Noinikkään täällä on kouluttamattomia hirviä, jotka ei ymmärrä ettei leppä kuulu niitten normaaliin ravintoon.
Samaten kuusen latvakasvutkin maistuu.
Valikoiva oli lepänkuoren kaluamisessa. Ne parhaat pystykarsitut rungot kaluttu, ne joitten osalta silmissä siinteli, suora, oksaton sahapuu. Kyseessä on harmaaleppä.
Aivan samoja kokemuksia juuri tältä menneeltä talvelta. Kyllä harmaaleppä ainakin rungon kuoreltaan kelpaa ja se tuntui menevän salaattilisänä männyn latvojen taittelun jatkeeksi. Kaikkein hupaisinta että alalla on myös jonkinverran sekaan istutettua h-haapaa ja se ei nyt kiinnostanut ollenkaan. Mutta monipuolisesta sekametsästähän on mistä valita kuten kuustosellakin näkyy olevan.
Tuo ”lepikko” on vajaat puoli aaria, mutta kaikkia karsittuja leppiä oli käyty kaluamassa. Karsimattomat ei ollut kelvannut.
Reunimmaiset kaikkein pahiten.
Juuri nuo alhaalta puhtoiset sileärunkoiset kyllä. Minulla kyse oli luonnostaan ”ongensaittana” kasvaneista. Ilmeisesti sellaisesta saa hyvän ”imeskelyotteen” niihinn lerppahuuliin.
Kun ruokaa on niukasti niin hirvikin oppii syömään uusia kohteita.
Minulla on kokemuksia sip lehtikuusesta. Uusina tulokkaina lehtikuusi ei alussa kelvannut hirvien evääksi. Sitten eräänä kevättalvena näimme jäljistä, että yksi hirvi oli kävellyt taimikossa napsimassa kuin kokeeksi oksia ja muutaman latvankin sopivalta korkeudelta. Kesällä sitten ajaessamme metsätietä näimme muutamia kertoja hirvilehmän ja vasan samassa sekataimikossa. Käytyämme katsomassa syöntijälkiä huomasimme lehtikuusen versojen kelvanneen kesäravintonakin muiden puiden mukana.
Annoin ohjeeksi hirvenmetsästäjille, että ampuisivat pois nuo oppineet tuholaiset, ennen kuin opettavat muillekin yksilöille. Kiitos metsästäjille, sillä niin tapahtuikin ja sitten olikin jälleen muutamia vuosia, ettei syöntijälkiä ollut.
Sensijaan lehtikuusten kasvaessa alkoi ilmetä kuorivaurioita, jopa rungon katkaisujakin hirvisonnien hinkatessa sarviaan ja puskiessaan lehtikuusia nurin. Jäljistä päätellen siinä oli näytelty voimia nuoremille ja naaraille.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Noinikkään täällä on kouluttamattomia hirviä, jotka ei ymmärrä ettei leppä kuulu niitten normaaliin ravintoon.
Samaten kuusen latvakasvutkin maistuu.
Valikoiva oli lepänkuoren kaluamisessa. Ne parhaat pystykarsitut rungot kaluttu, ne joitten osalta silmissä siinteli, suora, oksaton sahapuu. Kyseessä on harmaaleppä.
Aivan samoja kokemuksia juuri tältä menneeltä talvelta. Kyllä harmaaleppä ainakin rungon kuoreltaan kelpaa ja se tuntui menevän salaattilisänä männyn latvojen taittelun jatkeeksi. Kaikkein hupaisinta että alalla on myös jonkinverran sekaan istutettua h-haapaa ja se ei nyt kiinnostanut ollenkaan. Mutta monipuolisesta sekametsästähän on mistä valita kuten kuustosellakin näkyy olevan.
Tuo ”lepikko” on vajaat puoli aaria, mutta kaikkia karsittuja leppiä oli käyty kaluamassa. Karsimattomat ei ollut kelvannut.
Reunimmaiset kaikkein pahiten.
Juuri nuo alhaalta puhtoiset sileärunkoiset kyllä. Minulla kyse oli luonnostaan ”ongensaittana” kasvaneista. Ilmeisesti sellaisesta saa hyvän ”imeskelyotteen” niihinn lerppahuuliin.
Kyllä ne kaikki järsityt oli pystykarsittuja. Sama ilmiö näkyy naapurin puolella lepikossa, siellä keskittyvät luontojaan karsiintuneisiin.
Kun ruokaa on niukasti niin hirvikin oppii syömään uusia kohteita.
Minulla on kokemuksia sip lehtikuusesta. Uusina tulokkaina lehtikuusi ei alussa kelvannut hirvien evääksi. Sitten eräänä kevättalvena näimme jäljistä, että yksi hirvi oli kävellyt taimikossa napsimassa kuin kokeeksi oksia ja muutaman latvankin sopivalta korkeudelta. Kesällä sitten ajaessamme metsätietä näimme muutamia kertoja hirvilehmän ja vasan samassa sekataimikossa. Käytyämme katsomassa syöntijälkiä huomasimme lehtikuusen versojen kelvanneen kesäravintonakin muiden puiden mukana.
Annoin ohjeeksi hirvenmetsästäjille, että ampuisivat pois nuo oppineet tuholaiset, ennen kuin opettavat muillekin yksilöille. Kiitos metsästäjille, sillä niin tapahtuikin ja sitten olikin jälleen muutamia vuosia, ettei syöntijälkiä ollut.
Sensijaan lehtikuusten kasvaessa alkoi ilmetä kuorivaurioita, jopa rungon katkaisujakin hirvisonnien hinkatessa sarviaan ja puskiessaan lehtikuusia nurin. Jäljistä päätellen siinä oli näytelty voimia nuoremille ja naaraille.