Tällä kohtaa hakattiin aukoksi vanha kuusikko ,joka ei ollut erityisen järeää tavaraa. Ikää paljon , mutta runkotilavuutta niukasti. Tästä pääteltiin aikoinaan ,että maaperä on karua. Vasn eipä ollut. Männyntaimet olivat hukkua heinikkoon ja risukkoon. Mutkaisuus on lähtöisin niiden vaikutuksesta. Ei toki hirvikään mikään harvinaisuus ollut 198-90-lukujen vaihteessa. Tällä kohtaa kanta oli kolminkertainen nykyioseen verrattuna.
Ei ole epäselvää ,millä puulajilla jatkossa uudistetaan. Runsaan 50 metrin päässä männikössä kasvaa polveen asti ylettyvä mustikanvarvusto ja se valtaa pian tämänkin harvennetun alueen saadessaan lisää valoa. Kuvassa näkyvän palstan omistaa UPM osana 500 ha:n metsätilaa entisen kotipaikkani vieressä.
Jostakin syystä ei UPM eikä Finsilva ole hyödyntäneet metsissään energiapuuvaihtoehtoa nuorissa metsissä. Tosin niissä kasvaakin puita eikä risuja. Monelle pienmetsänomistajallekin pieniläpimittainen energiapuu on tekemätön paikka kohteen pienialaisuuden ja niukan saannon vuoksi. Erikseen ei alle sadan motin eriä ostella ja vähän kuempana käyttöpaikasta kysyntä on nolla. Tiheässä kasvava metsä ehtii mennä kunnolla pilalle ,kun sen kehittymistä odotellaan ainespuumittoihin. En ottaisi sitä riskiä. Olen nähnyt , mitä siitä seuraa. Näin muutaman tuhat hehtaaria harventaneena voin kertoa ,että ei mitään positiivista.
Sinä varmasti kasvatat mieluummin räkämännikön koska minäkin olen nähnyt UPM män maita ja laatutukkipuun kasvatus ei ole se ykkösjuttu vaan paljon kuutioita hehtaarilla ja olisi tavallinen metsänomistaja olisi harventanut saadakseen paljon tukkia mutta jos tykkää paljosta kuidusta voi kasvattaa tiheässä nopeasti paljon kuitua.
Monilla, myös minulla on, hyviä kokemuksia männyn energiapuu kasvatuksesta rehevällä maalla. Nehän kasvavat voinakasrunkoisina jokatapauksess, ioten joko ei ole nähnyt tai kokenut, että tiheässä olevia vahvarunkoisia mäntyjä ei lumi tuhoa sen enempää, ainut on että alemmat oksat supistuvat ja kuolevat nopeammin ettei tule tuota voimakasta oksapattia. Tosiaan hehtaarilta saatetaan ottaa 30-50ha energiapuuharvennuksessa 20 vuotiaana ja alle 30v vielä toista sataa mottia ensiharvennuksessa jäljelle jäädessä laatumännikkö. Koska mänty ei rehevällä paikalla täysin hyödynnä loppuun ravinteita niin kannattaa tosiaan maksimoida alkukasvatus. Kyllä 100 motin erät menee kaupaksi 50 kilsankin päästä käyttöpaikasta ja 100km on aika lailla isojen kaupunkien väli et ei ole Etelämpänä ongelmaa missä näitä reheviä maita on enemmä.
UPM varsinkaan ei varmaankaan tarvitse energiapuuta kun tehtaat tuottavat sivutuotteita ja energiaa jää myyntiin muutenkin. Finsilvan kädet on varmasti sidottu, sanoitko, että metsä grouppiin? Kun jos haluaa toimittaa siis isoja määriä tukkia ja kuitua jollekin niin eivät varmasti katso hyvällä jos toimittaa energiapuuta toiselle joka kuitenkin sisältää sen 80% kuitua. Isoilla yhtiöillämon erilaiset motivit tehdä asioita kuin yksittäisillä maanomistajilla.
Metsänhoidossakin vauhti korjaa virheet et ei epätäydellisyyksiin tarvitse puuttua kun mittakaava on niin iso. Rehevillä muillakin ilmeisesti kannattaa kasvattaa paksu aliskasvusto kun puut on kuitenkin sitten myöhemmin tarpeeksi isoja, että pelkkää ainespuuta tekevän motofirman kannatttaa niitä. Itse vaan ajattelen, että kun kompromissia haetaan kasvun ja kannattavuuden välillä niin rehevissä männiköissä se saadaan enemmän maanomistajan eduksi tekemällä varhainen energia.
Groupilla loppui aluskasvoksen lihottaminen männiköissä siinä vaiheessa ,kun ennakkoraivaus yleistyi. Aluskasvos aiheutti vain mittavan kuluerän ja hidasti pääpuilajin kasvua. Muutos oikeaan suuntaan tapahtui helposti ,kun oli elettävä markkinatalouden ehdoilla eikä ollut käytettävissä päämäärää hämärtäviä tukimahdollisuiksia. Hyvä niin.
Kuitupuulle on aina käyttöä . Energiapuu on sesonkituote , jonka käyttö voi hiipua millä hetkellä hyväänsä eikä sille ole edes joka paikassa markkinoitakaan. En lähtisi pilaamaan metsiä tavoittelemalla satunnaistuloja. Menetykset voivat onnistuneissa tapauksissakin olla hyötyjä suuremmat. Laadun puutteita ja kasvutappioita on hankala korjailla myöhemmin.
Kasvupaikkatyyppiä ei voi suoraan päätellä avohakkuun jälkeen. Metsä rehevöityy aluksi hakkuutähteistä ja liiasta valosta ja paikka vaikuttaa todellista rehevämmältä. Mänty voi olla kasvatettavaksi sopiva puulaji monella liian rehevältä vaikuttavalla kohteella kunhan ei kasvateta liian harvassa.
Ilmeisesti ginsilva ei lopettanut aluskasjoksen kasvattamista kun vasta laitoit kuvan miten on onnistuttu kasvattamaan aliskasvosta miten oli jouduttu ennakkoraivaamaan 12 centtiin asti.
Miten muistan, että suorittava ei ennen tehnyt muuta kuin valitti miten ei oltu tehty ennakkoraivausta ja hoitokodin mummot ja vaarit eli metsänomistajat olisi pitänyt kyörätä niitä raivaamaan. Nehän ei koskaan kuulunut suorittavan mukaan metsäasiantuntijan hoitavan paikalle ennakkoraivausta.
Jos rehevällä maalla kasvaa energiapuuta niin siitä irtoaa tarvittaessa myös kuitua, ei vaan niin paljoa.
On salaisuus, että äystetyllä alueella kasvaa laadukkaita rauduskoivu-mäntyä metsiä, jotka energiapuu harvennetaan tai vaihtoehtoisesti kuitu harvennetaan. Sopiva ylitiheys yhdistettynä aikaiseen harvennukseen on kaunista katseltavaa. Se ek tosin ole metsä groupille samanlaista bisnestä kuin jatkuva raivaus 2000e istutus ja 3000e raivaus.
Kannattaa muistaa, että 12cm on aika paksu et saako ne mummotkaa niit nurin ja missä ajassa. Yleensä minulla se tarkoitaa vaikeaa vaikeusluokkaa vaikka niitä ei kovin tiheässä olisikaan. Kannattaa vähän funtsia et haluaako lihottaa konemiesten lompakkoa vai omaa.
Kun taimikot raivataan oikeaan aikaan , ei välttämättä tarvita edes ennakkoraivausta. Kaikki kehityskelvoton ja ylimääräinen puuaines on poistettu viimeistään jo taimikon harvennuksen yhteydessä. Se, mitä jää jäljelle, kehittyy ilman viiveitä ainespuuksi eikä palstalle tarvitse kiirehtiä hakkuille ennen aikojaan. Jos ennakkoraivauksessa tulee vastaan enemmälti tavaraa ,jonka kantoläpimitta on 12 senttiä on taimikonhoito mennyt pahasti pieleen. Kun hommat tehdään ajallaan ei läpimitaltaan yli viiden sentin runkoja tarvitse paljoa raivailla.
Eli kerta finsilvalla on mennyt taimikonhoito pahasti pieleen ja siellä on niitä 12cm raivattavia runkoja niin eikö finsilvankin olisi kannattavinta myydä ne energiaksi eikä tehdä vaikeaa raivausta? Jos siis olisi tälläinen työkalu käytettävissä kuin energiapuu.
Hoitohommat olivat sivuraiteilla 20 vuotta sitten , vaan eivät enää , kun raivaukset tehdään vuosia aiemmin verrattuna 2000-luvun alkuun. Kuusialuskasvos tuhotaan ensimmäisenä , jotta se ei levittäisi maannousemaa myöhemmille puusukupolville.
Kyllähän minä ja varmasti moni muukin olisi halukas vielä tässä elämässä näkemään sellaisen ensiharvennusmetsän, joka ei ole varhaisperkauksen jälkeen tarvinnut muita raivauksia. Jossain hyvin karuissa männiköissä se voisi olla mahdollista, mutta ei vähänkään rehevimmillä mailla. Ammatti Raivoojalla on näihin asioihin realistinen ja käytännönläheinen näkemys.
Varhaisperkaus ja taimikon harventaminen hieman totuttua aikaisemmin riittää siihen ,että ennakkoraivaus on tarpeeton tai hoituu hyvin pienin ponnistuksin. Kun kuusialuskasvos poistetaan pieniläpimittaisena ei myöskään ole tarpeen pohtia , tarvitaanko kantokäsittelyä. Sormenvahvuiseen raivauskantoon ei tarvita. Varhainen raivaus nopeuttaa marjavarvuston palautumista uudistusalalle. Samalla maan pinnan elintoiminnot vilkastuvat ,kun valo pääsee esteettä perille asti.
Maapohja ja kasvatettava puulaji ratkaisevat sen, missä vaiheessa on järkevintä tehdä varhaisperkaus. Valopuilla männyllä ja koivulla aikaisemmin, kuusella myöhemmin. Taimikonhoitoajankohta määräytyy samaan tapaan.
Pieniä kuusia saattaa nousta vielä n.15 vuotta avohakkuun jälkeenkin eli sen jälkeenkin on tehty viimeinen taimikonhoito. Ne saattaa kasvaa vielä niin pieninä, että ne ei tule raivatuksi.
Tottakai maan rehevyys vaikuttaa siihen kuinka tiheässä voi kasvattaa mäntyä. Eräässäkin rehevässä turvemaan männikössä missä oli hienosti kyllä saatu hoidettua 2000 mäntyä oli niin karmea aliskasvusto että ensiharvennuksesta jäi lasku käteen. Jos rehevän maanmmännikköä mennään harventamaan lähempänä 30 vuotta nii jos se viimeinen taimikonhoito on n. 10-15 vuotta niin siinä loppuajassa ehtii kasvaa vaikka minlälaista ryönää. Tottakai viisaimmat kasvattajat kasvattavat männyt tiheässä ja harventelvat usein. Hillitsee aliskasvuston kehittymistä ja antaa absoluutisen puumäärän. Mäntyä voi kasvattaa samassa rytmissä koivun kanssa ja varsinkin omt savimaille sopii koivujen viereen.
Olen nyt tehnyt hirvipelkokuusikon varhaisperkausta rinteellä, jossa Kallio paistaa, kanerva kasvaa ja mättäät ovat vielä maapinnalla. Ymmärrän kyllä, että koivu häviää tälläsestä paikasta parilla pierasulla, sehän jopa saattaa kalliolta kuivaa itsestään pois. Mutta jos siinä kasvaisi mäntyä niin se paljas maanpinta mikä mättäissä vielä on voisi imeä kuusentaimia vielä jonkin aikaa.
Metsänhoito
Näkyy tuossa mäntyjen mutkat olevan juuri hirventurvan korkeudella. Sen takia puulajiksi on valittukin kuusi.
Tällä kohtaa hakattiin aukoksi vanha kuusikko ,joka ei ollut erityisen järeää tavaraa. Ikää paljon , mutta runkotilavuutta niukasti. Tästä pääteltiin aikoinaan ,että maaperä on karua. Vasn eipä ollut. Männyntaimet olivat hukkua heinikkoon ja risukkoon. Mutkaisuus on lähtöisin niiden vaikutuksesta. Ei toki hirvikään mikään harvinaisuus ollut 198-90-lukujen vaihteessa. Tällä kohtaa kanta oli kolminkertainen nykyioseen verrattuna.
Ei ole epäselvää ,millä puulajilla jatkossa uudistetaan. Runsaan 50 metrin päässä männikössä kasvaa polveen asti ylettyvä mustikanvarvusto ja se valtaa pian tämänkin harvennetun alueen saadessaan lisää valoa. Kuvassa näkyvän palstan omistaa UPM osana 500 ha:n metsätilaa entisen kotipaikkani vieressä.
Ei noissa ole muuta vikaa kuin liian harva alkuasento 0-20 vuotta. Tuollainen on helppo korjata jos itse tekee ja ei ole asenneongelmaa energiapuuhun.
Jostakin syystä ei UPM eikä Finsilva ole hyödyntäneet metsissään energiapuuvaihtoehtoa nuorissa metsissä. Tosin niissä kasvaakin puita eikä risuja. Monelle pienmetsänomistajallekin pieniläpimittainen energiapuu on tekemätön paikka kohteen pienialaisuuden ja niukan saannon vuoksi. Erikseen ei alle sadan motin eriä ostella ja vähän kuempana käyttöpaikasta kysyntä on nolla. Tiheässä kasvava metsä ehtii mennä kunnolla pilalle ,kun sen kehittymistä odotellaan ainespuumittoihin. En ottaisi sitä riskiä. Olen nähnyt , mitä siitä seuraa. Näin muutaman tuhat hehtaaria harventaneena voin kertoa ,että ei mitään positiivista.
Sinä varmasti kasvatat mieluummin räkämännikön koska minäkin olen nähnyt UPM män maita ja laatutukkipuun kasvatus ei ole se ykkösjuttu vaan paljon kuutioita hehtaarilla ja olisi tavallinen metsänomistaja olisi harventanut saadakseen paljon tukkia mutta jos tykkää paljosta kuidusta voi kasvattaa tiheässä nopeasti paljon kuitua.
Monilla, myös minulla on, hyviä kokemuksia männyn energiapuu kasvatuksesta rehevällä maalla. Nehän kasvavat voinakasrunkoisina jokatapauksess, ioten joko ei ole nähnyt tai kokenut, että tiheässä olevia vahvarunkoisia mäntyjä ei lumi tuhoa sen enempää, ainut on että alemmat oksat supistuvat ja kuolevat nopeammin ettei tule tuota voimakasta oksapattia. Tosiaan hehtaarilta saatetaan ottaa 30-50ha energiapuuharvennuksessa 20 vuotiaana ja alle 30v vielä toista sataa mottia ensiharvennuksessa jäljelle jäädessä laatumännikkö. Koska mänty ei rehevällä paikalla täysin hyödynnä loppuun ravinteita niin kannattaa tosiaan maksimoida alkukasvatus. Kyllä 100 motin erät menee kaupaksi 50 kilsankin päästä käyttöpaikasta ja 100km on aika lailla isojen kaupunkien väli et ei ole Etelämpänä ongelmaa missä näitä reheviä maita on enemmä.
UPM varsinkaan ei varmaankaan tarvitse energiapuuta kun tehtaat tuottavat sivutuotteita ja energiaa jää myyntiin muutenkin. Finsilvan kädet on varmasti sidottu, sanoitko, että metsä grouppiin? Kun jos haluaa toimittaa siis isoja määriä tukkia ja kuitua jollekin niin eivät varmasti katso hyvällä jos toimittaa energiapuuta toiselle joka kuitenkin sisältää sen 80% kuitua. Isoilla yhtiöillämon erilaiset motivit tehdä asioita kuin yksittäisillä maanomistajilla.
Metsänhoidossakin vauhti korjaa virheet et ei epätäydellisyyksiin tarvitse puuttua kun mittakaava on niin iso. Rehevillä muillakin ilmeisesti kannattaa kasvattaa paksu aliskasvusto kun puut on kuitenkin sitten myöhemmin tarpeeksi isoja, että pelkkää ainespuuta tekevän motofirman kannatttaa niitä. Itse vaan ajattelen, että kun kompromissia haetaan kasvun ja kannattavuuden välillä niin rehevissä männiköissä se saadaan enemmän maanomistajan eduksi tekemällä varhainen energia.
Groupilla loppui aluskasvoksen lihottaminen männiköissä siinä vaiheessa ,kun ennakkoraivaus yleistyi. Aluskasvos aiheutti vain mittavan kuluerän ja hidasti pääpuilajin kasvua. Muutos oikeaan suuntaan tapahtui helposti ,kun oli elettävä markkinatalouden ehdoilla eikä ollut käytettävissä päämäärää hämärtäviä tukimahdollisuiksia. Hyvä niin.
Kuitupuulle on aina käyttöä . Energiapuu on sesonkituote , jonka käyttö voi hiipua millä hetkellä hyväänsä eikä sille ole edes joka paikassa markkinoitakaan. En lähtisi pilaamaan metsiä tavoittelemalla satunnaistuloja. Menetykset voivat onnistuneissa tapauksissakin olla hyötyjä suuremmat. Laadun puutteita ja kasvutappioita on hankala korjailla myöhemmin.
Kuvassa ei näytä älyttömän pahalta, laatuharvennuksen tarpeessa.
Kasvupaikkatyyppiä ei voi suoraan päätellä avohakkuun jälkeen. Metsä rehevöityy aluksi hakkuutähteistä ja liiasta valosta ja paikka vaikuttaa todellista rehevämmältä. Mänty voi olla kasvatettavaksi sopiva puulaji monella liian rehevältä vaikuttavalla kohteella kunhan ei kasvateta liian harvassa.
Ilmeisesti ginsilva ei lopettanut aluskasjoksen kasvattamista kun vasta laitoit kuvan miten on onnistuttu kasvattamaan aliskasvosta miten oli jouduttu ennakkoraivaamaan 12 centtiin asti.
Miten muistan, että suorittava ei ennen tehnyt muuta kuin valitti miten ei oltu tehty ennakkoraivausta ja hoitokodin mummot ja vaarit eli metsänomistajat olisi pitänyt kyörätä niitä raivaamaan. Nehän ei koskaan kuulunut suorittavan mukaan metsäasiantuntijan hoitavan paikalle ennakkoraivausta.
Jos rehevällä maalla kasvaa energiapuuta niin siitä irtoaa tarvittaessa myös kuitua, ei vaan niin paljoa.
On salaisuus, että äystetyllä alueella kasvaa laadukkaita rauduskoivu-mäntyä metsiä, jotka energiapuu harvennetaan tai vaihtoehtoisesti kuitu harvennetaan. Sopiva ylitiheys yhdistettynä aikaiseen harvennukseen on kaunista katseltavaa. Se ek tosin ole metsä groupille samanlaista bisnestä kuin jatkuva raivaus 2000e istutus ja 3000e raivaus.
Kannattaa muistaa, että 12cm on aika paksu et saako ne mummotkaa niit nurin ja missä ajassa. Yleensä minulla se tarkoitaa vaikeaa vaikeusluokkaa vaikka niitä ei kovin tiheässä olisikaan. Kannattaa vähän funtsia et haluaako lihottaa konemiesten lompakkoa vai omaa.
Kun taimikot raivataan oikeaan aikaan , ei välttämättä tarvita edes ennakkoraivausta. Kaikki kehityskelvoton ja ylimääräinen puuaines on poistettu viimeistään jo taimikon harvennuksen yhteydessä. Se, mitä jää jäljelle, kehittyy ilman viiveitä ainespuuksi eikä palstalle tarvitse kiirehtiä hakkuille ennen aikojaan. Jos ennakkoraivauksessa tulee vastaan enemmälti tavaraa ,jonka kantoläpimitta on 12 senttiä on taimikonhoito mennyt pahasti pieleen. Kun hommat tehdään ajallaan ei läpimitaltaan yli viiden sentin runkoja tarvitse paljoa raivailla.
Eikö teillä synny männiköihin kuusialiskasvosta ollenkaan?
Eli kerta finsilvalla on mennyt taimikonhoito pahasti pieleen ja siellä on niitä 12cm raivattavia runkoja niin eikö finsilvankin olisi kannattavinta myydä ne energiaksi eikä tehdä vaikeaa raivausta? Jos siis olisi tälläinen työkalu käytettävissä kuin energiapuu.
Hoitohommat olivat sivuraiteilla 20 vuotta sitten , vaan eivät enää , kun raivaukset tehdään vuosia aiemmin verrattuna 2000-luvun alkuun. Kuusialuskasvos tuhotaan ensimmäisenä , jotta se ei levittäisi maannousemaa myöhemmille puusukupolville.
Kyllähän minä ja varmasti moni muukin olisi halukas vielä tässä elämässä näkemään sellaisen ensiharvennusmetsän, joka ei ole varhaisperkauksen jälkeen tarvinnut muita raivauksia. Jossain hyvin karuissa männiköissä se voisi olla mahdollista, mutta ei vähänkään rehevimmillä mailla. Ammatti Raivoojalla on näihin asioihin realistinen ja käytännönläheinen näkemys.
Varhaisperkaus ja taimikon harventaminen hieman totuttua aikaisemmin riittää siihen ,että ennakkoraivaus on tarpeeton tai hoituu hyvin pienin ponnistuksin. Kun kuusialuskasvos poistetaan pieniläpimittaisena ei myöskään ole tarpeen pohtia , tarvitaanko kantokäsittelyä. Sormenvahvuiseen raivauskantoon ei tarvita. Varhainen raivaus nopeuttaa marjavarvuston palautumista uudistusalalle. Samalla maan pinnan elintoiminnot vilkastuvat ,kun valo pääsee esteettä perille asti.
Maapohja ja kasvatettava puulaji ratkaisevat sen, missä vaiheessa on järkevintä tehdä varhaisperkaus. Valopuilla männyllä ja koivulla aikaisemmin, kuusella myöhemmin. Taimikonhoitoajankohta määräytyy samaan tapaan.
Pieniä kuusia saattaa nousta vielä n.15 vuotta avohakkuun jälkeenkin eli sen jälkeenkin on tehty viimeinen taimikonhoito. Ne saattaa kasvaa vielä niin pieninä, että ne ei tule raivatuksi.
Tottakai maan rehevyys vaikuttaa siihen kuinka tiheässä voi kasvattaa mäntyä. Eräässäkin rehevässä turvemaan männikössä missä oli hienosti kyllä saatu hoidettua 2000 mäntyä oli niin karmea aliskasvusto että ensiharvennuksesta jäi lasku käteen. Jos rehevän maanmmännikköä mennään harventamaan lähempänä 30 vuotta nii jos se viimeinen taimikonhoito on n. 10-15 vuotta niin siinä loppuajassa ehtii kasvaa vaikka minlälaista ryönää. Tottakai viisaimmat kasvattajat kasvattavat männyt tiheässä ja harventelvat usein. Hillitsee aliskasvuston kehittymistä ja antaa absoluutisen puumäärän. Mäntyä voi kasvattaa samassa rytmissä koivun kanssa ja varsinkin omt savimaille sopii koivujen viereen.
Olen nyt tehnyt hirvipelkokuusikon varhaisperkausta rinteellä, jossa Kallio paistaa, kanerva kasvaa ja mättäät ovat vielä maapinnalla. Ymmärrän kyllä, että koivu häviää tälläsestä paikasta parilla pierasulla, sehän jopa saattaa kalliolta kuivaa itsestään pois. Mutta jos siinä kasvaisi mäntyä niin se paljas maanpinta mikä mättäissä vielä on voisi imeä kuusentaimia vielä jonkin aikaa.
Jäin miettimään, että oliko se finsilvan männikkö siis esimerkki hyvästä vai huonosta metsänhoidosta?