Olen tiennyt siirtolohkareen olinpaikan jo vuosikymmeniä, mutta nyt puolukkamarjassa ollessani tarkastelin sitä lähemmin. Se oli asettunut kivien päälle niin että päivänvalo näkyi alta. Ja paikallaan on pysynyt.
Olen tiennyt siirtolohkareen olinpaikan jo vuosikymmeniä, mutta nyt puolukkamarjassa ollessani tarkastelin sitä lähemmin. Se oli asettunut kivien päälle niin että päivänvalo näkyi alta. Ja paikallaan on pysynyt.
Luonto
Tiedä vaikka olisi ollut muinainen seita. Oiskohan tuossa kalanluita tai metallia ympärillä.
Tuli mieleen isän tarina. Päivää ennen talvisodan päättymistä tuli Säkkijärvellä valtavasti kranaattia. Isällä oli lumikinokseen kaivettu suojakuoppa. Kaksi kaveria tuli pyytämään isää mukaansa. Lähellä piti olla iso kivi, jonka alla olisi suojaa. Isä ei lähtenyt, kun hän luotti lumikuoppaansa. Kaverit ehtivät tuskin lähteä jatkamaan matkaansa, kun tuli raskas kranaatti ja vei molemmat. Isä yritti seuraavana päivänä etsiä mutta toisesta löytyi vain lakki puunlatvasta ja jalat nilkasta alaspäin. Toinen mies voitiin viedä sankarihautaan. Tämmöisiä mielikuvia kivestä-
Mielenkiintoinen ajatus. Kävin heti katsomassa wikipediasta mikä on seita. Pitää vielä tarkistella ympäristöä jospa jotain mielenkiintoista löytyisi. Kertomasi tarina Portimo oli koskettava.