Ojien varsilta saataisiin melkoisesti puutavaraa , jos niillä kasvavat taimet harvennettaisiin oikeaan kasvatustiheyteen . Tuntuu varsin omituiselta , kun ojien varret kehotetaan jättämään raivaamatta , vaikka niiden puille tarjoama kasvualusta on huomattavasti parempi , kuin keskialueella ojien väleissä .
Tiheikön syntymien oja-alueille heikentää myös ojien toimivuutta myöhemmässä vaiheessa. Hirvet hakeutuvat kaiken lisäksi mielellään suojaan ojanvarsitiheiköihin . Jos yksittäinen metsänomistaja haluaa torjua hirvivahinkoja, on metsän peitteisyyden vähentäminen oiva keino . Tämä operaatio kannattaa ulottaa ojien varsille asti.
Sen olen noissa työhommissa huomannut että jos uudet ojat kaivetaan olemassa olevien väliin niin järkevä harvennus menee aika hankalaksi. Harvennuksessahan pyritään välttämään ojien ylittämistä ja ajourat suunnitellaan ojalinjojen väliin. Jos ojalinjat ovat kovinkin tiukassa ei tahdota päästä absoluuttiseen ajouraväliin vaan ajouria tulee tarpeettoman tiheästi ja siten jäävä puusto jää turhan vähäiseksi.
Itse olen kaivanut moniin puustoisiin vanhoihin 50 m ojaväleihin uudet ojat.
Tosin minulla näillä ojituksilla on aina selkäojan (ylin kohta maastossa) vieressä ajoura ja sarkaojat lähtevät alaspäin 5m päästä selkäojasta.
Vasta suoritettiin talviharvennus ja hyvin kääntyy harvesteri 25m matkalla.
Nykyisin olen kaivanyt nöita umpeenkasvaneita aukoksi hakattuja ojituksia samalla peri-aatteella, mutta nuo sarkaojat noin 15m välein.
Eli metsäkone lähtee selkäojalla olevalta penkkatieltä keskellä ajoura ja saran päässä sarkaojan ylitys ja sitten takaisin saran keskellä penkkatielle.
Ajokone voi peruuttaa aina takaisin penkkatielle, joten ojan ylityksiä ei tule.
Sen olen noissa työhommissa huomannut että jos uudet ojat kaivetaan olemassa olevien väliin niin järkevä harvennus menee aika hankalaksi. Harvennuksessahan pyritään välttämään ojien ylittämistä ja ajourat suunnitellaan ojalinjojen väliin. Jos ojalinjat ovat kovinkin tiukassa ei tahdota päästä absoluuttiseen ajouraväliin vaan ajouria tulee tarpeettoman tiheästi ja siten jäävä puusto jää turhan vähäiseksi.
_______________________________________________
Eikös uusien täydennys- ja vanhojen ojien aukaisut ajoiteta juuri harvennuksen yhteyteen? Ei sinne enää sen jälkeen kovin useasti tarvitse mennä harventamaan ennen päätehakkuuta?
Jotkut suosittelevat turvemaiden kasvatusta ainostaan yhden harvennuksen taktiikalla.
Vastasin tuossa kirjoituksessa nimimerkki outan kirjoitukseen. Minusta se pitäisi lähteä siitä että pyritään tekemään ne ojat niin että tarvittavaa kunnostus ei tarvitsisi tehdä ollenkaan vasta kun päätehakkuu vaiheessa. Silloin tehdään koko alueen kunnostus. Jos harvennus vaiheessa joudutaan palamaan vesitalouskunnostukseen niin pyritään vanhojen ojien perkaukseen. Muutoin annetaan olemassa olevan puuston hoitaa haihdutus, Monesti saatetaan jo vesitalous saada kuntoon kun alueen ympärysojat kunnostetaan eikä ympäriltä pääse valumavesia enää tulemaan ojitusalueelle.
Mikäli alue osoittautuu niin ongelmalliseksi että lisäojitusta tarvitaan niin pohtisin kyllä vakavasti ensiksi alueen ympäristöojien kunnostamista ennekuin alkaisin lisäojien kaivuuseen.
Metsuri motokuskille sanoisin, että ei kait sille puiden kuivatukselle mitään kannata laskea, vaan tiheämmän ojituksen kokonaiskasvua parantavalle vaikutukselle.
Optimaalinen ojaväli kasvun kannalta on 15m, sillä oja vaikuttaa kasvuun vain 7m ojan molemmin puolin.
Ja tuon ojan kasvua nostava vaikutus tulee siitä, että maa kesällä pääsee lämpiämään paremmin ja eliötoiminta on lämpimämmässä maassa vireämpää.
Näihän Lapissa aurausaloilla päästään Uudemmaan kasvulukuihin siksi, että korkeammalle noussut maapohja ojien välissä kesällä lämpiää paremmin kuin jos maa olisi tasainen.
Hyvän näköistä kuusikkoa. Ojan penkat kannattaa tosiaan pitää kunnossa puuston osalta. Monesti taimikot on harvennettu, mutta ojat jätetty oman onnensa nojaan, vaikka siellä on monesti parhaimmat kasvuolosuhteet.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Hyvät tarpeet kaksivaihekasvatukseen,elinvoimaisia kuusia ja ojakin näyttäisi olevan vielä kunnossa.
Ojien varsilta saataisiin melkoisesti puutavaraa , jos niillä kasvavat taimet harvennettaisiin oikeaan kasvatustiheyteen . Tuntuu varsin omituiselta , kun ojien varret kehotetaan jättämään raivaamatta , vaikka niiden puille tarjoama kasvualusta on huomattavasti parempi , kuin keskialueella ojien väleissä .
Tiheikön syntymien oja-alueille heikentää myös ojien toimivuutta myöhemmässä vaiheessa. Hirvet hakeutuvat kaiken lisäksi mielellään suojaan ojanvarsitiheiköihin . Jos yksittäinen metsänomistaja haluaa torjua hirvivahinkoja, on metsän peitteisyyden vähentäminen oiva keino . Tämä operaatio kannattaa ulottaa ojien varsille asti.
Tuollaiset sopii hyvin koivunistutusalueelle ennakkoraivauksessa harvennettuna. Harvennuksetkin sattuvat sitten samaan tahtiin.
Sen olen noissa työhommissa huomannut että jos uudet ojat kaivetaan olemassa olevien väliin niin järkevä harvennus menee aika hankalaksi. Harvennuksessahan pyritään välttämään ojien ylittämistä ja ajourat suunnitellaan ojalinjojen väliin. Jos ojalinjat ovat kovinkin tiukassa ei tahdota päästä absoluuttiseen ajouraväliin vaan ajouria tulee tarpeettoman tiheästi ja siten jäävä puusto jää turhan vähäiseksi.
Itse olen kaivanut moniin puustoisiin vanhoihin 50 m ojaväleihin uudet ojat.
Tosin minulla näillä ojituksilla on aina selkäojan (ylin kohta maastossa) vieressä ajoura ja sarkaojat lähtevät alaspäin 5m päästä selkäojasta.
Vasta suoritettiin talviharvennus ja hyvin kääntyy harvesteri 25m matkalla.
Nykyisin olen kaivanyt nöita umpeenkasvaneita aukoksi hakattuja ojituksia samalla peri-aatteella, mutta nuo sarkaojat noin 15m välein.
Eli metsäkone lähtee selkäojalla olevalta penkkatieltä keskellä ajoura ja saran päässä sarkaojan ylitys ja sitten takaisin saran keskellä penkkatielle.
Ajokone voi peruuttaa aina takaisin penkkatielle, joten ojan ylityksiä ei tule.
Sen olen noissa työhommissa huomannut että jos uudet ojat kaivetaan olemassa olevien väliin niin järkevä harvennus menee aika hankalaksi. Harvennuksessahan pyritään välttämään ojien ylittämistä ja ajourat suunnitellaan ojalinjojen väliin. Jos ojalinjat ovat kovinkin tiukassa ei tahdota päästä absoluuttiseen ajouraväliin vaan ajouria tulee tarpeettoman tiheästi ja siten jäävä puusto jää turhan vähäiseksi.
_______________________________________________
Eikös uusien täydennys- ja vanhojen ojien aukaisut ajoiteta juuri harvennuksen yhteyteen? Ei sinne enää sen jälkeen kovin useasti tarvitse mennä harventamaan ennen päätehakkuuta?
Jotkut suosittelevat turvemaiden kasvatusta ainostaan yhden harvennuksen taktiikalla.
Vastasin tuossa kirjoituksessa nimimerkki outan kirjoitukseen. Minusta se pitäisi lähteä siitä että pyritään tekemään ne ojat niin että tarvittavaa kunnostus ei tarvitsisi tehdä ollenkaan vasta kun päätehakkuu vaiheessa. Silloin tehdään koko alueen kunnostus. Jos harvennus vaiheessa joudutaan palamaan vesitalouskunnostukseen niin pyritään vanhojen ojien perkaukseen. Muutoin annetaan olemassa olevan puuston hoitaa haihdutus, Monesti saatetaan jo vesitalous saada kuntoon kun alueen ympärysojat kunnostetaan eikä ympäriltä pääse valumavesia enää tulemaan ojitusalueelle.
Mikäli alue osoittautuu niin ongelmalliseksi että lisäojitusta tarvitaan niin pohtisin kyllä vakavasti ensiksi alueen ympäristöojien kunnostamista ennekuin alkaisin lisäojien kaivuuseen.
Metsuri motokuskille sanoisin, että ei kait sille puiden kuivatukselle mitään kannata laskea, vaan tiheämmän ojituksen kokonaiskasvua parantavalle vaikutukselle.
Optimaalinen ojaväli kasvun kannalta on 15m, sillä oja vaikuttaa kasvuun vain 7m ojan molemmin puolin.
Ja tuon ojan kasvua nostava vaikutus tulee siitä, että maa kesällä pääsee lämpiämään paremmin ja eliötoiminta on lämpimämmässä maassa vireämpää.
Näihän Lapissa aurausaloilla päästään Uudemmaan kasvulukuihin siksi, että korkeammalle noussut maapohja ojien välissä kesällä lämpiää paremmin kuin jos maa olisi tasainen.
Hyvän näköistä kuusikkoa. Ojan penkat kannattaa tosiaan pitää kunnossa puuston osalta. Monesti taimikot on harvennettu, mutta ojat jätetty oman onnensa nojaan, vaikka siellä on monesti parhaimmat kasvuolosuhteet.