Lehtikuusi karsiintuu luonnostaan huonosti. Kuvio karsittiin n. 4m:n, karsinta oli helppoa, jäässä oleva tuore oksa 2,5 cm, katkeaa jo sahan pienellä liikkeellä ja kuivat oksat valuu lähes oksasahan varren painolla.
Tukea pystykarsintaan ei enää saa, hyötyksi jää puuston odotus arvonhyöty, hyvä mieli ja metsikön ilmeen muutos heti karsintapäivänä.
Ostaako kukaan. Meillä päin eräs metsänomistaja hakkuutti ison alan kyseistä metsää meni energiaksi.
Jos lehtikuusesta aikoo aikanaan saada parempaa hintaa kuin mäntykuidun tai energiapuun hinta on, niin pystykarsinta on syytä tehdä. Kun joskus maailma on taas sillä mallilla, että venäläistä lehtikuusilankkua tuodaan Eurooppaan, niin sitä kyllä sieltä riittää ja hyvin ohutlustoista ja oksatontakin se on. Ja valitettavasti laadultaan paaljon parempaa kuin suomalainen esim. terassirakenteisiin.
Oksaton lehtikuusitukki saattaa (mahdollisesti) kiinnostaa pk-sahoja joskus tulevaisuudessa, mutta varmaa ei voi tästä sanoa. Kuivaoksainen ei varmasti kiinnosta.
Lehtikuusi onkin visakoivujen ohella ainoa puulaji jota Suomessa kannattaa karsia tai karsinnan pystyy edes jotenkin järkevästi perustelemaan.
Lehtikuusitukin ostoilmoitutsia on satunnaisesti, ostajat on hakemassa sahatavaraa sinne missä kyllästetyn sahatavaran käyttö on imagosyistä epäsopivaa. Hintataso pienissäkin erissä tienvarressa on ollut hyvä, mutta se on vaatinut omatoimisen korjuun ja siirron tienvarteen.
Lehtikuusen suurenpi ongelma on harvennuksilta tuleva pieniläpimitainen puu, jota ei kelpuuteta edes sellukattilaan, sen käyttöpaikka on yleensä haketus energiaksi.
Kun luontainen karsinta lehtikuusella on heikkoa, ensimmäinen karsinta kannattaisi tehdä jo 9-13 cm rintamitan välillä, jonka avulla tyvitukin pinnalle saadaan paksu oksaton puukerros, josta tulevien sukupolvien tilipussi mahdolisesti kartuisi.
Lehtikuusen istutuksiin meillä on hurahdettu lähinnä koemielessä, maisemakuvioiksi 0,3-0,5 ha:n laikkuja, sopiviin maston kohtiin eri tiloille.
Hyvännäköistä lehtikuusikkoa, harvuuskin kohdallaan.
Tällä kuviolla oli ajatuksena, että mennään toistaiseksi yhdellä harvennusksella ja seuratan joskus myöhemmin onko aihetta palata harventamaan !
Siperian alkuperää olevat kuuset on nyt 31 vuotiaita ja ovat kasvaneet hieman paremmin kun samaan aikaan istutetut normaalikuuset, kuviolla on n. 650-700 r/ha.
Minulla on jonkin verran 34 v. kasvaneita lehtikuusia tuossa tiheydessä kuin nuo lekut harvennuksen jälkeen. N. 600 l/kpl mutta oksia niissä on paljon enemmän.
Lehtikuusi on helppo karsia pakkasella. Melko paksutkin oksat lähtee hyvin pyyhkäisemällä pitkällä riu’ulla runkoa pitkin. Olen käyttänyt hoikkaa mäntyriukua tyvi ylöspäin, niin saa painoa.
Sahatavarana arvokasta vasta vanhana. MG sanoi, että harvennuksesta voi laittaa havukuidun sekaan jonkin verran.
Metsot tykkää lehtikuusen silmuista.
Toistaiseksi muutamaa lehtikuusikuviota kasvatellaan vain vaikka ikää niillä alkaa olla neljättäkymmentä vuotta. Saa nähdä, jäävätkö hiilivarastoksi.
Vielä palaan tämän lehtikuusikon alkuvaiheisiin. Alue oli kevyesti kääntömätästetty, istutustiheys oli 2000 kpl /ha, kasvu oli hyvä ja kuolleita taimia hyvin vähän. Pienialainen kuvio säästyi 15:ta vuotta hirviltä, mutta sen jälkeen 2-3 talvena hirvet kävi järsimässä lehtikuusien kuorta ja taittelemassa latvoja.
Tilanne näytti pahalta, taimikon hoidon aikaan poistettiin heikommin kehittyneet ja pahasti vikanaiset rungot ja nyt ensiharvennuksessa poistettiin etupäässä kuorivaurio rungot ja loppu tulos on kuvassa, oksien kehittymiseen ja kuivumisen alkuun vaikutti, ehkä eniten viljelytiheys.
Yleinen käsitys kuvioon tutustuneilla oli, ettei viljely onnistunut ja kokeilu meni hukkaan. Ilmiö oli sama kun hieman aikaisemmin pellon metsitys kuvioilla, silmä tartui mutkaisiin ja haaroittuneisiin runkoihin ja kuvio tuomittiin menetetyksi lopuksi kiertoaikaa. Taimikonhoito ja ensiharvennus saa kuviolle ihmeitä aikaan.
Istutin 400 lekua hujan hajan kuusen istutusalalle, ajatuksena oli antaa niiden hujahtaa etukasvuisiksi ja jättää lisäämään monimuotoisuutta. Hirvet katkoivat yhtä vaille kaikista latvat ja jo taimikon varhaishoidossa raivasin kaikki paitsi sen yhden. Lähes jokaisessa syödyssä lekussa oli jo lahoa näkyvissä tyven leikkuupinnalla.
lehtikuusen käyttö tulevaisuuden rakentamisessa tullee kasvamaan ja vähentämään painekyllästetyn käyttöä joka on ongelmajätettä myöhemmin ja melko kallistakin . ihmettelen että lehtikuusta eivät juuri yhtiöt osta ja arvosta .ehkäpä suunta muuttuu.
Täällä on sellutehtaalle menneet lehtikuuset ihan keppeesti. Samoin järeät tukit ovat olleet kysyttyjä. Niitä ei juuri sahalaitokset pysty ottamaan, mutta ne muutamat, jotka pystyvät esim vannesahoilla sahaamaan 120 senttisiä tukkeja läpisahauksella, tekevät niillä tiliä.
Metsä Group sallii lehtikuusta sekotaa mäntykuidun sekan, mutta nyt minulla ei ollut kauppaa sinne.
Lehtikuusen lahon kestävyys taitaa kehittyä (uuteaine arabinogalaktaani) sydänpuuhun vasta järeässä rungossa. Kitumalla kasvaneista nuoristakin rungoista on löydetty lahon kestäviä, joihin on muodostonut runsaasti sydänpuuta.