Muudan vuosi taapain tontilta poistettiin hieman pienempia petajia. Tyvitukit raijasin polkky kerrallaan sahurille. Sahuri tuumi puita katsellessaan:”Noissa voi olla nauloja” vastasin etten mina moista harrasta. Puut sahattiin mutta viimeista sahatessa kuului pari sirahdusta js kolmas ramahdys. Puun sisalta loytyi takkipultti ja kaksi luotia. Laskettiin sahurin kanssa etta ovat sota-aikaisia. Sahauksen lisaksi lysti maksoi minulle teran kunnostus viilauksen. Tutulle kavi huonommin, joutui maksamaan koko teran, osui keskelle silmukkaruuvia. Ei ollut metallinpaljastinta kaytossa.
Sama kokemus täälläkin. Isäntä halusi välttämättä kaataa pari pihapuuta sahapuiksi itselleen. En suostunut ja omin päin sitten raijasi puut laanin. Kaikki meni hyvin mutta tyvipöllin kohdalla noin parin metrin kohdalla oli jumalaton takorautanaula johonka terä osui. Kalliiksi tuli sekin tyvipölli. Onneksi sahuri varoitti ja ilmoitti että maksuksi menee jos rautaa löytyy. Ja löytyihän sitä. Noita pihapuita ei pitäisi laittaa muuhun kuin polttopuuksi, jo pelkän hiekkaisuuden vuoksi.
Niimpa. Oppirahat maksoin, mutten raskinut haloiksi tehda niin komeita tyvitukkeja. Kyllahan ne piha puut on saaneet sisaansa vaikka mita. Joku taisi mainitakin hevosenkengat. Sellaiset on kasvaneet kotitalon pihamannyn sisaan. Ukki niiden varassa vuoleskeli heinaseipaita ja aitatolppia. Pikkaisen kengat viela pilkistaa petajan kyljesta.
Oppirahat on tullut maksettua. Harvensin ostamani tilan pihapuustoa sadakseni paremmin ”esille” puiden seasta komeimmat maisemapuut. Otin sitten yhdestä koivusta tukin saadakseni sahauksen yhteydessä askatelutarpeita.
Ajattelin, että jos jätän parin metrin pätkän tyvestä polttopuuksi, sillä aitoja oli entisaikaan tapana naulata kasvaviin puihin. Enpä arvannut, että entisen asukkaan poika oli kinnittänyt naulaamalla pesäpöntön yli kuuden metrin korkeudelle. Aikaa oli kulunut niin kauan, ettei puun rungossa näkynyt minkäänlaista jälkeä kolmituumasesta naulasta. Niinhän siinä sitten kävi, että kun oli sahattu muutama tuppilauta niin kuului sirahdus ja sahurin kiroilu.
Maksoin viilauksen, vaikka siitä ei ollut puhetta etukäteen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kasaus on Ironilta vielä vähän kesken…
Ompas Hän tänään vallan leikkisällä tuulella.
Muudan vuosi taapain tontilta poistettiin hieman pienempia petajia. Tyvitukit raijasin polkky kerrallaan sahurille. Sahuri tuumi puita katsellessaan:”Noissa voi olla nauloja” vastasin etten mina moista harrasta. Puut sahattiin mutta viimeista sahatessa kuului pari sirahdusta js kolmas ramahdys. Puun sisalta loytyi takkipultti ja kaksi luotia. Laskettiin sahurin kanssa etta ovat sota-aikaisia. Sahauksen lisaksi lysti maksoi minulle teran kunnostus viilauksen. Tutulle kavi huonommin, joutui maksamaan koko teran, osui keskelle silmukkaruuvia. Ei ollut metallinpaljastinta kaytossa.
Sama kokemus täälläkin. Isäntä halusi välttämättä kaataa pari pihapuuta sahapuiksi itselleen. En suostunut ja omin päin sitten raijasi puut laanin. Kaikki meni hyvin mutta tyvipöllin kohdalla noin parin metrin kohdalla oli jumalaton takorautanaula johonka terä osui. Kalliiksi tuli sekin tyvipölli. Onneksi sahuri varoitti ja ilmoitti että maksuksi menee jos rautaa löytyy. Ja löytyihän sitä. Noita pihapuita ei pitäisi laittaa muuhun kuin polttopuuksi, jo pelkän hiekkaisuuden vuoksi.
Niimpa. Oppirahat maksoin, mutten raskinut haloiksi tehda niin komeita tyvitukkeja. Kyllahan ne piha puut on saaneet sisaansa vaikka mita. Joku taisi mainitakin hevosenkengat. Sellaiset on kasvaneet kotitalon pihamannyn sisaan. Ukki niiden varassa vuoleskeli heinaseipaita ja aitatolppia. Pikkaisen kengat viela pilkistaa petajan kyljesta.
Oppirahat on tullut maksettua. Harvensin ostamani tilan pihapuustoa sadakseni paremmin ”esille” puiden seasta komeimmat maisemapuut. Otin sitten yhdestä koivusta tukin saadakseni sahauksen yhteydessä askatelutarpeita.
Ajattelin, että jos jätän parin metrin pätkän tyvestä polttopuuksi, sillä aitoja oli entisaikaan tapana naulata kasvaviin puihin. Enpä arvannut, että entisen asukkaan poika oli kinnittänyt naulaamalla pesäpöntön yli kuuden metrin korkeudelle. Aikaa oli kulunut niin kauan, ettei puun rungossa näkynyt minkäänlaista jälkeä kolmituumasesta naulasta. Niinhän siinä sitten kävi, että kun oli sahattu muutama tuppilauta niin kuului sirahdus ja sahurin kiroilu.
Maksoin viilauksen, vaikka siitä ei ollut puhetta etukäteen.