Vanhan isännän kokeiluja. Etelä-Suomi, rehevä mt, noin 1ha ala poimittu 1998, 100kpl isoja mäntyjä +20 rauduskoivun jäi siemen/verhopuustoksi. Kuvissa päätehakkuun tulos. Aloitetaan alusta. 1998 jälkeen syntynyt puusto haapaa, pajua ja hieskoivua. Havupuita alle 0,1%. Ne korjattiin hakepuuksi. Männyistä hyvä tukkiprosentti vaikka melkein joka puussa jokin vika (pitkiä koroja, kuivia isoja oksia). Ostajana ja katkojana sahayrittäjä. Ei olla vielä mitattu näitä mäntyjä.
Miksi se lupaava – seuraava sukupolvi on pistetty kasaan? Eikö aatteen pitäisi jatkua?
Tuollainenhan se todellisuus tahtoo olla. Kyllähän sinne se havupuustoinenkin metsä aikanaan tulee. Kiertoaika tuppaa vaan venymään.
Olikohan tämä nyt taas vähän tarkoitushakuista?
Jos mietitään esitystä, niin eikö olisi hyvä näyttää sekä ennen- että jälkeen-kuvat?
Jos mietitään jk-hommaa, niin
1) missä olivat ne kaikki keskikokoiset puut (=kuuset), jotka edellisessä hakkuussa jäivät – vai jäikö niitä?
2) oliko mahdollisesti sitten kysymys tavallisesta siemenpuuhakkuusta, jossa toivottiin syntyvän hyvä männikkö rehevälle maalle ja taimikonhoitokin taisi unohtua?
Jos mietitään, oliko väärin sammutettu, niin
1) tuliko kannattavammaksi korjata risut ja odottaa, että pääsee heinäämään ja varhaishoitamaan uutta rehevän maan kuusentaimikkoa (?) vai
2) olisiko kannattanut poistaa runkoluvusta vain 3/4 ja odottaa pari vuotta tilanteen kehittymistä ja mahdollisesti
3) lätkiä alle 600 kuusentainta / ha?
Ja vielä kysymys… jos hakepuut on tehty koneellisesti (onko?) niin minkä ihmeen takia tukkien päissä on kynällä tehdyt mitat eli siis ne on tehty moottorisahalla miestyönä?
Joo , vaikuttaa tavalliselta siemenpuuasennolta , joka on kai jätetty muokkaamatta . Ei mielestäni epäonnistunut JK vaan epäonnistunut luontainen uudistaminen .
Vanha isäntä on varmaan aatellut että syntyy se metsä sinne mäntyjen katveeseen jotenkin. Ei ollut varmaan kuullutkaan jk:sta. Koitin arvailla mitä hän on mahtanut ajatella. Tämmösiä virityksiä tässä on korjailtu kuntoon. Tyypillisempi tämä tilanne on ollut vt-pohjilla. Niillä voi olla olla oikeinkin mukavasti nuorta havupuuta, kuusia. Tämä kuvien kohde on kyllä aikanaan äestetty.
Etelä-Suomessa energiapuu vetää sen verran hyvin että ennakkoraivauksesta ei tullut kuluja. Vesakko korjattiin giljotiinikouralla ja nyt sitten männyt sahayrittäjän toimesta.
Eihän tämä tietenkään ollut jk-oppikirjasta, niihinhän päätyy vain onnistuneet ja juuri oikealla tavalla hakatut metsät. Jotain kertonee se, että kuusi ei uudistunut tuonne käytännössä lainkaan. Siis ei lainkaan. Tässä ei ihan tavallinen siemenpuusto kuitenkaan ollut vaan reilu 100kpl/ha järeitä tukkipuita. Ja kuusi ei ole uudistunut lainkaan. Pino on matala, mutta siinä on paljon 7m pituuksia joukossa. Koroista ja muista vioista huolimatta.
Vesakon korjuun sai järjestymään kun volyymiä oli edes tuon verran. Ei sitä kukaan olisi harventanut ”3/4” tyyliin. Siis ainakaan ”ilmaiseksi”. Ennakkoraivauksia on tehty muillekin kuvioille kaivinkone+giljotiinikoura yhdistelmällä. Omalla museo-lokomolla sitten ajo pellon reunaan. Tällaisen ”ennakkoraivauksen” hinta on hakepuun myyntihinta huomioiden saatu nollille. Ja motolla sitten ainespuu pinoon ja siisti aukko.
Tämä pruutataan kesä-heinäkuussa semmosilla aineilla että vesakko ja heinä toppaantuu. Koivun siemennyksen jälkeen muokkaus, eli laakeat isot mättään ja istutus keskipaakkukuusilla 2019.
Tätä kun miettii niin miettii minkälainen tulos olisi ollut jos näin olisi tehty jo 1998? Mäntytukeista olisi rahat poikimassa, tai rilluteltu, ja kuusikon ensiharvennus jo muutaman vuoden kuluttua.
Huomattavasti enemmän olisi tapauksesta kertoneet kuvat kohteelta eikä varastopaikasta.
E-Suomessa, rehevällä Mt-kankaalla ja männyt siemenpuina. Aika vaikea onnistua luontaisessa tai jk:n uudistamisessa.
Jos olisi ollut kuusikkoa koivuineen, niin sitten paremmin mahdollisuuksia. Mutta etukäteen olisi pitänyt väljennyshakkuu tehdä silloin ennen sitä suojuspuu-hakkuuta, jotta puut pysyy pystyssä.
Pete
– Siis siemenpuita reilu 100 kpl/ha? Sehän on aivan nappiin. Se, että ne ovat olleet järeät, ei ole mikään haitta. Laatu ei ehkä ole ollut parasta A-laatua, mutta varmasti siemenet ovat olleet kunnossa.
Usen tuollaisessa on käynyt niin, että kun vesakkoa ei ole perattupienten männyntaimien päältä uhkaamasta kehitystä, on männyt kuolleet. Elikkäs epäilen, että vanhaisaäntä on jättänyt kuvion herran haltuun äestyksen jälkeen.
Minun käsityksen mukaan heinä nitistää ne mahdolliset pikkumännyt. Olen katsellut muutaman äestetyn aukon, joka on taimettunut männylle kohtuullisesti karummilta osin, mutta rehevämmillä osin kasvanut vain harvakseltaan vesakkoa.
Samaa ilmiötä olen joutunut katselemaan joissakin äsdtyksen yhteydessä männylle kylvetyissä kohteissa. Heinä on estänyt mäntyjen kasvun lisäksi vesakkoakin kasvamasta.
Ei taimia pidä jättää ilman valvontaa ja hoitoa, vaikka ne onkin saatu ”ilmaiseksi” muokkausjälkeen. yleensä siemenpuuhakkuu tehdään sellaiselle pohjalle, että jopa metsänviljelyäes paljastaa kivennäismaan, jolloin heinän kasvuunlähtö viivästyy jopa merkittävästi. kuitenkin voi olla paikallaan melko varhaisessa vaiheessa sumuttaa Glyfosaattia heinäkuun puolivälin jälkeen kohtiin, joissa heinä on nostamassa päätään.
Kintas, olet oikeassa. Kuvissa näkyy vain puukasoja. Hyvällä mielikuvituksella pystynee kuitenkin hahmottamaan mitä siellä on ollut. Männyn oksia ja muutamaa keloa lukuunottamatta kaikki hehtaarilta kerätty puuvartinen kasvillisuus on noissa pinoissa. Eipä tullut kuvia otettua ennen vesakon korjuuta.
Ontuva pointtini tässä kuitenkin on se, että havupuita ei itänyt/syntynyt tälle kuviolle lainkaan vaikka verho/siemenpuusto ei nyt aivan huonokaan ollut. Olen tällä kuviolla kyllä vuosien saatossa kulkenut ja ei niitä tosiaan tullut vaikka kuusikkoa on kyllä riittävän lähellä.
Ihan poskelleenhan tämä on mennyt ja eikä tästä voi kovin kummoista johtopäätöstä tehdä vaikkapa juuri jk:n mahdollisuuksista. Näitä vaan edelleenkin tehdään, siis siempuuharveikkoja, täällä Etelä-Suomessa. Täällä ei ole metsänhoidon kulttuuria eikä kunnon osaamista.
Tottakai tulos voisi olla toinen jos raivaussahaan olisi tartuttu vaikka 10v sitten ja nuo männyt olisi voinut poistaa jo 2000-luvun alkuvuosina. Jotain nekin ovat kuitenkin kasvaneet, tukkia saatiin pinoon hyvän lappilaisen päätehakkuun verran.
Lappilaisen päätehakkuun tuloista pääsee nauttimaan joka kolomas sukupolovi.
Hakkautin muutaman hehtaarin koivu kuusi ja jokunen räkämänty sekametsää asentoon n.200 koivua hehtaarilla.
(Tai ainakin oletan niin käyneen).
En ole käyny katsomassa.
Oletuksena luonnon kuusikko.
Täällä on kiertoaika niin pitkä että parille sukupolovelle jää työt ja kolomas korjaa potin.
Ite olen tuossa ensimmäisessä.
Mitäpä välittäisin sata vuotta etteenpäin.
Pari kymmentä vuotta ja tullee suomalaisen miehen keski-ikä täyteen.ja silloin mahtaa olla hommat taputeltu.
Alusta alkaen siis tuhoontuomittu yritys, jos männikkö on ollut tavoitteena. Eteläisessä Suomessa näitä näkee ihan jo pääteiden varsilla yllättävän paljon. Jokainen tehköön palstoillaan minun puolesta kuten haluaa, mutta se vähän harmittaa, että nämä ovat heikentämässä luontaisen uudistamisen julkisuuskuvaa.
Uudistamisen onnistumista mittaaviin tilastoihin jo alusta asti päin p:tä tehdyt yritelmät niputetaan oikeaoppisesti ja määrätietoisesti tehtyjen – ja silloin kun edellytykset hyvään lopputulokseen ovat olemassa – yleensä hyvin onnistuneiden kohteiden kanssa. Tilastoissa sitten verrataan viljelyä (joka vaatii ainakin sen verran viitseliäisyyttä, että sen viljelytyön tekee) luontaiseen uudistamiseen mukaan lukien laiskojen, välinpitämättömien ja ylioptimististen metsänomistajien Herran haltuun jättämät hatelikot ja ero onnistumisessa menetelmien välillä on selvä.
Havaintojeni mukaan mänty saattaa uudistua luontaisesti mt:llekin, kunhan paikka on riittävän kuiva ja paahteinen hakkuun jälkeen, jolloin heinä ja muu vitelikko ei haittaa ratkaisevasti tainten kasvuunlähtöä. Etelä- ja lounaisrinteet toisinaan ovat tällaisia. Esmes yksi naapuri hakkautti muutaman hehtaarin lounaaseen viettävän rantakuvion, jossa ennen hakkuuta esiintyi omt:n tunnuskasveja. Jostain syystä maanmuokkausmenetelmänä oli vielä vajaa kymmenen vuotta sitten laikutus ennen kuusen istutusta. Laikkuihin tuli mäntyä reunametsien ja muutamien jättöpuiden siemenistä niin, että niissä olisi tarpeet mainioon männikköön ollut. Ajallaan tehdyssä taimikon perkauksessa mäntyjä oli jätetty tuhatkunta kappaletta hehtaarille parin tuhannen istutuskuusen lisäksi. Jännityksellä odotan, miten puulajivalinta toimitetaan taimikon harvennuksessa – eväät tasarakenteisen kuusi-mäntysekametsän kasvatukseen ovat erinomaiset, mutta raaskiiko istutustaimea kaataa?
Myrskytuuli laajensi avohakkuualaa rajan toiselle puolen niin, että syntyi noin kymmenen aarin uudistusala. Sitä ei käyty viljelemään, mutta pienistä (alle 0,5 m) alikasvoskuusista ja tuulenkaatopuiden juurakoiden paljastamalle kivennäismaapinnalle itäneistä rauduskoivuista muodostui täystiheä taimikko. Jännittävää seurata, miten metsikön kehitys eroaa rajan eri puolilla, nyt eroa on lähinnä puulajijakaumassa.
”Havaintojeni mukaan mänty saattaa uudistua luontaisesti mt:llekin, kunhan paikka on riittävän kuiva ja paahteinen hakkuun jälkeen, jolloin heinä ja muu vitelikko ei haittaa ratkaisevasti tainten kasvuunlähtöä.”
Joskus käy kuitenkin niin, että paikka on liian paahteinen, minkä seurauksena sirkkataimet kuivuvat. Männyn luontainen uudistuminen on siis aina tuurissa. Sama tilanne on joskus kylvösiemenilläkin. Nekin saattavat kuivua. Oma käsitys on, että käsinkylvö tuollaisessa paahteisessa rinteessä siten, että saa siemenen maan sisään on varmin tapa.