Näin hiihtolomien aikaan hiihtoladut vetää puoleensa, ladulla on mukava häydä testaamassa omaa rytminvaihdon tasoa, kun mallina on MM-kisaedustajat.
Maaseudulla ja täällä minunkin lähiympäristössä on ns. kylälatuja, ossa kyläläiset käy hiihtämässa silloin kun on sopivasti aikaa. Ilta hiihto kuutamon valossa kannattaa käydä kokemassa, siinä yleensä perässä tuleva varjo voi kirittää hiihtäjää vauhdikkaisiin suorituksiin…
Kelkkalatu ja ura on myös maanomistajalle hyvä tilaisuus tutustua tilan tuleviin hoitotarpeisiin ja nauttia samalla aikaisempien töiden tuloksista tilalla.
Eilen mamman kera 25 kilometriä perinteistä. Matkalla kuvan kaltaisia männiköitä. Tosin harvennettuna. Hyvä keli ja meno maistui. Tänään tyydyttäneen kymppiin, mutta huomenna luvassa pidempi setti.
Perinteisen metsäsuksen tilalle tai rinnalle on tullut ns. liukulumikenkä, joka nimestään huolimatta muistuttaa minusta enemmän suksea kuin lumikenkää. Jotkut kehuvat että ovat hyvät, itse en ole vielä päässyt kokeilemaan.
Lumikengät umpihankeen ja karvapohjapertsat valmiille ladulle ovat minun valintojani. Lumikenkä on hyvä vaihtoehto järven jäällekin ,kun on 20 senttiä lunta ja yli 10 astetta pakkasta.
Kasvaahan se metsä taajanakin kyllä mutta ei tuollaista kyllä viitsisi katsella. Aika tylsää tuollaisessa on hiihdelläkkin. Metsä ei ole metsää jos ei ole alikasvosta lainkaan.
Minulla on nyt toiset liukulumikengät. Ensimmäisen kerran sorruin noihin 150 euron suksiin jotka olivat kelvottomat. Nyt on sitten tuplasti kalliimmat ja ovat myös hyvät. Minulla ne ovat 145 cm ja pesee lumikengät milloin tahansa. Eilen viisi tuntia hiihtelyä ja viime kuussa lähes 50 tuntia. Joten joku rajapinta jo löytyy. Jos valinnassa on joko lumikengät tai liukulumikengät niin sitten nuo jälkimmäiset. Minulla loppui lumikenkien käyttö kuin seinään kun ostin hyvät liukulumikengät.
Liukulumikenkä on varmasti hyvä valinta metsästäjille ja umpihankiharrastajille. Yhtenä vaihtoehtona kuvan baanalle sopii myös läskipyörä ja jäisillä keleillä nastoilla varustettu maastopyörä. Tuulisilla säillä syntyvä roskaongelma on kerralla selätetty ,kun hyppää pyörän selkään. Luonnollisesti uran on oltava hyvin tiivistetty pohjia myöten.
Tänään aamukylmäsellä jäälle tehty latu vei hiihtäjää ihan itsestään ,kun myötätuuli siivitti matkaa. Metsäladulle ei tohtinut tällä kertaa mennä , kun tuulen karistama neulasmatto olisi estänyt sujuvan etenemisen. Jäällä tarvittiin vain hartioita, kun tasatyönnöillä edettiin.
Toivottavasti suorittava tai kukaan muukaan ei kuitenkaan tule pyörällä laduille. Ei edes läskillä, vaikkei se baanaan uppoakaan. Ladut hiihtäjille, polut muille.
Eihän harventamaton männikkö mikään hieno maisema ole. Alikasvos vain pahentaisi tuota kuvaa. Hiitää silti tuossa hyvä olisi. Etelässä on aika huonosti ollut latuja tänä talvena.
Käytän latu-baanoja aina alkuperäiseen tarkoitukseen silloin ,kun ne ovat hiihdettävässä kunnossa. Liipalla oleva luistelu-ura ja perinteisen ”raiteet” täynnä roskia vievät vaihtoehtoisen keinon pariin. Tuolloin ei muutenkaan ole hiihtäjistä tungosta . Hyvin on mahtununut liikkumaan.
Jäisillä urilla nastoilla varustettu polkupyörä on suksia turvallisempi vaihtoehto. Voi jarruttaa ja kääntyä hallitusti toisin ,kun suksilla. Neulasten peitossa olevalla baanalla suksi ei luista ,mutta läski liikkuu turvallisesti ja ketterästi. Luovuutta mukaan,Gla!
Kun asia tuntuu muutamia metsäalan auktoriteetteja askarruttavan, selvennän hiukan kuvan taustoja. Kyseessä Etelä-Suomessa siemenpuilla luontaisesti uudistettu männikkö, seassa hiukan rauduskoivua, kasvupaikka kuivahko kangas (VT-), maalaji hiekkamaa, kunttakerrosta tuskin nimeksikään. Näillä spekseillä ei luontokaan pysty kovin monimuotoista ekosysteemiä kasvattamaan, ei edes alikasvoskuusia. Tuloksena on metsä, josta käytettäköön sitten vaikka nimitystä ”puupelto”. Hoitoa annettu vesurilla, raivaussahalla ja moottorisahalla. Reipas toinen harvennus ajankohtainen, ppa n.30 m2, keski-lpm n. 19 cm, saantona mäntykuitua, tiheäsyistä, suoraa ja hyvälaatuista pikkutukkia ja tukkia.
Synninpäästönä kaikille sanottakoon, että kamera hämää; ilmiö on havaittavissa esim. MM-hiihtojen tai formulakisojen massalähdöissä. Yksisilmäinen kamera, suht. kaukaa kuvattuna hävittää syvyysvaikutelman niin että tuntumana on ns. tappituntuma; porukkaa on peräkkäin vieri vieressä ja lähtijöille ei tunnu suksen/pyöränsijaa löytyvän.
Ensisijaisesti kuvasin hiihtolatua, lisukkeena kerroin vain sen mitä kaihileikatut silmäni näkivät!
” Arvokas nuori metsä on kuvassa. Meillä odotti samanlaisissa olosuhteissa puhdas männikkö toista harvennusta, mutta runsasluminen talvi yllätti (v. -18), joka pudotti runkolukua n. toisen harvennukskertymän verran. Kuviolle ei rarvinnut tehdä aukkoja, mutta puusto jäi hieman laikkumaiseksi.
Kuvion epätasapaino alkoi kun ensimmäinen harvennus tehtiin hieman viivästyneenä, puiden juuristo oli pallomainen möykky. Minustakin se ekosysteemin suosiminen on parempi tehdä niillä kuvioilla minne ne luontaisesti sopii ja säästyvät luonnostaan tulevilta toimilta.
Perinteisen latu näyttää houkuttelevalta. Onko luistelubaana vähän kapea, vai liekö optinen harha. Meillä tuossa lähimmällä ladulla paikoin hiukan kapea luistelubaana, kyllä siinä menee peruslenkit, mutta reipasvauhtinen pitkän liun molle tai edes waberg tekniikka ei kahden metrin väylään onnistu. Minkähänlaisilla baanoilla Niko Anttola on luistelutekniikkaansa kehittänyt, ainakin on helpon ja taloudellisen näköistä.
Wassberg tekniikka vaatii jo kuntopohjaa keskivartalolta, yleensä siinä käy niin, että syketaso nousee liien korkeaksi, ja hiihto muutuu vääntämiseksi vaihtelevassa maastossa.
On tosiaan Wassberg tekniikalle hieman liian kapea, mutta rauhalliselle tyylittelylle on kumminkin tilaa. Kapealla latupohjalla hiihtäjä joutuu hakemaan pitkälle liuvulle sopivaa paikkaa.
Meissä ulkoilun ja hiihdon harrastajissa on paljon niitä, jotka tykkää hieman hengästyä ja tasata ajatuksia työpäivän lomassa tai sen jälkeen, tällä ladulla siihen näyttäisi olevan hyvä mahdollisuus.
Napakka pitopohja suksi tässäkin lienee se keskiverto hiihtäjän valinta, jonka- ansiosta matkalla kerkiää seurata myös ympäristön tapahtumia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Harrastukset
Kyllä kelpaa sujutella ”puupellon ” siimeksessä!?
Tässä näemme, miten onkivapoja kasvatetaan.
Onko mahdollisesti kunnan omistamaa ”lähivirkistysmetsää”?
Näin hiihtolomien aikaan hiihtoladut vetää puoleensa, ladulla on mukava häydä testaamassa omaa rytminvaihdon tasoa, kun mallina on MM-kisaedustajat.
Maaseudulla ja täällä minunkin lähiympäristössä on ns. kylälatuja, ossa kyläläiset käy hiihtämässa silloin kun on sopivasti aikaa. Ilta hiihto kuutamon valossa kannattaa käydä kokemassa, siinä yleensä perässä tuleva varjo voi kirittää hiihtäjää vauhdikkaisiin suorituksiin…
Kelkkalatu ja ura on myös maanomistajalle hyvä tilaisuus tutustua tilan tuleviin hoitotarpeisiin ja nauttia samalla aikaisempien töiden tuloksista tilalla.
Eilen mamman kera 25 kilometriä perinteistä. Matkalla kuvan kaltaisia männiköitä. Tosin harvennettuna. Hyvä keli ja meno maistui. Tänään tyydyttäneen kymppiin, mutta huomenna luvassa pidempi setti.
Perinteisen metsäsuksen tilalle tai rinnalle on tullut ns. liukulumikenkä, joka nimestään huolimatta muistuttaa minusta enemmän suksea kuin lumikenkää. Jotkut kehuvat että ovat hyvät, itse en ole vielä päässyt kokeilemaan.
Lumikengät umpihankeen ja karvapohjapertsat valmiille ladulle ovat minun valintojani. Lumikenkä on hyvä vaihtoehto järven jäällekin ,kun on 20 senttiä lunta ja yli 10 astetta pakkasta.
Kasvaahan se metsä taajanakin kyllä mutta ei tuollaista kyllä viitsisi katsella. Aika tylsää tuollaisessa on hiihdelläkkin. Metsä ei ole metsää jos ei ole alikasvosta lainkaan.
Minulla on nyt toiset liukulumikengät. Ensimmäisen kerran sorruin noihin 150 euron suksiin jotka olivat kelvottomat. Nyt on sitten tuplasti kalliimmat ja ovat myös hyvät. Minulla ne ovat 145 cm ja pesee lumikengät milloin tahansa. Eilen viisi tuntia hiihtelyä ja viime kuussa lähes 50 tuntia. Joten joku rajapinta jo löytyy. Jos valinnassa on joko lumikengät tai liukulumikengät niin sitten nuo jälkimmäiset. Minulla loppui lumikenkien käyttö kuin seinään kun ostin hyvät liukulumikengät.
Liukulumikenkä on varmasti hyvä valinta metsästäjille ja umpihankiharrastajille. Yhtenä vaihtoehtona kuvan baanalle sopii myös läskipyörä ja jäisillä keleillä nastoilla varustettu maastopyörä. Tuulisilla säillä syntyvä roskaongelma on kerralla selätetty ,kun hyppää pyörän selkään. Luonnollisesti uran on oltava hyvin tiivistetty pohjia myöten.
Tänään aamukylmäsellä jäälle tehty latu vei hiihtäjää ihan itsestään ,kun myötätuuli siivitti matkaa. Metsäladulle ei tohtinut tällä kertaa mennä , kun tuulen karistama neulasmatto olisi estänyt sujuvan etenemisen. Jäällä tarvittiin vain hartioita, kun tasatyönnöillä edettiin.
Toivottavasti suorittava tai kukaan muukaan ei kuitenkaan tule pyörällä laduille. Ei edes läskillä, vaikkei se baanaan uppoakaan. Ladut hiihtäjille, polut muille.
Eihän harventamaton männikkö mikään hieno maisema ole. Alikasvos vain pahentaisi tuota kuvaa. Hiitää silti tuossa hyvä olisi. Etelässä on aika huonosti ollut latuja tänä talvena.
Käytän latu-baanoja aina alkuperäiseen tarkoitukseen silloin ,kun ne ovat hiihdettävässä kunnossa. Liipalla oleva luistelu-ura ja perinteisen ”raiteet” täynnä roskia vievät vaihtoehtoisen keinon pariin. Tuolloin ei muutenkaan ole hiihtäjistä tungosta . Hyvin on mahtununut liikkumaan.
Jäisillä urilla nastoilla varustettu polkupyörä on suksia turvallisempi vaihtoehto. Voi jarruttaa ja kääntyä hallitusti toisin ,kun suksilla. Neulasten peitossa olevalla baanalla suksi ei luista ,mutta läski liikkuu turvallisesti ja ketterästi. Luovuutta mukaan,Gla!
Kun asia tuntuu muutamia metsäalan auktoriteetteja askarruttavan, selvennän hiukan kuvan taustoja. Kyseessä Etelä-Suomessa siemenpuilla luontaisesti uudistettu männikkö, seassa hiukan rauduskoivua, kasvupaikka kuivahko kangas (VT-), maalaji hiekkamaa, kunttakerrosta tuskin nimeksikään. Näillä spekseillä ei luontokaan pysty kovin monimuotoista ekosysteemiä kasvattamaan, ei edes alikasvoskuusia. Tuloksena on metsä, josta käytettäköön sitten vaikka nimitystä ”puupelto”. Hoitoa annettu vesurilla, raivaussahalla ja moottorisahalla. Reipas toinen harvennus ajankohtainen, ppa n.30 m2, keski-lpm n. 19 cm, saantona mäntykuitua, tiheäsyistä, suoraa ja hyvälaatuista pikkutukkia ja tukkia.
Synninpäästönä kaikille sanottakoon, että kamera hämää; ilmiö on havaittavissa esim. MM-hiihtojen tai formulakisojen massalähdöissä. Yksisilmäinen kamera, suht. kaukaa kuvattuna hävittää syvyysvaikutelman niin että tuntumana on ns. tappituntuma; porukkaa on peräkkäin vieri vieressä ja lähtijöille ei tunnu suksen/pyöränsijaa löytyvän.
Ensisijaisesti kuvasin hiihtolatua, lisukkeena kerroin vain sen mitä kaihileikatut silmäni näkivät!
” Arvokas nuori metsä on kuvassa. Meillä odotti samanlaisissa olosuhteissa puhdas männikkö toista harvennusta, mutta runsasluminen talvi yllätti (v. -18), joka pudotti runkolukua n. toisen harvennukskertymän verran. Kuviolle ei rarvinnut tehdä aukkoja, mutta puusto jäi hieman laikkumaiseksi.
Kuvion epätasapaino alkoi kun ensimmäinen harvennus tehtiin hieman viivästyneenä, puiden juuristo oli pallomainen möykky. Minustakin se ekosysteemin suosiminen on parempi tehdä niillä kuvioilla minne ne luontaisesti sopii ja säästyvät luonnostaan tulevilta toimilta.
Perinteisen latu näyttää houkuttelevalta. Onko luistelubaana vähän kapea, vai liekö optinen harha. Meillä tuossa lähimmällä ladulla paikoin hiukan kapea luistelubaana, kyllä siinä menee peruslenkit, mutta reipasvauhtinen pitkän liun molle tai edes waberg tekniikka ei kahden metrin väylään onnistu. Minkähänlaisilla baanoilla Niko Anttola on luistelutekniikkaansa kehittänyt, ainakin on helpon ja taloudellisen näköistä.
Wassberg tekniikka vaatii jo kuntopohjaa keskivartalolta, yleensä siinä käy niin, että syketaso nousee liien korkeaksi, ja hiihto muutuu vääntämiseksi vaihtelevassa maastossa.
On tosiaan Wassberg tekniikalle hieman liian kapea, mutta rauhalliselle tyylittelylle on kumminkin tilaa. Kapealla latupohjalla hiihtäjä joutuu hakemaan pitkälle liuvulle sopivaa paikkaa.
Meissä ulkoilun ja hiihdon harrastajissa on paljon niitä, jotka tykkää hieman hengästyä ja tasata ajatuksia työpäivän lomassa tai sen jälkeen, tällä ladulla siihen näyttäisi olevan hyvä mahdollisuus.
Napakka pitopohja suksi tässäkin lienee se keskiverto hiihtäjän valinta, jonka- ansiosta matkalla kerkiää seurata myös ympäristön tapahtumia.