Noilla sitä on joku savotoinut aikoinaan. Kuvasta löytyy myös se ”vänkäri” jota kisi perään kuulutti. Vanhat jätkät ainakin huomaa mikä noista työkaluista ei ole entisaikaisessa savotta kunnossa. Pokaroistakin löytyy kaksi yksilöllistä varren mallia. Kolmaskin erimallinen oli, muttei sen löytänyt kuvaan.
Onks tuo petkeli muka joku vänkäri? Kovin kiinnostavilta (tutuiltakin) näyttävät kaksi pientä ”hakkua” heti moottorisahasta alas oikealle. Mikä niiden funktio on?
Lisäisin tuohon sarjaan kyllä vielä kirveen. M.sahan tilalle / lisäksi kaarisahakin olisi paikallaan.
Muutamana kesänä tuli palstanaapurin kaveriksi Ruotsissa metsätöissä olevia kylän poikia lomalle.
Koska oli nila-aika (kisille tiedoksi, että nila-aika ei ole sama kuin rykimä-aika), niin kaverit kuori maassa kuusipöllejä petkeleellä !
Me käytettiin petkeltä yleensä vain suurille tyvipölleille ja joskus pylväspuiden kuorimiseen.
Pokarassa kädensijan päässä oli läpiporaus ja nahkalenkki. Talvella varsinkin lenkki oli ranteen ympärillä, koska varsi oli liukas. Vaarana oli pokaran tarttuminen puuhun ja pöllin pyörähdettyä käden vääntyminen.
No en okein vänkäriä löydä tuosta,petkele,vuolurauta,vesuri,ainakaan Savossa ei yhtään nuista kutsuta vänkäriksi,mutta vaihtelee maakunnittain kyllä nimet.
Vänkäri löytyy tukkisaksien ja pokaroitten välistä.
Puukaarinen nälkäviulu oli kuvaushetkellä kotona. Metallikaarisia sahoja löytyy kolmin kappalein erilaisia.
kaikkia ei saanut mahtumaan kännykameran sisään.
noista pokaroista toinen on kuhmolainen ja toinen sotkamolainen malli.
Jahas, pikkuhakku on siis pokara! Sen tiimoiltahan oli tässä taannoin keskustelua, olikohan ”Motti talkoot” -ketjussa? Eipä ollut tuo nimi sitä ennen eteen tullutkaan. Lienen liikkunut väärissä piireissä, vaikka pikkuhakku onkin kädessä heilahdellut (ei nahkaremmiä, jumalankiitos!). harrastelijalle: Nila-aikana kuitenkin voi mennä nilelle?
En ole vieläkään vänkäriekspertti, mutta e-h:n kanssa tässä asiassa samoilla linjoilla… Tosiaanko sanot vänkäriksi tuota koukkua?! Siinä näkyy olevan varrelle paikka. Kerropas, miten tuo koukku toimii vänkärinä!
Nykyaikaisilla välineillä opetelleena ja siten tietysti myös niihin tottuneena jo kuuden motin savotta voisi noilla olla aika urakka. Tuollaisen moottorisahan käyttökin olisi varmaan aika villin tuntuista, kun takakahvakin käytännössä puuttuu. Painopiste on varmaan… hmm … erilainen omaan Stihliin verrattuna ja luultavasti painoa enemmän, mutta tehoa vähemmän, eikä takapotkusuojaakaan taida löytyä. Toimiiko saha? Muista työkaluista käytössä olevat taitaa olla ne, joiden terä tai kärki ei ole ruosteessa.
Kisille tiedoksi. Tuohon vänkärin reikään laitetaan metsässä sopiva karsittu ranka joten saadaan aikaseen vipuvarsi. Koukku kiinnitetään puun kylkeen ja aletaan vääntää niin että morkoonit soi ja tyrät rytkyy. Saha on ootellu päivää parempaa josko joskus kokeilis saisko siitä savut, ketju ruostunut laippaan kiinni. Justeeri ja pukkuri on koristeena ullakolla. Petkel ja aatamin kylkiluu on käytössä kun kuorin latohirsiä. Samaten toinen pokaroista ja tukki sakset.
On täällä ihan ”virallinen” maakunnallinen nimike. Tarkistettu vanhalta ”jätkältä”. Muualla on voitu kutsua eri nimellä. Lienekö harrastelija koskaan käyttänyt tuollaista läntisessä kainuussa? Voi olla että nimi on ollut käytössä itärajan tuntumassa.
taottu tai valettu. mutta ei tuo koukku ole vänkäriä nähnyt.
ainakin vanhassa fiskarssin vänkärissä on vastaavaanlainen vääntökoukku jolla tosiaan saa konkeloa käännettyä.
(keskustelussa aiheesta tuletko vänkäriksi)
käynti optikolla voisi auttaa
Olen hyvä erehtymään, mutta kyllä tuo koukku ”vänkäriksi” kelpaa. On vanhempi kuin moterni vänkäri, johon koukku lainattu ja luultavasti nimi kanssa.
Eikös tuolla vängätty myös tukit hevoskuormaan, joluja pitkin. Vaimonkin käännössä oli varmaan ihan käypänen.
Tuon karsinta/kuorintaraudan varsi näyttää vähän heppoiselta. Yhdessäkin kokeilemassani oli tyvessä n 15 cm:n jyntti painona. Sen kun sai vauhtiin niin kyllä oksat irtosi. Jarrutus olikin sitten eri asia.
Kahen käen tukkisaksien yläpuolella oleve kone on kiäntöhaka. Kaet ne sannoo sitä myös vänkäriks. Minä omistan vänkärin, jonka varressa on kiäntöhaka. ( Kaatorauta, jonka varressa koukku.) Petkelettä on eniten käytetty tukkien kuorintaan.
Kyllä kait tuota koukkua voi vänkäriksi kutsua kun on varsi paikallaan,sillähän on sama periaate kuin koukullisella kaatoraudalla puun pyöräyttämiseen,kaatorautaa kutsutaa myös paljon vänkäriksi.
Kyllä tuolta joukosta kaimakin löytyy, en kyllä tuommoista ole nähnyt kenenkään nurkissa viereksimässä. Saattaa olla jo museotavaraa. Vanhat jätkät virittelivät nahkaremmistä tai köydestä lenkin, jolla sitten ropsin avulla yrittivät saada konkelon alas. Vaikka kai se lyöttäminen oli se tavallisin keino puun irrottamiseen.
Minkäs merkkinen saha kuvassa on? Taitaa olla 60-lukuisia?
Mitäpä tuosta suuremmin väittelemään, Kuhmossa ja Sotkamossa tuo koukku on tunnettu ”vänkärinä”. Muualla en ole testannut jätkien tietämystä. Käytössä se on joskus ollut koska tuon löysin metsästä sattumoisin, lahonneet varren rippeet oli vielä ”silmässä”. Oma muistikuva on että kaatorauta ”vänkärikoukulla” olisi tullut markkinoille 70-luvun alussa. Ainakin kotimökille sellainen tuon vuosikymmenen alussa hankittiin.
Ja hemputtaja on oikeassa tuon petkelen varren suhteen, alkuperäisessä varressa on ollut paksunnokset. Siitäkin varresta oli vain tähteet jäljellä, käsiin sattui heinähangonvarsi joka on toimittanut 16 vuotta varren virkaa.
Saha ”kulloppi” D44. Jostain 60-luvun puolivälin tietämiltä.
Noita lienee jäljellä vielä pilvin pimein, käyntikuntoisiakin.
”Kevytsaha”, paino alta 10 kg.
Leevi Sytky sanoi: ” Minä omistan vänkärin, jonka varressa on kiäntöhaka.” Teeppäs LS tuosta vänkäristäsi taiteellinen asetelma, ota kuva ja pistä se tänne Lukijoiden kuviin! kisin iloksi :>]
No voe hitsi, ois pitäny laittaa tohon alareunaan se ”nykyvänkärikin” verrokiksi. Kun sellainen olisi vajassa ollut. (oiskoon tuo pilannut noin ”herkän” asetelman?)
Minusta kulloppi on 50-60 luvun vaihteesta. Näyttää samalta millä pikkupoikana rankoja pätkin. Painoi kai noin 11kiloa. Kädet tärisi pari päivää tankillisen sahauksen jälkeen. Teräketjuöljy pumpattiin peukalonappulalla, mitä kai nuoret ihmettelee.
Noilla sitä on joku savotoinut aikoinaan. Kuvasta löytyy myös se ”vänkäri” jota kisi perään kuulutti. Vanhat jätkät ainakin huomaa mikä noista työkaluista ei ole entisaikaisessa savotta kunnossa. Pokaroistakin löytyy kaksi yksilöllistä varren mallia. Kolmaskin erimallinen oli, muttei sen löytänyt kuvaan.
Lisäykseksi: Tarkkasilmäisimmät varmaankin huomaa mitkä työkaluista on edelleen käytössä.
Onks tuo petkeli muka joku vänkäri? Kovin kiinnostavilta (tutuiltakin) näyttävät kaksi pientä ”hakkua” heti moottorisahasta alas oikealle. Mikä niiden funktio on?
Kovasti pitkäpiikkisiä ovat nuo pokarat. Meilla päin erityisesti pyöreän puun nippauksessa piikin pituus oli suunnilleen sama kuin keksissäkin.
Lisäisin tuohon sarjaan kyllä vielä kirveen. M.sahan tilalle / lisäksi kaarisahakin olisi paikallaan.
Muutamana kesänä tuli palstanaapurin kaveriksi Ruotsissa metsätöissä olevia kylän poikia lomalle.
Koska oli nila-aika (kisille tiedoksi, että nila-aika ei ole sama kuin rykimä-aika), niin kaverit kuori maassa kuusipöllejä petkeleellä !
Me käytettiin petkeltä yleensä vain suurille tyvipölleille ja joskus pylväspuiden kuorimiseen.
Pokarassa kädensijan päässä oli läpiporaus ja nahkalenkki. Talvella varsinkin lenkki oli ranteen ympärillä, koska varsi oli liukas. Vaarana oli pokaran tarttuminen puuhun ja pöllin pyörähdettyä käden vääntyminen.
No en okein vänkäriä löydä tuosta,petkele,vuolurauta,vesuri,ainakaan Savossa ei yhtään nuista kutsuta vänkäriksi,mutta vaihtelee maakunnittain kyllä nimet.
Vänkäri löytyy tukkisaksien ja pokaroitten välistä.
Puukaarinen nälkäviulu oli kuvaushetkellä kotona. Metallikaarisia sahoja löytyy kolmin kappalein erilaisia.
kaikkia ei saanut mahtumaan kännykameran sisään.
noista pokaroista toinen on kuhmolainen ja toinen sotkamolainen malli.
Senverta vielä harrastelijalle, petkeleen varsi jolla kuorit oli varmaankin erilainen.
Jahas, pikkuhakku on siis pokara! Sen tiimoiltahan oli tässä taannoin keskustelua, olikohan ”Motti talkoot” -ketjussa? Eipä ollut tuo nimi sitä ennen eteen tullutkaan. Lienen liikkunut väärissä piireissä, vaikka pikkuhakku onkin kädessä heilahdellut (ei nahkaremmiä, jumalankiitos!). harrastelijalle: Nila-aikana kuitenkin voi mennä nilelle?
En ole vieläkään vänkäriekspertti, mutta e-h:n kanssa tässä asiassa samoilla linjoilla… Tosiaanko sanot vänkäriksi tuota koukkua?! Siinä näkyy olevan varrelle paikka. Kerropas, miten tuo koukku toimii vänkärinä!
Nykyaikaisilla välineillä opetelleena ja siten tietysti myös niihin tottuneena jo kuuden motin savotta voisi noilla olla aika urakka. Tuollaisen moottorisahan käyttökin olisi varmaan aika villin tuntuista, kun takakahvakin käytännössä puuttuu. Painopiste on varmaan… hmm … erilainen omaan Stihliin verrattuna ja luultavasti painoa enemmän, mutta tehoa vähemmän, eikä takapotkusuojaakaan taida löytyä. Toimiiko saha? Muista työkaluista käytössä olevat taitaa olla ne, joiden terä tai kärki ei ole ruosteessa.
Kisille tiedoksi. Tuohon vänkärin reikään laitetaan metsässä sopiva karsittu ranka joten saadaan aikaseen vipuvarsi. Koukku kiinnitetään puun kylkeen ja aletaan vääntää niin että morkoonit soi ja tyrät rytkyy. Saha on ootellu päivää parempaa josko joskus kokeilis saisko siitä savut, ketju ruostunut laippaan kiinni. Justeeri ja pukkuri on koristeena ullakolla. Petkel ja aatamin kylkiluu on käytössä kun kuorin latohirsiä. Samaten toinen pokaroista ja tukki sakset.
Se kolmas pokara joka jäi kuvasta vastaa 6tukin kuvausta.
ei ole vieläkään tuo kääntökoukku nähnyt vänkäriä
vänkäri = kaatorauta
On täällä ihan ”virallinen” maakunnallinen nimike. Tarkistettu vanhalta ”jätkältä”. Muualla on voitu kutsua eri nimellä. Lienekö harrastelija koskaan käyttänyt tuollaista läntisessä kainuussa? Voi olla että nimi on ollut käytössä itärajan tuntumassa.
Vänkä saksien yläpuolella
Eli tuon koukkuvängän pää ujutetaan sahattuun rakoon, niinkö? Ja sitten aloitetaan vääntämään puuta nurin? Hutera sirppi siihen hommaan, sanon minä.
Nou, nou, nou. Tuolla pyöräytetään konkeloon jäänyttä puuta tai sitten maassa raatona olevaa puuta että saadaan karsittua maata vasten olevat oksat.
Toi on varmaankin maasepän takoma. Ei ole tehtaan leimoja.
taottu tai valettu. mutta ei tuo koukku ole vänkäriä nähnyt.
ainakin vanhassa fiskarssin vänkärissä on vastaavaanlainen vääntökoukku jolla tosiaan saa konkeloa käännettyä.
(keskustelussa aiheesta tuletko vänkäriksi)
käynti optikolla voisi auttaa
Olen hyvä erehtymään, mutta kyllä tuo koukku ”vänkäriksi” kelpaa. On vanhempi kuin moterni vänkäri, johon koukku lainattu ja luultavasti nimi kanssa.
Eikös tuolla vängätty myös tukit hevoskuormaan, joluja pitkin. Vaimonkin käännössä oli varmaan ihan käypänen.
Tuon karsinta/kuorintaraudan varsi näyttää vähän heppoiselta. Yhdessäkin kokeilemassani oli tyvessä n 15 cm:n jyntti painona. Sen kun sai vauhtiin niin kyllä oksat irtosi. Jarrutus olikin sitten eri asia.
Kahen käen tukkisaksien yläpuolella oleve kone on kiäntöhaka. Kaet ne sannoo sitä myös vänkäriks. Minä omistan vänkärin, jonka varressa on kiäntöhaka. ( Kaatorauta, jonka varressa koukku.) Petkelettä on eniten käytetty tukkien kuorintaan.
Kyllä kait tuota koukkua voi vänkäriksi kutsua kun on varsi paikallaan,sillähän on sama periaate kuin koukullisella kaatoraudalla puun pyöräyttämiseen,kaatorautaa kutsutaa myös paljon vänkäriksi.
Kyllä tuolta joukosta kaimakin löytyy, en kyllä tuommoista ole nähnyt kenenkään nurkissa viereksimässä. Saattaa olla jo museotavaraa. Vanhat jätkät virittelivät nahkaremmistä tai köydestä lenkin, jolla sitten ropsin avulla yrittivät saada konkelon alas. Vaikka kai se lyöttäminen oli se tavallisin keino puun irrottamiseen.
Minkäs merkkinen saha kuvassa on? Taitaa olla 60-lukuisia?
Mitäpä tuosta suuremmin väittelemään, Kuhmossa ja Sotkamossa tuo koukku on tunnettu ”vänkärinä”. Muualla en ole testannut jätkien tietämystä. Käytössä se on joskus ollut koska tuon löysin metsästä sattumoisin, lahonneet varren rippeet oli vielä ”silmässä”. Oma muistikuva on että kaatorauta ”vänkärikoukulla” olisi tullut markkinoille 70-luvun alussa. Ainakin kotimökille sellainen tuon vuosikymmenen alussa hankittiin.
Ja hemputtaja on oikeassa tuon petkelen varren suhteen, alkuperäisessä varressa on ollut paksunnokset. Siitäkin varresta oli vain tähteet jäljellä, käsiin sattui heinähangonvarsi joka on toimittanut 16 vuotta varren virkaa.
Saha ”kulloppi” D44. Jostain 60-luvun puolivälin tietämiltä.
Noita lienee jäljellä vielä pilvin pimein, käyntikuntoisiakin.
”Kevytsaha”, paino alta 10 kg.
Leevi Sytky sanoi: ” Minä omistan vänkärin, jonka varressa on kiäntöhaka.” Teeppäs LS tuosta vänkäristäsi taiteellinen asetelma, ota kuva ja pistä se tänne Lukijoiden kuviin! kisin iloksi :>]
No voe hitsi, ois pitäny laittaa tohon alareunaan se ”nykyvänkärikin” verrokiksi. Kun sellainen olisi vajassa ollut. (oiskoon tuo pilannut noin ”herkän” asetelman?)
Minusta kulloppi on 50-60 luvun vaihteesta. Näyttää samalta millä pikkupoikana rankoja pätkin. Painoi kai noin 11kiloa. Kädet tärisi pari päivää tankillisen sahauksen jälkeen. Teräketjuöljy pumpattiin peukalonappulalla, mitä kai nuoret ihmettelee.
Jos joku omistaa tuommosen kullopin ja haluaa ”retro” savottaan minultä löytyy alkuperäinen laippaan kiinnitettävä viilanohjain. Vähän ruosteessa.