Kuvassa ”neljäsatanen” välillä Jämsä-Petäjävesi menossa kohti johtokatujen sumaa. (vasen reuna). ”Sumasta” lähtee johtokatuja 7:ään eri suuntaan. Metsä on saanut väistyä sähkön tieltä paljon laajemmin, kun monessa muussa kunnassa. Luontokato on ilmeinen.
Kuvan oikeassa reunassa on syöksyvirtauksen avartamaa maisemaa järven ja sähkölinjojen välissä useita hehtaareita. Nyt tosin jo uudistettuna. Sinne kasvaa puita, mutta linjojen alle vain päästölähteeksi raivattavaa vesakkoa.
Aakeelta näyttää, mutta olen hiukan eri mieltä tuosta luontokadosta. Tietysti itsekullakin voi olla oma näkemys ”luontokadosta”.
Eihän siellä juuri puita kasva, mutta noilla linjoilla on usein hyvin monipuolinen (monimuotoinen) kasvusto, hiirulaisista ja muista puhumattakaan. Paljon monipuolisempi kasvusto kuin vihernatsien kaipaamissa ”vanhoissa” metsissä.
Tarkennetaan hieman ,että kyseessä tekijä ,joka vaikuttaa metsäkatoon. Rakennetaan infraa ja metsä väistyy tieltä.
Samaan aikaan syylistetään metsänomistajia metsäkadosta ja pyritään rajoittamaan heidän metsiensä käyttöä metsäkatoon vedoten. Voi olla jopa tilanteitta ,joissa pyytämättä ja yllättäen ruhoitetaan maanomistajan vanha metsä tiluksia halkovan johtokadun luonnolle aiheuttaman tilanteen kompensaationa. Metsäpohja otetaan puoli-ilmaiseksi yleishyödylliseen käyttöön ja toimenpide viherpestään saman maanomistajan kustannuksella. Reilua???? Kuvan kohteen lähiympäristössä viherpesupaineita riittää.
Olenpahan nyt samaa mieltä. Metsäkadosta on kyse ja se on aitoa.
Vihernatsit yrittävät vihjailla metsänomistajien olevan syyllisiä metsäkatoon, mutta kyse on heitin omasta typeryydestään tai härskistä yrityksestä huijata tosiasioista tietämätöntä citykansaa.
Onhan sitä tietysti muutama harva metsänomistaja kaadellut mottinsa kurkusta alas, mutta aina on tilalle uutta puuta kasvanut.
Lisätään vielä vähän löylyä kiukaalle. Kuvanottopaikasta takavasemmalle on suunnitteilla muutama tuulivoimala . Samaan suutaan vähän matkaa puhutaan jo kymmenistä myllyistä. Läheinen turvetuotantoalue(jonka puuston pistin aikoinaan matalaksi) ”ennallistetaan” tiettävästi asentamalla sinne aurinkopaneelikenttä . Suo pysyy avoimena , tuulimyllyille raivataan tilaa metsään ,samoin tarvittaville johtokujille.
Tämä on sitten sitä nykyajan monimuotoisuutta täällä periferiassa. Ei paljon mielipiteitä kysellä ,kun kaikki tämä tapahtuu. Metsäkato jää kuitenkin maanomistajien vastuulle ja kompensoitavaksi. En itse vastusta tuulivoimaa ,vaikka myllyt horisonttiin lähistölle tulevatkin. Monet lähempänä asuvat ovat jyrkästi niitä vastaan.
Ja ironisesti tuulivoimaloita kutsutaan ”tuulivoimapuistoiksi”, vaikka kaikki puukokoiset kasvit poistetaan lähitienoolta. Viherpesua sekin ”puisto” kuulostaa hienommalta kuin ”voimala” tai ”laitos”. Päästöttömän sähkön takia on valtakunnassa poistettu (kaikki sähkölinjat metsissä) sellaiset satatuhatta hehtaaria hiilinielua…varmaan enemmänkin, kun nyt on noita reuna-alueita hakattu.
Voi kysyä, miksi myllyjä ei voi virittää merille horisontin taakse ja virtakaapeli pitkin pohjaa haluttuun suuntaan?
Tänään on ensimmäinen live kuulemistilaisuus Järvilinjan tiimoilta. 290 km pitkä, n.50 m leveä 400+110kv linja entisen 110 rinnalle. Itselleni osui 1 km. Jos tämä ei ole metsäkatoa niin mikä. V-tuttaa koko tilaisuus mutta mentävä on.
Olen ajatellut, jos omalle kohdalle sattuu, että sähköyhtiö maksaa vuotuista vuokraa tai sitten lunastus. Muuhun en suostu. Mitä minä sähkölinjan alla olevasta puskasta kostun. Menköön yhtiölle lunastuksella, ellei vuokrasta päästä sopuun. Olen ymmärtänyt, etteivät mielellään lähde lunastusprosessiinkaan.
Onnea neuvotteluihin, korvaus on metsän osalta satasissa/ha. Uutta tilaisuudessa oli
– Seuraavan 10 v aikana Fingrid rakentaa 3000 km uutta kantaverkkoa, ja tuulimyllyjen liittymät päälle. Osuu aika monen kohdalle.
– Myös muut kuin maanomistajat voivat vaatia korvausta haitoista, mutta heitä ei kutsuta tilaisuuksiin vaan pitää itse ottaa selvää.
Taitaa siellä meren pohjassa joku par’aikaa olla nykyisiäkin kaapeleita kopeloimassa….
”Voi kysyä, miksi myllyjä ei voi virittää merille horisontin taakse ja virtakaapeli pitkin pohjaa haluttuun suuntaan?”
Voin vastata:
Tuulivoimala, jonka lavat huitelevat yli 200 metrin korkeudessa, pitäisi viedä noin 100 kilometrin etäisyydelle merelle, jotta se se häipyisi näkymättömiin horisontin taakse. Mitä etäämmälle mennään rannikosta yleensä meren syvyys kasvaa. Voimala ei voi olla keikkuvalla lautalla, se pitää perustaa meren pohjaan. Kymmenien metrien korkuinen perustus meressä on hankala ja liian kallis rakentaa. Projekti on jopa huonommin kannattava, kuin yrittäisi puunkorjuuta pienkoneella.
Lähemmäs rannikkoa näkyviin, matalaan veteen, niitä on havempi rakentaa, mutta edelleen kalliimpi kuin maalle. Kustannustehokkuutta voisi verrata vähän isompaan kuin ihan pieneen, vaikkapa Sampoon.
Kyllä siinä maanomistajan neuvottelut on neuvoteltu, sillä valtioneuvosto antaa lunastusluvan yhtiön toiveiden mukaan. Kyllä linjanpohjista olisi kohtuulista saada metsän nettotuotto vuosittain esim.100-200 € / ha. Ei se linjan kokonaiskuluissa maata kaataisi. Sitten erikseen mielestäni tuulivoimalinjat, joiden osalta myllynvuokraa tontilla tuli jakaa linjan alle maataan luovuttamaan joutuneille maanomistajille.