Aiemmin tehtynä voimakkaampi yläharvennus sekametsään, jonka jälkeen uutta puusukupolvea on alkanut syntyä. Säästytään merkittäviltä taimikon perustamiskustannuksilta kun loput puut ottaa pois.
Itse olen sen koulukunnan kannattajia, että tulot maksimoidaan ja menot minimoidaan. Aina kun mahdollista niin metsä uudistetaan luontaisesti tai enintään kylvämällä. Ainoastaan poikkeustapauksissa istutukset.
Olen nyt parissa kohteessa saanut jäämään jopa normaalin päätehakkuun jälkeen vielä nippanappa kelvon metsän alun joten en kyllä aivan tyrmää ajatusta. Säästöä pitää kyllä hakeman huononevassa puun hintatasossa. Osittainkin säästynyt kohtuulaatuinen alikasvos kyllä kannattaa hyödyntää.
Valitettavasti kuvassa näkyvistä kuusentaimista valtaosa on jo useita kymmeniä vuosia vanhoja, eikä niistä kunnollista metsää synny millään konstilla, eli kyseessä on erittäin kallis ratkaisu.
Kuvan resoluutiolla ei näy se fakta, että seassa on muutaman vuoden ikäistä kuusen, männyn ja hieskoivun tainta. Olemassa olevaa vanhempaa metsääkään tuskin on istutettu, joten en ymmärrä miksei uudesta sukupolvesta tule joskus metsää.
Jos tekisin raivauksen ennen päätehakkuuta ja sen jälkeen maanmuokkauksen sekä esim. kuusen istutuksen syntyisi tästä minulle ~1200 euroa/ha kustannuksia. Jos saan luontaisesti kriteerit täyttävän taimikon niin tuolla rahalla myydään pohjoisessa hakattua metsää, johon myyjä on jo tehnyt istutukset. Itse mieluummin investoin lisämaahan kuin taimikkoon…
Miten se kallistaa metsää jos siellä on luontaista vaikka kuinkakin vanhaa taimikkoa?
Mielestäni ainakin kaikki ponkaisevat kasvuun kun valo ja voima ylispuuston jälkeen lisääntyy. Siinähän ne yleensä sitten erottuu mitkä lähtevät ja mitkä eivät. Aivan samaa kuusirunkoa niistä tulee.
Aika näyttää onko noista taimista mihinkään. Toivottavasti on. Uskon kuitenkin että lahovikaisuutta löytyy ja osa taimista on ns alikasvoskuusia, jotka jurovat tuossa pisteessä pitkään. Monesti tuollainen taimisto hämää ja antaa uskoa luontaisesta uudistumisesta.
Nuo männyt ainakin vaativat kasvuun lähtiäkseen lähistön koivujen vähentämisen, koivut vievät niin paljon voimaa ja kosteutta maasta, että männyt eivät sitä siedä. Hieskoivujen varaan voi laskea aukkopaikkojen täydentymisen ensiharvennukseen asti.
Mistä Näätä tietää noiden kuusien iän, oletko katkaissut jonkun ja laskenut vuosirenkaat? Jos tilanne on ollut kuvan kaltainen harvuudeltaan jo pitempään, pitäisi kuusien latvakasvaimet olla jo 30 senttisiä vähintään…luontaisilla taimilla. Omat vanhimmat kuusikot ovat syntyneet tuollaisista alikasvoksista torppariaikojen jäljiltä, kasvoivat kohtuudella vajaan kahden tukin kokoon, sen jälkeen kasvu hiipui sopusuhtaisista harvennuksista huolimatta. Nyt vähitellen uudistellaan kitukasvuisina satavuotiaina.
Sukulaisen 80-luvun alun istutuskuusikot ovat jo saman kokoisia…
Toki se on myönnettävä ja hyväksyttävä, että viimeisessä hakkuussa tulee vaurioita osaan uutta sukupolvea. Toisaalta jos maaperä on osoittanut aiemmin taimettuvansa itsestään, ei sen pitäisi olla jatkossakaan ongelma. Jos/kun hyväksyy hieskoivun osuuden suureksi niin hyvä todennäköisyys on saada peitteinen nuori metsä.
Jos tällä alueella olisi kuvan suurien puiden ikäinen, keinollisesti uudistettu ja asiallisesti hoidettu metsä, niin päätehakkuutulot olisivat moninkertaiset nykyiseen verrattuna. Tämän takia tässä on nyt tehty kallis ratkaisu. En ole mikään pohjoisten alueiden tuntija, mutta tiedän, että myös siellä voidaan oikeilla ratkaisuilla vaikuttaa puun kasvun nopeuteen hyvinkin paljon. Esim. Osaran entiset aukeat ovat tästä nyt oivallinen esimerkki.
Vastaus nimimerkille Puun takaa: olen samaa mieltä, että keinollisesti istuttamalla tuosta saisi joku aikanaan paremmat päätehakkuutulot. Vaikka uusimisen tekisi kuviolle miten tahansa niin aikajänne osaltani on se, että nauttisin korkeintaan ensiharvennustuloista.
Kuten aiemmin kirjoitin, markkinoilla myydään metsätiloja/taimikoita alle istutuskustannusten. Edelleenkin kun miettii, että mihin sen 1200 euroa/ha investoi, niin ainakin itseä houkuttaa uuteen metsätilaan panostaminen (huom. metsävähennyspohjan laajentuminen).
Aika yksimielinen tuntuu olevan palstan raati perinteisen mallin mukaiseen toimintaan. Tavoite olikin uutena keskustelijana herätellä keskustelua vaihtoehtoisiin toimintatapoihin.
Aika moni palstalainen on omakohtaisesti kokenut, miten eri menetelmät toimivat. Joillakin lähes puusukupolven, eli 60-70 vuoden kokemus ja näkemys.
Aina ajoittain uusia meneltelmiä tulee ja esitellään, hyvä niin. Vaan aika vahvasti on Suomessa metsänhoitoa opeteltu jo reippaat sata vuotta ja sinä aikana on jo toistakin sukupolvea metsää ensiharvennuksessa, eli emme suomalaiset ole ihan aloittelijoita.
Kuinka iso kuvio on kyseessä eli millainen ala tuolla tavoin on taimettunut?
Itsellänikin on luontaista kuusialikasvosta, mutta yhtenäistä, kohtuullisen kokoista alaa ei ole taimettunut. Eräästäkin 3 ha koivikosta on noin puolet taimettunut hyvin ja loput enemmän tai vähemmän aukkoista. Tuollaisen täydennysistutus on kokemukseni mukaan erittäin työlästä. Toki jos laskee, että puoletkin luontaisesti uudistuneena on kannattavampaa kuin koko ala keinollisesti uudistettuna, silloin menetelmä saattaa toimia. Kuusikossa vaan on riskinä, että juurikääpä vie vähätkin rungot, kun alikasvosta se kurittaa paljon rankemmin kuin istutustaimia. Lisäksi tuollainen menetelmä näivettää metsän, koska heinittyneelle alalle ei myöhemminkään luontaista, kasvatuskelpoista puuta kasva.
Näihin alikasvosten hyödynnykseen suhtaudun myönteisesti koska kokemus esim. leshtipuulla täydennettynä toimii hyvin. Tuntuu tulevan alikasvoksellekkin kiire kasvaa kun lehtipuu alkaa aukoissa kiriä edelle. Aika komeita ainakin katsella esim. alikasvoksesta syntyneet kuuset tuolla haavikonkin joukossa.
Kyllähän minullakin kuuset hyvin koivujen alla kasvaa, kuusen seassa tilanne on erilainen. Tosin noin harvaksi kuin tässä kuvassa, en ole hakannut.
Jäi edellisestä kommentista sanomatta, että alikasvoksen hyödyntäminen johtaa herkästi kuviokoon pirstoutumiseen ja sehän on päinvastainen tavoite kuin mihin muuten pyrin.
Näätä:
Itse olen sen koulukunnan kannattajia, että tulot maksimoidaan ja menot minimoidaan. Aina kun mahdollista niin metsä uudistetaan luontaisesti tai enintään kylvämällä. Ainoastaan poikkeustapauksissa istutukset.
Tuolla tavalla menot minimoidaan, mutta tulojen maksimoinnista voi olla toista mieltä.
Aina on mahdollista uudistaa metsä luontaisesti, mutta siihen voi mennä tuhottomasti aikaa ja silloinkin tulee vajaatuottoinen.
Kuvan mukaisesti käsitelty metsä on vajaatuottoinen, joka pitäisi uudistaa viljelemällä heti.
Tuollainen selkeä harsinta tekee metsästä raiskion, joka ei tuota juuri mitään.
Avohakkuu, kulotus ja kylvö, niin pienillä kustannuksilla saa uuden alun ja hakkuutuloilla voi ostaa muualta valmista taimikkoa, jossa sopiva puulaji kasvaa raivokkaasti.
MJO: ”Tuolla tavalla menot minimoidaan, mutta tulojen maksimoinnista voi olla toista mieltä.
Aina on mahdollista uudistaa metsä luontaisesti, mutta siihen voi mennä tuhottomasti aikaa ja silloinkin tulee vajaatuottoinen.”
Tulot on maksimoitu mielestäni siinä vaiheessa kun on tehty yläharvennus. Uuden sukupolven metsästä näen korkeintaan ensiharvennuksen, vaikka istutukseen päätyisin. Istutukseen menneitä rahoja en kuitenkaan tällöin pois saa, jos ei huomioi metsän jälleenmyyntiarvoa.
Gla: ”Kuinka iso kuvio on kyseessä eli millainen ala tuolla tavoin on taimettunut?”
Noin 3 ha on kuvio, siitä osa on puhtaampaa hieskoivikkoa mihin on syntynyt korkeampi kuusen alikasvos. Tämän kuvan ajatus osaltaan oli, että myös kuusi-koivu-mänty -sekametsään saa alikasvosta, kun harventaa reilusti.
Gla: ”Kuusikossa vaan on riskinä, että juurikääpä vie vähätkin rungot, kun alikasvosta se kurittaa paljon rankemmin kuin istutustaimia. Lisäksi tuollainen menetelmä näivettää metsän, koska heinittyneelle alalle ei myöhemminkään luontaista, kasvatuskelpoista puuta kasva.”
Juurikääpään liittyen ao. tiedon perusteella riski ei vielä pitäisi olla suuri kyseisellä alueella. Sekametsä myös osaltaan hieskoivun ansiosta pienentää riskiä. Hieskoivu myös löytää tilaa heinittyneelle alueelle kokemuksien mukaan. http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lahontorjunta/kuusi-juurikaapa.htm
Kuviokoon pirstoutumisen suhteen olet oikeassa. Mutta en itse ole näitä pienempien kuvioiden päätehakkuita näkemässä…
rööri roope: ”Näätällä ei oo ilmeisesti perillisiä koska noin ajattelee?
Mie ainakin aattelen mitä voin jättää tytöilleni.”
Ymmärrän sen, että kotitilan/kesämökin ympärille halutaan hieno metsikkö. Mutta itselle metsä on samanlainen sijoitus kuin osakkeet, rahastot, asunnot yms. Ainoastaan tuotolla on merkitystä. En minä sijoitusasunnon seiniäkään maalaile turhaan, jos sillä ei saavuta parempaa tuottoa. Voihan olla, että perillisiä ei kiinnosta metsäomistus pätkääkään.
Näätä: ”Kun miettii, että mihin sen 1200 euroa/ha investoi, niin ainakin itseä houkuttaa uuteen metsätilaan panostaminen (huom. metsävähennyspohjan laajentuminen).”
Onhan se olemassa olevan metsän uudistamiseenkin käytettävä 1200 euroa vähennyskelpoinen meno.
Mikähän siinä on, että vertailuja tehtäessä ei aina muisteta olla aivan tasapuolisia?
Eihän uuden metsätilan hankinnassa sinällään ole mitään väärää, mutta kyllähän niiden mukana lisäkulujakin tahtoo tulla mm. tiemaksujen, suunnittelun, vakuutusten ja erilaisten kunnostusten muodossa.
Puun takaa: ”Mikähän siinä on, että vertailuja tehtäessä ei aina muisteta olla aivan tasapuolisia?”
Itse asiassa tuo 1200 euroa/ha oli vedetty pikaisesti hatusta. Totta kai siitä pitää huomioida vähennykset. Toisaalta taimikoitakin näyttää saavan halvemmalla Kainuusta / Pohjois-Pohjanmaalta. Tuossa hinnassa on mukana omaa työtä. Ennakkoraivausta, maanmuokkausta ja istutusta ulkopuolisena palveluna ei välttämättä tuolla hinnalla saa.
Ainakin täällä siemenestä lähtevä kuusentaimi kaivetun ojan penkassa metsässä on tuota kokoa vasta 20 vuoden jälkeen ja istutettu kuusi verhopuuston alle 10 vuoden kuluttua.
Parikymmentä vuotta sitten oli tällä törmällä hyvä kuusen siemensato vanhoissa isoissa 25m pihakuusissa, kun peltojen keväthangella oleville hiihtoladuille tuuli kasaili kuusen siemeniä siinä määrin, että näyttivät ruskeilta.
Tuosta ajasta tähän talon ympärilla syntyi paljon kuusentaimia, joita olen siirtänyt metsitettävälle pellolle tuossa lähellä. Vielä nytkin on pirtin päässä 3 kpl noista siemenistä vain alta metrin mittaisia kuusentaimia. Kasvoivat tänä kesänä vasta ensimmäisen kerran kunnolla pituutta 25..35cm pituutta. Ovat saaneet kasvaa hyvissä olosuhteissa aukealla paikalla ja hallalta suojassa, sillä tällä mäellä on hyvin harvoin hallaa.
Taitaa olla niin, että mistä taimikoita saa nyt ostettua pelkillä uudistamiskuluilla, niitä ei kannata ostaa. Niillä puilla ei välttämättä ole jatkossa markkinoita eikä hintaa.
MJO: ”Suomihan on täynnä myytäviä taimikoita pelkällä uudistuskuluilla.
Kävin huvikseni kaikki Metsätilat.fi -palvelussa Kainuussa myytävänä olevat metsätilat läpi. Pikaisesti vilkaistuna näissä oli yhteensä 45 kuviota taimikoita. Kuviotietojen pohjalta keskiarvo taimikon arvo + maan arvo oli 567 euroa/ha. Kalleimmillaan taimikko + maa kuvio näytti lähtevän 1000 euroa/ha. Saattaa olla, että pikaisesti vilkaistuna joku kuvio jäi välistä, mutta hintatasot ovat lähellä näitä.
Et sinä voi ostaa myytävästä tilasta pelkkää taimikkoa. Jos se on arvoitettu tietyllä kaavalla. Ei taimikkoa silti myydä erikseen. Eikä kainuussa ole myytävänä yhtään pelkää taimikkoa.
Eikä uudistus velvollisuus poistu, vaikka ostaisitkin hakatun alueen kokoisen taimikon tilalle.
Sitäpaitsi esim. uudellamaalla sijaitsevaa taimikkoa ei korvata kainuussa olevalla taimikolla.
Kuvan tarkoitus oli alun perin osoittaa, että luonto pystyy hoitamaan uudistamisen. Ainakin itse kannattavuuslaskennassa olen päätynyt siihen, että tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää. Se on myös pointti, että jos istutuksen tekee ja myy sen jälkeen metsän tältä osin pois, ei saa välttämättä omiaan takaisin. Näin ainakin pohjoisessa.
Pelkkää taimikkoa ei kannata ostaa (ellei sitä erittäin hyvällä alennuksella saa). Taimikkoja tulee kylkiäisinä niissä palstoissa, missä on mahdollisuus heti hakata puustoa ja näin pienentää sitoutunutta pääomaa sekä hyödyntää välittömästi metsävähennyspohjaa. Näin ainakin, jos velalla sijoittaa ja haluaa maksimoida tuoton. Mutta se minkä säästät uudistamisessa, voit hyödyntää omana pääomana muissa palstoissa.
Ilman muuta metsä uudistuu Suomen oloissa itsestäänkin, muutenhan eläisimme tundralla. Tosin kasvuvauhti ei ole sitä mitä trimmatulla istutustaimella, molempia tapoja on testattu. Luonnontaimien kohdalla olen pitänyt nyrkkisääntönä 10 sentin vuosikasvua. Mikäli Mt- tai Omt-pohjilla tämä ei ylity, ei kannata yrittää. Ensiharvennus saattaa olla ajankohtainen silloin, kun istutustaimella uudistetulla tehdään toista harvennusta. Toisaalta sitä luonnontainta tulee ainakin näissä omissa pusikoissa istutettujenkin sekaan, joten se sekametsä tulee aivan itsestään mikäli sitä vain haluaa.
Ainakin minulla luontaisen taimen tulo on täysi arvoitus. Välillä sitä on kymmenien tuhansien tiheydessä, välillä täysin tyhjää. Päältä päin katsottuna olosuhteissa ei ole mitään eroa. Ja kun rehevä maa nopeasti heinittyy, luontaisten taimien pelastaminen heinikon yläpuolelle on vähintäänkin työlästä. Ongelmana on lisäksi hirvet, peurat ja myyrät, jotka poimii heinikosta männyt ja koivut uskomattoman tarkasti. Kuusetkin kärsivät, jos heinät niitä saa painaa kallelleen. Minkäänlaista laatua ei siis ole tällaisissa olosuhteissa odotettavissa. Näin siis etelässä, jossa maan hinta on kaksinkertainen Kainuuseen verrattuna.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Aiemmin tehtynä voimakkaampi yläharvennus sekametsään, jonka jälkeen uutta puusukupolvea on alkanut syntyä. Säästytään merkittäviltä taimikon perustamiskustannuksilta kun loput puut ottaa pois.
Näistä ”merkittävistä” taimetuskustannuksista on kyllä näillä palstoilla oltu montaa mieltä.
Olen huomannut.
Itse olen sen koulukunnan kannattajia, että tulot maksimoidaan ja menot minimoidaan. Aina kun mahdollista niin metsä uudistetaan luontaisesti tai enintään kylvämällä. Ainoastaan poikkeustapauksissa istutukset.
Olen nyt parissa kohteessa saanut jäämään jopa normaalin päätehakkuun jälkeen vielä nippanappa kelvon metsän alun joten en kyllä aivan tyrmää ajatusta. Säästöä pitää kyllä hakeman huononevassa puun hintatasossa. Osittainkin säästynyt kohtuulaatuinen alikasvos kyllä kannattaa hyödyntää.
Valitettavasti kuvassa näkyvistä kuusentaimista valtaosa on jo useita kymmeniä vuosia vanhoja, eikä niistä kunnollista metsää synny millään konstilla, eli kyseessä on erittäin kallis ratkaisu.
Kuvan resoluutiolla ei näy se fakta, että seassa on muutaman vuoden ikäistä kuusen, männyn ja hieskoivun tainta. Olemassa olevaa vanhempaa metsääkään tuskin on istutettu, joten en ymmärrä miksei uudesta sukupolvesta tule joskus metsää.
Jos tekisin raivauksen ennen päätehakkuuta ja sen jälkeen maanmuokkauksen sekä esim. kuusen istutuksen syntyisi tästä minulle ~1200 euroa/ha kustannuksia. Jos saan luontaisesti kriteerit täyttävän taimikon niin tuolla rahalla myydään pohjoisessa hakattua metsää, johon myyjä on jo tehnyt istutukset. Itse mieluummin investoin lisämaahan kuin taimikkoon…
Miten se kallistaa metsää jos siellä on luontaista vaikka kuinkakin vanhaa taimikkoa?
Mielestäni ainakin kaikki ponkaisevat kasvuun kun valo ja voima ylispuuston jälkeen lisääntyy. Siinähän ne yleensä sitten erottuu mitkä lähtevät ja mitkä eivät. Aivan samaa kuusirunkoa niistä tulee.
Aika näyttää onko noista taimista mihinkään. Toivottavasti on. Uskon kuitenkin että lahovikaisuutta löytyy ja osa taimista on ns alikasvoskuusia, jotka jurovat tuossa pisteessä pitkään. Monesti tuollainen taimisto hämää ja antaa uskoa luontaisesta uudistumisesta.
Nuo männyt ainakin vaativat kasvuun lähtiäkseen lähistön koivujen vähentämisen, koivut vievät niin paljon voimaa ja kosteutta maasta, että männyt eivät sitä siedä. Hieskoivujen varaan voi laskea aukkopaikkojen täydentymisen ensiharvennukseen asti.
Mistä Näätä tietää noiden kuusien iän, oletko katkaissut jonkun ja laskenut vuosirenkaat? Jos tilanne on ollut kuvan kaltainen harvuudeltaan jo pitempään, pitäisi kuusien latvakasvaimet olla jo 30 senttisiä vähintään…luontaisilla taimilla. Omat vanhimmat kuusikot ovat syntyneet tuollaisista alikasvoksista torppariaikojen jäljiltä, kasvoivat kohtuudella vajaan kahden tukin kokoon, sen jälkeen kasvu hiipui sopusuhtaisista harvennuksista huolimatta. Nyt vähitellen uudistellaan kitukasvuisina satavuotiaina.
Sukulaisen 80-luvun alun istutuskuusikot ovat jo saman kokoisia…
Toki se on myönnettävä ja hyväksyttävä, että viimeisessä hakkuussa tulee vaurioita osaan uutta sukupolvea. Toisaalta jos maaperä on osoittanut aiemmin taimettuvansa itsestään, ei sen pitäisi olla jatkossakaan ongelma. Jos/kun hyväksyy hieskoivun osuuden suureksi niin hyvä todennäköisyys on saada peitteinen nuori metsä.
Jos tällä alueella olisi kuvan suurien puiden ikäinen, keinollisesti uudistettu ja asiallisesti hoidettu metsä, niin päätehakkuutulot olisivat moninkertaiset nykyiseen verrattuna. Tämän takia tässä on nyt tehty kallis ratkaisu. En ole mikään pohjoisten alueiden tuntija, mutta tiedän, että myös siellä voidaan oikeilla ratkaisuilla vaikuttaa puun kasvun nopeuteen hyvinkin paljon. Esim. Osaran entiset aukeat ovat tästä nyt oivallinen esimerkki.
Vastaus nimimerkille Puun takaa: olen samaa mieltä, että keinollisesti istuttamalla tuosta saisi joku aikanaan paremmat päätehakkuutulot. Vaikka uusimisen tekisi kuviolle miten tahansa niin aikajänne osaltani on se, että nauttisin korkeintaan ensiharvennustuloista.
Kuten aiemmin kirjoitin, markkinoilla myydään metsätiloja/taimikoita alle istutuskustannusten. Edelleenkin kun miettii, että mihin sen 1200 euroa/ha investoi, niin ainakin itseä houkuttaa uuteen metsätilaan panostaminen (huom. metsävähennyspohjan laajentuminen).
Aika yksimielinen tuntuu olevan palstan raati perinteisen mallin mukaiseen toimintaan. Tavoite olikin uutena keskustelijana herätellä keskustelua vaihtoehtoisiin toimintatapoihin.
Aika moni palstalainen on omakohtaisesti kokenut, miten eri menetelmät toimivat. Joillakin lähes puusukupolven, eli 60-70 vuoden kokemus ja näkemys.
Aina ajoittain uusia meneltelmiä tulee ja esitellään, hyvä niin. Vaan aika vahvasti on Suomessa metsänhoitoa opeteltu jo reippaat sata vuotta ja sinä aikana on jo toistakin sukupolvea metsää ensiharvennuksessa, eli emme suomalaiset ole ihan aloittelijoita.
Kuinka iso kuvio on kyseessä eli millainen ala tuolla tavoin on taimettunut?
Itsellänikin on luontaista kuusialikasvosta, mutta yhtenäistä, kohtuullisen kokoista alaa ei ole taimettunut. Eräästäkin 3 ha koivikosta on noin puolet taimettunut hyvin ja loput enemmän tai vähemmän aukkoista. Tuollaisen täydennysistutus on kokemukseni mukaan erittäin työlästä. Toki jos laskee, että puoletkin luontaisesti uudistuneena on kannattavampaa kuin koko ala keinollisesti uudistettuna, silloin menetelmä saattaa toimia. Kuusikossa vaan on riskinä, että juurikääpä vie vähätkin rungot, kun alikasvosta se kurittaa paljon rankemmin kuin istutustaimia. Lisäksi tuollainen menetelmä näivettää metsän, koska heinittyneelle alalle ei myöhemminkään luontaista, kasvatuskelpoista puuta kasva.
Näihin alikasvosten hyödynnykseen suhtaudun myönteisesti koska kokemus esim. leshtipuulla täydennettynä toimii hyvin. Tuntuu tulevan alikasvoksellekkin kiire kasvaa kun lehtipuu alkaa aukoissa kiriä edelle. Aika komeita ainakin katsella esim. alikasvoksesta syntyneet kuuset tuolla haavikonkin joukossa.
Kyllähän minullakin kuuset hyvin koivujen alla kasvaa, kuusen seassa tilanne on erilainen. Tosin noin harvaksi kuin tässä kuvassa, en ole hakannut.
Jäi edellisestä kommentista sanomatta, että alikasvoksen hyödyntäminen johtaa herkästi kuviokoon pirstoutumiseen ja sehän on päinvastainen tavoite kuin mihin muuten pyrin.
Näätä:
Itse olen sen koulukunnan kannattajia, että tulot maksimoidaan ja menot minimoidaan. Aina kun mahdollista niin metsä uudistetaan luontaisesti tai enintään kylvämällä. Ainoastaan poikkeustapauksissa istutukset.
Tuolla tavalla menot minimoidaan, mutta tulojen maksimoinnista voi olla toista mieltä.
Aina on mahdollista uudistaa metsä luontaisesti, mutta siihen voi mennä tuhottomasti aikaa ja silloinkin tulee vajaatuottoinen.
Kuvan mukaisesti käsitelty metsä on vajaatuottoinen, joka pitäisi uudistaa viljelemällä heti.
Tuollainen selkeä harsinta tekee metsästä raiskion, joka ei tuota juuri mitään.
Avohakkuu, kulotus ja kylvö, niin pienillä kustannuksilla saa uuden alun ja hakkuutuloilla voi ostaa muualta valmista taimikkoa, jossa sopiva puulaji kasvaa raivokkaasti.
MJO: ”Tuolla tavalla menot minimoidaan, mutta tulojen maksimoinnista voi olla toista mieltä.
Aina on mahdollista uudistaa metsä luontaisesti, mutta siihen voi mennä tuhottomasti aikaa ja silloinkin tulee vajaatuottoinen.”
Tulot on maksimoitu mielestäni siinä vaiheessa kun on tehty yläharvennus. Uuden sukupolven metsästä näen korkeintaan ensiharvennuksen, vaikka istutukseen päätyisin. Istutukseen menneitä rahoja en kuitenkaan tällöin pois saa, jos ei huomioi metsän jälleenmyyntiarvoa.
Näätällä ei oo ilmeisesti perillisiä koska noin ajattelee?
Mie ainakin aattelen mitä voin jättää tytöilleni.
Gla: ”Kuinka iso kuvio on kyseessä eli millainen ala tuolla tavoin on taimettunut?”
Noin 3 ha on kuvio, siitä osa on puhtaampaa hieskoivikkoa mihin on syntynyt korkeampi kuusen alikasvos. Tämän kuvan ajatus osaltaan oli, että myös kuusi-koivu-mänty -sekametsään saa alikasvosta, kun harventaa reilusti.
Gla: ”Kuusikossa vaan on riskinä, että juurikääpä vie vähätkin rungot, kun alikasvosta se kurittaa paljon rankemmin kuin istutustaimia. Lisäksi tuollainen menetelmä näivettää metsän, koska heinittyneelle alalle ei myöhemminkään luontaista, kasvatuskelpoista puuta kasva.”
Juurikääpään liittyen ao. tiedon perusteella riski ei vielä pitäisi olla suuri kyseisellä alueella. Sekametsä myös osaltaan hieskoivun ansiosta pienentää riskiä. Hieskoivu myös löytää tilaa heinittyneelle alueelle kokemuksien mukaan.
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lahontorjunta/kuusi-juurikaapa.htm
Kuviokoon pirstoutumisen suhteen olet oikeassa. Mutta en itse ole näitä pienempien kuvioiden päätehakkuita näkemässä…
rööri roope: ”Näätällä ei oo ilmeisesti perillisiä koska noin ajattelee?
Mie ainakin aattelen mitä voin jättää tytöilleni.”
Ymmärrän sen, että kotitilan/kesämökin ympärille halutaan hieno metsikkö. Mutta itselle metsä on samanlainen sijoitus kuin osakkeet, rahastot, asunnot yms. Ainoastaan tuotolla on merkitystä. En minä sijoitusasunnon seiniäkään maalaile turhaan, jos sillä ei saavuta parempaa tuottoa. Voihan olla, että perillisiä ei kiinnosta metsäomistus pätkääkään.
Näätä: ”Kun miettii, että mihin sen 1200 euroa/ha investoi, niin ainakin itseä houkuttaa uuteen metsätilaan panostaminen (huom. metsävähennyspohjan laajentuminen).”
Onhan se olemassa olevan metsän uudistamiseenkin käytettävä 1200 euroa vähennyskelpoinen meno.
Mikähän siinä on, että vertailuja tehtäessä ei aina muisteta olla aivan tasapuolisia?
Eihän uuden metsätilan hankinnassa sinällään ole mitään väärää, mutta kyllähän niiden mukana lisäkulujakin tahtoo tulla mm. tiemaksujen, suunnittelun, vakuutusten ja erilaisten kunnostusten muodossa.
Puun takaa: ”Mikähän siinä on, että vertailuja tehtäessä ei aina muisteta olla aivan tasapuolisia?”
Itse asiassa tuo 1200 euroa/ha oli vedetty pikaisesti hatusta. Totta kai siitä pitää huomioida vähennykset. Toisaalta taimikoitakin näyttää saavan halvemmalla Kainuusta / Pohjois-Pohjanmaalta. Tuossa hinnassa on mukana omaa työtä. Ennakkoraivausta, maanmuokkausta ja istutusta ulkopuolisena palveluna ei välttämättä tuolla hinnalla saa.
Joo näätä en aattele kuten sinä.Aattelen että tytöt voi hyödyntää omaisuuteni täysimääräisesti.
Nää kiinteistöt on suomessa useamman kunnan alueella ja mietin miten ne siirtyy helpoimmin heille ilman seuraamuksia.
Näitä perintö/muitakaan ei liity tähän:kaikki on ostettu silikoonilla.
Näätällä on sitä perintömetsää tupla määrä, kun se ostaa uudistmiskuluilla valmiita taimikoita. Ihan järkeenkäypä homma.
Ainakin täällä siemenestä lähtevä kuusentaimi kaivetun ojan penkassa metsässä on tuota kokoa vasta 20 vuoden jälkeen ja istutettu kuusi verhopuuston alle 10 vuoden kuluttua.
Parikymmentä vuotta sitten oli tällä törmällä hyvä kuusen siemensato vanhoissa isoissa 25m pihakuusissa, kun peltojen keväthangella oleville hiihtoladuille tuuli kasaili kuusen siemeniä siinä määrin, että näyttivät ruskeilta.
Tuosta ajasta tähän talon ympärilla syntyi paljon kuusentaimia, joita olen siirtänyt metsitettävälle pellolle tuossa lähellä. Vielä nytkin on pirtin päässä 3 kpl noista siemenistä vain alta metrin mittaisia kuusentaimia. Kasvoivat tänä kesänä vasta ensimmäisen kerran kunnolla pituutta 25..35cm pituutta. Ovat saaneet kasvaa hyvissä olosuhteissa aukealla paikalla ja hallalta suojassa, sillä tällä mäellä on hyvin harvoin hallaa.
Pihkatappi:
Näätällä on sitä perintömetsää tupla määrä, kun se ostaa uudistmiskuluilla valmiita taimikoita. Ihan järkeenkäypä homma.
Tottakai. Suomihan on täynnä myytäviä taimikoita pelkällä uudistuskuluilla. Miksette osta suoraan uudistuskypsää metsää pelkillä uudistuskuluilla?
Ai niin se olikin pelkkää haaveilua..
Taitaa olla niin, että mistä taimikoita saa nyt ostettua pelkillä uudistamiskuluilla, niitä ei kannata ostaa. Niillä puilla ei välttämättä ole jatkossa markkinoita eikä hintaa.
MJO: ”Suomihan on täynnä myytäviä taimikoita pelkällä uudistuskuluilla.
Kävin huvikseni kaikki Metsätilat.fi -palvelussa Kainuussa myytävänä olevat metsätilat läpi. Pikaisesti vilkaistuna näissä oli yhteensä 45 kuviota taimikoita. Kuviotietojen pohjalta keskiarvo taimikon arvo + maan arvo oli 567 euroa/ha. Kalleimmillaan taimikko + maa kuvio näytti lähtevän 1000 euroa/ha. Saattaa olla, että pikaisesti vilkaistuna joku kuvio jäi välistä, mutta hintatasot ovat lähellä näitä.
Et sinä voi ostaa myytävästä tilasta pelkkää taimikkoa. Jos se on arvoitettu tietyllä kaavalla. Ei taimikkoa silti myydä erikseen. Eikä kainuussa ole myytävänä yhtään pelkää taimikkoa.
Eikä uudistus velvollisuus poistu, vaikka ostaisitkin hakatun alueen kokoisen taimikon tilalle.
Sitäpaitsi esim. uudellamaalla sijaitsevaa taimikkoa ei korvata kainuussa olevalla taimikolla.
Kuvan tarkoitus oli alun perin osoittaa, että luonto pystyy hoitamaan uudistamisen. Ainakin itse kannattavuuslaskennassa olen päätynyt siihen, että tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää. Se on myös pointti, että jos istutuksen tekee ja myy sen jälkeen metsän tältä osin pois, ei saa välttämättä omiaan takaisin. Näin ainakin pohjoisessa.
Pelkkää taimikkoa ei kannata ostaa (ellei sitä erittäin hyvällä alennuksella saa). Taimikkoja tulee kylkiäisinä niissä palstoissa, missä on mahdollisuus heti hakata puustoa ja näin pienentää sitoutunutta pääomaa sekä hyödyntää välittömästi metsävähennyspohjaa. Näin ainakin, jos velalla sijoittaa ja haluaa maksimoida tuoton. Mutta se minkä säästät uudistamisessa, voit hyödyntää omana pääomana muissa palstoissa.
Ilman muuta metsä uudistuu Suomen oloissa itsestäänkin, muutenhan eläisimme tundralla. Tosin kasvuvauhti ei ole sitä mitä trimmatulla istutustaimella, molempia tapoja on testattu. Luonnontaimien kohdalla olen pitänyt nyrkkisääntönä 10 sentin vuosikasvua. Mikäli Mt- tai Omt-pohjilla tämä ei ylity, ei kannata yrittää. Ensiharvennus saattaa olla ajankohtainen silloin, kun istutustaimella uudistetulla tehdään toista harvennusta. Toisaalta sitä luonnontainta tulee ainakin näissä omissa pusikoissa istutettujenkin sekaan, joten se sekametsä tulee aivan itsestään mikäli sitä vain haluaa.
Ainakin minulla luontaisen taimen tulo on täysi arvoitus. Välillä sitä on kymmenien tuhansien tiheydessä, välillä täysin tyhjää. Päältä päin katsottuna olosuhteissa ei ole mitään eroa. Ja kun rehevä maa nopeasti heinittyy, luontaisten taimien pelastaminen heinikon yläpuolelle on vähintäänkin työlästä. Ongelmana on lisäksi hirvet, peurat ja myyrät, jotka poimii heinikosta männyt ja koivut uskomattoman tarkasti. Kuusetkin kärsivät, jos heinät niitä saa painaa kallelleen. Minkäänlaista laatua ei siis ole tällaisissa olosuhteissa odotettavissa. Näin siis etelässä, jossa maan hinta on kaksinkertainen Kainuuseen verrattuna.