Onkohan tuolla sittenkään suurempaa merkitystä… Tuossa kohtaa näyttäisi olevan vasemmalla reunalla valmiiksi läjitystä varten tuollainen avoin tasanne. Samalla puolella puut kauempana ojalinjalta ja pienempiäkin taitavat olla.
Meillä ensin harvennettiin turvemaat. (Jätettiin vähän suosituksia tiheämmäksi tulevan lannoituksen takia) Sen jälkeen rakeisella tuhkalla lannoitettiin. Lopuski kunnostusojitus 35 v. vanhoihin ojiin. Ojiin joutuneet tuhkarakeet nousi siis takaisin metsän puolelle. Luulen että aika tavallinen etenemisjärjestys.
Tuli vaan mieleen, kun tuolla keskustelu-puolella joku kirjoitteli että ojituksen yhteydessä (??) motot rikkoo ojat. Niin varmaan, mutta eikös se ojakaivuri ne korjaa? Jos järkevässä järjestyksessä tehdään.
Gunnar, jos tuossa lähdetään motolla keikkumaan ojalinjan päälle niin se kaivuri tarvitaan saman tien työmaalle vetämään moto tuosta ojasta pois…
Toisaalta noista ojan reunan puista ei muutenkaan saa mitään havumattoa koneen alle hakattua jossa se kestäisi pinnalla. Jos koko matka on samanlaista niin kaivuri kyllä tyrkkii ohimennessään häiritsevät puut nurin kun ojan kaivaa.
Saattaapi olla niinkin. Meillä päin näköjään ne metsätyökoneet menee noihin kohteisiin talvisaikaan.
Eivät valittaneet ainakaan meidän kohteissa teko- eikä ajomiehet että olisi koneet meinanneet upota. Ei liioin metsätraktorilla tuhkat levittänyt ukko, vaikka joutui puolella alalla ajamaan umpihankeen kun harvennus jakautui kahdelle talvelle eikä metsäkoneiden jäätyneet jäljet enää oikein kesän jälkeen olleet kovassa iskussa.
Ojakaivuri taisi tönkiä sulan maan aikaan. Täytyykin sanoa pehtoorille että käy laskemassa, montako traktoria sinne lie jäänyt -ojien tukkeeksi nimittäin.
Kannattaa vakavasti harkita kunnostusojituksen järkevyyttä ylipäätään. Jos uudisojitus ei ole aikaansaanut tuon suurempaa kasvua, niin on epätodennäköistä, että jatkossakaan tilanne paljoa paranisi. Kuvan perusteella vaikea sanoa mitään varmaa, mutta näyttää ylipäätään niukkaravinteiselta kohteelta. Myös typestä taitaa olla puutetta. Lannoittamalla tilanne toki paranee, mutta noin olemattomalla puustopääomalla jatkoinvestointien takaisinmaksuaika on lohduttoman pitkä. Kannattaa katsoa paremmat suopohjat ja kivennäismaakuviot investointikohteiksi.
En tunne tuon palstan etäisempää historiaa, mutta puutahan tuossa ei paljoakaan ole ja tuskin tuleekaan koskaan jos ei ojiteta eli maa jäisi tyhjäkäynnille.
Voipi olla, että ojitus ei ole kovinkaan vanha ja että puusto on kotoisin palstan suoajalta.
Ojitus ei maksa tuonne montaakaan kymppiä loppujen lopuksi ja joskus 2050 -luvulla joku nauttii muutaman motin lisätuotosta.
Pete on siinä oikeassa, että tuotto jää pieneksi, mutta ehkä ojituksen jälkeen voisi olla lannoituksen paikka. (?)
Oma kokemukseni on myös, että ojitus on loppujen lopuksi aika halpaa touhua. (sori kaivaja, oisin voinut maksaa enemmänkin..;) Kemeraa napsahtaa mielestäni ihan hyvin. Muutaman vuoden takaisesta rojektistamme jäi mieleen että kunnostettavaa kertyi melkein 20 km. Maksettavaa itselle jäi jotain 6000€. Samoin siitä maastalevityksellä toteutetusta tuhkalannoituksesta jäi ”edullinen vaikutelma”.
Koko showsta on niin lyhyt aika ettei tuloksia ole vielä suuremmalti näkyvissä, mutta mainospuheiden perusteella (kin) odotukset on korkealla. Kovia prosenttej ane lupaa sijoitetulle pääomalle, ja saahan sitä luvata.
Tuohon kuvaan nähden meidän tapauksessa oli aika paljon isompaa mäntyä (suunnitelmassa muuntuma) ja jo ennakolta kuivemman näköistä. Harvennuksessa lähti jo vähän tukkiakin, enempi tietenkin pikkutukkia ja kuitukalikkaa.
Kyllä tuo oja näyttää melko tuoreelta. Tuo oja siirtää kyllä pintavedet pois ja toimii ihan riittävästi. Enemmän näyttäisivät suon puut olevan tosiaan selkeesti ennen ojitusta syntyneitä.Kaada kokeeksi yksi ja katso vuosirenkaita, niistä näät varmasti myös ojituksen mahdolliset vaikutukset. Sen perusteella voit päätellä kannattaako ojat uudistaa, jos edellinenkään ei ole kasvua antanut, ei ole järkevää.
Liettymisestä tukkoon voisi päätellä laskuojan olevan tukossa, sillä pohja ei ole kasvanut umpeen.
Tosiaan, tollaisen ojan päälle en itse suostuisi ajokoneella tai motolla menemään. Pian olisi vaijerin koeponnistutalkoot edessä…
Kai nuo nyt selviä talvikohteita on ja ojakin hoitaa kyllä hommansa tuollaisenakin. Hiukan rikkopintaa kun turpeisiin saisi tulisi edes hieskoivua lisukkeeksi joukkoon.
Tuo ojahan on melko uusi. Kemeralla 20 vuoden määrä-aika jonka jälkeen vasta saa uuden kemeran.
Jos tuossa päällä ei talvella moto ja ajokone liiku, niin jo on kumma. Minä annoin motomiehen valita ajaako päältä vai sivusta, vaikeisssakin ojissa päällä keikkuivat.
Tuo on aivan selvä päältä kaivettava kohde, mitähän se MHY:n kaveri on oikein tarkoittanut. Onhan se kaivajallekkin paljon helpompaa päältä kaivaa ja jälki parempaa.
Minulla kaivettiin kaikki viimeksi päältä.
Niissä joissa moto ei ajanut päältä tehtiin ajoura ojan suuntaiseksi mutta niin, että sen ja ojan väliin jäi puita. Sieltä ajouralta päin moto sitten nyppi ojalinjan auki 4m leveydeltä. Nimenomaan otettiin 2m molemmin puolin.
Nyt on tulossa pieni kohde, jossa ojat paikoin kaivetaan 15…20 m päähän entisestä ojasta, kun ojassa niin kova puusto.
Jos on piennartien tarvetta ja ainahan sitä on, niin sitten ajoura suoraan ojan viereen ja toiselta puolen ojaa metrin leveydeltä puut pois.
Aina kaivettava oja ei sovellu piennartien päikaksi, pitää katsella hiukan ajo suuntiakin.
No eihän tuossa kuvan tilanteessa tarvita mitään motoja eikä ajokoneita , kun ei ole puitakaan. Laskuojan perkauksen ja saostusaltaiden teon jälkeen vain kaivuri ojan päälle kaivamaan kurat pois.
Mitä ojan päällä hakkuuseen tulee , en ihan helpolla suostuisi ojan päällä työskenetelemään . On ollut aivan riittävästi varoittavia esimerkkejä ympäristössä , mitä siitä seuraa .
Pahimmillaan on samasta silmäkkeestä ongittu sekä motoa , että ajokonetta. Kun liikutaan ojan sivulla , ei oja täyty hakkuutähteistä eikä painu tukkoon pyörän alla . Kaivurimiehenkään ei tarvitse miettiä , mihin väliin kauhan tohtisi tyhentää. Monesti , toisin kun kuvassa , tilaa ei ole riittävästi ja se näkyy kolhiintuneina puina . Tässäkin pitää hyvin kutinsa sanonta : ” Ei ole väljän voittanutta” On ollut ikävä hakata liian kapeiden oja-alueiden reunapuita (korpikuusikot) . Lähes kaikki ovat lahoja kolhiintumisen takia. Tukisi ei kelpaa kolhittu mäntykään.
Niin, eipä tuossa kohtaa motoa juuri tarvita hommat hoituisivat mopollakin. Muualla tilanne on hiukan toinen.
Minä en ajatellut, että motolla ajettaisiin ojaa pitkin ja että oja toimisi samalla ajourana. Vaikka talvi kohmettaisi tuon turpeen, niin siltikin voi olla hiukka pehmeätä tavaraa. Koneella kun tuossa aikansa möyrii, niin löytyyhän sieltä se pehmeä tai syvempi kohta. Ja sitten on uusi ojakin tärviöllä.
Suunnitelmassa oli puhetta ajourista erikseen ja ojista erikseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kaivaako päältä vai vierestä ?
Onkohan tuolla sittenkään suurempaa merkitystä… Tuossa kohtaa näyttäisi olevan vasemmalla reunalla valmiiksi läjitystä varten tuollainen avoin tasanne. Samalla puolella puut kauempana ojalinjalta ja pienempiäkin taitavat olla.
Meillä ensin harvennettiin turvemaat. (Jätettiin vähän suosituksia tiheämmäksi tulevan lannoituksen takia) Sen jälkeen rakeisella tuhkalla lannoitettiin. Lopuski kunnostusojitus 35 v. vanhoihin ojiin. Ojiin joutuneet tuhkarakeet nousi siis takaisin metsän puolelle. Luulen että aika tavallinen etenemisjärjestys.
Tuli vaan mieleen, kun tuolla keskustelu-puolella joku kirjoitteli että ojituksen yhteydessä (??) motot rikkoo ojat. Niin varmaan, mutta eikös se ojakaivuri ne korjaa? Jos järkevässä järjestyksessä tehdään.
ystävällisesti
Gunnar
Gunnar, jos tuossa lähdetään motolla keikkumaan ojalinjan päälle niin se kaivuri tarvitaan saman tien työmaalle vetämään moto tuosta ojasta pois…
Toisaalta noista ojan reunan puista ei muutenkaan saa mitään havumattoa koneen alle hakattua jossa se kestäisi pinnalla. Jos koko matka on samanlaista niin kaivuri kyllä tyrkkii ohimennessään häiritsevät puut nurin kun ojan kaivaa.
Saattaapi olla niinkin. Meillä päin näköjään ne metsätyökoneet menee noihin kohteisiin talvisaikaan.
Eivät valittaneet ainakaan meidän kohteissa teko- eikä ajomiehet että olisi koneet meinanneet upota. Ei liioin metsätraktorilla tuhkat levittänyt ukko, vaikka joutui puolella alalla ajamaan umpihankeen kun harvennus jakautui kahdelle talvelle eikä metsäkoneiden jäätyneet jäljet enää oikein kesän jälkeen olleet kovassa iskussa.
Ojakaivuri taisi tönkiä sulan maan aikaan. Täytyykin sanoa pehtoorille että käy laskemassa, montako traktoria sinne lie jäänyt -ojien tukkeeksi nimittäin.
ystävällisesti
Gunnar
Kannattaa vakavasti harkita kunnostusojituksen järkevyyttä ylipäätään. Jos uudisojitus ei ole aikaansaanut tuon suurempaa kasvua, niin on epätodennäköistä, että jatkossakaan tilanne paljoa paranisi. Kuvan perusteella vaikea sanoa mitään varmaa, mutta näyttää ylipäätään niukkaravinteiselta kohteelta. Myös typestä taitaa olla puutetta. Lannoittamalla tilanne toki paranee, mutta noin olemattomalla puustopääomalla jatkoinvestointien takaisinmaksuaika on lohduttoman pitkä. Kannattaa katsoa paremmat suopohjat ja kivennäismaakuviot investointikohteiksi.
En tunne tuon palstan etäisempää historiaa, mutta puutahan tuossa ei paljoakaan ole ja tuskin tuleekaan koskaan jos ei ojiteta eli maa jäisi tyhjäkäynnille.
Voipi olla, että ojitus ei ole kovinkaan vanha ja että puusto on kotoisin palstan suoajalta.
Ojitus ei maksa tuonne montaakaan kymppiä loppujen lopuksi ja joskus 2050 -luvulla joku nauttii muutaman motin lisätuotosta.
Pete on siinä oikeassa, että tuotto jää pieneksi, mutta ehkä ojituksen jälkeen voisi olla lannoituksen paikka. (?)
Oma kokemukseni on myös, että ojitus on loppujen lopuksi aika halpaa touhua. (sori kaivaja, oisin voinut maksaa enemmänkin..;) Kemeraa napsahtaa mielestäni ihan hyvin. Muutaman vuoden takaisesta rojektistamme jäi mieleen että kunnostettavaa kertyi melkein 20 km. Maksettavaa itselle jäi jotain 6000€. Samoin siitä maastalevityksellä toteutetusta tuhkalannoituksesta jäi ”edullinen vaikutelma”.
Koko showsta on niin lyhyt aika ettei tuloksia ole vielä suuremmalti näkyvissä, mutta mainospuheiden perusteella (kin) odotukset on korkealla. Kovia prosenttej ane lupaa sijoitetulle pääomalle, ja saahan sitä luvata.
Tuohon kuvaan nähden meidän tapauksessa oli aika paljon isompaa mäntyä (suunnitelmassa muuntuma) ja jo ennakolta kuivemman näköistä. Harvennuksessa lähti jo vähän tukkiakin, enempi tietenkin pikkutukkia ja kuitukalikkaa.
ystävällisesti
Gunnar
Kyllä tuo oja näyttää melko tuoreelta. Tuo oja siirtää kyllä pintavedet pois ja toimii ihan riittävästi. Enemmän näyttäisivät suon puut olevan tosiaan selkeesti ennen ojitusta syntyneitä.Kaada kokeeksi yksi ja katso vuosirenkaita, niistä näät varmasti myös ojituksen mahdolliset vaikutukset. Sen perusteella voit päätellä kannattaako ojat uudistaa, jos edellinenkään ei ole kasvua antanut, ei ole järkevää.
Liettymisestä tukkoon voisi päätellä laskuojan olevan tukossa, sillä pohja ei ole kasvanut umpeen.
Tosiaan, tollaisen ojan päälle en itse suostuisi ajokoneella tai motolla menemään. Pian olisi vaijerin koeponnistutalkoot edessä…
Kai nuo nyt selviä talvikohteita on ja ojakin hoitaa kyllä hommansa tuollaisenakin. Hiukan rikkopintaa kun turpeisiin saisi tulisi edes hieskoivua lisukkeeksi joukkoon.
Tuo ojahan on melko uusi. Kemeralla 20 vuoden määrä-aika jonka jälkeen vasta saa uuden kemeran.
Jos tuossa päällä ei talvella moto ja ajokone liiku, niin jo on kumma. Minä annoin motomiehen valita ajaako päältä vai sivusta, vaikeisssakin ojissa päällä keikkuivat.
Tuo on aivan selvä päältä kaivettava kohde, mitähän se MHY:n kaveri on oikein tarkoittanut. Onhan se kaivajallekkin paljon helpompaa päältä kaivaa ja jälki parempaa.
Minulla kaivettiin kaikki viimeksi päältä.
Niissä joissa moto ei ajanut päältä tehtiin ajoura ojan suuntaiseksi mutta niin, että sen ja ojan väliin jäi puita. Sieltä ajouralta päin moto sitten nyppi ojalinjan auki 4m leveydeltä. Nimenomaan otettiin 2m molemmin puolin.
Nyt on tulossa pieni kohde, jossa ojat paikoin kaivetaan 15…20 m päähän entisestä ojasta, kun ojassa niin kova puusto.
Jos on piennartien tarvetta ja ainahan sitä on, niin sitten ajoura suoraan ojan viereen ja toiselta puolen ojaa metrin leveydeltä puut pois.
Aina kaivettava oja ei sovellu piennartien päikaksi, pitää katsella hiukan ajo suuntiakin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Pieni lisäys:
Tuossa on tosiaan lasku ollut tukossa, erittäin tärkeää hoitaa se kuntoon.
Terveisin: Korpituvan Taneli
No eihän tuossa kuvan tilanteessa tarvita mitään motoja eikä ajokoneita , kun ei ole puitakaan. Laskuojan perkauksen ja saostusaltaiden teon jälkeen vain kaivuri ojan päälle kaivamaan kurat pois.
Mitä ojan päällä hakkuuseen tulee , en ihan helpolla suostuisi ojan päällä työskenetelemään . On ollut aivan riittävästi varoittavia esimerkkejä ympäristössä , mitä siitä seuraa .
Pahimmillaan on samasta silmäkkeestä ongittu sekä motoa , että ajokonetta. Kun liikutaan ojan sivulla , ei oja täyty hakkuutähteistä eikä painu tukkoon pyörän alla . Kaivurimiehenkään ei tarvitse miettiä , mihin väliin kauhan tohtisi tyhentää. Monesti , toisin kun kuvassa , tilaa ei ole riittävästi ja se näkyy kolhiintuneina puina . Tässäkin pitää hyvin kutinsa sanonta : ” Ei ole väljän voittanutta” On ollut ikävä hakata liian kapeiden oja-alueiden reunapuita (korpikuusikot) . Lähes kaikki ovat lahoja kolhiintumisen takia. Tukisi ei kelpaa kolhittu mäntykään.
Niin, eipä tuossa kohtaa motoa juuri tarvita hommat hoituisivat mopollakin. Muualla tilanne on hiukan toinen.
Minä en ajatellut, että motolla ajettaisiin ojaa pitkin ja että oja toimisi samalla ajourana. Vaikka talvi kohmettaisi tuon turpeen, niin siltikin voi olla hiukka pehmeätä tavaraa. Koneella kun tuossa aikansa möyrii, niin löytyyhän sieltä se pehmeä tai syvempi kohta. Ja sitten on uusi ojakin tärviöllä.
Suunnitelmassa oli puhetta ajourista erikseen ja ojista erikseen.