Paikka on Espoon Tillinmäessä kaupungin maalla, sijainti Tilli-sedän puisto, kallion ja palloilukentän eteläpuolella. Alueella on ollut varttunutta sekametsää josta on poistettu kuolleita puita. Alle on uudistunut lehtisekametsä: pihlajaa, haapaa, vaahteraa ja tammea. Ylempänä rinteessä on lähes puhdas kuusikko jonka alla ei ole nähtävissä oikeastaan juuri lainkaan taimia. Jatkuva uudistuminen edellyttää siis valopuiden suurta osuutta varttuneessa puustossa, kuusta ei saa olla paljoakaan.
Ja vielä sitä, että valopuut ovat harvassa. Meillä pihapiirissä oli harvahko koivikko, muttei niin harva, että olisi uudistunut koivulle. Joku pihlaja tuli. Kuusettui ja joku mäntykin tuli sekaan. Koivut olivat lahoja. Kaadettiin pois ja nyt siellä on pääasiassa kuusta.
Meidän ranta näyttää juuri tuolta. Pitäs raivata taas.
Perinteinen jk metsä. Kun vain jaksaa odottaa niin kyllä siihen metsä tulee. Jos nyt ei oman iän aikana niin ehkä seuraavan sukupolven aikana.
Kaupunki harvennuksessaan jätti isoja puita pystyyn mutta jos olisi minun metsäni, niin olisin poistanut ne liki kaikki ja alkanut hoitaa alempaa jaksoa.
Vastaavan haasteen edessä on tonttimme viereinen puistometsäkin. Isot puut pitäisi kiireesti poistaa ,että alle syntynyt taimikko saisi mahdollisuuden kehittyä metsäksi.Samalla poistuisi varjostus ,joka alentaa aurinkovoimalamme hyötysuhdetta.
Mitä isojen puiden poistamiseen tulee on sellainen käynnissä myös tontin toisella reunalla. Vinoon kasvaneet järeät havat on jo kaadettu osittain. Jokaisesta löytyi merkittävästi lahoa. Päälepäin ei äkkinäinen olisi niiden kuntoa arvannut. Nyt on tarkoitus tehdä tilaa pihlajille ,tuomille ja katajapensaille ja saada aikaan viihtyisä ja elinvoimainen lähimetsikkö. Suuret haavat ja ränsistyneet koivut eivät ole olleet eduksi uuden puusukupolven kehitykselle. Katsotaan ,mitä naapureiden kanssa talkoillen saadaan aikaan. Edellisen kerran talkoiltiin kaksikymmentä vuotta sitten. Itselläni alkaa olla jo vuoden polttopuut kasassa. Puolet pilkottuna ja toinen puoli pölkkyinä. Bensaakin on palanut ,kuin Visakallolla. Halkoilu on parasta ulkoilua.
Se on se sakea heinä, ynnä muu maanpinnan kasvillisuus, vadelmat, horsmat ym., mikä estää paljolti uusien puiden alkuun lähtemisen, nääntyvät sinne paksun aluskasvillisuuden sekaan.
Jos pintaa pikkusenkin kevyesti muokkaa, puuntaimia lähtee aivan sakeanaan kasvamaan.
Siementä kyllä on maaperässä.
Täysin luonnontilassa olevat maastot huonoja taimettumaan, paksu sammal ym., estää sen, vaatisi vähän ihmisen kättä avuksi.
Vaikka rautaharavalla kävisi raapimassa pintaa, auttaisi asiaa.
Metsänomistajana olen tätä asiaa seurannut vuosikymmenten ajan, ja paljon puustoa aivan nollapisteestä kasvattanut.
Espoon metsän taimista vain vaahtera sietää hiukan varjoa, muut eivät. Kaikki puut kuitenkin kasvavat jonkin aikaa, mutta yksikään noista ei tee suoraa runkoa, josta saisi aikanaan hakattavaa puuta. Nämä lajit tarvitsevat valoa kasvattaakseen hyvän latvuksen. Ainakin pihlaja haaroittuu silti.
Kuusi voi uudistua koivikkoon, vaikka runkoluku ensiharvennuskokoisessa olisi 1500-2000. Toisaalta samalla kuviolla kuusi voi jäädä uudistumatta millä koivun runkoluvulla tahansa. Siksi olen kuusta koivujen alle täydentänyt. Paikoin taimia on aivan liikaa, paikoin sopivasti, paikoin aivan liian vähän. 4 m ruutuun olen niitä istuttamalla laittanut, luontaiset saa kasvaa tiheämmässä.
Heinikkoa en viitsi alkaa haravoida rikki. Helpompaa on muutama taimi istuttaa. Haravoitu alue heinittyy umpeen samana vuonna.
Espoon kohteessa näkyy hyvin, miten suurta vaihtelua luontaisessa uudistumisessa on ja miten työlästä eli kallista olisi tuon kokeilun jälkeen palata keinolliseen uudistamiseen. Vanha klisee epäonnistumisen jälkeisestä katkaisuhoidosta ei siis ole ihan yksinkertainen asia. Puistometsän hoito poikkeaa tietysti talousmetsästä, koska kannattavuustavoitteita ei ole. Kunhan metsä säilyy peitteisenä. Mutta jos tuo olisi talousmetsää, eipä siellä 15 vuoden kuluttua hakattavaa olisi. Vain työläs ennakkoraivaus.
Noinhan se on. Harvemmin on niitä maapohja jotka ilman jonkinlaista pinnan rikkomista alkaisivat taimettumaan. Jos tuosta metsästä olisi poistettu kaikki isompi puusto niin samalla olisi poistettu kaikki siemeniä tuottavat puut. Sehän olisi mennyt silloin yläharvennykseksi eikä olisi ollut jk metsän tavoitteen mukaista.