Visakallohan hyväksyy hirvien aiheuttamat tuhot koska pitäähän hirvikannan pysyä vahvana että metsästäjät saavat vastikkeetta metsästää hänen metsillään. Onhan vallan tavatonta vaatia että hirvien määrä laitetaan kuriin, kuka siellä hänen metsissään viitsii sen jälkeen rampata.
Kyllä nuo kylestyy päätehakkuuseen mennessä, kolmeen neljäänkymmeneen vuoteen.
Kesällä hakatut, männikön toiset harvennukset tuollasia riskuja täynnä latvaan asti.
Lankunsahaajat saa tulevaisuudessa ihmetellä, kun priimaa sahatavaraa ei saa yhdestäkään pöllistä.
Kauniisti ilmaistuna harmittaa hiukan tuon muuten hyvin onnistuneen kuvion kohtalo. Osittain noiden vaurioiden takia aloitin harventaa sitä itse sahapelissä. Konekuskille kaikkien vikojen havaitseminen on käytännössä mahdotonta. Vikapuita on niin paljon ettei kaikkia kärsi mitenkään poistaa. Pystyyn jäävän tuollaisen puun jalostusarvosta on puolet mennyt hirven persieen. Taimikkovaiheessa kokeilin tuolla kuviolla saippuakelloja karkottamiseen. Ei ne ainakaan kovin hyvin toimineet, mikä sitten mahtais olla tulos ilman niitä. Paikka on hirville mieluinen, neljänkymmenen hehtaarin rauhallinen niemi, ja monesti sieltä on saanut niitä hätistellä muualle.Parhaan ja ainoan tehokkaan torjunta-aineen käyttölupia kun myöntävät tarpeeseen nähden aivan liian vähän.
Jesse: ”pitäähän hirvikannan pysyä vahvana että metsästäjät saavat vastikkeetta metsästää hänen metsillään” – Kuinkahan paljon hirviä mahtaisi sen jälkeen olla, jos alkaisin niiden metsästystä rajoittelemaan!
Melkein aina on varaa ottaa tuollaiset vialliset rungot pois. Jos niiden poisto tekee tilaa ehjille puille, jää vahinko yleensä hyvin pieneksi.
Tuollaisissa leimikoissa kannattaisi merkata vialliset rungot esim kuitunauhoilla, että hakkuukoneen kuljettaja ottaisi ne varmasti pois.
AINOA oikea taktiikka on ottaa tuollainen puu aina ensimmäiseksi ryhmästä. Siten metsästä tulee paras mahdollinen.
Kaikki jäävät puut pitää olla tuollaisessa metsässä laadultaan tukiksi kelpaavia, vaikka puustoon tulisikin pikkuruinen reikä.
Kaikki ne rungot, joissa on vika, joka aiheuttaisi hylkäämisen tukkipöllissä, pitäisi poistaa, ellei metsä tule vajaatuottoiseksi.
On ihan eri asia, jos ollaan tervatehtailijan metsässä, siellä nuo vialliset männyt pitäisi ”Kolota” neljään metriin asti niin, että niihin tulisi pihkavuodot koko matkalle.
Muunlaiset käsittelyt ovat höpöjuttuja. Jos tukkipuun tyvestä leikataan kaksi metriä pois heti kättelyssä, se voi vaikuttaa niin, että kahden tukin puusta tuleekin vain yksi, taikka muuta vastaavaa.
Kuten Planter tuolla edellä kertoikin, hirvivahinkojen korvausjärjestelmä alkaa olla yhtä tyhjän kanssa. Jos nykyistä hirvimäärää aiotaan Suomessa pitää, on siirryttävä metsänomistajille automaattisesti maksettavaan täysimääräiseen kasvatuspalkkiojärjestelmään. Se, mistä sen rahoitus tulisi, ei ole metsänomitajien päänsärky. Se olisi kuitenkin ainoa kannustava tapa pitää hirvimäärä sillä tasolla, ettei syntyisi liikaa vahinkoja metsässä eikä liikenteessä.
Kun vioittuneita puita on kuten kuvan metsässä paljon, niin liian harvaksi voi mennä ,
jos kaikki ne poistaa.
Vajaatuottoisuuden raja on 60% normi-tuotosta. Kyllä itse ainakin jättäisin ennemmin niihin isoimpiin aukkoihin huonompiakin puita kuin harventaisin lähellekään vajaatuottoisuuden rajaa.
Puuki ihan oikeassa. Jos tuosta kuvan kohteesta otetaan kaikki vikaiset pois ja sille kohti jää sitten metsään reikä, joka ei tuota mitään. Keski järeys nyt 60 litraa, poistettavien arvo n. 2 € runko.
Viidentoista vuoden päästä rungon arvo jo parhaimmillaan, tyveyskuitu + latvakuitu ja väliltä 43 dm tukkipölli, rahallinen arvo n. 8,00 € runko.
Kuvassa nuo vilotut parhaiten kasvaneita.
Taitaa tuo Jätkä olla ”joissain ” asioissa ainut jolla kokemusta metsäasioista.
Monesti hakkuulla harmittaa ,kun yrittää saada tukkia mahdollisimman paljon. Sitten joutuu vian takia tekemään tyveyksen. Rungon jako/apteeraus sitten pilalla, kun läpimitta ei enää riitäkkään kahteen tukki pölliin. Jää pahimmillaan kaks kolme metriä tukkia kuituun.
Silti jättäsin kuvan kohteella vikaset aukkopaikkaan kasvamaan järeää kuitua
Motohenkilöä voi auttaa tuollaisissa kohteissa merkintämaalin kanssa. Punaisella fluorisoivalla maalilla rinkula runkoon, varmasti poistettaville rungoille. Näkyy hyvin ja selkeyttää hakkuuta. Itsellä usein metsäkävelyllä purkki mukana, jotta voi havaintonsa merkitä. Näkyy rungoissa hyvin viitisen vuotta.
Harvennan tuon normitiheyteen ja pystyyn jää vikapuita. Tottakai ne mahdollisuuksien mukaan poistetaan. Joskus on valinnanvaikeus jättääkö hyvinkasvaneen 15 senttisen kolotun vai allejääneen huonolatvaisen 10 senttisen. Todennäköisesti hyvinkasvanut tuottaa jatkossakin tulevasta tyveyksestä huolimatta paremmin. Kylestymisestä on tuolta samalta tilalta kokemusta. Toimitin viitisentoista vuotta sitten rekkakuorman erikoistyvitukkia ,mäntyä, paikalliselle ammattikoululle puuseppälinjan tarpeisiin. Tukit valittiin ja merkattiin pystyssä. Niiden tuli olla täysin oksattomia ja virheettömiä. Kävin sitten itsekin katsomassa kun niitä kenttäsirkkelillä sahasivat. Kaikesta kaulimisesta ja kääntämisestä huolimatta erässä oli yksi pölli sisältä niin surkea ettei siitä ollut miksikään sahatavaraksi. Ei kukaan, edes sahuri, nähnyt pölkyn päissä tai sivuissa mitään vikaa kunnes sahasi ensimmäisen raon.
Motokuskin pitäisi pystyä jo metsässä tunnistamaan tällaiset puut, jotka ovat kyleistyneet. Silloin pystyttäisiin ottamaan parin metrin lumppi pois metsässä.
On liian myöhäistä tunnistaa tuho sahalla ja koko 4-5 metrinen tukki menee kuiduksi.
Jos runkojen keskikoko on 60 litraa, niin eipä siinä kannata muuta ajatellakaan kuin laatuharvennusta.
Sen kokoinen puusto harvennetaan noin 1000 – 1200 runkolukuun /ha.
Kuitenkaan puiden välin ei tarvitse olla tasan kolme metriä, vaan voidaan jättää 2 -5 metriä puusta puuhun. Joskus enemmänkin.
Jos metsään tekee kymmenmetrisen ”aukon”, täyttyy se alue pikavauhtia puiden juurilla.
Aina eivät isoimmat puut ole niitä parhaita, joiden eteen harvennustyö pitää tehdä.
Jos kymmenmetrisiä aukkoja tekee tuon kokoiseen metsään, niin juuret kyllä valtaa ne pikkuhiljaa, mutta kokonaiskasvu kärsii jo sen verran, että niillä kohtaa tuotto heikkenee liiaksi .
Olisi mielenkiintoista kuulla tuloksia niiltä koealoilta, joita MH alueilla oli ainakin vielä 90-luvun alussa. Yksi tuttu inssiopiskelija niitä silloin kävi perkaamassa. Niissä erilaisten männyn istutusasentoja, muistaakseni 2000 taimen hehtaarimäärällä. Tihein taimiväli taisi olla luokkaa 50 senttiä, mutta riviväli taas nelisen metriä. Tälläinen ”kymmenmetrinen aukkohan” voisi jäädä reunoiltaan harventamatta kokonaan.
Hyvä nyrkkisääntö on että vähintään 1 m pitäisi olla välimatka seur.puuhun. Liian lähellä toisiaan kasvavat aiheuttaa tyvilenkoutta.
On niitä liian tiheitä ja puustoltaan lenkoja mä-kylvöalueita tullut joskus vastaan, että asia on selvinnyt
käytännössäkin.
Tuo reikä luonnollisesti miehitetään puurivillä , jossa puut kehittyvät jopa suoriksi. katsokaa vaikka kuusiaitaa.
Kymmenmetrinen pyöreä reikä on reippaasti alle aarin, joten sen täyttäviä puita ei ympärillä tarvitse olla enskan jälkeen kuin kymmenkunta.
Pyöreän reiän, jonka halkaisija on kymmenen metriä, kehä on noin 31,4 metriä, eli jokaiselle puulle on siinäkin varattu kolme metriä.
Reikä kyllä taimikossa saa jonkun nihilistin niskakarvat pystyyn, mutta hänelle voi sanoa : ”Nou hätä”.
Noissa hommissa olisi etua, jos pystyisi näkemään ”Metsän puilta”, Eli hyvä motokuski sen pystyy näkemään, jos haluaa!
Eihän ne muutamat pikkuaukot vaikuta vielä tulokseen, mutta jos tilanne on kuten kuvan kohteessa, jossa on paljon vioittuneita puita, lopputulos on toinen.
Se on tutkittu juttu, että liian laikkuinen puiden tilajärjestys vähentää metsän tuottoa selvästi. Kannattaa ottaa huomioon.
Tutun näköistä harvennus männikköä, vuosi sitten harvennettiin 10 ha:n kuvio. Harvennus tehtiin lähes normaalisti 900 r / ha, ja muutamia näitä kolottujakin, yhteinen järeys männyllä oli kokopalstalla 102 / r.
Hirviviha kummasti laantui kun kävellessä nyt kuviolla ei silmiin satu umpeutuneita koropuita. 2,7 m:n kuitupöllejä tuli, menetys ei ollut kovin suuri, koska normaalisti niistä olisi tullut vai pikkutukkia tai parrua.
Kymmenen vuotta sitten kun keväthangilla hiihtelin ja näin tuoreet hirvien makuukset, polut- ja kuorintajäljet, ei jäänyt silloin sympatioita valtioneläimiä kohtaan.
Kun kuuserunkoon tulee hirven kaluamisvioitus,niin siihen tulee lähes aina lahovika,ei selvitä pelkällä koroilla.Usein jopa viisikin rinnakkaista kuusta saatettu kaluta metrin matkalta.Puu pysyy hengissä,kun ei ole yleensä ympärikaluttu.
Jos enskan aloitusvaiheessa noita kehityskokoisia puita on 2000 kpl /ha ja niistä jopa yli puolet poistetaan, niin pirusti pitää olla hirven hankaamia, jos niitä on vielä jätettävä.
Kun takavuosina poistettavat puut leimattiin kirveellä, alkoi pystyyn jääneissä kuusissa ilmetä ”leimalahoa ” tyvileikossa kolmen kasvukauden jälkeen. Lahovika eteni ylöspäin vähintään samaa vauhtia kuin alaspäinkin.
Enskassa viidenkään rinnakkaisen puun poistaminen ei synnytä edes reikää, jos poisto tapahtuu ensin ja sitten vasta satutaan läheisiin puihin, jos on tarvetta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Leimaajat ovat käyneet hyvissä ajoin neljällä jalalla.
Noita tahtoo riittää meilläpäinkin. Motomiehen (Huom. Ei sukupuolineutraali ilmaisu!) on mahdotonta huomata, jos ne sattuvat olemaan rungon takana.
Visakallohan hyväksyy hirvien aiheuttamat tuhot koska pitäähän hirvikannan pysyä vahvana että metsästäjät saavat vastikkeetta metsästää hänen metsillään. Onhan vallan tavatonta vaatia että hirvien määrä laitetaan kuriin, kuka siellä hänen metsissään viitsii sen jälkeen rampata.
Kyllä nuo kylestyy päätehakkuuseen mennessä, kolmeen neljäänkymmeneen vuoteen.
Kesällä hakatut, männikön toiset harvennukset tuollasia riskuja täynnä latvaan asti.
Lankunsahaajat saa tulevaisuudessa ihmetellä, kun priimaa sahatavaraa ei saa yhdestäkään pöllistä.
Tulevaisuudessa tukit joissa on vikoja näkymättömissä menee kuitupuuksi. Uusilla sahoilla on kamerat , joilla näkee muutkin kuin pinnalliset viat.
Näyttäisi olevan aktiiviselle metsänomistajalle ”oikeita”leimaajan töitä.
Kauniisti ilmaistuna harmittaa hiukan tuon muuten hyvin onnistuneen kuvion kohtalo. Osittain noiden vaurioiden takia aloitin harventaa sitä itse sahapelissä. Konekuskille kaikkien vikojen havaitseminen on käytännössä mahdotonta. Vikapuita on niin paljon ettei kaikkia kärsi mitenkään poistaa. Pystyyn jäävän tuollaisen puun jalostusarvosta on puolet mennyt hirven persieen. Taimikkovaiheessa kokeilin tuolla kuviolla saippuakelloja karkottamiseen. Ei ne ainakaan kovin hyvin toimineet, mikä sitten mahtais olla tulos ilman niitä. Paikka on hirville mieluinen, neljänkymmenen hehtaarin rauhallinen niemi, ja monesti sieltä on saanut niitä hätistellä muualle.Parhaan ja ainoan tehokkaan torjunta-aineen käyttölupia kun myöntävät tarpeeseen nähden aivan liian vähän.
Jesse: ”pitäähän hirvikannan pysyä vahvana että metsästäjät saavat vastikkeetta metsästää hänen metsillään” – Kuinkahan paljon hirviä mahtaisi sen jälkeen olla, jos alkaisin niiden metsästystä rajoittelemaan!
Melkein aina on varaa ottaa tuollaiset vialliset rungot pois. Jos niiden poisto tekee tilaa ehjille puille, jää vahinko yleensä hyvin pieneksi.
Tuollaisissa leimikoissa kannattaisi merkata vialliset rungot esim kuitunauhoilla, että hakkuukoneen kuljettaja ottaisi ne varmasti pois.
AINOA oikea taktiikka on ottaa tuollainen puu aina ensimmäiseksi ryhmästä. Siten metsästä tulee paras mahdollinen.
Kaikki jäävät puut pitää olla tuollaisessa metsässä laadultaan tukiksi kelpaavia, vaikka puustoon tulisikin pikkuruinen reikä.
Hirvivahinkoasetuksen mukaan kuvan männyt ovat ehjiä tai lievästi vaurioituneita. ts. ihan priimaa. Näkyy linkin asetusehdotusliitteestä.
Hirvivahinkoasetus:
Mänty:
Taimikossa:
ehjät ja lievästi vaurioituneet taimet:
-kuorivaurio alle 25 % vaipasta
Taimikkoa varttuneemmassa puustossa:
Pieni kuorivaurio:
-vauriokohdan vaipasta on vahingoittunut alle 50 %
http://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f80532e75
Tuolla korkeudella kylestymä
ei pilaa koko tukkirunkoa, vaikka arvokkaimman tyvitukin pilaakin. Isoimpiin aukkoihin kannattaa siis jättää pystyynkin.
Päätehakkuussa pitäisi olla jokin tapa tunnistaa nuo rungot, ottaa 2m lumppi ja tehdä siitä tervaksia takan sytykseen, eikä 6,1m tyvitukkia raakiksi.
Kaikki ne rungot, joissa on vika, joka aiheuttaisi hylkäämisen tukkipöllissä, pitäisi poistaa, ellei metsä tule vajaatuottoiseksi.
On ihan eri asia, jos ollaan tervatehtailijan metsässä, siellä nuo vialliset männyt pitäisi ”Kolota” neljään metriin asti niin, että niihin tulisi pihkavuodot koko matkalle.
Muunlaiset käsittelyt ovat höpöjuttuja. Jos tukkipuun tyvestä leikataan kaksi metriä pois heti kättelyssä, se voi vaikuttaa niin, että kahden tukin puusta tuleekin vain yksi, taikka muuta vastaavaa.
Kuten Planter tuolla edellä kertoikin, hirvivahinkojen korvausjärjestelmä alkaa olla yhtä tyhjän kanssa. Jos nykyistä hirvimäärää aiotaan Suomessa pitää, on siirryttävä metsänomistajille automaattisesti maksettavaan täysimääräiseen kasvatuspalkkiojärjestelmään. Se, mistä sen rahoitus tulisi, ei ole metsänomitajien päänsärky. Se olisi kuitenkin ainoa kannustava tapa pitää hirvimäärä sillä tasolla, ettei syntyisi liikaa vahinkoja metsässä eikä liikenteessä.
Kun vioittuneita puita on kuten kuvan metsässä paljon, niin liian harvaksi voi mennä ,
jos kaikki ne poistaa.
Vajaatuottoisuuden raja on 60% normi-tuotosta. Kyllä itse ainakin jättäisin ennemmin niihin isoimpiin aukkoihin huonompiakin puita kuin harventaisin lähellekään vajaatuottoisuuden rajaa.
Puuki ihan oikeassa. Jos tuosta kuvan kohteesta otetaan kaikki vikaiset pois ja sille kohti jää sitten metsään reikä, joka ei tuota mitään. Keski järeys nyt 60 litraa, poistettavien arvo n. 2 € runko.
Viidentoista vuoden päästä rungon arvo jo parhaimmillaan, tyveyskuitu + latvakuitu ja väliltä 43 dm tukkipölli, rahallinen arvo n. 8,00 € runko.
Kuvassa nuo vilotut parhaiten kasvaneita.
Taitaa tuo Jätkä olla ”joissain ” asioissa ainut jolla kokemusta metsäasioista.
Monesti hakkuulla harmittaa ,kun yrittää saada tukkia mahdollisimman paljon. Sitten joutuu vian takia tekemään tyveyksen. Rungon jako/apteeraus sitten pilalla, kun läpimitta ei enää riitäkkään kahteen tukki pölliin. Jää pahimmillaan kaks kolme metriä tukkia kuituun.
Silti jättäsin kuvan kohteella vikaset aukkopaikkaan kasvamaan järeää kuitua
Motohenkilöä voi auttaa tuollaisissa kohteissa merkintämaalin kanssa. Punaisella fluorisoivalla maalilla rinkula runkoon, varmasti poistettaville rungoille. Näkyy hyvin ja selkeyttää hakkuuta. Itsellä usein metsäkävelyllä purkki mukana, jotta voi havaintonsa merkitä. Näkyy rungoissa hyvin viitisen vuotta.
Harvennan tuon normitiheyteen ja pystyyn jää vikapuita. Tottakai ne mahdollisuuksien mukaan poistetaan. Joskus on valinnanvaikeus jättääkö hyvinkasvaneen 15 senttisen kolotun vai allejääneen huonolatvaisen 10 senttisen. Todennäköisesti hyvinkasvanut tuottaa jatkossakin tulevasta tyveyksestä huolimatta paremmin. Kylestymisestä on tuolta samalta tilalta kokemusta. Toimitin viitisentoista vuotta sitten rekkakuorman erikoistyvitukkia ,mäntyä, paikalliselle ammattikoululle puuseppälinjan tarpeisiin. Tukit valittiin ja merkattiin pystyssä. Niiden tuli olla täysin oksattomia ja virheettömiä. Kävin sitten itsekin katsomassa kun niitä kenttäsirkkelillä sahasivat. Kaikesta kaulimisesta ja kääntämisestä huolimatta erässä oli yksi pölli sisältä niin surkea ettei siitä ollut miksikään sahatavaraksi. Ei kukaan, edes sahuri, nähnyt pölkyn päissä tai sivuissa mitään vikaa kunnes sahasi ensimmäisen raon.
Motokuskin pitäisi pystyä jo metsässä tunnistamaan tällaiset puut, jotka ovat kyleistyneet. Silloin pystyttäisiin ottamaan parin metrin lumppi pois metsässä.
On liian myöhäistä tunnistaa tuho sahalla ja koko 4-5 metrinen tukki menee kuiduksi.
Jos runkojen keskikoko on 60 litraa, niin eipä siinä kannata muuta ajatellakaan kuin laatuharvennusta.
Sen kokoinen puusto harvennetaan noin 1000 – 1200 runkolukuun /ha.
Kuitenkaan puiden välin ei tarvitse olla tasan kolme metriä, vaan voidaan jättää 2 -5 metriä puusta puuhun. Joskus enemmänkin.
Jos metsään tekee kymmenmetrisen ”aukon”, täyttyy se alue pikavauhtia puiden juurilla.
Aina eivät isoimmat puut ole niitä parhaita, joiden eteen harvennustyö pitää tehdä.
Jos kymmenmetrisiä aukkoja tekee tuon kokoiseen metsään, niin juuret kyllä valtaa ne pikkuhiljaa, mutta kokonaiskasvu kärsii jo sen verran, että niillä kohtaa tuotto heikkenee liiaksi .
Olisi mielenkiintoista kuulla tuloksia niiltä koealoilta, joita MH alueilla oli ainakin vielä 90-luvun alussa. Yksi tuttu inssiopiskelija niitä silloin kävi perkaamassa. Niissä erilaisten männyn istutusasentoja, muistaakseni 2000 taimen hehtaarimäärällä. Tihein taimiväli taisi olla luokkaa 50 senttiä, mutta riviväli taas nelisen metriä. Tälläinen ”kymmenmetrinen aukkohan” voisi jäädä reunoiltaan harventamatta kokonaan.
Hyvä nyrkkisääntö on että vähintään 1 m pitäisi olla välimatka seur.puuhun. Liian lähellä toisiaan kasvavat aiheuttaa tyvilenkoutta.
On niitä liian tiheitä ja puustoltaan lenkoja mä-kylvöalueita tullut joskus vastaan, että asia on selvinnyt
käytännössäkin.
Tuo reikä luonnollisesti miehitetään puurivillä , jossa puut kehittyvät jopa suoriksi. katsokaa vaikka kuusiaitaa.
Kymmenmetrinen pyöreä reikä on reippaasti alle aarin, joten sen täyttäviä puita ei ympärillä tarvitse olla enskan jälkeen kuin kymmenkunta.
Pyöreän reiän, jonka halkaisija on kymmenen metriä, kehä on noin 31,4 metriä, eli jokaiselle puulle on siinäkin varattu kolme metriä.
Reikä kyllä taimikossa saa jonkun nihilistin niskakarvat pystyyn, mutta hänelle voi sanoa : ”Nou hätä”.
Noissa hommissa olisi etua, jos pystyisi näkemään ”Metsän puilta”, Eli hyvä motokuski sen pystyy näkemään, jos haluaa!
Eihän ne muutamat pikkuaukot vaikuta vielä tulokseen, mutta jos tilanne on kuten kuvan kohteessa, jossa on paljon vioittuneita puita, lopputulos on toinen.
Se on tutkittu juttu, että liian laikkuinen puiden tilajärjestys vähentää metsän tuottoa selvästi. Kannattaa ottaa huomioon.
Hmm! Onko kolme runkoa paljon? Tietenkin, jos on vain kuusi runkoa, niin kolme on siitä jo 50 %.
Tutun näköistä harvennus männikköä, vuosi sitten harvennettiin 10 ha:n kuvio. Harvennus tehtiin lähes normaalisti 900 r / ha, ja muutamia näitä kolottujakin, yhteinen järeys männyllä oli kokopalstalla 102 / r.
Hirviviha kummasti laantui kun kävellessä nyt kuviolla ei silmiin satu umpeutuneita koropuita. 2,7 m:n kuitupöllejä tuli, menetys ei ollut kovin suuri, koska normaalisti niistä olisi tullut vai pikkutukkia tai parrua.
Kymmenen vuotta sitten kun keväthangilla hiihtelin ja näin tuoreet hirvien makuukset, polut- ja kuorintajäljet, ei jäänyt silloin sympatioita valtioneläimiä kohtaan.
Kuvan ottajan mukaan niitä kolopuita on paljon. Ei siis vain kuvan 3 kpl. Hmm…
Kun kuuserunkoon tulee hirven kaluamisvioitus,niin siihen tulee lähes aina lahovika,ei selvitä pelkällä koroilla.Usein jopa viisikin rinnakkaista kuusta saatettu kaluta metrin matkalta.Puu pysyy hengissä,kun ei ole yleensä ympärikaluttu.
Jos enskan aloitusvaiheessa noita kehityskokoisia puita on 2000 kpl /ha ja niistä jopa yli puolet poistetaan, niin pirusti pitää olla hirven hankaamia, jos niitä on vielä jätettävä.
Kun takavuosina poistettavat puut leimattiin kirveellä, alkoi pystyyn jääneissä kuusissa ilmetä ”leimalahoa ” tyvileikossa kolmen kasvukauden jälkeen. Lahovika eteni ylöspäin vähintään samaa vauhtia kuin alaspäinkin.
Enskassa viidenkään rinnakkaisen puun poistaminen ei synnytä edes reikää, jos poisto tapahtuu ensin ja sitten vasta satutaan läheisiin puihin, jos on tarvetta.