Pieniä runkoja on metsuri vielä jättänyt. Itse kaadan yleensä kaikki alamittaiset nurin. Välillä menee kyllä yhden kuidun runkojakin siinä samassa. Varsinkin jos ne ovat rinnakkain niin ei moton kouralla tarvii rassata niitä eikä kolhia jäävää puuta.
Kuvassa näkyvät rungot ovat kooltaan lähes 100-litraisia .
Palstalla on ja oli tosin erittäin runsaasti runkoja tilavuudeltaan alle 20 litraa . Raivauksen urakoinut ” ulkomaanapu” oli jättänyt kaikki yli 10 -litraiset rungot pystyyn . Paksu matto oli syntynyt palstalle jo sitä penemmästäkin materiaalista .
Vahvasti persnetolle näyttää tämä työmaa menevän liian alhaisen runkotilavuuden seurauksena ennakkoraivauksesta huolimatta . Jos ei olisi raivattu olisi ollut helpompi siirtyä pysähtymättä suoraan seuraavaan kohteeseen .
Tuossa kuvassa oikein loistavasti myös näkee sen ”mahtavan” kuusikon ja koivikon eron kasvussa. Varmaan samaan aikaan kasvuun eli aukko jossa osaan koivu päässyt nopeasti niskan päälle ja mennyt menojaan. Raivaajalta aivan oikea ratkaisu pistää kuusentumpit maihin ja laittaa koivun kasvukäyrä kuntoon.
Petkeles ilmentää hyvin metsäkultturellista eroa esim. Viron ja meidän kasvatustavoissa. Kun Viro on pienen itsenäisen ikänsä vienyt puutavarana ulos juuri lehtipuuta on aika luonnollista mitä silloin arvostaa sen maan kansalainen.
Suomessa taas aivan päinvastoin on aikanaan synnytetty suorastaan lehtipuuviha jonka hedelminä saimme myös lojaaliuden metsästäjien täysin käsiin räjähtäneeseen hirvieläinten kasvatuslupaan. Jos koivu olisi säilynyt vuosikymmenet normiarvossa havupuihin nähden eläisimme aivan erilaisessa metsäluonnossa tänä päivänä.
No…ei tälläkään kohtaa ole ollut koivusta pulaa eikä muustakaan lehtipuusta . Haapaa ja pihlajaa lojuu maahan kaadettuna tuansia kappaleita . Niillä on aikanaan tuettu melkoisesti sorkkaeläinten hyvinvointia ja tuetaan parin – kolmen vuoden kuluessa jälleen .
Tuolloin uusi vesakko on sopivasti hirven turvan ulottuvilla .
Tuolla kuusikolla ja tällä koivikolla on ikäeroa 20 vuotta . Ei liene vaikeaa arvata , kumpi on vanhempi . Toisella kuviolla on tehty jotakin , toisella vain odoteltu näihin päiviin asti .
Tietty ristiriitaisuus paistaa suorittavan kommentin ja valtakuntamme koivun ja haavan tuonnin välillä. Maahan mättö tuntuu omituiselta haaskaamiselta jos tavarasta on valtakunnassa pula.
Itse juuri tänä keväänä katselin Kouvolan asemalla kun idän juna saapui ja koivukuitua oli niin paljon vaunuja etten jaksanut edes päätä jäädä vartoilemaan. Yhtään sen kummempaa laadukkuuta siinä ei ainakaan ollut kuin suomiversiossakaan.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Pieniä runkoja on metsuri vielä jättänyt. Itse kaadan yleensä kaikki alamittaiset nurin. Välillä menee kyllä yhden kuidun runkojakin siinä samassa. Varsinkin jos ne ovat rinnakkain niin ei moton kouralla tarvii rassata niitä eikä kolhia jäävää puuta.
Kuvassa näkyvät rungot ovat kooltaan lähes 100-litraisia .
Palstalla on ja oli tosin erittäin runsaasti runkoja tilavuudeltaan alle 20 litraa . Raivauksen urakoinut ” ulkomaanapu” oli jättänyt kaikki yli 10 -litraiset rungot pystyyn . Paksu matto oli syntynyt palstalle jo sitä penemmästäkin materiaalista .
Vahvasti persnetolle näyttää tämä työmaa menevän liian alhaisen runkotilavuuden seurauksena ennakkoraivauksesta huolimatta . Jos ei olisi raivattu olisi ollut helpompi siirtyä pysähtymättä suoraan seuraavaan kohteeseen .
Kun noita näyttää suorittavalla jatkuvasti olevan niin pitää olla vauras firma kun perspuolella kokoajan urakoi.
Ulukomuan sahurit rakastaavat lehtipuuta ja vihhoovat havupuita. .
Tuossa kuvassa oikein loistavasti myös näkee sen ”mahtavan” kuusikon ja koivikon eron kasvussa. Varmaan samaan aikaan kasvuun eli aukko jossa osaan koivu päässyt nopeasti niskan päälle ja mennyt menojaan. Raivaajalta aivan oikea ratkaisu pistää kuusentumpit maihin ja laittaa koivun kasvukäyrä kuntoon.
Ka s, kuusikossa ei tarvitse motoa vielä aivan lähivuoskymmeninä.
Sijoitusrahasto vaatii tuottoja eli hakkuulle vaan :-)…
Petkeles ilmentää hyvin metsäkultturellista eroa esim. Viron ja meidän kasvatustavoissa. Kun Viro on pienen itsenäisen ikänsä vienyt puutavarana ulos juuri lehtipuuta on aika luonnollista mitä silloin arvostaa sen maan kansalainen.
Suomessa taas aivan päinvastoin on aikanaan synnytetty suorastaan lehtipuuviha jonka hedelminä saimme myös lojaaliuden metsästäjien täysin käsiin räjähtäneeseen hirvieläinten kasvatuslupaan. Jos koivu olisi säilynyt vuosikymmenet normiarvossa havupuihin nähden eläisimme aivan erilaisessa metsäluonnossa tänä päivänä.
No…ei tälläkään kohtaa ole ollut koivusta pulaa eikä muustakaan lehtipuusta . Haapaa ja pihlajaa lojuu maahan kaadettuna tuansia kappaleita . Niillä on aikanaan tuettu melkoisesti sorkkaeläinten hyvinvointia ja tuetaan parin – kolmen vuoden kuluessa jälleen .
Tuolloin uusi vesakko on sopivasti hirven turvan ulottuvilla .
Tuolla kuusikolla ja tällä koivikolla on ikäeroa 20 vuotta . Ei liene vaikeaa arvata , kumpi on vanhempi . Toisella kuviolla on tehty jotakin , toisella vain odoteltu näihin päiviin asti .
Tietty ristiriitaisuus paistaa suorittavan kommentin ja valtakuntamme koivun ja haavan tuonnin välillä. Maahan mättö tuntuu omituiselta haaskaamiselta jos tavarasta on valtakunnassa pula.
Itse juuri tänä keväänä katselin Kouvolan asemalla kun idän juna saapui ja koivukuitua oli niin paljon vaunuja etten jaksanut edes päätä jäädä vartoilemaan. Yhtään sen kummempaa laadukkuuta siinä ei ainakaan ollut kuin suomiversiossakaan.