Hiihtoniilon kesäkotia vaihteeksi hieman entrataan Karijoella.
Laitan kuvan esimerkkinä menneiden sukupolvien rakennussahatavaran laadusta/järeydestä kammarin lattiasta vm 1887.
Joskus sodan jälkeen oli tehty lastulevylattia multapenkkirakenteena tämän päälle. Tämä vanha lattialankkumateriaali nyt mahdollista uudelleen käyttää, vaatii maalauksen.
Tappiliitoksista koottu lankkulattia oli helpohko ja nopea purkaa. Tavaran paksuus on noin 5cm. Nyt tehdään multapenkkirakenteen sijaan rossipohja.
Melkoisen tukevaa ja siis soveltuu pidemmälle ” kuin isältä pojalta”, elikkä nyt ikää on tuolle 127vuotta. Kuvassa kissin luukku jos ette heti hokannut!
Onko tasalevyistä vai onko sahattu hieman kiilamaiseksi? Joskus olen semmoisiin törmännyt. Olikohan niin, että kiilamaisuudella saatiin vähennettyä mahdollista puun elämistä lattiassa.
Tarkka havainto, tuo pieni kiilamaisuus. Eis siis tasavinkkelissä vaan pieni kiila. Mielikuvani on että hiukkasen höylätty tai sitten sahattu kiilamaiseksi. Kovinkaan iso kiilamaisuus ei ole . Niskojen kohdalla työstetty kirvellä kapeammaksi, mutta on ollut mistä veistää.
Meillä tehtiin remonttia parikymmentä vuotta sitten ja kaksi tuollaista lattiaa kunnostettin. Ne on vuodelta 1904. Tuvan lattiasta höylättiin korkeimmat oksat alas ja hiottiin ja maalattiin edelleen. Entisen ruokasalin (talo on toiminut aikoinaan kestikievarina) lattiaan oli laitettu levyt ja maalattu. Otimme levyt pois ja tiukkasimme lankut. Sitten oli miettimistä pintakäsittelyssä. Hiomalla lattiasta tuli niin hyvän näköinen ettei sitä raaskinut maalilla peittää joten se lakattiin. Lankkujen kiilamaisuus johtuu mielestäni pölkkyjen kapenemisesta, Puu on käytetty tarkkaan eikä suotta ole kantattu tasaleveäksi.
Tanelin kotimökin lattia on tehty halkisahatuista puolipyöreistä puista. Siinä tuo kiilamaisuus tulee luonnostaa, kun ei ole kantattu mitenkään. Ovat ns kinnaskosken metelmällä sahattuja.
Multipenkit vaihdettiin rossipohjaksi 1949. Niskat piti uusia ja tehtiin pala uuttakin lattiaa kun hellan vierestä oli vesiastioitten alla lahonnut osa alkuperäisistä puista.
Kyllä ne Hiihtoniilonkin lankut on tehty puun mukaisesti, siksi kiilamaisia. Puun säästö on yksi asia, mutta jos on kinnaskosken menetelmällä sahattu, niin tuskin on sahalla kantattu. Saatettu vain nätisti veistää ja hiukan höylällä tasata, turha ottaa liikaa pois. Aikaahan nämä hommat ovat vaatineet, mutta silloinhan sitä oli. Ja kaikki tehtiin pysyvään käyttöön.
Komia tulee laattia, mutta tuo kissin luukku. Mahtuuko nimimerkki Kis tosiaan siitä.
Mukava yksityiskohta silti, vaikka en ennen ole laattiassa luukkua nähnyt. Ihan kätevä muutenkin. Ei tarvitse välttämättä emännän mennä pakkaselle ulos. Siihen vain kyykähtää askareiden välissä.
Tuosta tulee varmasti hieno. Lyö nykyajan laminaatit, parketit ja ”lankut”. Mutta niin sitä vaan on ihmisiä jotka pistäisivät nuokin polttopuuksi ja tilalle ”modernia”
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Hiihtoniilon kesäkotia vaihteeksi hieman entrataan Karijoella.
Laitan kuvan esimerkkinä menneiden sukupolvien rakennussahatavaran laadusta/järeydestä kammarin lattiasta vm 1887.
Joskus sodan jälkeen oli tehty lastulevylattia multapenkkirakenteena tämän päälle. Tämä vanha lattialankkumateriaali nyt mahdollista uudelleen käyttää, vaatii maalauksen.
Tappiliitoksista koottu lankkulattia oli helpohko ja nopea purkaa. Tavaran paksuus on noin 5cm. Nyt tehdään multapenkkirakenteen sijaan rossipohja.
Melkoisen tukevaa ja siis soveltuu pidemmälle ” kuin isältä pojalta”, elikkä nyt ikää on tuolle 127vuotta. Kuvassa kissin luukku jos ette heti hokannut!
Onko tasalevyistä vai onko sahattu hieman kiilamaiseksi? Joskus olen semmoisiin törmännyt. Olikohan niin, että kiilamaisuudella saatiin vähennettyä mahdollista puun elämistä lattiassa.
Tarkka havainto, tuo pieni kiilamaisuus. Eis siis tasavinkkelissä vaan pieni kiila. Mielikuvani on että hiukkasen höylätty tai sitten sahattu kiilamaiseksi. Kovinkaan iso kiilamaisuus ei ole . Niskojen kohdalla työstetty kirvellä kapeammaksi, mutta on ollut mistä veistää.
Meillä tehtiin remonttia parikymmentä vuotta sitten ja kaksi tuollaista lattiaa kunnostettin. Ne on vuodelta 1904. Tuvan lattiasta höylättiin korkeimmat oksat alas ja hiottiin ja maalattiin edelleen. Entisen ruokasalin (talo on toiminut aikoinaan kestikievarina) lattiaan oli laitettu levyt ja maalattu. Otimme levyt pois ja tiukkasimme lankut. Sitten oli miettimistä pintakäsittelyssä. Hiomalla lattiasta tuli niin hyvän näköinen ettei sitä raaskinut maalilla peittää joten se lakattiin. Lankkujen kiilamaisuus johtuu mielestäni pölkkyjen kapenemisesta, Puu on käytetty tarkkaan eikä suotta ole kantattu tasaleveäksi.
Tanelin kotimökin lattia on tehty halkisahatuista puolipyöreistä puista. Siinä tuo kiilamaisuus tulee luonnostaa, kun ei ole kantattu mitenkään. Ovat ns kinnaskosken metelmällä sahattuja.
Multipenkit vaihdettiin rossipohjaksi 1949. Niskat piti uusia ja tehtiin pala uuttakin lattiaa kun hellan vierestä oli vesiastioitten alla lahonnut osa alkuperäisistä puista.
Kyllä ne Hiihtoniilonkin lankut on tehty puun mukaisesti, siksi kiilamaisia. Puun säästö on yksi asia, mutta jos on kinnaskosken menetelmällä sahattu, niin tuskin on sahalla kantattu. Saatettu vain nätisti veistää ja hiukan höylällä tasata, turha ottaa liikaa pois. Aikaahan nämä hommat ovat vaatineet, mutta silloinhan sitä oli. Ja kaikki tehtiin pysyvään käyttöön.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Komia tulee laattia, mutta tuo kissin luukku. Mahtuuko nimimerkki Kis tosiaan siitä.
Mukava yksityiskohta silti, vaikka en ennen ole laattiassa luukkua nähnyt. Ihan kätevä muutenkin. Ei tarvitse välttämättä emännän mennä pakkaselle ulos. Siihen vain kyykähtää askareiden välissä.
Tuosta tulee varmasti hieno. Lyö nykyajan laminaatit, parketit ja ”lankut”. Mutta niin sitä vaan on ihmisiä jotka pistäisivät nuokin polttopuuksi ja tilalle ”modernia”