Keväällä kunhan lumet häviää olisi tarkoitus käydä raivuria ulkoiluttamassa. Paikoitellen on kiven ja kannon koloja niin näkee jalansijat paremmin kuin ei ole heinää edessä.
Niin olisihan tähän voinut vaikka sitä hybridihaapaakin istuttaa noiden luonnon kuusten tilalle niin ei olisi niin monotonisen näköistä. Olisi hirvillekin ravintoa. Jonka jälkeen alue kyllä kuusettuisi aikaa myöten ihan itsestään. Vähän katselee ympäröivää puustoa niin huomaa ehkä mille puulajille maapohja soveltuu.
Kuusen pohja sopii aina myös lehtipuulle, myös rauduskoivulle. Tulisi hiukan moni-ilmeisempää metsää. Ehkä jopa aikaa myöten hiukan terveempää ja kestävämpää kovenevaa maailmaa vastaan.
Kuvathan on kuvattu ojan kaivuumaa kasan päältä. Eipä kuusilla ole mättäillä hätää. Itse en rauduskoivua tuohon laittaisi mutta enpä olekaan alan asiantuntija.
Rauduskoivu edellyttää edelleenkin sitä, että pohjavesi on riittävän syvällä.
Ojitusalueilla on ojanpohjat yleensä alle metrin syvyydessä, eikä se vielä riitä raudukselle. Se kyllä alkaa hyvin kasvamaan ja monasti kiskaisee latvan monen metrin korkeuteen, mutta näkyy latva kuolevan ja putoavan alas jo noin kymmenessä metrissä.
Hies kasvaa paremmin ja pärjää paremmin pohjaveden kanssa.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
Hyvällä mallilla taimikko, täystiheä,vesakko harvaa,kun monesti saattaa olla toisinpäin.
Kannattaa poistaa vesakko ensikesänä. Ei tee oksa puolia kuusia. Saa kasvaa rauhassa, ja työ helppoa.
Keväällä kunhan lumet häviää olisi tarkoitus käydä raivuria ulkoiluttamassa. Paikoitellen on kiven ja kannon koloja niin näkee jalansijat paremmin kuin ei ole heinää edessä.
Siitähän sitä sitten monometsää monoillen häärätään.
Niin olisihan tähän voinut vaikka sitä hybridihaapaakin istuttaa noiden luonnon kuusten tilalle niin ei olisi niin monotonisen näköistä. Olisi hirvillekin ravintoa. Jonka jälkeen alue kyllä kuusettuisi aikaa myöten ihan itsestään. Vähän katselee ympäröivää puustoa niin huomaa ehkä mille puulajille maapohja soveltuu.
Ihan kumisaappailla lumettomaan aikaan pärjää, ei tarvitse lumen aikaan mennä hiihtelemään monojen kanssa.
Kuusen pohja sopii aina myös lehtipuulle, myös rauduskoivulle. Tulisi hiukan moni-ilmeisempää metsää. Ehkä jopa aikaa myöten hiukan terveempää ja kestävämpää kovenevaa maailmaa vastaan.
Kuvien etuala on turhan märkää rauduskoivulle. Raudusta istutetaan sille paremmin sopivalle pohjalle. Sitäkin löytyy kyseiseltä tilalta pari kuviota.
Kyllä ne kuusetkin märkyyteen hukkuu. Ei kannata ei. Ojatkin kuuluu metsään.
Kuvathan on kuvattu ojan kaivuumaa kasan päältä. Eipä kuusilla ole mättäillä hätää. Itse en rauduskoivua tuohon laittaisi mutta enpä olekaan alan asiantuntija.
Rauduskoivu edellyttää edelleenkin sitä, että pohjavesi on riittävän syvällä.
Ojitusalueilla on ojanpohjat yleensä alle metrin syvyydessä, eikä se vielä riitä raudukselle. Se kyllä alkaa hyvin kasvamaan ja monasti kiskaisee latvan monen metrin korkeuteen, mutta näkyy latva kuolevan ja putoavan alas jo noin kymmenessä metrissä.
Hies kasvaa paremmin ja pärjää paremmin pohjaveden kanssa.