Teitkö itse taimikonhoidon? Tunnistin paikan, ohi on tullut ajettua. Hyvältä näyttävä taimikko. VT-pohja, joten varmaan menee noin kuin kerroit, mutta täytyy odottaa vielä 20 v.
En tehnyt taimikonhoitoa . Olen vain toteajan osassa. Kakkoskuvassa näkyvän viereisen männikön olen harventanut vuonna 2006. Tuli harvennettua liian varovasti. Hyvin kasvavia ja hoidettuja taimikoita ja nuoria metsiä on tuon tien varrella runsaasti. ….vaikka joidenkin mielestä männylle ei voi uudistaa hirvien takia. Voi ja onnistuu ,kun tehdään toimenpiteet ajoissa.
Oletko suorittava käynyt tuossa taimikossa vähän kauempana tiestä? Joskus jo muutama kymmenen metriä voi tarjota ikävän yllätyksen. Se on toki totta, ettei hirvet kaikkia männyntaimikoita tuhoa. Niillä kun on omat vanhat kulkureittinsä ja ruokailu- ja talvehtimispaikkansa. Tuoltakin seudulta sellaisia tunnetusti löytyy. Sekin on joskus valitettavasti myönnettävä, ettei oikea-aikaiset hoidotkaan aina kaikkia taimikoita pelasta.
Nimenomaan oikea-aikaiset hoitotoimet ovat olleet merkittävä tekijä taimikoiden onnistumisessa. Ne on tehty juuri silloin ,kun on ollut tarvis . Kun toimenpiteisiin ei ole ollut mahdollista saada tukea , on raivaukset tehty edullisimmalla hetkellä ,jolloin työkustannus on alhainen ja toimenpiteistä saatu hyöty puiden kasvun kannalta paras mahdollinen.
Kun kokonaisuutta katsotaan , raivaamaton vesakko ja liikatiheys on tuhonnut taimikoita aivan eri mittaluokassa hirviin verrattuna. Raivaamattomius pilaa koko taimikon. Hirvi pahimmillaankin vain osan ja saattaa aiheuttaa siellä raivaamattomassa taimikossa enemmän hyötyä ,kun haittaa syömällä etukasvuiseksi karkaavia lehtipuita vähemmäs.
Visalla ”oikea-aikaisuus” tarkoittaa sitä ,että tukiehdot täyttyvät raivauksiin ryhdyttäessä. Vanhan kemeran aikaan oltiin siinä vaiheessa jo armottomasti myöhässä ja hirvien ruokapöytä ollut katettuna kukkuroilleen jo vuosia. Kuvassa näkyy sopivalla hetkellä käsitelty taimikko ja näissä ei taatusti esiinny merkittäviä hirvivahinkoja ellei ole kyseessä joku kitukasvuinen pienaukko.
PS. Jos hehtaarin raivaukseen kuluu Visan tapaan keskimäärin lähes kymmenen litraa bensaa ,ei puhuta oikea-aikaisesta toimenpiteestä. Puolet tai jopa vain kolmannes kuluu polttoainetta silloin ,kun työ tehdään ajallaan.
Eiköhän olisi jo aika suorittavankin jo unohtaa ne vanhat kemera-ajat ja siirtyä ihan tähän nykyhetkeen. Nyt vajaa yhdeksän litraa onkin turvonnut jo lähes kymmeneksi litraksi. Onko tämä käsitettävä niin, että samaa venymistä on havaittavissa suorittavan muissakin kirjoituksissa? Jos kävisit joskus tutustumassa täkäläisiin maapohjiin ja ojitusalueisiin, et pitäisi bensamääriä mitenkään ihmeellisinä. Jokainen raivaaja kyllä tietää, että karummissa männiköissä ei bensaa kulu yhtä paljon kuin rehevimmillä pohjilla ja ojitusalueilla.
Yhdeksän on lähes kymmenen ja keskiarvona käytettynä tarkoittaa sitä ,että yli 10 litran on menyy. Tuet puolestaan on tarkoitettu alunperin rästikohteille ,joten tuettu kohde on harvoin käsitelyy oikeaan aikaan , jos tukiehtoja on noudatettu. Toki parempi tehdä työ myöhäänkin ,kun ei ollenkaan ,mutta oikea-aikaisuudesta ei voida puhua. Oikeasti oikeaan aikaan raivattu taimikko ei kiinnosta hirviä. Läpi voi kulkea , mutta ei jää asumaan.
Ilmankos ne hirvet niin vähissä on siellä suorittavan seuduilla ollut. – Nehän ovat kuolleet nälkään! Vähälukuisten hengissä selvinneiden talvilaitumetkin ovat ilmeisesti naapurimaakunnassa asti! Koeta jo suorittava kaikkien näiden vuosien jälkeen jo muistaa, että täälläpäin on aivan niiden samojen isojen toimijoiden metsiä, jotka on aivan varmasti hoidettu oikea-aikaisesti. Niistä on ollut helppoa käydä mallia katsomassa, jos siihen on ollut tarvetta.
Satunnainen vilkaisu on ihan eri asia ,kun työskennellä vuosikymmeniä eri metsänomistajien mailla ja olla ensimmäisenä mittaamassa puuston määrää ja laatua. Eri ajanjaksojen villitysten tulokset ja epäonnistumiset ovat ensimmäisenä motokuskin nähtävillä ja koettaavina. Olen koettanut välittää kokemuksiani parhaani mukaan ,jotta kaikkien ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä ja jotta vähimmällä vaivalla voidaan saada puut kasvamaan kelvollisesti. Valitettavasti on edelleen ihmisiä , jotka maksimoivat lyhytaikaiset tuotot ,mutta pitkässä joksussa alentavat tulosta ja lisäävät työmäärää. Ohessa lisääntyy myös hirvivahinkojen mahdollisuus. Näistä päätöksistä ei kannata syyttää metsästäjiä. On oma valinta ,mihin aikaan taimikkonsa hoitaa.
Kuvan taimikossa näkyy muutama säästökoivu. Kuvio perattu kahdesti. Männyt olisivat tuhoutuneet jo pelkkien koivujen vaikutuksesta ,jos lehtipuuta ei olisi raivattu ajallaan. Hirvet olisivat myös taatusti olleet myötävaikuttamassa taimikon heikkoon tilaan.
Nämä ”4-5- vuotiaana varhaisperkaamaan kuusikkoon” on kehitetty keski-Suomessa ja varsinkin alueilla, jossa on istutettu kuusta VT pohjalle hirvipelossa. Miksi muuten joku kuvittelisi, että pienet kannot kuivahtavat pois heti kuusentaimikostakin?
Nytten kun näitä oppeja toteutetaan etelä-suomalaisessa kuusikossa on supervesakoita kaikkialla ja bensaa ja tunteja kyllä palaa. Kannattaisi keski-Suomesta Tula joskus opiskelemaan tehokasta metsänhoitoa Etelä-Suomeen ja katsomaan katastrofaalisia seurauksia 5- vuotis varhaisperkauksista kuusikoissa.
Kun toinen raivaus tehdään heti ,kun on tarve ,ei ogelmaa ehdi syntyä. Metkaa odotellessa voi työmaa kehittyä sietämättömäksi. Kolmekasn rsivauskertaa ei ensimmäisellä taimikon kymmenvuotiskaudella ole paha juttu , kun ne kukin on toteutettavissa päivässä(yht 3 päivää). Kolmattakaan ei aina tarvita. Jos odotellaan tukiehtojen täyttymistä seuraavalla kerralla ,voi palstan kunnostukseen vierähtää kolmesta neljään päivään ja se on vähintään yksi työpäivä enemmän verrattuna intensiivisempään raivaustahtiin taimikkovaiheen alussa. Lisäksi menetetään taimikon kasvussa ja laadussa.
No tuossa mikä on tehty 7-vuotiaana kesäaikaan tehty menee ensimmäisellä raivauskerralla 6h, talviaikaan kun teen itselle menee 7h. Toisella raivauskerralla 5 vuoden päästä minulla on mennyt 5h tuntia kun isot kannot ovat peittyneet ja kuolleet ja taimikko valmiiksi harvennettu. Suorittavan ja Mykkäsen ja Riikolan kirjan ohjeilla raivauskustannus on herkästi 2 kertainen puolet huonomalla kasvulla.
Olipa taimikko etelässä tai pohjoisessa ,on se raivattava tarpeen vaatiessa. Vähemmällä työllä selviää , kun ylimääräinen roina hoituu niittoliikkeellä . Toimenpide on tuki toistettava tarvittaessa , mutta mitä paksummalsi vesakon antaa kehittyä , sitä hikisempi työmaa. Taimien kehitys on se ykkösasia ,josta on huolehdittava.
Yllättävän nopeasti se kuusikin nuutuu vesakon varjossa ja kasvu tyrehtyy lähes täysin. Katsokaapa esim . viisivuotiasta taimikosta , millä korkeudella ilman varjostusta kasvavavien kuusten latvukset sijaitsevat verrattuna koivun kaverikseen saaneeseen taimeen. Tulevaisuudessa ero vain kasvaa.
Kasvuston sulkeutuessa uudet vesat eivä enää haittaa. Ne kuihtuvat pois hyvin nopeasti. Siihen asti on vain käytettävä raivaussahaa.
Eli ei ole kokemusta ja keksit päästä asioita. Mihin perustuu tämä silmien tasalle vesakko saa ainoastaan kasvaa? Moni tietää, että saattaa kasvaa jo ensimmäisenä kasvukautena 1,5m vesakko? Riioola ja Mykkäsen kirjassa lukee, että vesakko saa kehittyä 3-4metriseksi taimikonhoitoon mutta ei kuusten yli. Onko mielestäsi Mykkänen ja Riikola siis väärässä?
Ei tarvitse odotella viittä vuotta ,jos vesakko kasvaa kovaa vauhtia. Mikäli taimi on vaarassa saada kilpailijasta johtuen vähemmän ravintoa ja valoa, on tilanteeseen puututtava mieluimmin ennemmin ,kun myöhemmin. Kahta metriä lähempänä istutettua tainta kasvava räippä on kokkavieras ,joka on poistettava heti ,kun se havaitaan. Jokainen menetetty vuosi tarkoittaa lisää työtä ja kasvutappioita taimikossa. Viimeinen hetki poistaa kilpailija on silloin ,kun se saavuttaa silmien tason. Laiskana ihmisenä en myöskään odottelisi työmäärän kehittymistä siihen pisteeseen ,joka seuraa , kun annetaan roinan kasvaa 3-5 metrin mittoihin.
Saattaa olla nippa nappa, että 3000e riittää etelä-suomalaisen kuusikon hoidossa jos meinasit raivata heti kun havaitset vähäsenkään koivua.
Musta visakallo on varmasti saanukkin raivata 9l/ha. Mähän teen jatkuvasti vaikeita taimikonhoitoja 4-5-vuotiaiseen kuusentaimikoihin ihan normaalilla metsämaalla. Niinku aiemmasta kuvasta näkyy tuon menetelmän haitallisuus kun muuttaa kuuset kynttilän muotoiset kun taas latvat taimien keskellä ei meinaa kuusille mitää. Kaikista pahinta on pitää jatkuvasti tätä vesakon latvat siinä kuusen oksien edessä matalalla.
Ainii, muistatio suorittavan sen kuvan isosta lepän kannosta minkä laitoit joskus? Oli komeasti vesonut mut ainut vika oli et se ei ollu kuusentaimikosta. Tälläset harhakäsitykset pienten kantojen kuihtumisesta on tehnyt supervesakoista arkipäivää.
Parhaiten tuon raivausajankohdan eron kasvuun huomaa kun tekee samalla tavalla kuin minä: raivaa osan kuviosta 5-vuotiaana ja osan vasta 2 vuoden päästä. Minä huomasin vuonna 7, että aiemmin raivatut olivat muuttuneet kynttilän muotoisiksi vesakon 5 kertaistuessa kun muille ei käynyt mitään. Lopultahan minä raivasin ne samalla kertaa ditten uudestaan mutta ne jäi kynttilöiksi ja niihin meni tupla-aika. Aika järjetöntä minusta. Oli Riikolan ja Mykkäsen kirjassa luettuna ja vaikka muut nauroivat niin annoin sille aidon mahdollisuuden.
Olen tehnyt havainnot pienten kantojen kuihtumisesta taimikossa jo 1970 -ja 80 luvuilla. Vesakkoa oli alussa niin maar perusteellisesti ,mutta kun raivattiin pieninä, kuusi pääsi nopeasti voitolle. Nyt on tasaisesti tanakkaa tavaraa odottamassa päätehakkuuta ja palsta on aidosti tilassa ,jossa ei tarvita ennakkoraivausta.
Tuki varhaisperkaukselle tuli voimaan kymmenkunta vuotta sitten. Tätä ennen toisaalla Finsilvan mailla oli päädytty aikaistamaan raivauksia siihen asti käytettyyn”raivataan vain kerran ”-menetelmään verrattuna. Käsittely uusitaan tarvittaessa. Ei ole palattu entiseen. Uudistuminen varmistetaan edullisimmin tekemällä toimenpiteet ajoissa. Säästöä kertyy myös siitä , että ennakkoraivausten tarve on vähentynyt muutoksen jälkeen merkittävästi. Enää ei raivata talonkorkuista myyntikelvotonta tavaraa maahan hiki hatussa moton edellä. Ne ajat ovat onnellisesti takana siellä ,missä hommat osataan. Onnistunut varhaisempi taimikonhoito on tuottanut tulosta. Metsä kasvaa muutakin , kun risuja. Viimeksi mainittuja ei juuri lainkaan.
Se on hyvä, että keskisuomen karuilla mailla ei tarvitse raivata paljoa kun kannot kuihtuu jo pieninä. Sellaista ei tapahdu etelässäkään kuin kuivimmilla mäntymailla. Mäntyäkin voisi istuttaa koko kuvion jos hirvipelossa ei tarvitsisi varmistella.
Mielenkiintoinen juttu tuo ” hurvipelko”. Pelätään sitä ,kun hirvi vahingoittaa joskus alueelta muutamia taimia. Väärän puulajin valinta kuvitellaan pienemmäksi rikiksi ja toisaalla vesakon annetaan ihan sujuvasti pilata koko taimikon. Innostus pienaukkojen tekemiseen painii samassa sarjassa. Hakemalla haetaan ongelmia metsän uudistamisen suhteen.
Ainut pilaantuneen taimikon taimikon minä noista kahdesta kuusikosta näen tuon missä jatkuva raivaus on supistanut ja typistänyt kuusen kasvun. Kun tietää kokemuksella miten etelä suomalainen kuusi kasvaa niin tietää kyllä jo monen hehtaarin jälkeen mitä kannattaa ja mitä ei tehdä.
Kun täällä kasvatetaan männikköä kylvämällä ja siemenpuista niin ensimmäinen raivaus tehdään kun ne on n. 0,5-1m ja niitä jätetään 3000-5000. Nehän on varsin eripituisia. Todellako ne siellä teillä pystyy jo harventamaan pieninä vaihtelevan kokoisina 2000:een jo heti alussa ja saamaan tasaisen taimikon?
Taimien pituusero tasoittuu , kun harvennetaan vähän aikaisemmin. Ero puolestaan kasvaa , jos jätetään harvennus myöhäisemmäksi eikä anneta vähän jälkeen jääneelle taimelle tilaa kasvaa ja kehittää latvustaan ja juuristoaan. Liian lähellä toisiaan kasvavat taimet kehittyvät toispuoleisiksi sekä latvukseltaan ,että juuristoltaan. Tämä tilanne kannattaa torjua mahdollisimman varhain ,jotta uudistusalalle saadaan sään kestävä puusto. Jos toimenpide jää tehtäväksi ensiharvennuksessa , menetetään monesti molemmat/kaikki liian tiheässä kasvaneet yksilöt. Motokuski poistaa yhden ja lumi ja tuuli loput.
Tuskin monikaan harventaa , mutta sitä vaihtoehtoa olisi syytä harkita. Kuvassakaan ei ole enempää. Mitä pienempänä ylimääräinen puuaines poistetaan ,sitä helpompaa työ on ja liikatiheyden seurauksena kasvussa jälkeen jääneet yksilöt pääsevät nopeammin kuromaan parempien yksilöiden etumatkaa kiinni.
Käypä vilkaisemassa lukijoiden kuvista otoksia esim vuosilta 2012-13 , ymmärtät nykyisiä mielipiteitäni. Siellä on varsin edustavia kuvia surauksista ,joihin th:n laiminlyönnit johtavat. Jo ”edellisen palstan” aikaan toin esille , mitä ongelmia on luvassa taimikonhoidon korvaamisesta energiapuuhakkuin. Selaile sivuja vuodelta 2012 eteenpäin alkaen sivuta 459.
Eli et ole kokeillut mutta silti tiedät, että silleen tulee hyvä. Metsäyhtiöiden ja varmaan kaikkien ohje on suurinpiirtein, että ensimmäisessä varhaisperkauksesaa siemenestä syntyneessä männyn taimikossa on 3-5-vuotiaana varhaisperara ja jättää kaikki havupuun taimet sinne, mieluiten vähintään metrin välein ja alle 5000 taimea. Toinen raivaus tehdään n. 6-8 vuoden iässä kun ne on 2-3m, jolloin voi jo harventaa tavoitetiheyteen. Minä olen aika samaa mieltä et taas tällein tulee hyvä ja tästä on paljon hyviä kokemuksia.
Ei niitä kukaan joka omistaa metsää 0.5m pituisena raivaa 2000kpl/ha. Ne joilla ei ole metsää kuvittelevat niin tekevän ja vielä kehutaan että hyvä tulee. Näillä hirvi tiheyksillä se olisi kuin ampuisi itseään jalkaan.
Voi myös kysyä , mitä järkeä on pitää ylimääräisiä taimia toisten kasvua rajoittamassa ? Juuret ja vihreä osa kehittyvät tasaisesti , kun pidetään tiheys samana ,kun istutuskohteilla. Tiheässä kasvavat taimet kehittyvät monesti mutkaisiksi ja toispuoleisiksi. Pahimmillaan lumi taittelee ne poikki. Enskassa ei olekaan enää valinnan varaa ja päätehakkuussakin saa tehdä tukkivahvuisesta tavarasta tyvestä kolmosen lumppeja tämän tästä . Liian lähellä toisiaan kasvaneiden puiden kohdalla lumppaus on enemmän sääntö ,kun poikkeus.
Täällä ei ole yhtään lumituhoja männyissä vaikka ei raivaisi ensimmäiseen 7 vuoteen yhtään. Niinkuin tuossa minun kuvassa näkyy. Tosin se ei ole männikkö eikä sitä hoideta kuten männikköä. Mutta jos ajattelee, että niihinkään olisi tullut jotain haittaa tuosta tiheässä kasvamisesta, varsinkaan käytettyihin, niin keksii satujapäästä. Sen lisäksi ei Hirvi viihdy tiheässä taimikossa, niinkuin GLA osuvasti kirjoitti. Liekki koskaan kirjoittanut mitään yhtään fiksua.
Suorittavan jutut jauhavat nyt paikallaan. Eihän kukaan pidä niitä kylvömäntyjä enskaan asti liian tiheässä. Nyt puhutaan ajasta 10-15 vuotta ennen enskaa.
Tarpeettoman pitkään pidetään liian tiheänä. Tämä johtaa riukuuntumiseen ja siitä seuraa ,että harvennus on tehtävä liian aikaisin ,jotta latvukset eivät supistuisi liikaa. Jos taimikon hoitoihin käytetään kolmet metkatuet , se on merkki liian varovaisista toimenpiteistä. Kun kaksi ensimmäistä raivauskertaa toteutetaan riittävän ajoissa, riitävän voimakkaasti ja tiiviillä aikataululla , ei kolmatta enää tarvita. Ensiharvennuksellekaan ei tarvitse kiiruhtaa ennen aikojaan puuston riukuuntumisen pelossa.
Muistutan vielä ,että yhtiöt eivät välttämättä enää osta kovin innokkaasti pieniläpimittaisia kohteita harvennuskohusta viisastuneina. Kannattaakin kiinnittää huomiota puuston järeytymisen varmistamiseen.
Suorittavan pyörät jauhaa yhä tyhjää. Onko moto mahastaan kiinni ison kiven päällä? Kysymyshän on männynkasvatuksesta hirvialueilla. Siellä ei männyn uudistaminen istuttamalla todellakaan onnistu. Siitä on tuhansilla metsänomistajilla valitettavat kokemukset. Kylvämällä se onnistuu, kunhan ei vedä taimikkoa liian aikaisin istutustiheyteen. Ei tämä ole kenellekään muulle kuin suorittavalle yhtään vaikea käsittää.
Kuva on talvehtimsalueen reunalta. Uudistettu muiden Finsilvan aukkojen tapaan istuttamalla. No problem , kun toimitaan tavalla ,jonka olen ”muutaman ” kerran joutunut toistamaan…..mutta kun ei olla riippuvaisia tuista ,on toimittava niin ,että homma onnistuu kerralla. ….eikä tarvitse polttaa bensaa tolkuttomia määriä hehtaarilla ja käyttää tolkuttomasti kallista aikaa .
Ai niin se oli pyöränselästä otettu kuva. Aikasemmin jossakin ketjussa kirjoitin että ei tuhot teitten reunoilla ole vaan siellä syvällä. Kyllä hirvi alueilla joutuu kolmesti raivaamaan ihan sen takia että jos taimikko on kiikun kaakun niin ei uskalla tuhojen takia vielä oikeaan tiheyteen vetään vaan särkymä varaa pitää jättää ja sitten hieman myöhemmin raivata vielä kerran.
Hirvi on kallis elukka ja sen tietää vain metsänomistaja.
Tuo ”särkymävara” on tuttu asia motohommien ajoilta. Niillä kohteilla ,joilla särkymävaraa on käytetty, oli puusto riukuuntunutta ja laadultaan heikkoa. Koski koko kuviota. Hirven vierailut harvoin näkyvät muutamaa aaria isommalla aluella. Miksiköhän Finsilva ei käytä särkymävaraa? Ainakin mittaustulosten perusteella liiallisesta tiheydestä on vain haittaa.
Suorittava ei periaatteen velvoittamana anna periksi. Mitä hirvialueita ne sellaiset ovat, missä hirvet on ammuttu niin vähiin, että osa luvista jää joka vuosi käyttämättä, kuten suorittava on lukuisia kertoja täällä meille kertonut? Kyllä siellä Multiallakin on pahojakin hirvituhoalueita, eikä syy todellakaan ole väärään aikaan raivaamisesta, saati raivaamattomuudesta. Hirvi syö lisääntyäkseen ja hengissä pysyäkseen tietyn määrän ”rehua”, vaikka kaikki taimikot olisivat täysin oikea-aikaisesti hoidettuja. Tervetuloa vain katsomaan!
Oikea-aikaisuus ei valitettavasti tarkoita sitä , että työ tehdään vasta tukiehtojen täyttyessä . Tuet on tarkkaan ottaen tarkoitettu rästikohteille. Ainakin tukia valtion budjetissa perustellaan siten , että niiden avulla puretaan hoitotästejä. Niillä tahoilla ,jotka eivät ole oikeutettuja tukeen oikea-aikaisuuden määrittää biologia ja se ,että tänä vuonna tehdyssä th:ssa työmäärä on vähintään 10% pienempi verrattuna siihen , että odotellaan (tukiehtojen täyttymistä) vielä yksi kausi ennen toimeen tarttumista . Täydentävä raivauskin tehdään välittömästi , kun on tarve. Näin vältytään niiltä supervesakoilta . Niitä ei esim. Finsilvan taimikoissa ole tullut vastaan sen jälkeen ,kun raivauksia alettiin tehdä aiemmin. 20 vuoden takaiset risuviidakot ovat vain muisto.
Saatko tukea täydentävään raivauksern vuoden kuluttua varhaisperkauksesta? Et. Sillä toimenpiteellä estettäisiin sen supervesakon kehittyminen puhumattakaan siitä ,että nuorta metsää kunnostetaan koneellisesti energiapuuhakkuun nimikkeellä. Jälkimmäinen toimenpide on turha ,kun taimikko hoidetaan heti tarpeen vaatiessa. Giljotiini metsässä on merkki puutteista taimikonhoidossa.
Eihän tuki estä ketään tekemästä täydentävää raivausta. Sehän on aina ollut aivan tavanomainen toimenpide metsämaalla, missä maapohja ja korkeus vaihtelee. Älä suorittava koko ajan sekoita sitä giljotiinikonetta taimikon varhaishoitoon. Jätä jo ne omat vanhat henkilökohtaiset huonot kokemuksesi taaksesi ja siirry tähän päivään.
Giljotiini on täällä ollut käytössä kohteilla, joita on hoidettu metsä groupin ohjeiden tyylisesti, eli kaksi raivausta liian aikaisin ja siemensyntyistä koivua jätetty.
Kaikki tietää, että kun katkaisee pajun pienenä niin ongelmat ovat vasta alussa. Se lisää vesojen määrää huomattavasti ja siitä tule nopeammin tukahduttava. Vai onko joku huomannu, että pajukaan siitä leikkaamisesta pienenä näivettyisi? Vasta valolla tukahduttaminen hävittää sen.
Riikolan ja Mykkäsen tapa kasvattaa kuusikoita on myös se kallein tapa: 4-5- vuotiaana raivaus ja siitä 3-4 vuotta toinen raivaus. Kuusikko jää vielä vesomaan niinkuin kuvassa oli. Ja vaikka vesakko ei saa enää latvoja kiinni, on se ennakkoraivattava. Yhteensä aikaa menee n. 20h ja tukea saa vain kerran sen lisäksi tulee kasvutappiot.
Yhdellä hoitotilalla missä jokainen kuvio on istutuskuusikko sanoin nyt syksyllä, että kuusikon harvennukset energiaksi, en enää ennakkoraivaa näitä liian aikaisin raivattuja MHY hoidossa olleita et kerätään se ryönä sieltä pohjalta sitten energiaksi. Voin tehdä enää energiapuuennakkoraivauksia. Onneksi omat taimikot hoidetaan oikea aikasesti niin niissä on jokainen puu kuitupuu.
Kun käydään turvemailla heti raivaamassa kun männyt on 0,5-1 mittaisia niin se maa on kostea ja valoa riittää niin ei siitä seuraavana vuonna raivaamisesta ole mitää hyötyä ja hyödyt lehtomaisilla kankaillakin raivauskokemusteni mukaan ovat jääneet merkityksettömiksi. Samoiten se paju ei häviä vaikka raivasin joka vuosi. Muutenhan tienlaitoja ei tarvitsisi niittää kokoajan. Miten on voinut jäädä huomaamatta? Seuraava raivaus on melko nopeasti 2-3metrissä ja kukaan ei vielä oleta, että se olisi viimeinen kerta kuin ehkä pienien kantojen kuivumiseen uskovat.
Visalle totean ,että täydentäviä raivauksia ei ole tehty ,jos tarvitaan tukea kolmeen kertaan taimikon hoitamiseksi tai jos hoidoista huolimatta kehittyy supervesakko.
Taimikoiden tarkastuksissa yleisin syy huomautuksiin on tekemättömyys tai se ,että on poistettu liian vähän tavaraa. Hirvivahinkokohteilla yhteisenä nimittäjänä on hoitamattomuus ja suuri määrä lehtipuuvesakkoa ,joka olisi pitänyt poistaa , mikäli olisi noudatettu suosituksia.
Kun ei anneta ylimääräisen puuaineksen kasvaa missään vaiheessa silmien korkeutta pidemmäksi , taimikko kasvaa kohisten eikä raivaus tule missään vaiheessa ylivoimaiseksi. Professori Kärkkäisen teesejä mukaellen :”Raivaus onnistuu niittämällä, kun se toteutetaan ajoissa.”
Tienvarsien pajukot kasvaa silmien korkeudella seuraavana ja sitä seuraavana kesänä ja ne niitetään vuosittain. Tälläinen tulee vaan äärimmäisen kalliiksi metsänomistajille.
Kukaan ei kiellä kasvattamasta pajukkoa pidemmäksikin , mutta turha sinne sekaan on mitään istuttaa ,jos ei raivata. Pajuvoittoisen metsämaan osuus on niin pieni ,että voi huoletta jättää istuttamattakin ,jos raivaustyö pelottaa. Hyvä ruokamaa hirville ja pitää yllä monimuotoisuutta.
Tarkoitin lähinnä sitä, että minun raivauskokemusteni mukaan saa olla raivaamassa alussa joka vuosi tai vähintään joka toinen vuosi. Se on hienoa, että ne joilla on vähiten raivauskkokemusta osoittavat kiinnostusta sitä kohtaan mutta asiantuntijan esittäminen uskottavsti on sitten vaikeampaa.
Finsilvan johtaja esiinty eilen Uutisissa ja kertoi miten finsilva on menossa kohti jatkuvaa kasvatusta.
Paju esimerkki on vain heille, jotka katselevat metsiä vain tienlaidasta niin jokainen on nähnyt mitä pienille pajunkannoille tapahtuu. Sama tapahtuu VT:tä rehevemmissä maissa eli pienenä leikkaaminen vain lisää ongelmia koivullakin ja muilla lehtipuilla.
Ja finsilva voi ajatella kaikenlaista ennenkuin on kokemusta mutta se on ihan eri asia sitten kertoa miten on paljon hyviä kokemuksia jatkuvasta kasvatuksesta kuin etukäteen ajatella miten hyvä ajatus se on.
No eipä ainakaan täällä näy merkkejä jatkuvasta kasvatuksesta. 50-60 luvuilla avohakattuja männiköitä vedetään kyllä iha surutta avoksi laidasta laitaan. Ainoa muutos on ,että säästöpuuryhmät ovat isompia. Suurimmat jopa puoli hehtaaria. Nuoremmat kuusikot ovat kokeneet jo saman kohtalon.
Juteltiin muutama vuosi sitten Finsilvan metsänhoidosta vastaavan toimihenkilön kassa muun muassa jatkuvasta kasvatuksesta. Menetelmä on ollut kokeilussa ja ”reisille” päätynyt koko homma. Sanoi vielä ,että voi käydä mieluusti omin silmin toteamassa, jos epäilyttää. Ilmeisesti tuore johtaja ei ole käynyt.
Kannattaa katsoa eiliset uutiset missä haastatellaan. Finsilvassakin muutoksen tuulet puhaltaa. Kaikkihan sitä voi kuvitella miten asiat tapahtuu ennenkuin on kokemusta.
suorittava: ”Visalle totean ,että täydentäviä raivauksia ei ole tehty ,jos tarvitaan tukea kolmeen kertaan taimikon hoitamiseksi tai jos hoidoista huolimatta kehittyy supervesakko.”
Mistähän tuo kolme tukea taimikkoon on nyt tullut? Kyllä se Kemeran aikaan viimeistään kahteen toppasi. Metkassa on nyt vain viiden vuoden väliaika, joten teoriassa kolme kertaa on kyllä mahdollista, mutta yleensä sitä ennen muuttuu jo systeemit taas uusiksi. Suorittavalla on jokin pakkomielle meitä yksityisiä metsänomistajia kohtaan, kun aina on jutuissa mukana tuet ja giljotiinit!
Olen vain pannut merkille ,että monien kohdalla päätöksiä ohjaavat enemmän tuet ,kun biologia. Minulle oikea -aikaisuus määräytyy pelkästään biologisin perustein . Perusteita olen kertonut ihan riittävästi. Tukia käytetään rästien parsimiseen. Minun ajatukseni on toimia niin ,että rästejä ei syntyisi eikä tarvitsisi pumpata yhteisiä varoja virheiden korjaamiseen.
Mistäs sinä sen biologian tiedät kun et ole käynyt tekemässä etelämpänä kuusikon hoitoa? Sovellatko kaikkea mitä tapahtuu VT männikössä joka paikkaan? Täällä on pieni murto-osa hommista tuollaisia karuja paikkoja, joista parin kerran jälkeen vesat kuivavat pois. Jos olisin täällä istuttanut kuusta ja noin kävisi kuusentaimikossa niin minua ainakin pelottaisi onko kuusi liian kuivassa paikassa ja varsinkin karussa paikassa. Näitähän toki on kun on hirvipelkokuusikoita.
Yksi iso koivu haittaa kuusta vähemmän alle 8-vuotiaana kuin 5 pientä. Silmien tasokin on liian korkea vesoille latvan ollessa juuri alaoksien kasvun edessä. Ilmastonmuutos kuumentaa kesiä niin on vielä parempi, että se iso koivu varjostaa vähän pahimmalta paahteelta alaoksia. Kuusen biologiahan on sellainen, että se kasvaa täysiä myös pienellä varjostuksella, sitä ei tarvitse kasvattaa alusta täydellisenä valopuuna ja jos näin tekee, ei taatusti tunne kuusen biologiaa.
Kokemusta on jo rehevän maan uudistamisesta kuuselle jo 1970-luvulta saakka. Valo ei ole ollut ongelma. Varjostus sitävastoin on. Ne kuusikot ,jotka perattiin ajoissa ja tarpeen mukaan ,kasvoivat loistavasti ja nyt niistä löytyy puuta enemmän ,kun sukkoa tehtäessä aikoinaan.
Hallan torjumiseksi kuusentaimikkoon jätetty harvahko lepikko sitävastoin jarrutti kuusen kasvua merkittävästi. Haitta oli kuviteltua hyötyä suurempi. Nykyinen omistajakin piti verhopuuston jättämistä huonona ideana. Kasvu oli kärsinyt ja verhopuiden poistaminen (energiaksi) ei tuottanut toivottua tulosta. Lausunto tuli asiantuntijalta. Nykyinen omistaja on erikoistunut energiabisnekseen. Toimii suohommissa enimmäkseen ,mutta kaivuri giljotiinilla kuuluu kalustoon. totesimme diis yhdessä ,että verhopuut ovat huono asia. Samassa sarjassa painii etukasvuinen vesakko. Risut on pidettävä taimikosta poissa ja raivaus on tarvittaessa toistettava. Läheskään aina ei ole aikaa odotella viittä vuotta . Uusintakäsittely pitää tehdä tiheämmällä aikataululla. Jopa heti seuraavana kesänä.
Tuohan on aivan itsestään selvää, että rehevimmillä maapohjilla joutuu raivaamaan joskus uudestaan jo seuraavana vuonna. Ainakin meilläpäin paju voi venähtää jopa kolme metriä kesässä. Ei minua ole koskaan mikään tuki estänyt tekemästä tarvittavia toimenpiteitä. Suorittavan väitteet ovat siinä mielessä alentavia. Suorittava ei tainnut muuten huomatakaan, että tuli nyt kääntäneeksi raivaus-oppejaan täydet 180 astetta!
Verhopuiden suhteen tein todellakin täyskäännöksen. Jätin niitä aikoinaan sen tiedon perusteella ,mitä minulle ko ajan hengen mukaisesti annettiin. Verhopuut ovat yhtä tarpeettomia ,kun etukasvuinen vesakkokin taimikossa.
Myös se ,että viisi vuotta on aivan liian pitkä aika rehevien maiden raivausten väliksi , on ollut koko ajan selkäytimessä. Tukea maksetaan kuitenkin viiden vuoden välein. Jos hommat tehdään oikeaoppisesti tiiviillä aikataululla ,on mahdollisuus vain yhteen tukikertaan. Seuraavilla raivauskerroilla tukiehto ei enää täyty ,jos on toimittu oikeaan aikaan. Jos täyttyy oikea-aikaisuudesta ei voi enää puhua.
Suorittavalla on kieltämättä ilmiömäinen taipumus nähdä virheitä meikäläisen toiminnassa, vaikka ei ole metsiäni nähnytkään. Ensin olin jättänyt taimikot raivaamatta, sitten raivannut liian usein, nyt vaihteeksi liian harvoin! Ja aina on tullut saha nykäistyä väärään aikaan käyntiin! Meilläpäin on tuommoiselle arvostelijalle oma nimitys, mutta en kehtaa sitä täällä käyttää.
No..se koira älähtää ,johon kalikka kalahtaa. Minun tarkoituksei on ollut yleisellä tasolla siirtää askelmerkkejä kohdalleen ,kun monilta hypyt pyrkivät menemään yliastutuiksi. Tavoitteena mahdollisimman vähällä työllä mahdollisimman hyvä tulos. Fokus on oltava kirkkaasti siinä ,että taimilla on jatkuvasti tilaa kehittyä ja mahdollisimman vähän haittaavaa kasustoa ympärillään.
Ja suorittavan selityksen selitykset sen kuin vain jatkuvat. Tällä kertaa kaikki suoraan minulle kohdistetut moitteet olivatkin sitten vain yleisellä tasolla!
”Viidakko vastassa-oletko valmis kohtaamaan supervesakon”-artikkeli antaa ajattelemisen aihetta. Siinä kerrotaan kohteesta ,johon on kehittynyt sakea raippaviidaklo ,jonka raivaamiseen kuluu kolme päivää ( ja todennäköisesti 9 litraa bensaa HUOM VISA 9 LITRAA). Kustannuksia vieraalla teetettynä kertyy tonni/ha.
Onko kenellekään tullut mieleen , että sen raivauksen voisi tehdä noissa olosuhteissa jo seuraavana kesänä ajoissa toteutetun varhaisperkauksen jälkeen? Askelmerkkejä muuttamalla estettäisiin käytännössä vesakon kehittyminen hallitsemattomiin mittoihin. Jos vielä kolmantenakin kesänä olisi versontaa ,olisi se jo lähes olematonta . Loppuuviimeistelyn voisi tehdä silloin ja ongelma olisi selätetty. Voisi sanoa ,että kokonaistyömäärä saataisiin pudotettua puoleen verrattuna siihen ,että odotellaan viisi vuotta ennen uutta raivauskertaa(ja uutta metka-tukea). Tuo tuki ei muuten riitä edes korvaamaan viiästymisestä aiheutuneita lisäkustannuksia puhumattakaan menetettyä kasvua .
Sattuu olemaan maanviljelijän koulutus ja kokemus. Peltopuolelta löytyy keinot ja osaaminen rikkaruohojen nitistämiseen mekaanisesti ja juuresten kasvattamiseen ihmisravinnoksi ja torimyyntiin. Nämä opit on sovellettavissa metsätalouteen. Ajoitus on sekä pellolla että metsässä tärkeää onnistumisen kannalta. Virheet pellolla ovat todettavissa päivissä. Metsässä pelivaraa on vähän enemmän. Kummassakin myöhästymisestä joutuu kärsimään.
Raivaillu olen omia metsiäni 20 vuoden verran ja yhtiön metsissä tehnyt taimikonhoitoja ja ennakkoraivauksia kevät-ja kesäseisokkien aikana vuosikausia. …että ei ihan hatusta nämä mielipiteet ole vedetty.
Eli ihan päästä keksit porkkanapellolta juttuja, jossa 1-vuotiset kasvit kuolevat jos ne varhain kitketään kun loppukesällä eivät enää ehdi kasvamaan niin asiat sen mukaan menee samalla tavalla metsässä. Vähän sama kuin se lepän kanto mitä ei ollu kuusentaimikossa. Mutta lähinnä tarkoitin sitä, että miten voit tietää mitä visakallon metsässä tapahtuu jos et ole tehnyt mitään etelä suomalaisessa kuusikossa tai seurannut sen kasvua? https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/juhannuksen-tienoilla-raivattu/
Tuossa kuvassa varmasti menee 70-vuotiaalta 9 litraa bensaa taimikonhoitoon kun varhaisperkaus on tehty 4-vuotiaana. Minullakin varmaan meni 7 litraa. Mutta jokatapauksessa en minä haluaisi, että kuusentaimikkoni kasvaisivat ilman koivuja, niistä on lopulta paljon hyötyäkin: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/minka-koolla-on-mika-merkitys/
Tuossa on savensekaista hienojakoista maata. Koivut kaivavat juurille käytäviä ja näitä samoja lahoavia reittejä loiskasvi kuusi sitten levittää juuriaan. Ylipäätään ne lahoavat juuret möyhentävät maata ja antavat siihe orgaanista typpeä, jotka täydellisesti kehittyneet alaoksat ottavat heti käyttöön. Ei niinku edellisessä kuvassa missä niitä on supistettu silmientasalla olevalla vesakolla.
Kannattaa vähän niihin Kärkkäisen juttuihin suhtautua varauksella, osa on varmaan ilmoille heitettyjä ideoita ja ajatuksia ja kerran kokeiltuja hommia, et voihan sitä kaikkea ajatella, että tapahtuu. Ilmeisesti sekin ihminen joka tilasi 3 raivausta peräkkäisinä vuosina 2 vuotta istutuksesta sai tuta ajatuksista kun jokavuosi tilanne näytti samalta ja mitään ei saavutettu muutakuin hirveää rahanmenoa.
Vähemmällä rahamäärällä selvisi ,kun raivattava materiaali oli pienempää. Olitko toteamassa ,miltä palsta näytti viisi vuotta varhaisperkauksen jälkeen. Asiakkaan homma oli valmis ,mutta viisi vuotta kemera/metkatukea odotelleen toisinajattelijan savotta vielä painajasena edessä. Supervesakko aiheuttaa tunnetusti rimakauhua ja jää monilta haasteellisuutensa vuoksi tekemättä. ”Visalallon” tarmokkuutta tarttua hommiin ei moneltakaan löydy ja vieraalla teetettynä työn hintalapun nähtyään moni toteaa :”Kiitos ei!”
Visa ansaitsee kyllä kunniamaininnan siitä ,että on työstänyt polttoaineen kulutuksesta päätellen pelkkiä supervesakoita yli 50ha vuodessa!
Sinä et suorittava tiedä mistä sinä puhut kun et ole tehnyt etelässä mitään kun täällä ei kaikkialla ole kuivaa ja karua.
Supervesakoita on tullut kaikkialle nimenomaan tuon harhakäsityksen ansiosta, että pienet kannot kuivavat täälläkin. Minä ole neljällä vuosikymmenellä raivannut istutuskuusikoita ja töistä olen oppinut paljon, kun on nähnyt varhaisen perkauksen seuraukset,
ja vanhalta kansalta ja osannut välttää nämä virheet. 7v/7h+5v/5h tuottaa 150m3 puuta alle 25v ilman ennakkoraivaustarvetta ja energiapuuta. Lisäksi saa täydet tuet. Yli 1000ha:n kokemuksella kuusentaimikoiden raivauksesta ei tulisi mieleenkään tehdä varhaisia perkauksia. Tuo on sitä mitä jatkuvasti näen töissä, en kotona, että bensaa palaa valtavasti taimikonhoidoissa varhain
peratuissa kohteissa.
Reheviä maita löytyy meiltäkin ja aikanaan omistamani kuusikot olivat juuri niitä. Tiedän tasan tarkkaan miten niissä menetellään ,jos halutaan tulosta. Muutaman tuhannen hehtaarin harvennuksta kertynyt mittausdata kertoo lisäksi mikä menetelmä toimii ja mikä ei. Harvennuksilta kertynyt puumäärä oli tuista riippumattomien tahojen kohteilla kymmeniä prosentteja suurempi verrattuna ”kemeravetoisiin” vastaavan ikäisiin palstoihin.
Harvennuksilla ei pysty kuin kuvittelemaan, varmasti hoitamattomat erottuu ja kasvuerotkin lopulta tasoittuu kun odotetaan mutta se ei vastaa taimikonhoitokokemusta missään määrin kuusikoista.
Supervesakko nimityshän on 5-vuotiaana varhaisperatuille kuusikolle Mykkäsen ja Riikolan mukaan. Et jos visakallo on varhaisperannut 5-vuotiaana niin varmasti ne silloin ovatkin supervesakoita.
Tottakai minä ainakin pidän huolen kuusen alaoksista missä on eksponentiaalinen kasvu yhteyttävässä pinta-alassa. Eronhan näkee selkeästi jo näistä kahdesta viimeisimmistä taimikosta, että toinen tapa tuottaa kynttilää ja menee vielä aikaa, että ne saa kasvussa kiinni myöhemmin raivatut. Tuo on ihan hassua, että jatkuvilla raivauksilla pidetään alaoksien edessä silmien tasalla olevaa supervesakkoa missä
pääkasvu on.
Kuollut kanto on minusta paras kanto. Tuuhea alaoksisto mikä saadaan raivaamalla myöhemmin selvästi varjostaa ja tappaa kantoja. Tutkijakin on haksahtanut tähän, että ka non koolla on suurta merkitystä. Se joi olla, että pienestä kannoista kasvaa 4 vesaa ja isommasta 5 ja pienemmän kannot vesat ottavat vuodessa isomman kannot vesat kiinni ja pituuskasvussakaan suuria eroja ole. Tämä on silti todella haitallista. Tuo isojen kantojen kuolleisuus on se millä on merkitystä ja sitä ei tapahdu siinä määrin, jos ollenkaan,
varhaisissa perkauksissa mitä sitten myöhemmissä tapahtuu.
Heh, heh, minusta on näköjään tänään tullutkin supervesakoiden kasvattaja! Minun on kyllä valitettavasti tuotettava pettymys. Ei minulla ole koskaan ollut supervesakkoja. Minulla on sen sijaan ollut pahuksen paljon kylvömänniköitä. Jos on joskus raivaustöitä tehnyt, niin tietää, että siellä sitä bensaa kuluu. Minulla on myös kymmeniä kilometrejä metsäojia ja -teitä. Jokainen raivauksia tehnyt tietää, että niiden laidoissa sitä bensaa kuluu. Kaikkein vähiten bensaa kuluu istutuskuusikoiden raivauksissa.
Kommenttisi antoi selkeän vastauksen mielessäni pyörineeseen kysymykseen, miksi hiyvi viihtyy niin sitkeästi Visan tiluksilla. Tottakai se on viihtynyt siihen saakka ,kun Visa aloitti raivausurakan. Kylvömänniköt höystettynä peitteisillä ojalinjoilla ovat hirvien kohdalla kaikkein mieleisimpiä elinympäristöjä. On ruokaa ja riittävästi suojaa. Ei siis ole lainkaan metsästäjien ansiota ,että hirvet ovat kiintyneet Visan maisemiin.
Kun palataan vielä tuohon avauskuvaan, Finsilva ei ole katsonut tarpeelliseksi tarjota hirville kylvömänniköiden kaltaista laajaa kattausta. Vahingot pysyvät kurissa ,kun syötävää on niukasti. Taimikonhoidon vaatima työmääräkin on maltillisempi. Joskus tarvitsee taehdä vain pelkkä varhaisperkaus. Riittää ,kun ulkoiluttaa sahaa oikealla hetkellä ja jälkeä syntyy hehtaari/päivä tahtia.
Suorittavalla on suunnaton halu analysoida meikäläisen metsänhoitoa, mutta kyvyt siihen valitettavasti puuttuvat. Ensinnäkin, metsäni eivät ole missään vaiheessa olleet raivaamattomina, tai edes huonosti raivattuina. Aikaisemmin sen työn vain tekivät muut kuin minä, eli nuorempi polvi ja muut nuoret, koska olin itse tiiviisti työelämässä. Jäin loppuvuodesta 2019 eläkkeelle, jolloin metsien hoito siirtyi kokonaan minulle. Tämän olen kertonut jo lukuisia kertoja, mutta koskaan ei suorittava näytä sitä muistavan. Toiseksi, männikköni ovat kivennäismailla, joissa ei ole ojia, ja jos joku onkin, miten ne voivat olla peitteisiä kun pidän ne koko ajan raivattuina? Ojitetut suoni ovat reheviä, ja niissä kasvatetaan lähes pelkästään kuusia. Kolmanneksi, meilläpäin kaikki hirvenmetsästäjät ovat metsänomistajia, eli tekevät parhaansa pitääkseen hirvimäärät kurissa. Kaikki luvat ja lisäluvat käytetään, mutta lupia valitettavasti tahtoo olla liian vähän. Tämä on se toinen asia, jonka suorittava myös unohtaa joka ikinen kerta. Sille ei kukaan yksinkertaisesti voi mitään, että maitteni läpi kulkee hirvien ikiaikaiset kulkureitit, ja maasto on erittäin houkuttelevaa myös talvehtimiseen. Olikohan tämä jo liki kahdeskymmenes kerta kun kertaan nämä samat asiat suorittavalle?
Jos ymmärtää vesomisen tarvitsemat lähtökohdat Eki vesi javalo niin ymmärtää, että tienlaidoista ei pystytä poistamaan kumpaakaan eli vesakko kasvaa ikuisesti. Sama on linjan aluset. Jos kuivalta paikalta poistetaan lehtipuu niin sopivan kuivan kesän sattuessa on mahdollista, että pienet kannot kuivavat ja kuolevat eli on poistettu vesi, valo jääny. Reheviltä paikoilta kuten etelä-suomen istutuskuusikoista ei saada vettä poistettua eli sielläkin vesovat jatkuvasti, täytyy siis poistaa valo oikea aikaisesti. Eli niinkuin aiemmassa kuvassa näkyi varhain tehty raivaus ei poistanut kumpaakaan ja vesakko raivasi tilan valon ja veden turvin itselleen samalla supistaen kuuset. Jos tälläinen varhainen tai iokavuotinen raivaus toimisi, linjatkin raivattaisiin eri tavalla, jos oikeasti säästäisi. Linjataan raivataan vasta kun latvat osuvat linjoihin. Sieltäkään ei voida poista valoa tai vettä. Absurdia löydä edes keskustelua tälläisestä Metsäbiologian perusasiasta. Jos kuusikko tarvii etelässä raivausta alle 8-vuotiaana on kasvupaikka valittu väärin, taimet valittu väärin ja maanmuokkaus epäonnistunut. Jos nämä yksinkertaiset asiat onnistuisvat ja harhaluulot pienten kantojen vesomattomuudesta poistuisi, poistuisi turhat vaikeat taimikonhoidot, ennakooraivaukset ja kuusikoiden joutuminen energiapuuksi. 5-vuotis varhaisperkaus on ollut katastrofi kuusikoille ja myös sillä on paikattu esimerkiksi 1-vuotiaiden taimien käytön tuomia ongelmia.
Visan naapurikunnassa yhdellä seuralla 25 lupaa ja 9 metsästäjää. Ei tarvinnut enää ihmetellä miksi ne kyörää myös naapureille isoja määriä lihaa kun kuulin tuon suhdeluvun.
Finsilva on katsonut kylvämällä uudistamisen liian työlääksi ja hirvivahinkojen torjuntakeinona keino ei ole millään muotoa täyttänyt odotuksia. Kuvan kaltaiset näkymät kohtaa , kun lähtee tarkastelemaan uudistusaloja. Ylliteyttä ei esiinny missään vaiheessa ja vesakko torjutaan hyvissä sjoin varhaisperkauksin. Missään vaiheessa ei tarvitse polttaa 9 litraa bensaa hehtaarilla kerralla . Kolmekin riittää .
Ammattiraivaajalla on hieman puoskarinnotteet , kun haluaa välttämättä venyttää raivauksia taimikon ehtiessä seitemän vuoden ikään. Tämä todettiin Finsilvan puolella virheeksi jo yli vuosikymmen sitten eikä nykyisten kokemusten perusteella entiseen ole paluuta. Kyllä se varjo lankeaa nopeammin alaoksille ja orastavaan vesakkoon ,kun kuusentaimi kasvaa koko ajan täyttä vauhtia. Karsiintuminenkin alkaa , kun kasvu keskittyy ylempiin oksakerroksiin. Metrin vuosikasvulla valo loppuu tyveltä äkkiä. Hyvin ovat karsiintuneet peltoon istutetut kuusikotkin ,kun ei ole ollut vesakkoa kasvua hidastamassa .
Kyllä kuusikossa optimiaika on 7-8 vuotta ja aika monta esimerkkiä jo tuonut miten aiemmin raivatut ovat johtaneet suoervesakoihin, ennakkoraivauksiin ja energiapuuhakkuisiin ja näin itse välttänyt lämä sudenkuopat. Kyllähän se täälläpäin Suomea 3-4vuotiaana raivattu männikkö kehittää vaikka turvemaillakin melkosiden supervesakon ja alusta asti on selvää, että siellä läydään 3 kertaa. Kaikki kato ei ole siellä kuivien karujen maiden äärellä tai ainoat kuusen rehevät istutukset ole pellossa minne ei juurikaan tule vesakkoa jos on kova heinä.
Metsänhoito
Teitkö itse taimikonhoidon? Tunnistin paikan, ohi on tullut ajettua. Hyvältä näyttävä taimikko. VT-pohja, joten varmaan menee noin kuin kerroit, mutta täytyy odottaa vielä 20 v.
En tehnyt taimikonhoitoa . Olen vain toteajan osassa. Kakkoskuvassa näkyvän viereisen männikön olen harventanut vuonna 2006. Tuli harvennettua liian varovasti. Hyvin kasvavia ja hoidettuja taimikoita ja nuoria metsiä on tuon tien varrella runsaasti. ….vaikka joidenkin mielestä männylle ei voi uudistaa hirvien takia. Voi ja onnistuu ,kun tehdään toimenpiteet ajoissa.
Oletko suorittava käynyt tuossa taimikossa vähän kauempana tiestä? Joskus jo muutama kymmenen metriä voi tarjota ikävän yllätyksen. Se on toki totta, ettei hirvet kaikkia männyntaimikoita tuhoa. Niillä kun on omat vanhat kulkureittinsä ja ruokailu- ja talvehtimispaikkansa. Tuoltakin seudulta sellaisia tunnetusti löytyy. Sekin on joskus valitettavasti myönnettävä, ettei oikea-aikaiset hoidotkaan aina kaikkia taimikoita pelasta.
Nimenomaan oikea-aikaiset hoitotoimet ovat olleet merkittävä tekijä taimikoiden onnistumisessa. Ne on tehty juuri silloin ,kun on ollut tarvis . Kun toimenpiteisiin ei ole ollut mahdollista saada tukea , on raivaukset tehty edullisimmalla hetkellä ,jolloin työkustannus on alhainen ja toimenpiteistä saatu hyöty puiden kasvun kannalta paras mahdollinen.
Kun kokonaisuutta katsotaan , raivaamaton vesakko ja liikatiheys on tuhonnut taimikoita aivan eri mittaluokassa hirviin verrattuna. Raivaamattomius pilaa koko taimikon. Hirvi pahimmillaankin vain osan ja saattaa aiheuttaa siellä raivaamattomassa taimikossa enemmän hyötyä ,kun haittaa syömällä etukasvuiseksi karkaavia lehtipuita vähemmäs.
Miksi sitten siellä suorittavankin seudulla hirvet ovat tuhonneet myös oikea-aikaisesti hoidettuja taimikoita? Sitä on nyt turha kiistää.
Visalla ”oikea-aikaisuus” tarkoittaa sitä ,että tukiehdot täyttyvät raivauksiin ryhdyttäessä. Vanhan kemeran aikaan oltiin siinä vaiheessa jo armottomasti myöhässä ja hirvien ruokapöytä ollut katettuna kukkuroilleen jo vuosia. Kuvassa näkyy sopivalla hetkellä käsitelty taimikko ja näissä ei taatusti esiinny merkittäviä hirvivahinkoja ellei ole kyseessä joku kitukasvuinen pienaukko.
PS. Jos hehtaarin raivaukseen kuluu Visan tapaan keskimäärin lähes kymmenen litraa bensaa ,ei puhuta oikea-aikaisesta toimenpiteestä. Puolet tai jopa vain kolmannes kuluu polttoainetta silloin ,kun työ tehdään ajallaan.
Eiköhän olisi jo aika suorittavankin jo unohtaa ne vanhat kemera-ajat ja siirtyä ihan tähän nykyhetkeen. Nyt vajaa yhdeksän litraa onkin turvonnut jo lähes kymmeneksi litraksi. Onko tämä käsitettävä niin, että samaa venymistä on havaittavissa suorittavan muissakin kirjoituksissa? Jos kävisit joskus tutustumassa täkäläisiin maapohjiin ja ojitusalueisiin, et pitäisi bensamääriä mitenkään ihmeellisinä. Jokainen raivaaja kyllä tietää, että karummissa männiköissä ei bensaa kulu yhtä paljon kuin rehevimmillä pohjilla ja ojitusalueilla.
Yhdeksän on lähes kymmenen ja keskiarvona käytettynä tarkoittaa sitä ,että yli 10 litran on menyy. Tuet puolestaan on tarkoitettu alunperin rästikohteille ,joten tuettu kohde on harvoin käsitelyy oikeaan aikaan , jos tukiehtoja on noudatettu. Toki parempi tehdä työ myöhäänkin ,kun ei ollenkaan ,mutta oikea-aikaisuudesta ei voida puhua. Oikeasti oikeaan aikaan raivattu taimikko ei kiinnosta hirviä. Läpi voi kulkea , mutta ei jää asumaan.
Ilmankos ne hirvet niin vähissä on siellä suorittavan seuduilla ollut. – Nehän ovat kuolleet nälkään! Vähälukuisten hengissä selvinneiden talvilaitumetkin ovat ilmeisesti naapurimaakunnassa asti! Koeta jo suorittava kaikkien näiden vuosien jälkeen jo muistaa, että täälläpäin on aivan niiden samojen isojen toimijoiden metsiä, jotka on aivan varmasti hoidettu oikea-aikaisesti. Niistä on ollut helppoa käydä mallia katsomassa, jos siihen on ollut tarvetta.
Satunnainen vilkaisu on ihan eri asia ,kun työskennellä vuosikymmeniä eri metsänomistajien mailla ja olla ensimmäisenä mittaamassa puuston määrää ja laatua. Eri ajanjaksojen villitysten tulokset ja epäonnistumiset ovat ensimmäisenä motokuskin nähtävillä ja koettaavina. Olen koettanut välittää kokemuksiani parhaani mukaan ,jotta kaikkien ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä ja jotta vähimmällä vaivalla voidaan saada puut kasvamaan kelvollisesti. Valitettavasti on edelleen ihmisiä , jotka maksimoivat lyhytaikaiset tuotot ,mutta pitkässä joksussa alentavat tulosta ja lisäävät työmäärää. Ohessa lisääntyy myös hirvivahinkojen mahdollisuus. Näistä päätöksistä ei kannata syyttää metsästäjiä. On oma valinta ,mihin aikaan taimikkonsa hoitaa.
Kuvan taimikossa näkyy muutama säästökoivu. Kuvio perattu kahdesti. Männyt olisivat tuhoutuneet jo pelkkien koivujen vaikutuksesta ,jos lehtipuuta ei olisi raivattu ajallaan. Hirvet olisivat myös taatusti olleet myötävaikuttamassa taimikon heikkoon tilaan.
Nämä ”4-5- vuotiaana varhaisperkaamaan kuusikkoon” on kehitetty keski-Suomessa ja varsinkin alueilla, jossa on istutettu kuusta VT pohjalle hirvipelossa. Miksi muuten joku kuvittelisi, että pienet kannot kuivahtavat pois heti kuusentaimikostakin?
Nytten kun näitä oppeja toteutetaan etelä-suomalaisessa kuusikossa on supervesakoita kaikkialla ja bensaa ja tunteja kyllä palaa. Kannattaisi keski-Suomesta Tula joskus opiskelemaan tehokasta metsänhoitoa Etelä-Suomeen ja katsomaan katastrofaalisia seurauksia 5- vuotis varhaisperkauksista kuusikoissa.
Kun toinen raivaus tehdään heti ,kun on tarve ,ei ogelmaa ehdi syntyä. Metkaa odotellessa voi työmaa kehittyä sietämättömäksi. Kolmekasn rsivauskertaa ei ensimmäisellä taimikon kymmenvuotiskaudella ole paha juttu , kun ne kukin on toteutettavissa päivässä(yht 3 päivää). Kolmattakaan ei aina tarvita. Jos odotellaan tukiehtojen täyttymistä seuraavalla kerralla ,voi palstan kunnostukseen vierähtää kolmesta neljään päivään ja se on vähintään yksi työpäivä enemmän verrattuna intensiivisempään raivaustahtiin taimikkovaiheen alussa. Lisäksi menetetään taimikon kasvussa ja laadussa.
No tuossa mikä on tehty 7-vuotiaana kesäaikaan tehty menee ensimmäisellä raivauskerralla 6h, talviaikaan kun teen itselle menee 7h. Toisella raivauskerralla 5 vuoden päästä minulla on mennyt 5h tuntia kun isot kannot ovat peittyneet ja kuolleet ja taimikko valmiiksi harvennettu. Suorittavan ja Mykkäsen ja Riikolan kirjan ohjeilla raivauskustannus on herkästi 2 kertainen puolet huonomalla kasvulla.
Ainii millos olitkaan käyny katsomassa tai raivaamassa etelä suomalaisessa kuusentaimikossa?
Olipa taimikko etelässä tai pohjoisessa ,on se raivattava tarpeen vaatiessa. Vähemmällä työllä selviää , kun ylimääräinen roina hoituu niittoliikkeellä . Toimenpide on tuki toistettava tarvittaessa , mutta mitä paksummalsi vesakon antaa kehittyä , sitä hikisempi työmaa. Taimien kehitys on se ykkösasia ,josta on huolehdittava.
Yllättävän nopeasti se kuusikin nuutuu vesakon varjossa ja kasvu tyrehtyy lähes täysin. Katsokaapa esim . viisivuotiasta taimikosta , millä korkeudella ilman varjostusta kasvavavien kuusten latvukset sijaitsevat verrattuna koivun kaverikseen saaneeseen taimeen. Tulevaisuudessa ero vain kasvaa.
Kasvuston sulkeutuessa uudet vesat eivä enää haittaa. Ne kuihtuvat pois hyvin nopeasti. Siihen asti on vain käytettävä raivaussahaa.
Eli ei ole kokemusta ja keksit päästä asioita. Mihin perustuu tämä silmien tasalle vesakko saa ainoastaan kasvaa? Moni tietää, että saattaa kasvaa jo ensimmäisenä kasvukautena 1,5m vesakko? Riioola ja Mykkäsen kirjassa lukee, että vesakko saa kehittyä 3-4metriseksi taimikonhoitoon mutta ei kuusten yli. Onko mielestäsi Mykkänen ja Riikola siis väärässä?
Ei tarvitse odotella viittä vuotta ,jos vesakko kasvaa kovaa vauhtia. Mikäli taimi on vaarassa saada kilpailijasta johtuen vähemmän ravintoa ja valoa, on tilanteeseen puututtava mieluimmin ennemmin ,kun myöhemmin. Kahta metriä lähempänä istutettua tainta kasvava räippä on kokkavieras ,joka on poistettava heti ,kun se havaitaan. Jokainen menetetty vuosi tarkoittaa lisää työtä ja kasvutappioita taimikossa. Viimeinen hetki poistaa kilpailija on silloin ,kun se saavuttaa silmien tason. Laiskana ihmisenä en myöskään odottelisi työmäärän kehittymistä siihen pisteeseen ,joka seuraa , kun annetaan roinan kasvaa 3-5 metrin mittoihin.
Saattaa olla nippa nappa, että 3000e riittää etelä-suomalaisen kuusikon hoidossa jos meinasit raivata heti kun havaitset vähäsenkään koivua.
Musta visakallo on varmasti saanukkin raivata 9l/ha. Mähän teen jatkuvasti vaikeita taimikonhoitoja 4-5-vuotiaiseen kuusentaimikoihin ihan normaalilla metsämaalla. Niinku aiemmasta kuvasta näkyy tuon menetelmän haitallisuus kun muuttaa kuuset kynttilän muotoiset kun taas latvat taimien keskellä ei meinaa kuusille mitää. Kaikista pahinta on pitää jatkuvasti tätä vesakon latvat siinä kuusen oksien edessä matalalla.
Ainii, muistatio suorittavan sen kuvan isosta lepän kannosta minkä laitoit joskus? Oli komeasti vesonut mut ainut vika oli et se ei ollu kuusentaimikosta. Tälläset harhakäsitykset pienten kantojen kuihtumisesta on tehnyt supervesakoista arkipäivää.
Parhaiten tuon raivausajankohdan eron kasvuun huomaa kun tekee samalla tavalla kuin minä: raivaa osan kuviosta 5-vuotiaana ja osan vasta 2 vuoden päästä. Minä huomasin vuonna 7, että aiemmin raivatut olivat muuttuneet kynttilän muotoisiksi vesakon 5 kertaistuessa kun muille ei käynyt mitään. Lopultahan minä raivasin ne samalla kertaa ditten uudestaan mutta ne jäi kynttilöiksi ja niihin meni tupla-aika. Aika järjetöntä minusta. Oli Riikolan ja Mykkäsen kirjassa luettuna ja vaikka muut nauroivat niin annoin sille aidon mahdollisuuden.
Olen tehnyt havainnot pienten kantojen kuihtumisesta taimikossa jo 1970 -ja 80 luvuilla. Vesakkoa oli alussa niin maar perusteellisesti ,mutta kun raivattiin pieninä, kuusi pääsi nopeasti voitolle. Nyt on tasaisesti tanakkaa tavaraa odottamassa päätehakkuuta ja palsta on aidosti tilassa ,jossa ei tarvita ennakkoraivausta.
Tuki varhaisperkaukselle tuli voimaan kymmenkunta vuotta sitten. Tätä ennen toisaalla Finsilvan mailla oli päädytty aikaistamaan raivauksia siihen asti käytettyyn”raivataan vain kerran ”-menetelmään verrattuna. Käsittely uusitaan tarvittaessa. Ei ole palattu entiseen. Uudistuminen varmistetaan edullisimmin tekemällä toimenpiteet ajoissa. Säästöä kertyy myös siitä , että ennakkoraivausten tarve on vähentynyt muutoksen jälkeen merkittävästi. Enää ei raivata talonkorkuista myyntikelvotonta tavaraa maahan hiki hatussa moton edellä. Ne ajat ovat onnellisesti takana siellä ,missä hommat osataan. Onnistunut varhaisempi taimikonhoito on tuottanut tulosta. Metsä kasvaa muutakin , kun risuja. Viimeksi mainittuja ei juuri lainkaan.
Se on hyvä, että keskisuomen karuilla mailla ei tarvitse raivata paljoa kun kannot kuihtuu jo pieninä. Sellaista ei tapahdu etelässäkään kuin kuivimmilla mäntymailla. Mäntyäkin voisi istuttaa koko kuvion jos hirvipelossa ei tarvitsisi varmistella.
Mielenkiintoinen juttu tuo ” hurvipelko”. Pelätään sitä ,kun hirvi vahingoittaa joskus alueelta muutamia taimia. Väärän puulajin valinta kuvitellaan pienemmäksi rikiksi ja toisaalla vesakon annetaan ihan sujuvasti pilata koko taimikon. Innostus pienaukkojen tekemiseen painii samassa sarjassa. Hakemalla haetaan ongelmia metsän uudistamisen suhteen.
Ainut pilaantuneen taimikon taimikon minä noista kahdesta kuusikosta näen tuon missä jatkuva raivaus on supistanut ja typistänyt kuusen kasvun. Kun tietää kokemuksella miten etelä suomalainen kuusi kasvaa niin tietää kyllä jo monen hehtaarin jälkeen mitä kannattaa ja mitä ei tehdä.
Kun täällä kasvatetaan männikköä kylvämällä ja siemenpuista niin ensimmäinen raivaus tehdään kun ne on n. 0,5-1m ja niitä jätetään 3000-5000. Nehän on varsin eripituisia. Todellako ne siellä teillä pystyy jo harventamaan pieninä vaihtelevan kokoisina 2000:een jo heti alussa ja saamaan tasaisen taimikon?
Taimien pituusero tasoittuu , kun harvennetaan vähän aikaisemmin. Ero puolestaan kasvaa , jos jätetään harvennus myöhäisemmäksi eikä anneta vähän jälkeen jääneelle taimelle tilaa kasvaa ja kehittää latvustaan ja juuristoaan. Liian lähellä toisiaan kasvavat taimet kehittyvät toispuoleisiksi sekä latvukseltaan ,että juuristoltaan. Tämä tilanne kannattaa torjua mahdollisimman varhain ,jotta uudistusalalle saadaan sään kestävä puusto. Jos toimenpide jää tehtäväksi ensiharvennuksessa , menetetään monesti molemmat/kaikki liian tiheässä kasvaneet yksilöt. Motokuski poistaa yhden ja lumi ja tuuli loput.
Eli siellä taimet harvennetaan 0,5-1m pituisina 2000?
Männyntaimet, siemenestä tulleet tarkennan.
Tuskin monikaan harventaa , mutta sitä vaihtoehtoa olisi syytä harkita. Kuvassakaan ei ole enempää. Mitä pienempänä ylimääräinen puuaines poistetaan ,sitä helpompaa työ on ja liikatiheyden seurauksena kasvussa jälkeen jääneet yksilöt pääsevät nopeammin kuromaan parempien yksilöiden etumatkaa kiinni.
Oletko itse kokeillut?
Käypä vilkaisemassa lukijoiden kuvista otoksia esim vuosilta 2012-13 , ymmärtät nykyisiä mielipiteitäni. Siellä on varsin edustavia kuvia surauksista ,joihin th:n laiminlyönnit johtavat. Jo ”edellisen palstan” aikaan toin esille , mitä ongelmia on luvassa taimikonhoidon korvaamisesta energiapuuhakkuin. Selaile sivuja vuodelta 2012 eteenpäin alkaen sivuta 459.
Eli et ole kokeillut mutta silti tiedät, että silleen tulee hyvä. Metsäyhtiöiden ja varmaan kaikkien ohje on suurinpiirtein, että ensimmäisessä varhaisperkauksesaa siemenestä syntyneessä männyn taimikossa on 3-5-vuotiaana varhaisperara ja jättää kaikki havupuun taimet sinne, mieluiten vähintään metrin välein ja alle 5000 taimea. Toinen raivaus tehdään n. 6-8 vuoden iässä kun ne on 2-3m, jolloin voi jo harventaa tavoitetiheyteen. Minä olen aika samaa mieltä et taas tällein tulee hyvä ja tästä on paljon hyviä kokemuksia.
Ei niitä kukaan joka omistaa metsää 0.5m pituisena raivaa 2000kpl/ha. Ne joilla ei ole metsää kuvittelevat niin tekevän ja vielä kehutaan että hyvä tulee. Näillä hirvi tiheyksillä se olisi kuin ampuisi itseään jalkaan.
Asian täsmälleen niin kuin Makarov totesi. Mitä järkeä on kylvää mäntyä, jos menee puolimetrisenä raivaamaan ne 2000 kpl/ha!
Voi myös kysyä , mitä järkeä on pitää ylimääräisiä taimia toisten kasvua rajoittamassa ? Juuret ja vihreä osa kehittyvät tasaisesti , kun pidetään tiheys samana ,kun istutuskohteilla. Tiheässä kasvavat taimet kehittyvät monesti mutkaisiksi ja toispuoleisiksi. Pahimmillaan lumi taittelee ne poikki. Enskassa ei olekaan enää valinnan varaa ja päätehakkuussakin saa tehdä tukkivahvuisesta tavarasta tyvestä kolmosen lumppeja tämän tästä . Liian lähellä toisiaan kasvaneiden puiden kohdalla lumppaus on enemmän sääntö ,kun poikkeus.
Täällä ei ole yhtään lumituhoja männyissä vaikka ei raivaisi ensimmäiseen 7 vuoteen yhtään. Niinkuin tuossa minun kuvassa näkyy. Tosin se ei ole männikkö eikä sitä hoideta kuten männikköä. Mutta jos ajattelee, että niihinkään olisi tullut jotain haittaa tuosta tiheässä kasvamisesta, varsinkaan käytettyihin, niin keksii satujapäästä. Sen lisäksi ei Hirvi viihdy tiheässä taimikossa, niinkuin GLA osuvasti kirjoitti. Liekki koskaan kirjoittanut mitään yhtään fiksua.
Suorittavan jutut jauhavat nyt paikallaan. Eihän kukaan pidä niitä kylvömäntyjä enskaan asti liian tiheässä. Nyt puhutaan ajasta 10-15 vuotta ennen enskaa.
Tarpeettoman pitkään pidetään liian tiheänä. Tämä johtaa riukuuntumiseen ja siitä seuraa ,että harvennus on tehtävä liian aikaisin ,jotta latvukset eivät supistuisi liikaa. Jos taimikon hoitoihin käytetään kolmet metkatuet , se on merkki liian varovaisista toimenpiteistä. Kun kaksi ensimmäistä raivauskertaa toteutetaan riittävän ajoissa, riitävän voimakkaasti ja tiiviillä aikataululla , ei kolmatta enää tarvita. Ensiharvennuksellekaan ei tarvitse kiiruhtaa ennen aikojaan puuston riukuuntumisen pelossa.
Muistutan vielä ,että yhtiöt eivät välttämättä enää osta kovin innokkaasti pieniläpimittaisia kohteita harvennuskohusta viisastuneina. Kannattaakin kiinnittää huomiota puuston järeytymisen varmistamiseen.
Suorittavan pyörät jauhaa yhä tyhjää. Onko moto mahastaan kiinni ison kiven päällä? Kysymyshän on männynkasvatuksesta hirvialueilla. Siellä ei männyn uudistaminen istuttamalla todellakaan onnistu. Siitä on tuhansilla metsänomistajilla valitettavat kokemukset. Kylvämällä se onnistuu, kunhan ei vedä taimikkoa liian aikaisin istutustiheyteen. Ei tämä ole kenellekään muulle kuin suorittavalle yhtään vaikea käsittää.
Kuva on talvehtimsalueen reunalta. Uudistettu muiden Finsilvan aukkojen tapaan istuttamalla. No problem , kun toimitaan tavalla ,jonka olen ”muutaman ” kerran joutunut toistamaan…..mutta kun ei olla riippuvaisia tuista ,on toimittava niin ,että homma onnistuu kerralla. ….eikä tarvitse polttaa bensaa tolkuttomia määriä hehtaarilla ja käyttää tolkuttomasti kallista aikaa .
Ai niin se oli pyöränselästä otettu kuva. Aikasemmin jossakin ketjussa kirjoitin että ei tuhot teitten reunoilla ole vaan siellä syvällä. Kyllä hirvi alueilla joutuu kolmesti raivaamaan ihan sen takia että jos taimikko on kiikun kaakun niin ei uskalla tuhojen takia vielä oikeaan tiheyteen vetään vaan särkymä varaa pitää jättää ja sitten hieman myöhemmin raivata vielä kerran.
Hirvi on kallis elukka ja sen tietää vain metsänomistaja.
Tuo ”särkymävara” on tuttu asia motohommien ajoilta. Niillä kohteilla ,joilla särkymävaraa on käytetty, oli puusto riukuuntunutta ja laadultaan heikkoa. Koski koko kuviota. Hirven vierailut harvoin näkyvät muutamaa aaria isommalla aluella. Miksiköhän Finsilva ei käytä särkymävaraa? Ainakin mittaustulosten perusteella liiallisesta tiheydestä on vain haittaa.
Kuten totesin tuossa aiemmin, hirvi on kallis elukka ja sen tietää vain metsänomistaja.
Suorittava ei periaatteen velvoittamana anna periksi. Mitä hirvialueita ne sellaiset ovat, missä hirvet on ammuttu niin vähiin, että osa luvista jää joka vuosi käyttämättä, kuten suorittava on lukuisia kertoja täällä meille kertonut? Kyllä siellä Multiallakin on pahojakin hirvituhoalueita, eikä syy todellakaan ole väärään aikaan raivaamisesta, saati raivaamattomuudesta. Hirvi syö lisääntyäkseen ja hengissä pysyäkseen tietyn määrän ”rehua”, vaikka kaikki taimikot olisivat täysin oikea-aikaisesti hoidettuja. Tervetuloa vain katsomaan!
Oikea-aikaisuus ei valitettavasti tarkoita sitä , että työ tehdään vasta tukiehtojen täyttyessä . Tuet on tarkkaan ottaen tarkoitettu rästikohteille. Ainakin tukia valtion budjetissa perustellaan siten , että niiden avulla puretaan hoitotästejä. Niillä tahoilla ,jotka eivät ole oikeutettuja tukeen oikea-aikaisuuden määrittää biologia ja se ,että tänä vuonna tehdyssä th:ssa työmäärä on vähintään 10% pienempi verrattuna siihen , että odotellaan (tukiehtojen täyttymistä) vielä yksi kausi ennen toimeen tarttumista . Täydentävä raivauskin tehdään välittömästi , kun on tarve. Näin vältytään niiltä supervesakoilta . Niitä ei esim. Finsilvan taimikoissa ole tullut vastaan sen jälkeen ,kun raivauksia alettiin tehdä aiemmin. 20 vuoden takaiset risuviidakot ovat vain muisto.
Jos joku väittää, että nykyiset tukiehdot johtavat vääräaikaiseen raivaukseen, valehtelee!
Saatko tukea täydentävään raivauksern vuoden kuluttua varhaisperkauksesta? Et. Sillä toimenpiteellä estettäisiin sen supervesakon kehittyminen puhumattakaan siitä ,että nuorta metsää kunnostetaan koneellisesti energiapuuhakkuun nimikkeellä. Jälkimmäinen toimenpide on turha ,kun taimikko hoidetaan heti tarpeen vaatiessa. Giljotiini metsässä on merkki puutteista taimikonhoidossa.
Eihän tuki estä ketään tekemästä täydentävää raivausta. Sehän on aina ollut aivan tavanomainen toimenpide metsämaalla, missä maapohja ja korkeus vaihtelee. Älä suorittava koko ajan sekoita sitä giljotiinikonetta taimikon varhaishoitoon. Jätä jo ne omat vanhat henkilökohtaiset huonot kokemuksesi taaksesi ja siirry tähän päivään.
Giljotiini on täällä ollut käytössä kohteilla, joita on hoidettu metsä groupin ohjeiden tyylisesti, eli kaksi raivausta liian aikaisin ja siemensyntyistä koivua jätetty.
Kaikki tietää, että kun katkaisee pajun pienenä niin ongelmat ovat vasta alussa. Se lisää vesojen määrää huomattavasti ja siitä tule nopeammin tukahduttava. Vai onko joku huomannu, että pajukaan siitä leikkaamisesta pienenä näivettyisi? Vasta valolla tukahduttaminen hävittää sen.
Riikolan ja Mykkäsen tapa kasvattaa kuusikoita on myös se kallein tapa: 4-5- vuotiaana raivaus ja siitä 3-4 vuotta toinen raivaus. Kuusikko jää vielä vesomaan niinkuin kuvassa oli. Ja vaikka vesakko ei saa enää latvoja kiinni, on se ennakkoraivattava. Yhteensä aikaa menee n. 20h ja tukea saa vain kerran sen lisäksi tulee kasvutappiot.
Yhdellä hoitotilalla missä jokainen kuvio on istutuskuusikko sanoin nyt syksyllä, että kuusikon harvennukset energiaksi, en enää ennakkoraivaa näitä liian aikaisin raivattuja MHY hoidossa olleita et kerätään se ryönä sieltä pohjalta sitten energiaksi. Voin tehdä enää energiapuuennakkoraivauksia. Onneksi omat taimikot hoidetaan oikea aikasesti niin niissä on jokainen puu kuitupuu.
Kun käydään turvemailla heti raivaamassa kun männyt on 0,5-1 mittaisia niin se maa on kostea ja valoa riittää niin ei siitä seuraavana vuonna raivaamisesta ole mitää hyötyä ja hyödyt lehtomaisilla kankaillakin raivauskokemusteni mukaan ovat jääneet merkityksettömiksi. Samoiten se paju ei häviä vaikka raivasin joka vuosi. Muutenhan tienlaitoja ei tarvitsisi niittää kokoajan. Miten on voinut jäädä huomaamatta? Seuraava raivaus on melko nopeasti 2-3metrissä ja kukaan ei vielä oleta, että se olisi viimeinen kerta kuin ehkä pienien kantojen kuivumiseen uskovat.
Sopivasti myöhästetty raivaus poistaa tuettoman ennakkoraivaustarpeen. Ellei kyseessä ole e-puuleimikko se on suuri etu.
Visalle totean ,että täydentäviä raivauksia ei ole tehty ,jos tarvitaan tukea kolmeen kertaan taimikon hoitamiseksi tai jos hoidoista huolimatta kehittyy supervesakko.
Taimikoiden tarkastuksissa yleisin syy huomautuksiin on tekemättömyys tai se ,että on poistettu liian vähän tavaraa. Hirvivahinkokohteilla yhteisenä nimittäjänä on hoitamattomuus ja suuri määrä lehtipuuvesakkoa ,joka olisi pitänyt poistaa , mikäli olisi noudatettu suosituksia.
Kun ei anneta ylimääräisen puuaineksen kasvaa missään vaiheessa silmien korkeutta pidemmäksi , taimikko kasvaa kohisten eikä raivaus tule missään vaiheessa ylivoimaiseksi. Professori Kärkkäisen teesejä mukaellen :”Raivaus onnistuu niittämällä, kun se toteutetaan ajoissa.”
Tienvarsien pajukot kasvaa silmien korkeudella seuraavana ja sitä seuraavana kesänä ja ne niitetään vuosittain. Tälläinen tulee vaan äärimmäisen kalliiksi metsänomistajille.
Kukaan ei kiellä kasvattamasta pajukkoa pidemmäksikin , mutta turha sinne sekaan on mitään istuttaa ,jos ei raivata. Pajuvoittoisen metsämaan osuus on niin pieni ,että voi huoletta jättää istuttamattakin ,jos raivaustyö pelottaa. Hyvä ruokamaa hirville ja pitää yllä monimuotoisuutta.
Tarkoitin lähinnä sitä, että minun raivauskokemusteni mukaan saa olla raivaamassa alussa joka vuosi tai vähintään joka toinen vuosi. Se on hienoa, että ne joilla on vähiten raivauskkokemusta osoittavat kiinnostusta sitä kohtaan mutta asiantuntijan esittäminen uskottavsti on sitten vaikeampaa.
Finsilvan johtaja esiinty eilen Uutisissa ja kertoi miten finsilva on menossa kohti jatkuvaa kasvatusta.
Paju esimerkki on vain heille, jotka katselevat metsiä vain tienlaidasta niin jokainen on nähnyt mitä pienille pajunkannoille tapahtuu. Sama tapahtuu VT:tä rehevemmissä maissa eli pienenä leikkaaminen vain lisää ongelmia koivullakin ja muilla lehtipuilla.
Ja finsilva voi ajatella kaikenlaista ennenkuin on kokemusta mutta se on ihan eri asia sitten kertoa miten on paljon hyviä kokemuksia jatkuvasta kasvatuksesta kuin etukäteen ajatella miten hyvä ajatus se on.
No eipä ainakaan täällä näy merkkejä jatkuvasta kasvatuksesta. 50-60 luvuilla avohakattuja männiköitä vedetään kyllä iha surutta avoksi laidasta laitaan. Ainoa muutos on ,että säästöpuuryhmät ovat isompia. Suurimmat jopa puoli hehtaaria. Nuoremmat kuusikot ovat kokeneet jo saman kohtalon.
Juteltiin muutama vuosi sitten Finsilvan metsänhoidosta vastaavan toimihenkilön kassa muun muassa jatkuvasta kasvatuksesta. Menetelmä on ollut kokeilussa ja ”reisille” päätynyt koko homma. Sanoi vielä ,että voi käydä mieluusti omin silmin toteamassa, jos epäilyttää. Ilmeisesti tuore johtaja ei ole käynyt.
Kannattaa katsoa eiliset uutiset missä haastatellaan. Finsilvassakin muutoksen tuulet puhaltaa. Kaikkihan sitä voi kuvitella miten asiat tapahtuu ennenkuin on kokemusta.
suorittava: ”Visalle totean ,että täydentäviä raivauksia ei ole tehty ,jos tarvitaan tukea kolmeen kertaan taimikon hoitamiseksi tai jos hoidoista huolimatta kehittyy supervesakko.”
Mistähän tuo kolme tukea taimikkoon on nyt tullut? Kyllä se Kemeran aikaan viimeistään kahteen toppasi. Metkassa on nyt vain viiden vuoden väliaika, joten teoriassa kolme kertaa on kyllä mahdollista, mutta yleensä sitä ennen muuttuu jo systeemit taas uusiksi. Suorittavalla on jokin pakkomielle meitä yksityisiä metsänomistajia kohtaan, kun aina on jutuissa mukana tuet ja giljotiinit!
Olen vain pannut merkille ,että monien kohdalla päätöksiä ohjaavat enemmän tuet ,kun biologia. Minulle oikea -aikaisuus määräytyy pelkästään biologisin perustein . Perusteita olen kertonut ihan riittävästi. Tukia käytetään rästien parsimiseen. Minun ajatukseni on toimia niin ,että rästejä ei syntyisi eikä tarvitsisi pumpata yhteisiä varoja virheiden korjaamiseen.
Mistäs sinä sen biologian tiedät kun et ole käynyt tekemässä etelämpänä kuusikon hoitoa? Sovellatko kaikkea mitä tapahtuu VT männikössä joka paikkaan? Täällä on pieni murto-osa hommista tuollaisia karuja paikkoja, joista parin kerran jälkeen vesat kuivavat pois. Jos olisin täällä istuttanut kuusta ja noin kävisi kuusentaimikossa niin minua ainakin pelottaisi onko kuusi liian kuivassa paikassa ja varsinkin karussa paikassa. Näitähän toki on kun on hirvipelkokuusikoita.
Yksi iso koivu haittaa kuusta vähemmän alle 8-vuotiaana kuin 5 pientä. Silmien tasokin on liian korkea vesoille latvan ollessa juuri alaoksien kasvun edessä. Ilmastonmuutos kuumentaa kesiä niin on vielä parempi, että se iso koivu varjostaa vähän pahimmalta paahteelta alaoksia. Kuusen biologiahan on sellainen, että se kasvaa täysiä myös pienellä varjostuksella, sitä ei tarvitse kasvattaa alusta täydellisenä valopuuna ja jos näin tekee, ei taatusti tunne kuusen biologiaa.
Kokemusta on jo rehevän maan uudistamisesta kuuselle jo 1970-luvulta saakka. Valo ei ole ollut ongelma. Varjostus sitävastoin on. Ne kuusikot ,jotka perattiin ajoissa ja tarpeen mukaan ,kasvoivat loistavasti ja nyt niistä löytyy puuta enemmän ,kun sukkoa tehtäessä aikoinaan.
Hallan torjumiseksi kuusentaimikkoon jätetty harvahko lepikko sitävastoin jarrutti kuusen kasvua merkittävästi. Haitta oli kuviteltua hyötyä suurempi. Nykyinen omistajakin piti verhopuuston jättämistä huonona ideana. Kasvu oli kärsinyt ja verhopuiden poistaminen (energiaksi) ei tuottanut toivottua tulosta. Lausunto tuli asiantuntijalta. Nykyinen omistaja on erikoistunut energiabisnekseen. Toimii suohommissa enimmäkseen ,mutta kaivuri giljotiinilla kuuluu kalustoon. totesimme diis yhdessä ,että verhopuut ovat huono asia. Samassa sarjassa painii etukasvuinen vesakko. Risut on pidettävä taimikosta poissa ja raivaus on tarvittaessa toistettava. Läheskään aina ei ole aikaa odotella viittä vuotta . Uusintakäsittely pitää tehdä tiheämmällä aikataululla. Jopa heti seuraavana kesänä.
Tuohan on aivan itsestään selvää, että rehevimmillä maapohjilla joutuu raivaamaan joskus uudestaan jo seuraavana vuonna. Ainakin meilläpäin paju voi venähtää jopa kolme metriä kesässä. Ei minua ole koskaan mikään tuki estänyt tekemästä tarvittavia toimenpiteitä. Suorittavan väitteet ovat siinä mielessä alentavia. Suorittava ei tainnut muuten huomatakaan, että tuli nyt kääntäneeksi raivaus-oppejaan täydet 180 astetta!
Verhopuiden suhteen tein todellakin täyskäännöksen. Jätin niitä aikoinaan sen tiedon perusteella ,mitä minulle ko ajan hengen mukaisesti annettiin. Verhopuut ovat yhtä tarpeettomia ,kun etukasvuinen vesakkokin taimikossa.
Myös se ,että viisi vuotta on aivan liian pitkä aika rehevien maiden raivausten väliksi , on ollut koko ajan selkäytimessä. Tukea maksetaan kuitenkin viiden vuoden välein. Jos hommat tehdään oikeaoppisesti tiiviillä aikataululla ,on mahdollisuus vain yhteen tukikertaan. Seuraavilla raivauskerroilla tukiehto ei enää täyty ,jos on toimittu oikeaan aikaan. Jos täyttyy oikea-aikaisuudesta ei voi enää puhua.
Suorittavalla on kieltämättä ilmiömäinen taipumus nähdä virheitä meikäläisen toiminnassa, vaikka ei ole metsiäni nähnytkään. Ensin olin jättänyt taimikot raivaamatta, sitten raivannut liian usein, nyt vaihteeksi liian harvoin! Ja aina on tullut saha nykäistyä väärään aikaan käyntiin! Meilläpäin on tuommoiselle arvostelijalle oma nimitys, mutta en kehtaa sitä täällä käyttää.
No..se koira älähtää ,johon kalikka kalahtaa. Minun tarkoituksei on ollut yleisellä tasolla siirtää askelmerkkejä kohdalleen ,kun monilta hypyt pyrkivät menemään yliastutuiksi. Tavoitteena mahdollisimman vähällä työllä mahdollisimman hyvä tulos. Fokus on oltava kirkkaasti siinä ,että taimilla on jatkuvasti tilaa kehittyä ja mahdollisimman vähän haittaavaa kasustoa ympärillään.
Ja suorittavan selityksen selitykset sen kuin vain jatkuvat. Tällä kertaa kaikki suoraan minulle kohdistetut moitteet olivatkin sitten vain yleisellä tasolla!
”Viidakko vastassa-oletko valmis kohtaamaan supervesakon”-artikkeli antaa ajattelemisen aihetta. Siinä kerrotaan kohteesta ,johon on kehittynyt sakea raippaviidaklo ,jonka raivaamiseen kuluu kolme päivää ( ja todennäköisesti 9 litraa bensaa HUOM VISA 9 LITRAA). Kustannuksia vieraalla teetettynä kertyy tonni/ha.
Onko kenellekään tullut mieleen , että sen raivauksen voisi tehdä noissa olosuhteissa jo seuraavana kesänä ajoissa toteutetun varhaisperkauksen jälkeen? Askelmerkkejä muuttamalla estettäisiin käytännössä vesakon kehittyminen hallitsemattomiin mittoihin. Jos vielä kolmantenakin kesänä olisi versontaa ,olisi se jo lähes olematonta . Loppuuviimeistelyn voisi tehdä silloin ja ongelma olisi selätetty. Voisi sanoa ,että kokonaistyömäärä saataisiin pudotettua puoleen verrattuna siihen ,että odotellaan viisi vuotta ennen uutta raivauskertaa(ja uutta metka-tukea). Tuo tuki ei muuten riitä edes korvaamaan viiästymisestä aiheutuneita lisäkustannuksia puhumattakaan menetettyä kasvua .
Hohhoijaa, millä näytöille sinä esiinnyt asiantuntijana vielä sen jälkeenkin kun et ole nähnyt tai tehnyt?
Sattuu olemaan maanviljelijän koulutus ja kokemus. Peltopuolelta löytyy keinot ja osaaminen rikkaruohojen nitistämiseen mekaanisesti ja juuresten kasvattamiseen ihmisravinnoksi ja torimyyntiin. Nämä opit on sovellettavissa metsätalouteen. Ajoitus on sekä pellolla että metsässä tärkeää onnistumisen kannalta. Virheet pellolla ovat todettavissa päivissä. Metsässä pelivaraa on vähän enemmän. Kummassakin myöhästymisestä joutuu kärsimään.
Raivaillu olen omia metsiäni 20 vuoden verran ja yhtiön metsissä tehnyt taimikonhoitoja ja ennakkoraivauksia kevät-ja kesäseisokkien aikana vuosikausia. …että ei ihan hatusta nämä mielipiteet ole vedetty.
Eli ihan päästä keksit porkkanapellolta juttuja, jossa 1-vuotiset kasvit kuolevat jos ne varhain kitketään kun loppukesällä eivät enää ehdi kasvamaan niin asiat sen mukaan menee samalla tavalla metsässä. Vähän sama kuin se lepän kanto mitä ei ollu kuusentaimikossa. Mutta lähinnä tarkoitin sitä, että miten voit tietää mitä visakallon metsässä tapahtuu jos et ole tehnyt mitään etelä suomalaisessa kuusikossa tai seurannut sen kasvua? https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/juhannuksen-tienoilla-raivattu/
Tuossa kuvassa varmasti menee 70-vuotiaalta 9 litraa bensaa taimikonhoitoon kun varhaisperkaus on tehty 4-vuotiaana. Minullakin varmaan meni 7 litraa. Mutta jokatapauksessa en minä haluaisi, että kuusentaimikkoni kasvaisivat ilman koivuja, niistä on lopulta paljon hyötyäkin: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/minka-koolla-on-mika-merkitys/
Tuossa on savensekaista hienojakoista maata. Koivut kaivavat juurille käytäviä ja näitä samoja lahoavia reittejä loiskasvi kuusi sitten levittää juuriaan. Ylipäätään ne lahoavat juuret möyhentävät maata ja antavat siihe orgaanista typpeä, jotka täydellisesti kehittyneet alaoksat ottavat heti käyttöön. Ei niinku edellisessä kuvassa missä niitä on supistettu silmientasalla olevalla vesakolla.
Kannattaa vähän niihin Kärkkäisen juttuihin suhtautua varauksella, osa on varmaan ilmoille heitettyjä ideoita ja ajatuksia ja kerran kokeiltuja hommia, et voihan sitä kaikkea ajatella, että tapahtuu. Ilmeisesti sekin ihminen joka tilasi 3 raivausta peräkkäisinä vuosina 2 vuotta istutuksesta sai tuta ajatuksista kun jokavuosi tilanne näytti samalta ja mitään ei saavutettu muutakuin hirveää rahanmenoa.
Vähemmällä rahamäärällä selvisi ,kun raivattava materiaali oli pienempää. Olitko toteamassa ,miltä palsta näytti viisi vuotta varhaisperkauksen jälkeen. Asiakkaan homma oli valmis ,mutta viisi vuotta kemera/metkatukea odotelleen toisinajattelijan savotta vielä painajasena edessä. Supervesakko aiheuttaa tunnetusti rimakauhua ja jää monilta haasteellisuutensa vuoksi tekemättä. ”Visalallon” tarmokkuutta tarttua hommiin ei moneltakaan löydy ja vieraalla teetettynä työn hintalapun nähtyään moni toteaa :”Kiitos ei!”
Visa ansaitsee kyllä kunniamaininnan siitä ,että on työstänyt polttoaineen kulutuksesta päätellen pelkkiä supervesakoita yli 50ha vuodessa!
Sinä et suorittava tiedä mistä sinä puhut kun et ole tehnyt etelässä mitään kun täällä ei kaikkialla ole kuivaa ja karua.
Supervesakoita on tullut kaikkialle nimenomaan tuon harhakäsityksen ansiosta, että pienet kannot kuivavat täälläkin. Minä ole neljällä vuosikymmenellä raivannut istutuskuusikoita ja töistä olen oppinut paljon, kun on nähnyt varhaisen perkauksen seuraukset,
ja vanhalta kansalta ja osannut välttää nämä virheet. 7v/7h+5v/5h tuottaa 150m3 puuta alle 25v ilman ennakkoraivaustarvetta ja energiapuuta. Lisäksi saa täydet tuet. Yli 1000ha:n kokemuksella kuusentaimikoiden raivauksesta ei tulisi mieleenkään tehdä varhaisia perkauksia. Tuo on sitä mitä jatkuvasti näen töissä, en kotona, että bensaa palaa valtavasti taimikonhoidoissa varhain
peratuissa kohteissa.
Reheviä maita löytyy meiltäkin ja aikanaan omistamani kuusikot olivat juuri niitä. Tiedän tasan tarkkaan miten niissä menetellään ,jos halutaan tulosta. Muutaman tuhannen hehtaarin harvennuksta kertynyt mittausdata kertoo lisäksi mikä menetelmä toimii ja mikä ei. Harvennuksilta kertynyt puumäärä oli tuista riippumattomien tahojen kohteilla kymmeniä prosentteja suurempi verrattuna ”kemeravetoisiin” vastaavan ikäisiin palstoihin.
Harvennuksilla ei pysty kuin kuvittelemaan, varmasti hoitamattomat erottuu ja kasvuerotkin lopulta tasoittuu kun odotetaan mutta se ei vastaa taimikonhoitokokemusta missään määrin kuusikoista.
Supervesakko nimityshän on 5-vuotiaana varhaisperatuille kuusikolle Mykkäsen ja Riikolan mukaan. Et jos visakallo on varhaisperannut 5-vuotiaana niin varmasti ne silloin ovatkin supervesakoita.
Tottakai minä ainakin pidän huolen kuusen alaoksista missä on eksponentiaalinen kasvu yhteyttävässä pinta-alassa. Eronhan näkee selkeästi jo näistä kahdesta viimeisimmistä taimikosta, että toinen tapa tuottaa kynttilää ja menee vielä aikaa, että ne saa kasvussa kiinni myöhemmin raivatut. Tuo on ihan hassua, että jatkuvilla raivauksilla pidetään alaoksien edessä silmien tasalla olevaa supervesakkoa missä
pääkasvu on.
Kuollut kanto on minusta paras kanto. Tuuhea alaoksisto mikä saadaan raivaamalla myöhemmin selvästi varjostaa ja tappaa kantoja. Tutkijakin on haksahtanut tähän, että ka non koolla on suurta merkitystä. Se joi olla, että pienestä kannoista kasvaa 4 vesaa ja isommasta 5 ja pienemmän kannot vesat ottavat vuodessa isomman kannot vesat kiinni ja pituuskasvussakaan suuria eroja ole. Tämä on silti todella haitallista. Tuo isojen kantojen kuolleisuus on se millä on merkitystä ja sitä ei tapahdu siinä määrin, jos ollenkaan,
varhaisissa perkauksissa mitä sitten myöhemmissä tapahtuu.
Heh, heh, minusta on näköjään tänään tullutkin supervesakoiden kasvattaja! Minun on kyllä valitettavasti tuotettava pettymys. Ei minulla ole koskaan ollut supervesakkoja. Minulla on sen sijaan ollut pahuksen paljon kylvömänniköitä. Jos on joskus raivaustöitä tehnyt, niin tietää, että siellä sitä bensaa kuluu. Minulla on myös kymmeniä kilometrejä metsäojia ja -teitä. Jokainen raivauksia tehnyt tietää, että niiden laidoissa sitä bensaa kuluu. Kaikkein vähiten bensaa kuluu istutuskuusikoiden raivauksissa.
Kommenttisi antoi selkeän vastauksen mielessäni pyörineeseen kysymykseen, miksi hiyvi viihtyy niin sitkeästi Visan tiluksilla. Tottakai se on viihtynyt siihen saakka ,kun Visa aloitti raivausurakan. Kylvömänniköt höystettynä peitteisillä ojalinjoilla ovat hirvien kohdalla kaikkein mieleisimpiä elinympäristöjä. On ruokaa ja riittävästi suojaa. Ei siis ole lainkaan metsästäjien ansiota ,että hirvet ovat kiintyneet Visan maisemiin.
Kun palataan vielä tuohon avauskuvaan, Finsilva ei ole katsonut tarpeelliseksi tarjota hirville kylvömänniköiden kaltaista laajaa kattausta. Vahingot pysyvät kurissa ,kun syötävää on niukasti. Taimikonhoidon vaatima työmääräkin on maltillisempi. Joskus tarvitsee taehdä vain pelkkä varhaisperkaus. Riittää ,kun ulkoiluttaa sahaa oikealla hetkellä ja jälkeä syntyy hehtaari/päivä tahtia.
Suorittavalla on suunnaton halu analysoida meikäläisen metsänhoitoa, mutta kyvyt siihen valitettavasti puuttuvat. Ensinnäkin, metsäni eivät ole missään vaiheessa olleet raivaamattomina, tai edes huonosti raivattuina. Aikaisemmin sen työn vain tekivät muut kuin minä, eli nuorempi polvi ja muut nuoret, koska olin itse tiiviisti työelämässä. Jäin loppuvuodesta 2019 eläkkeelle, jolloin metsien hoito siirtyi kokonaan minulle. Tämän olen kertonut jo lukuisia kertoja, mutta koskaan ei suorittava näytä sitä muistavan. Toiseksi, männikköni ovat kivennäismailla, joissa ei ole ojia, ja jos joku onkin, miten ne voivat olla peitteisiä kun pidän ne koko ajan raivattuina? Ojitetut suoni ovat reheviä, ja niissä kasvatetaan lähes pelkästään kuusia. Kolmanneksi, meilläpäin kaikki hirvenmetsästäjät ovat metsänomistajia, eli tekevät parhaansa pitääkseen hirvimäärät kurissa. Kaikki luvat ja lisäluvat käytetään, mutta lupia valitettavasti tahtoo olla liian vähän. Tämä on se toinen asia, jonka suorittava myös unohtaa joka ikinen kerta. Sille ei kukaan yksinkertaisesti voi mitään, että maitteni läpi kulkee hirvien ikiaikaiset kulkureitit, ja maasto on erittäin houkuttelevaa myös talvehtimiseen. Olikohan tämä jo liki kahdeskymmenes kerta kun kertaan nämä samat asiat suorittavalle?
Jos ymmärtää vesomisen tarvitsemat lähtökohdat Eki vesi javalo niin ymmärtää, että tienlaidoista ei pystytä poistamaan kumpaakaan eli vesakko kasvaa ikuisesti. Sama on linjan aluset. Jos kuivalta paikalta poistetaan lehtipuu niin sopivan kuivan kesän sattuessa on mahdollista, että pienet kannot kuivavat ja kuolevat eli on poistettu vesi, valo jääny. Reheviltä paikoilta kuten etelä-suomen istutuskuusikoista ei saada vettä poistettua eli sielläkin vesovat jatkuvasti, täytyy siis poistaa valo oikea aikaisesti. Eli niinkuin aiemmassa kuvassa näkyi varhain tehty raivaus ei poistanut kumpaakaan ja vesakko raivasi tilan valon ja veden turvin itselleen samalla supistaen kuuset. Jos tälläinen varhainen tai iokavuotinen raivaus toimisi, linjatkin raivattaisiin eri tavalla, jos oikeasti säästäisi. Linjataan raivataan vasta kun latvat osuvat linjoihin. Sieltäkään ei voida poista valoa tai vettä. Absurdia löydä edes keskustelua tälläisestä Metsäbiologian perusasiasta. Jos kuusikko tarvii etelässä raivausta alle 8-vuotiaana on kasvupaikka valittu väärin, taimet valittu väärin ja maanmuokkaus epäonnistunut. Jos nämä yksinkertaiset asiat onnistuisvat ja harhaluulot pienten kantojen vesomattomuudesta poistuisi, poistuisi turhat vaikeat taimikonhoidot, ennakooraivaukset ja kuusikoiden joutuminen energiapuuksi. 5-vuotis varhaisperkaus on ollut katastrofi kuusikoille ja myös sillä on paikattu esimerkiksi 1-vuotiaiden taimien käytön tuomia ongelmia.
Visan naapurikunnassa yhdellä seuralla 25 lupaa ja 9 metsästäjää. Ei tarvinnut enää ihmetellä miksi ne kyörää myös naapureille isoja määriä lihaa kun kuulin tuon suhdeluvun.
Finsilva on katsonut kylvämällä uudistamisen liian työlääksi ja hirvivahinkojen torjuntakeinona keino ei ole millään muotoa täyttänyt odotuksia. Kuvan kaltaiset näkymät kohtaa , kun lähtee tarkastelemaan uudistusaloja. Ylliteyttä ei esiinny missään vaiheessa ja vesakko torjutaan hyvissä sjoin varhaisperkauksin. Missään vaiheessa ei tarvitse polttaa 9 litraa bensaa hehtaarilla kerralla . Kolmekin riittää .
Ammattiraivaajalla on hieman puoskarinnotteet , kun haluaa välttämättä venyttää raivauksia taimikon ehtiessä seitemän vuoden ikään. Tämä todettiin Finsilvan puolella virheeksi jo yli vuosikymmen sitten eikä nykyisten kokemusten perusteella entiseen ole paluuta. Kyllä se varjo lankeaa nopeammin alaoksille ja orastavaan vesakkoon ,kun kuusentaimi kasvaa koko ajan täyttä vauhtia. Karsiintuminenkin alkaa , kun kasvu keskittyy ylempiin oksakerroksiin. Metrin vuosikasvulla valo loppuu tyveltä äkkiä. Hyvin ovat karsiintuneet peltoon istutetut kuusikotkin ,kun ei ole ollut vesakkoa kasvua hidastamassa .
Kyllä kuusikossa optimiaika on 7-8 vuotta ja aika monta esimerkkiä jo tuonut miten aiemmin raivatut ovat johtaneet suoervesakoihin, ennakkoraivauksiin ja energiapuuhakkuisiin ja näin itse välttänyt lämä sudenkuopat. Kyllähän se täälläpäin Suomea 3-4vuotiaana raivattu männikkö kehittää vaikka turvemaillakin melkosiden supervesakon ja alusta asti on selvää, että siellä läydään 3 kertaa. Kaikki kato ei ole siellä kuivien karujen maiden äärellä tai ainoat kuusen rehevät istutukset ole pellossa minne ei juurikaan tule vesakkoa jos on kova heinä.
Viimeksi kun tsekkasin niin Finnsilva hävisi tuotossa keskivertometsänomistajalle. Nyt näyttää siltä, että ovat poistaneet tuotto%:n sivuiltaan.