Metsähallituksen metsänhoito-ohje neuvoo näin. Lähde: Metsänhoito-ohje 03.02.2021. Liite 15.9: Turvemaiden kunnostusojitus-kelpoisuus, ppa:n vähimmäismäärä
Metsähallituksen metsänhoito-ohje neuvoo näin. Lähde: Metsänhoito-ohje 03.02.2021. Liite 15.9: Turvemaiden kunnostusojitus-kelpoisuus, ppa:n vähimmäismäärä
Metsänhoito
Kiitos, nopeaa toimintaa! Arvelin että ette kumminkaan availe laittamiani linkkejä, niin tästä näkyy asia paremmin. Jean S:n suolla ei varmaan täyty tuo pohjapinta-alan vähimmäisvaatimus? Siksi epäilen että kunnostusojitus voisi tuottaa persnettoa. Ainut kysymysmerkki on se tuhkalannoitus: jos se siivittää puuston kasvua merkittävästi, tilanne muuttuu. Suon toinen mahdollinen käyttötapa olisi ennallistaa se riekkosuoksi.
Se on hyvä kysymys, koska riippuu tietysti siitä, mistä koealat otetaan 😀 Metsävaratieto väittää pohjapinta-alaksi 11, mutta näihin nyt voi suhtautua niinkuin metsävaratietoon yleensäkin.
Ikä on metsävaratiedon mukaan kuulemma 64 vuotta, mutta jos noista keskisaran männyistä alkaa laskemaan kiehkuroita ja arvaa loput, niin ihan tuollaiseen ikään en ainakaan itse pääse.
Ennallistaminenkin on turhaa. Kyllä se pikkuhiljaa ennallistuu ojitusta edeltäneeseen muotoon, mutta jos tosissaan laitetaan suo ennallistukseen, niin siitä on kaavittava kaikki turve ja kura pois, sehän on alkutilanteessa ollut vain monttu – suppa, järvi tms.
Tuommoseen 9 m²/ha PPA:n pitäisi olla esim. 8,5 keskilpm:n puita liki 1500 kpl/ha jotta olisi varputurvekangas ojituskelpoinen 1000-1200 lmp-summa alueella. Ja niitä suht. tasaisesti eikä vain puskissa. ”Jätkän”turvekangastahan ei kannata ojitta koskaan.
Riekkoa on paljon talviaikaan harvennetuissa metsissä , syksyllä tapaa aukuilta , joka saa olla myöskin suo . Omat havainnot vahvat , että omissa maisemissani riekot voivat hyvin normaalissa talousmetsissä , tykkää siitä , että ennakkoraivaukset tehty ja vesaa on , mutta ei kovin peitteisesti.
Miten hyvin sen tuon turvekankaan voi määritellä? Goglasin ja ohje oli että ruohojen avulla?
Metsätyyppi määritellään opaskasvien avulla. Opaskasvi on aina MT:n alarajalla, eli esiintuu kyseisellä tyypillä, mutta ei sitä heikommalla.
Toinen määrittely voidaan tehdä pituusboniteetin perusteella, sitä pidetään kangasmailla luotettavampana, koska se perustuu mittaukseen.
Ja jos kohde on liian märkä, kasvu on heikkoa ja pituusboniteetti ei kerro kasvupaikan ravinteisuudesta. Ja näin, olemme päässeet jälleen alkuun.
Lisäksi turvekankaiden suotyypit ovat hankalammat määrittää kuin ojittamattomat suotyypit. Jotain samoja kasveja voinee kuitenkin käyttää kuin mitä kangasmailla kasvaa – niin kauan kuin tuhkalannoitus ei ole ehtinyt sotkea kuvaa lopullisesti. Esimerkiksi ketunleipä kertoo hyvästä ravinteisuudesta. Jean S:n alue ei ole kuitenkaan vielä turvekangas joten tarvitaan molempia, soiden ja kankaiden opaskasveja.