Kuvassa ensiharvennettua istutuskuusikkoa, jonka varhaishoitotoimenpiteet olivat aikanaan jääneet tekemättä. Taimikonhoitovaiheessa etukasvuisia koivuja tuli jätettyä näin jälkikäteen ajatellen ehkä liikaakin, mutta hankintasavottana tekemäni ensiharvennuksen jälkeen niitä jäi arviolta 400 kpl/ha ja koivujaksoa lyhyempää kuusta ehkä 1000 kpl/ha. Toiseen harvennukseen menessä kuusijakso saavuttanee pituudessa koivut.
Tuossa tiheydessä maatiaisalkuperääkin olevat koivut kasvaa omt-pohjalla paksuutta lähemmäs sentin kesässä ja alkavat olla jo nyt lähes vaneripuun mitoissa. Rehevä taimivaiheen kasvu toki näkyy ”viiksinä” puiden kyljissä, eli huippulaatua ei pystykarsinnasta huolimatta ole tulossa.
Yritin kuitenkin saada kohteelle pystykarsintatukea, vastaahan laatu peltojen koivuviljelmiä. Metsänhoitoyhdistyksen mies oli kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on kuusikko, josta kaadan etukasvuiset koivut 15 vuoden päästä nurin. Oikeassahan tuo saattaa olla: koivut ovat sitten arviolta reilut 30 cm paksuja rinnankorkeudelta ja kuten kuvasta näkyy, tyvitykin tekninen laatu on kehittymässä kuitenkin kohtuullisen hyväksi.
Ihmettelen kyllä sitä, että pystykarsintatukea maksetaan kitukasvuisille männiköille, missä investointi realisoituu vasta kymmenien vuosien päästä. Eikö tämä ole epärationaalista niin yksityis- kuin kansantaloudellisestikin?
Kun koivut tästä lyödään nurin, pystyyn jää enimmäkseen tulevia tukkikuusia. Kuitupuukokoisia runkoja ei näillä näkymin tarvitse hirveästi tältä palstalta enää hakata tämän puuston kokonaiskiertoajan aikana.
Mielenkiintoinen seikka liittyen tämmöisen erirakenteisen metsän kasvatukseen on se, että vaikka kuva on otettu vasta puolitoista kasvukautta harvennuksen jälkeen, auringonvalo saavuttaa pohjakerroksen harvassa kohdassa. Ts. tämän kasvuresurssin hyödyntävät puut pohja- ja kenttäkerrosten kasvien sijaan. Koivujen latvukset saavat valoa ylen määrin ja kuuset nappaavat loput. Mustikkasato jää olemattomaksi, mutta sillä ei metsänomistaja yleensä tiliänsä teekään.
Minulla aivan samantyyppinen kohde, johon on suunniteltu päällä kasvavien koivujen poistoa energiaharvennuksena. Ehkä muutan ohjeistusta niin että osa koivuista pitää jättää, mutta kuinka paljon, riittäisikö 200 kpl hehtaarilla, jos alle jäävä kuusikko on tuon vähintään 1000 kpl/ha? Minulla kuuset ovat pienempiä, vasta lähestymässä kuitupuukokoa.
Koivukirjassa puhutaan 300. 200-400 huippulaatuista ni hyvä tulee. Huonolaatuisen koivun kasvatus ei lyö leiville, joten jos ei 200 enempää ole niin ei kannata väkisin nostaa tiheyttä. Kannattaa kiinnittää huomiota puiden suoruuteen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kuvassa ensiharvennettua istutuskuusikkoa, jonka varhaishoitotoimenpiteet olivat aikanaan jääneet tekemättä. Taimikonhoitovaiheessa etukasvuisia koivuja tuli jätettyä näin jälkikäteen ajatellen ehkä liikaakin, mutta hankintasavottana tekemäni ensiharvennuksen jälkeen niitä jäi arviolta 400 kpl/ha ja koivujaksoa lyhyempää kuusta ehkä 1000 kpl/ha. Toiseen harvennukseen menessä kuusijakso saavuttanee pituudessa koivut.
Tuossa tiheydessä maatiaisalkuperääkin olevat koivut kasvaa omt-pohjalla paksuutta lähemmäs sentin kesässä ja alkavat olla jo nyt lähes vaneripuun mitoissa. Rehevä taimivaiheen kasvu toki näkyy ”viiksinä” puiden kyljissä, eli huippulaatua ei pystykarsinnasta huolimatta ole tulossa.
Yritin kuitenkin saada kohteelle pystykarsintatukea, vastaahan laatu peltojen koivuviljelmiä. Metsänhoitoyhdistyksen mies oli kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on kuusikko, josta kaadan etukasvuiset koivut 15 vuoden päästä nurin. Oikeassahan tuo saattaa olla: koivut ovat sitten arviolta reilut 30 cm paksuja rinnankorkeudelta ja kuten kuvasta näkyy, tyvitykin tekninen laatu on kehittymässä kuitenkin kohtuullisen hyväksi.
Ihmettelen kyllä sitä, että pystykarsintatukea maksetaan kitukasvuisille männiköille, missä investointi realisoituu vasta kymmenien vuosien päästä. Eikö tämä ole epärationaalista niin yksityis- kuin kansantaloudellisestikin?
Kun koivut tästä lyödään nurin, pystyyn jää enimmäkseen tulevia tukkikuusia. Kuitupuukokoisia runkoja ei näillä näkymin tarvitse hirveästi tältä palstalta enää hakata tämän puuston kokonaiskiertoajan aikana.
Mielenkiintoinen seikka liittyen tämmöisen erirakenteisen metsän kasvatukseen on se, että vaikka kuva on otettu vasta puolitoista kasvukautta harvennuksen jälkeen, auringonvalo saavuttaa pohjakerroksen harvassa kohdassa. Ts. tämän kasvuresurssin hyödyntävät puut pohja- ja kenttäkerrosten kasvien sijaan. Koivujen latvukset saavat valoa ylen määrin ja kuuset nappaavat loput. Mustikkasato jää olemattomaksi, mutta sillä ei metsänomistaja yleensä tiliänsä teekään.
Minulla aivan samantyyppinen kohde, johon on suunniteltu päällä kasvavien koivujen poistoa energiaharvennuksena. Ehkä muutan ohjeistusta niin että osa koivuista pitää jättää, mutta kuinka paljon, riittäisikö 200 kpl hehtaarilla, jos alle jäävä kuusikko on tuon vähintään 1000 kpl/ha? Minulla kuuset ovat pienempiä, vasta lähestymässä kuitupuukokoa.
Koivukirjassa puhutaan 300. 200-400 huippulaatuista ni hyvä tulee. Huonolaatuisen koivun kasvatus ei lyö leiville, joten jos ei 200 enempää ole niin ei kannata väkisin nostaa tiheyttä. Kannattaa kiinnittää huomiota puiden suoruuteen.