Kun tuon vanhan peltoheiton h-haapoja on nyt tutkailtu laitoin vähän mallia kun kaikki on tehty kuusen viljelyyn oikein samalla pellolla. Eli ensin glyfostaattilotraus, sitten kun pelto oli ruskea kuin suopursuruosteinen kuusikko tehtiin alalle tietysti muokkaus. Jonka jälkeen viime -14 keväänä kuusen taimet perään.
Nythän sitten kelpaa meitin vartoilla millainen tili siitä lainkaan kehkeytyykään!
Kaksi vuotta on kelvannut katsella ja kahdeksn vuoden päästä voidaan täällä inventoida (minullehhan ehdotettiin ensiharvennusta 10v:n jälkeen) millaista kuusen ensiharvennustiliä tyrkkää. Toki nyt saamme ihailla komeaa kukkaisniittyä mutta iliman muuta kuusi siellä hyvin voi. Kun kaikki on kerran tehty ammattilaisen meiningillä!
Minähän tein vain maatiaisjärjellä.
Ei turkaanen.
Olen ollut sitä mieltä ja laitoin kyllä vaimoni tädille peltoheittoon isoja koivuja ja se nousi hyvin.
Sitten myöhemmin kuusi tulee sinne koivun alle jos o tullakseen.
Olisikohan metsä alan nk. konsulteilla itsetutkiskelun paikka.
No ajan kanssa kai toi kuusikin monet kärsimykset koettuaan nouseen joulupuun kokoiseksi tässäkin 20v menee….
Itselläni on kahdenlaisia kokemuksia peltoheittojen kuusikoista. Jos pelto on ollut kauan viljelemättä ja heinikko on päässyt ryöpsähtämään pahasti, ei glysofaatilla saa pitkävaikutteista helpotusta. Viimeistään seuraavana kesänä kasvaa taas niin turkasesti. Kuusentaimet taas pääsevät vasta viiden vuoden jälkeen tällaisen kasvuston alla riittävän topakoiksi. Heinäämistyö on melkoinen ensimmäiset viisi vuotta.
Jos istutus tehdään suhteellisen pian viljan viljelyn loputtua, tilanne on aivan toinen. Heiniminen jää olemattomaksi, koska heinät eivät ole ehtineet vallata peltoalaa. Siinä muuten kuusi kasvaa ja kovaa. Kasvais toki muutkin puulajit, mutta kun nyt oli kuusesta kysymys.
Oma kokemukseni useamman pellon metsityksestä,jos vesitalous ei vaadi kaivurin käyttöä,niin rikkaruohon torjunta ilman maanmuokkausta ja taimet maahan.Jos ruiskutuksen jälkeen tietät esim.mätästyksen,niin rikkakasvit tulevat heti ensimmäisenä vuotena pillikeen johdolla kilpailemaan taimien kanssa maan siemenpankista.
Onneksi tämä toimivien käytössä olevien peltojen istutus ei ole ajankohtaista. Vain hullu metsittää isoja aloja, kun peltojen ha kohtaiset hinnat on jo nouseet 10.000…20.000/ha.
Nämäkin vanhan torpan pellot ovat aika turhaan aikanaan raivattuja. Mitä olen saanut tietoa vain muutaman vuoden viljelyssä joskus -60 luvulla. Hallanarkuus lannisti ja kunnollinen laskuojakin tuli vasta kun itse tarve oli jo ohi. Sen jälkeen ne olivat juuri tässä asennossa paitsi ne jotka minä ostin pikkasen ennen 2000-vaihdetta. Loput jäi vielä vartoilemaan mutta nyt alkaa kaikki palailla metsäksi. JOS tuosta kuvan asennosta metsäksi sitten pääsee. Taimet siellä jo on kyllä.
Minä tekisin kuusenviljelyn niin, että voimakas maanmuokkaus edellisenä syksynä. Sitten isot taimet keväällä mättään päälle. Ensimmäinen kesä menee helposti. Toisena tai kolmantena kesänä glyfosaattiruiskutus. Lähtee ruohot ja vesat moneksi vuodeksi.
Portimon konstilla helposti vain menee kuusetkin saman tein. Yksittäin taimen suojaaminen ruiskutettaessa muutaman hehtaarinkin alalla on hidas ja työläs prosessi. Tuo kuvankin pelto tosiaan varstoinut vuosikymmenten saatossa sellaisen siemenpankin ettei aivan pienestä kasvu lopu.
2014 istutuskesän jonkun kuusenkin taimen vielä silmä löysi tuosta pellosta mutta tänä kesänä näkymä onkin sitten kukkinut monessakin värissä. Yksi lajike sieltä taisi hävitä mikä minun puolellani esiintyy vieläkin haapojen alla mutta esim. tuo korkea putkilokasvi otti sitten aika vakuuttavasti sen tilan. Itse asiassa myrkytys ja muokkaus tässä alalla teki sen että tukahduttavampaa pienempää ja taajaa heinämäistä tuli todella runsaasti myös noiden korkeiden juureen.
Jessen saamat neuvot kertoo siitä, mitä tapahtuu jos rengistä tulee isäntä.
Oma käsitys tuollaisen kuvion kasvatuksesta on suunnilleen sama kuin eemelillä. Kolmena ensimmäisenä vuotena heinäys glyfosaatilla, sen jälkeen ollaan jo voiton puolella. Hyvällä tuurilla vesakkoa ei tarvitse enää raivata ainakaan kovin paljon, kun sitä ei tuollaiseen heinikkoon kasva. Sen sijaan glyfosaatti vähentää juuristokilpailua ja kuuset kasvaa vauhdilla parin vuoden jälkeen.
1-2 ruiskutuskertaa eli 1-2 vuotta ei riitä heinikon nujertamiseen. Kun ruiskutukset tekee suosituksia aiemmin kesällä, ei aikaa tarvitse käyttää taimien etsimiseen heinikosta. Täytyy vain olla huolellinen taimien suojaamisessa. Homma on silti helppoa, kun käyttää esim. 60-70 cm pituista 315 rumpua, johon tekee toiseen päähän kahvan. Päivässä ruiskuttaa hehtaarin, vaikka taimia joutuisi etsimäänkin. Vaikka kuvion aitaisikin päivässä, tarvitaan jatkuvia tarkastuskäyntejä, johon menee vuodessa jo ajamiseen enemmän aikaa kuin heinäämiseen, kustannuksista puhumattakaan.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kun tuon vanhan peltoheiton h-haapoja on nyt tutkailtu laitoin vähän mallia kun kaikki on tehty kuusen viljelyyn oikein samalla pellolla. Eli ensin glyfostaattilotraus, sitten kun pelto oli ruskea kuin suopursuruosteinen kuusikko tehtiin alalle tietysti muokkaus. Jonka jälkeen viime -14 keväänä kuusen taimet perään.
Nythän sitten kelpaa meitin vartoilla millainen tili siitä lainkaan kehkeytyykään!
Kaksi vuotta on kelvannut katsella ja kahdeksn vuoden päästä voidaan täällä inventoida (minullehhan ehdotettiin ensiharvennusta 10v:n jälkeen) millaista kuusen ensiharvennustiliä tyrkkää. Toki nyt saamme ihailla komeaa kukkaisniittyä mutta iliman muuta kuusi siellä hyvin voi. Kun kaikki on kerran tehty ammattilaisen meiningillä!
Minähän tein vain maatiaisjärjellä.
Ei turkaanen.
Olen ollut sitä mieltä ja laitoin kyllä vaimoni tädille peltoheittoon isoja koivuja ja se nousi hyvin.
Sitten myöhemmin kuusi tulee sinne koivun alle jos o tullakseen.
Olisikohan metsä alan nk. konsulteilla itsetutkiskelun paikka.
No ajan kanssa kai toi kuusikin monet kärsimykset koettuaan nouseen joulupuun kokoiseksi tässäkin 20v menee….
Itselläni on kahdenlaisia kokemuksia peltoheittojen kuusikoista. Jos pelto on ollut kauan viljelemättä ja heinikko on päässyt ryöpsähtämään pahasti, ei glysofaatilla saa pitkävaikutteista helpotusta. Viimeistään seuraavana kesänä kasvaa taas niin turkasesti. Kuusentaimet taas pääsevät vasta viiden vuoden jälkeen tällaisen kasvuston alla riittävän topakoiksi. Heinäämistyö on melkoinen ensimmäiset viisi vuotta.
Jos istutus tehdään suhteellisen pian viljan viljelyn loputtua, tilanne on aivan toinen. Heiniminen jää olemattomaksi, koska heinät eivät ole ehtineet vallata peltoalaa. Siinä muuten kuusi kasvaa ja kovaa. Kasvais toki muutkin puulajit, mutta kun nyt oli kuusesta kysymys.
Oma kokemukseni useamman pellon metsityksestä,jos vesitalous ei vaadi kaivurin käyttöä,niin rikkaruohon torjunta ilman maanmuokkausta ja taimet maahan.Jos ruiskutuksen jälkeen tietät esim.mätästyksen,niin rikkakasvit tulevat heti ensimmäisenä vuotena pillikeen johdolla kilpailemaan taimien kanssa maan siemenpankista.
Onneksi tämä toimivien käytössä olevien peltojen istutus ei ole ajankohtaista. Vain hullu metsittää isoja aloja, kun peltojen ha kohtaiset hinnat on jo nouseet 10.000…20.000/ha.
Nämäkin vanhan torpan pellot ovat aika turhaan aikanaan raivattuja. Mitä olen saanut tietoa vain muutaman vuoden viljelyssä joskus -60 luvulla. Hallanarkuus lannisti ja kunnollinen laskuojakin tuli vasta kun itse tarve oli jo ohi. Sen jälkeen ne olivat juuri tässä asennossa paitsi ne jotka minä ostin pikkasen ennen 2000-vaihdetta. Loput jäi vielä vartoilemaan mutta nyt alkaa kaikki palailla metsäksi. JOS tuosta kuvan asennosta metsäksi sitten pääsee. Taimet siellä jo on kyllä.
Meneehän sinulla aikaa haapajen aitaukseen.Käytä heinäämiseen myös aikaa.Pari kolme kesää kun heinää niin hyvä kuusikko siihen nousee.
Kun kyse on naapurin metsästä ni sitä ei aina tiedä onko niitä innokkaita heinääjiä.
Metsä-eemeli aitaan tuon alueen puhtaasti päivässä. Mutta en lupaa raivata kuukaudessakaan niin että kuusetkin säästyisivät kasvuun.
Minä tekisin kuusenviljelyn niin, että voimakas maanmuokkaus edellisenä syksynä. Sitten isot taimet keväällä mättään päälle. Ensimmäinen kesä menee helposti. Toisena tai kolmantena kesänä glyfosaattiruiskutus. Lähtee ruohot ja vesat moneksi vuodeksi.
Portimon konstilla helposti vain menee kuusetkin saman tein. Yksittäin taimen suojaaminen ruiskutettaessa muutaman hehtaarinkin alalla on hidas ja työläs prosessi. Tuo kuvankin pelto tosiaan varstoinut vuosikymmenten saatossa sellaisen siemenpankin ettei aivan pienestä kasvu lopu.
2014 istutuskesän jonkun kuusenkin taimen vielä silmä löysi tuosta pellosta mutta tänä kesänä näkymä onkin sitten kukkinut monessakin värissä. Yksi lajike sieltä taisi hävitä mikä minun puolellani esiintyy vieläkin haapojen alla mutta esim. tuo korkea putkilokasvi otti sitten aika vakuuttavasti sen tilan. Itse asiassa myrkytys ja muokkaus tässä alalla teki sen että tukahduttavampaa pienempää ja taajaa heinämäistä tuli todella runsaasti myös noiden korkeiden juureen.
Jessen saamat neuvot kertoo siitä, mitä tapahtuu jos rengistä tulee isäntä.
Oma käsitys tuollaisen kuvion kasvatuksesta on suunnilleen sama kuin eemelillä. Kolmena ensimmäisenä vuotena heinäys glyfosaatilla, sen jälkeen ollaan jo voiton puolella. Hyvällä tuurilla vesakkoa ei tarvitse enää raivata ainakaan kovin paljon, kun sitä ei tuollaiseen heinikkoon kasva. Sen sijaan glyfosaatti vähentää juuristokilpailua ja kuuset kasvaa vauhdilla parin vuoden jälkeen.
1-2 ruiskutuskertaa eli 1-2 vuotta ei riitä heinikon nujertamiseen. Kun ruiskutukset tekee suosituksia aiemmin kesällä, ei aikaa tarvitse käyttää taimien etsimiseen heinikosta. Täytyy vain olla huolellinen taimien suojaamisessa. Homma on silti helppoa, kun käyttää esim. 60-70 cm pituista 315 rumpua, johon tekee toiseen päähän kahvan. Päivässä ruiskuttaa hehtaarin, vaikka taimia joutuisi etsimäänkin. Vaikka kuvion aitaisikin päivässä, tarvitaan jatkuvia tarkastuskäyntejä, johon menee vuodessa jo ajamiseen enemmän aikaa kuin heinäämiseen, kustannuksista puhumattakaan.