Tässä verrokkikuva ”laikutus ei sovi kuuselle”-kuvaan.
Etualan osa on naveromätästetty, kauempana takana olevat kuuset on istutettu kääntömättäisiin. Ne tuuppaavat 60-70cm pituuskasvua. Maalaji sama, nämä ovat istutettu 4 vuotta aikaisemmin. Luulen, että laikkukuusien kasvu on aikaisintaan 7-8vuoden kuluttua samalla tasolla.
Onko tuo kääntömätästys tehty tarkoitukseen sopivalla kauhalla vetämällä ohut pintakerros kokoa jotain 0,6*0,6 m2 kivennäismaa ylöspäin perus maapohjan päälle.
Vai pelkästään ojakauhalla?
Kääntömätästys on tehty normaalilla ojakauhalla, hieman laikkumätästyksen periaatteella. Eli kauhan kärjellä koukattu puolen metrin syvyydessä kivennäismaata, joka on käännetty kuntta taittaen kaksinkerroin. Sen jälkeen syntynyt mätäs on työnnetty kauhan kärjellä takaisin monttuun, tiivistämättä.
Lopputuloksena on mätäs, jonka kahdella puolella on pieni monttu ja irtirepeytynyt kunttaosa on maanpinnan alapuolella. Näin se ei kuivu kuivanakaan kesänä ja taimella on kosteutta. Koska kuntan sisältämät kasvien juuret repeävät irti, kuoleentuvat ja alkavat nopeasti maatua ravinteiksi.
Kun niiden kasvua on verrannut naveromättäiden kasvuunlähtöön, on suuri ero. Naveromätästyksen kuntan päälle heitetty kivennäismaa ohuenakin kerroksena tahtoo huonona vuonna kuivua liiaksi.
Sen verran lisäyksenä, että tällä kohteella kuuset on istutettu ja männyt syntyneet luontaisesti. Naveromätästyksen mättäät tuntuvat uudistuvan parhaiten luontaisesti.
Oma tavoite on kasvattaa 30/60+10 periaatteella metsää, ensimmäiset luvut ovat mänty tai kuusi ja kymppi koivua. Paikasta riippuen männyn ja kuusen suhde vaihtelee. Kuusi istuttaen, mänty luontaisesti. Selvästi karut kohdat männyn luontaisella uudistuksella.
Tässä on eräitä muokkausmenetelmiä kuvina.
Osoitteessa on kolme suljettavaa väliä.
Näissä kuvissa ei ole vastaavaa eli että kuopan reunalle tehty kääntömätäs on pukkattu kauhan kärellä sitten takaisin kaivukoloon, vaan kauhalla koukataan pintamaata ja kipataan maa takaisiin kaivukoloon kivennäismaa ylöspäin.
Ympärikääntöä olen tehnyt kapealla suorakylkisellä kuokkakauhalla, silloin kun ojitusta ei tarvita ja osa alueesta laikutetaan.
Ojakauhalla tehtynä itse koen ongelmaksi mintun pohjalle jäävän ison kunttaosuuden käyttäytyminen seuraavina vuosina. Maatuessaan painuu kasaan ja mättään asento voi muuttua, mikä aiheuttaa tyvilenkoutta. Työnnön yhteydessä kuntta painuu tiiviiksi, mutta sen päällä oleva kivennäismaa ei tiivisty. Tiivistämistä ei pitäisi tehdä, liian korkea kivannäismaa korkeintaan pyyhkäistään ohuemmaksi.
Nämä ovat omia havaintojani.
Suorakylkisellä kuokkakauhalla tehtynä en ole koskaan nähnyt onnistunutta muokkausta, mutta en väitä, etteikö se ole mahdollista. Mitä on monessa tapauksessa ongelmana on, että kauha ei ole uponnut tarpeeksi maahan ja muokkaus näyttää aina lähinnä pinnankuorimiselta ja mättäissä ei ole tarpeeksi maata.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tässä verrokkikuva ”laikutus ei sovi kuuselle”-kuvaan.
Etualan osa on naveromätästetty, kauempana takana olevat kuuset on istutettu kääntömättäisiin. Ne tuuppaavat 60-70cm pituuskasvua. Maalaji sama, nämä ovat istutettu 4 vuotta aikaisemmin. Luulen, että laikkukuusien kasvu on aikaisintaan 7-8vuoden kuluttua samalla tasolla.
Onko tuo kääntömätästys tehty tarkoitukseen sopivalla kauhalla vetämällä ohut pintakerros kokoa jotain 0,6*0,6 m2 kivennäismaa ylöspäin perus maapohjan päälle.
Vai pelkästään ojakauhalla?
http://www.metsakeskus.fi/sites/default/ files/maanmuokkausmenetelman-valinta-met la-saksa.pdf
Kääntömätästys on tehty normaalilla ojakauhalla, hieman laikkumätästyksen periaatteella. Eli kauhan kärjellä koukattu puolen metrin syvyydessä kivennäismaata, joka on käännetty kuntta taittaen kaksinkerroin. Sen jälkeen syntynyt mätäs on työnnetty kauhan kärjellä takaisin monttuun, tiivistämättä.
Lopputuloksena on mätäs, jonka kahdella puolella on pieni monttu ja irtirepeytynyt kunttaosa on maanpinnan alapuolella. Näin se ei kuivu kuivanakaan kesänä ja taimella on kosteutta. Koska kuntan sisältämät kasvien juuret repeävät irti, kuoleentuvat ja alkavat nopeasti maatua ravinteiksi.
Kun niiden kasvua on verrannut naveromättäiden kasvuunlähtöön, on suuri ero. Naveromätästyksen kuntan päälle heitetty kivennäismaa ohuenakin kerroksena tahtoo huonona vuonna kuivua liiaksi.
Sen verran lisäyksenä, että tällä kohteella kuuset on istutettu ja männyt syntyneet luontaisesti. Naveromätästyksen mättäät tuntuvat uudistuvan parhaiten luontaisesti.
Oma tavoite on kasvattaa 30/60+10 periaatteella metsää, ensimmäiset luvut ovat mänty tai kuusi ja kymppi koivua. Paikasta riippuen männyn ja kuusen suhde vaihtelee. Kuusi istuttaen, mänty luontaisesti. Selvästi karut kohdat männyn luontaisella uudistuksella.
Kääntömätäs ojakauhalla on paras.
http://www.metsakeskus.fi/sites/default/ files/maanmuokkausmenetelman-valinta-met la-saksa.pdf
Tässä on eräitä muokkausmenetelmiä kuvina.
Osoitteessa on kolme suljettavaa väliä.
Näissä kuvissa ei ole vastaavaa eli että kuopan reunalle tehty kääntömätäs on pukkattu kauhan kärellä sitten takaisin kaivukoloon, vaan kauhalla koukataan pintamaata ja kipataan maa takaisiin kaivukoloon kivennäismaa ylöspäin.
Ympärikääntöä olen tehnyt kapealla suorakylkisellä kuokkakauhalla, silloin kun ojitusta ei tarvita ja osa alueesta laikutetaan.
Ojakauhalla tehtynä itse koen ongelmaksi mintun pohjalle jäävän ison kunttaosuuden käyttäytyminen seuraavina vuosina. Maatuessaan painuu kasaan ja mättään asento voi muuttua, mikä aiheuttaa tyvilenkoutta. Työnnön yhteydessä kuntta painuu tiiviiksi, mutta sen päällä oleva kivennäismaa ei tiivisty. Tiivistämistä ei pitäisi tehdä, liian korkea kivannäismaa korkeintaan pyyhkäistään ohuemmaksi.
Nämä ovat omia havaintojani.
Suorakylkisellä kuokkakauhalla tehtynä en ole koskaan nähnyt onnistunutta muokkausta, mutta en väitä, etteikö se ole mahdollista. Mitä on monessa tapauksessa ongelmana on, että kauha ei ole uponnut tarpeeksi maahan ja muokkaus näyttää aina lähinnä pinnankuorimiselta ja mättäissä ei ole tarpeeksi maata.