutta silloin pääsilmu ei lähde kasvuun ollenkaan.
Toinen vaihtoehto voisi olla, että sateinen syksy jäätymisineen ja sulamisineen vioittaa pääsilmua juuri niistä kohdista missä sivusilmut koskettaa pääsilmua.Silloin syy olisi pääsilmun kestävyydessä eli jonkin ravinteen puutteessa tai ylimäärässä( typpi).
Kysely on lähetetty Metlaan useamman kuvan kera.
Saa nähdä mitä sieltä sitten selviää.
AC:lle sanoisin, että olen juuri lopettanut 2ha taimikkoalan lähes kaikkien männyntaimien latvojen korjaamisen siten, että olen jättänyt yhden pitkän sivukasvaimen ja pari lyhyempää, ettei kävisi niin, että kuten tuo kuvakin näyttää latvaan kasvaisi 4 kpl samanpituista (60cm) kasvainta, joista joutuisin ensi keväänä sitten poistamaan kolme, jotta taimi oli kasvatuskelpoinen.
Olisi kyllä kovin mukavaa tietää syy, ettei tarvitse ensi keväänä tehdä samaa uudelleen ja seuraavana ja seuraavana.
Talvi 09/10 oli pitkästä aikaa kylmä ja taimissa tuon talven jälkeen ei ollut pääsilmuongelmia juuri yhtään. Luulin että kylmä talvi suojaisi silmuja verrattuna lämpimiin, sillä lämpimien talvien aikana on lämpimämpiä jaksoja, jolloin ollaan plusasteissa lukemattomian kertoja ja se olisi aiheuttanut nuo männyn latvaongelmat.
Mutta ei.
Syytä joutuu hakemaan viime kesästä ja syksystä tai sitten jostain muusta.
Kesä 09 oli päiväkirjan mukaan normaali lämpö ja sadeolosuhteiltaan ja syksy pitkä ja sateinen ja 010 kevät pilvinen eikä ahavaa esiintynyt.
Ero sään suhteen näyttäisi olevan kesäsateisuudessa ja kevät ahavassa, joka viime keväänä oli ankara pakkasen ja auringon takia.
Mutta kun katselee muita männytaimikoita täälläkin päin, niin mitään tällaisia ongelmia niissä ei ole nähnyt koskaan.
Ota nyt kurki rauhallisesti ja vartoa se metlan raportti.
Se on faktaa ja muu on arvailua. Viime talvi oli poikkeuksellinen täällä Satakunnassakin. Esim. kuusi kärsi rajusta kevätahavasta ja monen pihakatajat kuten omanikin meni ruskeaksi. Kevät oli nyt pitkään aurinkoinen ja silti juuristo oli jäässä ja aiheutti ravinnekuolion joka jopa tappoi puita. Metsänkasvatus on mielenkiintoisia yllätyksiä täynnä ja tulee niistä osiltaan vain pahenemaan. Peten ohjeista (kouluoppeja) huolimatta niitä vain tulee mutta kelpaahan nuo energiapuukasaan loistavasti.
Aivan ikiomia kokemuksia olen kertonut poro- ja hirvikarjan tekemistä tuhoista. Ei niitä tarvitse mielestäni mennä tutkijoilta kyselemään. Kyseisiä tuhoja ei ollut sotien jälkeen, jolloin hirvet ja porotkin oli syöty nälkäisiin suihin. Sellaisiin määriin kun päästäisiin niin luontokin pelastuisi ja metsänkasvattajat olisivat tyytyväisiä.
Vai olisivatkohan sittenkään?
Mitään yhteydenottoa ei ole tullut METLAsta, kuten epäilinkin.
Täytyy itse jatkaa tutkimuksia.
On otettava neulasanalyysit niistä puista jotka kärsivät tuosta pääsilmun epämuodostumasta ja sitten niistä taimikoista , joissa ongelmaa ei esiinny ollenkaan.
Neulasanalyysivertailu antaa sitten vastauksen siihen onko kyse ravinnepuutteista tai ravinne-epäsuhteista.
Lisäksi pitää ottaa kunnolla seurantaan uudet tämän kesän latvasilmut, josko tuo vika muodostuisi kasvukauden aikana ja puhkeaisi seuraavana keväänä kasvun alettua. Epäilyksen alainen olisi haavan levittämä versoruoste, ötökän imentää tai mekaaninen vikä sivusilmujen puristuksessa.
Kysyisin muilta metsänomistalita ovatko huomanneet omissa taimikoissaan männyntaimia, joiden päälatvasilmun puu upottaa pihkan sisään talveksi eli suojaa sitä pihkalla.
Itselläni on tällainen 15 vuotinen, harvinainen (ei pääsilmuongelmaa),lisäksi hyväkasvuinen ja suora männyntaimi-pluspuu ja olisin kiinnostunut ostamaan tällaisia vartteita Keski-Suomesta ja sitä pohjoisemmilta alueilta.
Ajatus olisi perustaa oma pienimuotoinen siemenviljelys.
Lähetin latavnäytteitä tästä ongelmasta kiinnostuneelle eräälle taimitarhalle, josta paikallinen metsänhoitoyhdistys ostaa metsätaimia.
Siellä olivat tulleet johtopäätökseen, että haapa on tämän ongejman aiheuttaja.
Metlan Jalkanen myös soitti ja kuvien perusteella hän oli sitä mieltä että kyseessä on ravinnehäirö, joka johtuu boorista.
Itse kallistun haavanversoruosteen suuntaan, sillä aivan samaa latvahäiriötä esiintyy boorilannoitetulla alueilla kuin muillakin.
Nyt olen katsellut entistä tarkemmin myrkkyruiskun kanssa taimikoiden pohjilta haapavesakkoa ja näyttäähän sitä löytyvän vieläkin, vaikka luulin, että kaikki olen jo tuhonnut.