Kuvassa kunnostettu ”hirvituhon” kohteeksi joutunut kylvömännikkö lihomassa ja odottamassa ensiharvennusta joskus tulevaisuudessa. Tiheydestä päätellen energiapuu ei liene pääprioriteetti. Puut saavat kehittyä rauhassa ilman pelkoa latvuksen liiallisesta supistumisesta ennen aikojaan.
Vaikea tuosta mitään sanoa, kun ei ole tietoa ”hirvituhon” laajuudesta. Ilmeisesti ei kovin vakava, kun tuollainen määrä ehjiä runkoja on jäänyt kasvatukseen. Aina ei käy yhtä hyvä tuuri, kuten edellisistä kuvistani näkyy.
Kuva samasta kohtaa ennen käsittelyä löytyy lukijoiden kuvista 3.5. -23/hirvituho. Mietin kovasti vuosi sitten kuvaa ottaessani ,että oliko ylitiheä kasvusto toiminut hirville houkuttimena ,kun parin sadan metrin päässä kasvava puhtaaksi varhaisperattu pienempi taimikko oli säilynyt täysin koskemattomana.
Tästä kuvasta pitäisi käydä ilmi sekin ,että oikeaoppisen th:n jälkeen ei tarvita nuoren metsän kunnostustoimia. Nyt voidaan toteuttaa normaali ensiharvennus seuraavana toimenpiteenä.
Tai sitten ei olisi jäänyt tarpeeksi ehjiä tuollaiseen taimikkoon jos olisi aiemmin jo ollut harvennettu. Suohirviön luontohan on elää suolla missä pystyy puolustautumaan susia vastaan, että on melko luonnotonta hirvellä olla umpinaisessa ryteikössä. Kyllähän hirven papanat vähenee mitä enemmän mennään taimikoissa nuorenmetsän kunnostus suuntaan.
Männyn raivausohjehan on 0,5m-1m melkein kaikki säästetään perkaus, 2-3m toinen perkaus 3000-5000 ja 5-6metriä harvennus n. 2000. Nämä jos onnistuu tasaisin välein niin mikään tiheys ei ole ongelma, päinvastoin.
2023 suorittava kirjoitti näin: ”Tuossa raivaamattomassa kylvömännikössä oli siellä täällä hajatuhoja ,joilla ei ole tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä.”
Nyt alun perin tiheä taimikko on raivattu ja saa toivottavasti jatkaa kasvuaan pahimman hirvituhoriskin jälkeen.
Kaikki ok.
Näkyyhän alueella hirviä tosiaan olleen, kun lähes jokaisessa kuvan männyssä on hirven aiheuttamia jälkiä. Toivottavasti eivät enää asetu tuohon pidemmäksi aikaan katkomaan hoikempia runkoja.
Jos mutkaisuus katsotaan hirvien ansioksi, ollaan hakoteillä. Seurailin metsäkierroksella nuoria taimikoita ,joissa rouste ja lumi olivat aiheuttaneet kasvuhäiriöitä taimiin. Heti keväällä lumien sulamisen jälkeen tilanne on havaittavissa selvästi ,kun taimet vähitellen oikovat itseään lumitaakan alta. Moneen taimeen jää pysyvä vekki runkoon lumikuorman seurauksena. Kuvassa taimet kasvoivat tiheässä ja niiden paksuuskehitys ei ollut optimaalinen kestämään lumitaakan vaikutuksia. Harvemmassa kasvaneet taimikot kestävät lumen vaikutuksia paremmin edullisemman runkomuotonsa ansiosta. Lievä kartiomaisuus on selkeä etu tasaohueen riukuun verrattuna.
Mitä hirviin tulee , tuskin viihtyvät avoimessa taimikossa ,kun eivät viihtyneet puhtaaksi peratussa pienemmässä taimikossakaan runsaan 200 metrin päässä. Kuvan taimikossa ei ole edes alaoksia syötäväksi eikä oheinen metsätiekään houkuttele millään muotoa ,kun tienvarsipajukot on murskattu matalaksi.
Hirvi muokkaa oman laidunmaansa. Paras laidunmaa syntyy kun 1,5-2m pihlaja haapa katka. istaan metrin mittaiseksi ja sitä käydään säännöllisesti syömässä, että se pensastaa. Hirvi viisaana eläimenä hoitaa ympäristöään niin, että se näkee siellä ja pystyy liikkumaan hyvin. Nuolukiven ympäriltä se syö ja katkoo, ettänse näkee ja pystyy liikkumaan ja loppu tiheänkoivikko rai männikkö jää syömättä. Se ensimmäinen perkaus alle metrin mittaisena lienee se kriittisin, että siellä ei ole mitään mistä lähteä muovaamaan laidunmaata. Aina parempi mitä nopeammin saa metsän tiheäksi ettei se näe tai pysty liikkumaan kunnolla.
Jos siitä alueesta ei tule laidunmaata ja hirviä ei kiinnosta niin harvennus 2-3 metrisenä on taloudellisesti paras mutta ei taatusti riskitön koska sellanen on vielä helppo liikkua.
Katsoin myös tuon vanhan kuvan, siinä on laidunmaa muodostunut pajuista viereen. Itse olen säilyttänyt kuusentaimikot mahdollisimman pitkään raivaamattomina, aina sinne 7-8vioteen asti kanssa laidunmaina, jotta pysyvät poissa koivikoista. Ne muodostaa pajusta, haavasta ja pihlajasta säännöllisiä ruokailupisteitä ja vieressä oleva koivu tai koivikko saa olla rauhassa. Samoja asioita kun huomaan muuallakin. Tuossa on vanha kuva missä on tuollainen hirvelle mieluinen harvahko kohta ruokailupisteellä: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/koivujen-varjostama-manty-kelpaa-hirville/