Molempien kuvien puustot ovat kutakuinkin samanikäisiä .
Kuvan A metsässä on tehty juuri toinen harvennus. B:n kohdalla harvennetaan ensimmäistä (ja viimeistä)
kertaa .
Kuviolla B kasvoi joitakin tukkikokoisia mäntyjä , joten siitä voi päätellä , että potentialia olisi ollut rutkasti parempaan tulokseen , kuin mitä nyt on toteutunut. Arvokasvu , jos sitä yleensä tapahtuu , antaa odottaa itseään B-tapauksessa vielä kymmeniä vuosia.
Hakkuukoneen tuotos oli tuntia kohden reilusti kaksinkertainen tapauksesa A verrattuna koivuvoittoiseen palstaan . Puuston heikko tekninen laatu ja huomattavasti pienempien puiden/ taimien varominen hidastavat työskenetelyä merkittävästi tapauksessa B.
Vierekkäin sijainneet palstat antoivat kovasti ajattelemisen aihetta. Kaksivaiheisen kasvatuksen kannattajaa ei ainakaan minusta saa näiden ja aikaisempien kokemuksieni perusteella .
A= On kunnon metsää ja tulevaisuudessa honkia humisee.B kuvan metsä sopii paremmin riitaisille perillisille,ei tule yhtä nopeasti rahapottia,joka olisi helpoin jakaa.
Noh, valitsen A:n.
Vertailu ei liene kovin mielekästä, koska kysessä on selvästi kaksi eri maapohjaa. Toinen metsistä alkaa olal 50 vuotiasta, toinen ehkä 15 v. Toinen on ollut alun perinkin helpompi hoidettava.
Olisi siis yhtä relevanttia kysyä, ottaistko Mersun vai Ladan. Tai oikeastaan tarveaineet atikinan tekoon vai valmiin pullapitkon.
Tuossa B.ssäkin kun on mahdollisusu vielä ihan hyvään kasvuun ja metsän syntymiseen. Kuvakulman valinnalla saadaan se näyttämään suttuiselta rääseiköltä, jossa ei mitään tapahdu. Toki siinä on taimikonhoito ollut pahasti myöhässä, josko sitä lie tehty lainkaan.
Itseltäni löytyy palstoilta molempia, niin A:ta kuin B:täkin. Eikä se B.n löytyminen vielä ole vielä suurempia tunteenpurkauksia aiheuttanut. Muistutaanut vaan, että ajoisa täytyy pyrkiä raivaamaan.
Niin, kumpi on parempi, porkkana vai patonki. B on todennäköisesti muodostunut kuitenkin ilman kustannuksia.
Ottaisin A:n, vaikka joutuisin maksamaan pahkanaaman mainitsemat kustannuksetkin.
Mihin pahkanaama on muuten sijoittanut rahansa mitkä hän on säästänyt istutus- ja hoitokuluista? Pankkitilillähän ne ei kasva 5% korkoa.
Nuo pahkanaaman ja kumppaneiden jutut ovat täällä vähän samantapaisia kuin kehuisi sillä, että jätän auton öljyt vaihtamatta ja säästän siinä suuret summat.
Tämä palsta taas on niitä jotka kannattaisi myydä heti rajun harvennuksen jälkeen pois pohjineen. Kun se lopputili tulee kuitenkin itselle eli lähtee henki ennen tämän metsän valmistumista lopputiliasentoon.
Minkä ihmeen takia se tili pitäisi aina saada vain puita myymällä? Hyvin hoidettu, kunnollista puuta kasvava metsäpalsta on tarvittaessa erinomainen kauppatavara.
Ei jesse rahojakaan saa hautaan mukaan. Minulle on ihan sama siinä vaiheessa onko rahat tilillä vaiko puina metsässä.
Eipä niitä metsiä ole palkkatyötuloilla ostettuna aikomus heti myydä mutta perussatsaus + voittokerroin ja vielä eläessä mieluummin. Rahalle minä keksin aina mielekästä käyttöä niin kauan kuin henki pihisee. Jälkipolvi korjaa tietty loput ja sitä jää riittämiin muunakin kuin metsäomaisuutena. MJO on tyyppiä jolle sukupolven vaihdostarpeiden tykityksen valtion taholta ymmärtää. Metsämuseon pito on monen hänenkaltaisensa pääharraste. Elää kituutetaan kuitenkin nuukajusseina ja metsät kärsii hoitamattomuudesta ja uudistamattomuudesta.
Ja pienenä lisäyksenä vielä että aika kumma ajatusmalli tuppaa piilemään meidän eläköityvien asenteessa yleisemminkin. Esim. nyt keskimäärin saadaan 1600 euroa kuukaudessa eläkettä. Silti monikin pitää sen rajoittavan pienuudellaan eläke-elämän mielekästä toteutusta. Silti ei tosiaan malteta ottaa sieltä metsästä lisää törsäysvaraa kun jotenkin mielletään että on velvollisuus jättää jälkipolville komeat ja rahakkaat metsät!
Kuten varmaan olette huomanneetkin minulla ei tätä vaivaa tule olemaan fyysisten lisäksi. Ja olen siitä tyytyväinen vaikken varmaan saa tuotakaan vertaa eläketuloa jäädessäni aikanaan.
Mutta meni hiukan aiheesta jatkumoon joten ei muuta tällä erää.
Jesse:
Elää kituutetaan kuitenkin nuukajusseina ja metsät kärsii hoitamattomuudesta ja uudistamattomuudesta.
Ei tarvitse nuukailla jesse. Rahhoo tulloo enemmän, kun ehtii törsäämää. Parempi antaa metsän kasvaa tukkimetsäksi, silloin tulee suuri euromääräkin vuotta kohden. Jollei ehdi omalla ajalla, niin jälkipolvi hoitaa asian. Ei kannata harsia risukoita muutaman satasen takia.
PS. Tälläkin palstalla on moni huomannut, että toinen meistä kehuskelee ja ylistää metsäkuvia joissa metsää EI TODELLAKAAN OLE HOIDETTU.
Tiedoksi, niiden risukoiden kehuskelija en ole muuten minä.
Ne kuvat joita olen laittanut ovat aina joko hakkuutapahtuman yhteydestä tai hybridihaavikoista. Teen vuosittain sekä pääte-että harvennushakkuita. Nyt juuri tänään lopetin ensiharvennuksen ja kerkeän jopa kemerankin vielä siitä alasta kuittaamaan. Päätehakkuusta viereisellä palstan kuviolla on kauppa jo valmiiksi tehty mutta kun kohde on kesähakkuukelpoinen annetaan palstan hiukan turvetyyppisen osan kuivua ensin. Toki vielä hoitamattomia ja tuottoarvoltaan huonojakin kuvioita löytyy mutta kokonaiskuutiomäärä tiluksiltani alkaa jo lähennellä ihannearvoa. Samalla lisäpuuhina saneeraan kiinteistöjä joita on muutama siunaantunut ja nytkin juuri jätin yhden rantakesämökin myyntiin. Toista timprataan kuntoon juuri.
Miksi näistä täysin eri kohteista pitäisi toinen valita? Kummatkin ajaa paikkansa. Jos omistaa molemmat, aina parempi, että on useampaa eri puulajia ja kehitysluokkaa olevia metsiköitä. Pääasia, että hoidettu ajallaan.
Tässä nyt oli tarkoitus osoittaa , että 40 vuodessa voi toiminta/toimimattomuus rinnakkain olevilla ja uudistuksen osalta lähes samanikäisillä kuvioilla johtaa täysin erilaiseen lopputulokseen .
Kyse on siis vertailusta aktiivisen ja passiivisen metsänhoidon välillä .