”Hiukan” unohtunut.
Kaatelen koivua rankalla kädellä joitakin jätän urien varsiin jos ei selkeästi kehityskykyisen havupuun tiellä, koska vesitilanne hiukan vetinen osittain.
Alemman jakson kuuset,no saa nähdä kuinka lähtevät. Enkä tiedä mitä jatkossa tapahtuu, koska päätehakataan tms. Sahaan energiaksi 32,50 tienvarsi.
Mitä te tekisitte ??
Samanlaista tein. Koivut rajusti pois missä vähänkään havupuuta ja sellainen kunnon harvennus kuusikkokohtiin (tilaa tuuheutua) ja mäntypaikat voi jättää vähän tiheämmäksi. Mäntyjä joku katkeili seuraavana talvena, kun sattui heti syksystä kova märän lumen pyry. Kuuset toipuivat oikein hyvin jo seuraavan vuoden jälkeen, vaikka olivat vielä pienempiä. Ja koivutkin alkoivat näyttää puilta koivikkokohtien harvennuksen jälkeen.
Harvennukset kohtuu voimakkaasti pienipiirteisesti tilanteen (kuusta, mäntyä vai koivua). Riski tietysti on tuulenkaadoille ja lumituhoille, muttei siitä oikein noinkaan kasvatettuna mitään tule kohtuu ajassa. Korjattu puun on ainakin sitten plakkarissa rahana.
Hyvinkin tuttua näkymää aktiiviajoita. Kuka vielä väittää , että koivua ei voi kasvattaa. Näyttää muuten kasvavan ihan mallikkaasti itsekseen ja muutaman vuoden päästä ei kuviolla juuri mitään kasvatuskelpoista enää olisikaan.
Yhdestoista hetki tehdä jotakin , ja tulos on se , mitä värkit antavat myöten. Toivotaan , että ei tule liikaa märkää lunta eikä tuulisia kesiä lähivuosina.
Harventaisin varovasti koska näyttää olevan kivikkoa ja vielä märkkyyskin haittana. Koivut haihduttaa paremmin kuin kuuset joten niitä riittävästi jatkoon kosteille kohdille.
Koivutkaan eivät ole apuna silloin kuin märkyys pahiten haittaa – aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Oman kokemuksen mukaan (lähes kaikki maat kivikkoisessa ja monin paikoin märillä mailla) märkyys ei ole paha haitta kivikkoisessa maassa. Ainakin kuuset pärjäävät hyvin ja tuulenkaatojakin on vähemmän kuin kivettömillä kangasmailla. Harvennuksen seurauksena lisääntyvä pintakasvillisuus korjaa jonkin verran tilannetta.
Kovin on optimistinen suorittavan koivunäkemys jälleen. Eipä nuo kuvien koivut mitään rahapuita omistajalleen ole.
Se on kyllä totta, että sopiva kivisyys lisää pitoa juurille.
Mutta joskus voi olla toisinkin. Jos kivet on isoja (kalliokoissa yms) , niin niiden päälle kasvaneet kuuset kaatuu helposti.
Lehtipuut saattaa pysyä paremmin pystyssä märillä mailla kuin kuuset. Lehdettömänä aikana tuuli ei vaikuta yhtä paljon latvustoon kuin kuusella ja koivun juuristo on yl. syvemmällä kuin kuusen.
Tuntuisi vahvasti, että vapaamitalla koivun teko tämmöisessä ryönässä on ainoa vaihtoehto. Monesti vaikea liikkuminen syynä kun useampi latvus jaloissa. Ja joskus tulee suma joka hidastaa saannosta rajusti. Pitäisi vain malttaa löytää aina se vapaatila johon työntää pari kolme runkoa karsintaan kerralla. Pari kertaa käynyt, on.pitänyt olla joku tietty osa harvennettu, mutta vielä pari 300 litrasta on kaadettava ja ainoana vaihtoehtona kasojen ja jo karsittujen latvojen päälle. Virhe,mikä hidastaa ja vie aina mehuja.
Tuolla kuviolla pohja kivinen MT.
Ojaa viereisen avohakkuun mätästäjä veti kuvion matalimpaan kohtaan. Lahoa ei näy.
Hyvästi tehty harvennus. On raaskittu ottaa puuta pois riittävästi. Kyllä alemmatkin kuuset kasvavat tuossa tiheydessä. Muutaman koivun jättäminen sekaan on oikein.
Hyvä hinta energiaksi, ei tarvitse mittanauhaa viritellä. Ei kuituun hinnan eroa.
Juu hinta on ok, lähienergiaksi. Ajokin kustannustehokasta, kun kauhoo kaikki kerralla kytiin ja samaan pinoon. Ja voi olla joku latvakin kasassa…
Pelkäänpä vain että tuulituhoja tulee runsaasti. Ettei vain menisi vielä aukoksi. Onhan tuo kuusi jo karsiutunut vähän liikaa joten näinköhän toipuu. Jos kuvio ei olisi iso saattaisin lyödä lattiaan.
Minusta näyttää tuohon tilanteeseen ihan hyvältä. Nyt on myöhäistä jossitella entisiä tekemisiä tai arvailla tulevia tuhoja.
Hakkuutekniikasta: aina kannattaisi edes yrittää kaataa puut hakkaamattomalle alueelle uralta poispäin (vältyt havun mätöltä kasojen päältä) ja viimeiseksi sitten uralla olevat puut jo tehdylle alueelle. En siis tarkoita ettetkö olisi näin tehnytkin, vaan ihan neuvona manuhakkaajille. Jatka samaan malliin !
En ole koskaan tuollaista kuusikkoa nähnyt. Koivujen suojaava vaikutus on hävinnyt, joten saattaapi olla, että kuusia kuolee paahteeseen. Kivikossa kyllä pysyvät pystyssä elleivät siis satu kasvamaan kivellä.
Kyllä minusta aina kannattaa pohtia tulevia tuhoja. Kun ne ovat aika hyvin nähtävissä kun työtä metsässä tekee. Sitä voidaan sanoa vaikka varautumiseksi. Toiset taas sanovat että pessimisti ei pety. Ihan kuinka vaan.
Siinä on ihan hyvää tekemisen meininkiä. Olen noita vastaavanlaisia jokusen käsitellyt. Manuhakkuu on juuri oikea keino näiden käsittelyyn. Tuossa käy harvennuksen jälkeen niin, että jonkin verran tulee lumituhoja ja jonkin verran tuuli työntää nurin heikoilla juurilla varustettuja yksilöitä. Tuo tapahtuu parin ensimmäisen vuoden aikana, mutta sitten rauhoittuu. Harvennusvaikutus ei yleensä ole merkittävä jatkoa ajatellen.
Se mikä noissa itselleni aina on käynyt, on se että tuollainen riukuuntunut puusto jää aina liian tiukaksi. Edellä mainitut tuhot huomioon ottaen se voi olla ihan positiivistakin. Mutta kohdetta kannattaa seurata seuraavaa harvennusta silmällä pitäen. Se nimittäin tulee varsin nopeasti eteen, noin 7 vuoden kohdalla ensiharvennuksesta. Siinä kohtaa näkee myös selvästi ne puut, jotka ovat kunnolla ensimmäisestä harvennuksesta toipuneet. Sitten tuo vasta metsikkönä pomppaa kunnon kasvuun eikä siinä enää tuhojakaan enää suuremmin tule.
kmetsuri puhuu asiaa.
Tuolla tyylillä se on hyvä tehdä, mitä tuumasit.
Tässä on väliin niin sakiana, ettei oikein aina onnistuvälistä uralle tai toisinpäin. Joskus menee uransuuntaan, varsinkin kun nuukana vähän pikkumutkia uraan välillä tekee missä on ollut huonoa ainesta,reikää yms.
Joskus sitä.syyllistyy hätäsenä siihen,että jos oikeaa järjestystä ei löydy niin alkaa katkominen. Sitten hiotaan sumanpurussa ja kasaamisessa.
Tuli aamukahveella taas vilkaistua Metsolan – pitkää kuitua palstalle kasattuna juutupesta.
Muutaman vuoden jälkeen tosiaan näkee, että onko kasvatettavaksi vai kirjanpainajalinko. Kesien säätkin vaikuttavat.
H-vallassa eräs metsänomistaja harvensi tuollaisen muutama vuosi sitten ja oletus varmaan oli että annetaan kasvaa päätehakkuuseen. No, se päätehakkuu alkoi tänä illalla ja jatkuu ainakin sen huonomman korpirämekohdan jossa vesivaivaakin. Aivan keskenkokoinen puusto eli lähinnä kuitua hakataan nyt. Jonkinverran laihaa tukkia.
Onhan tuollaiset kohteet vähän niinkuin pilalle menneitä. Kuvissa 1 ja 4 on tietysti mistä valita, mutta kuvan 2 näreet toipuuko ja kuinka vanhoja ovat? Nujertaako lumi? Kuvan 3 moniväärän männyn kuin taaemman kuiva-oksaisen kuusen tyyppisiä ei kannattaisi jättää ”lihomaan”,
Taaempi kuusikko on kasvavan näköistä. Kokonaisuus täytyisi saada edellisen mukaisesti vallitsevaksi.
10-15 vuotta sitten hoidettuna tuossa olisi komea metsä, mutta parempi myöh…
Välillä näistä uhkakuvien maalailusta tulee johtopäätökseen, että riskinä aina on, että jokin menee pieleen, joten varminta jäädä vain makoilemaan.
Mitkä tuossakin on vaihtoehdot: 1. Hoidat, kuten Hämis on jo hienosti aloittanut. Tavanomaisessa tilanteessa luonto korjaa ja metsä toipuu hyvään kasvukuntoon. 2. Et tee mitään ja metsä kuolee pystyy hienoksi kääpä ja ötökkäkohteeksi. 3. Lyöt aukoksi, jolloin menetät kymmenien vuosien kasvun.
Minkä noista valitsisit?
N. 17h olen sahannut. Avannut 80m uraa ja harventanut n.15m uran molemmin puolin.
Tavaran kertymä on mukavanlainen, en kyllä tarkemmin osaa arvioida mitä tulisi ha.
Ilmat hyvät tehdä, maasto hankala koska tuore ennakkojäte jaloissa.
Täällä on kokeneempia hakkajia kuin minä, niin tuntumaa löytyy jo varmaan näillä tiedoilla, että voisi elanto olla piukassa. Mitä aikaa menee /ha jne.
Mitä sanovat motomiehet, millainen tuollaista on tehdä ja joutuuko tuossa myyjä maksumieheksi/+-0/ vai rahaakin voisi tulla.
”Uhkakuvien maalailun” tarkoitus/toteamus oli siksi, että noita tilanteita joissa luonto kerkeää tehdä omat ratkaisunsa, kannattaisi pyrkiä välttämään. Jos kohteet eivät ole omistuksessa tms., minkäpä teet.
Kysymykseen..”millainen tuollaista on tehdä ja..jne” tuollainenhan on pohja raivattuna (jos tarpeen) aivan hyvä kohde. Keskijäreys ehkä 100L/r riippuen paljonko poistettavia ylisronttosia. Jos ajomatka ei ole kilometrejä, tili on taattu.
Pahimmat koivut vaikeissa paikoissa kannattaa kaulata suosiolla pystyyn eikä yrittää niitä kaataa. Kaulattu koivu suojaa vuosikaudet kuusia lumi-ja tuulituhoilta. Samalla tulee niitä pökkelöitä.
Isaskar keturin vaihtoehdoista valitsisin sen kolmosen. Ei siinä mitään kymmenien vuosien kasvua menetä vaan päätehakkuun hinnoilla saa jopa jonkinmoisen tilinkin. Toki se yleensä noin menee kuten meni tälläkin paikkakunnalla että ensin manutyönä reuhrotaan ja kuvitellaan pelastavan jotain mutta muutama vuosi ja nostaa kädet pystyyn ja soittaa ostomiehen paikalle hyvän sään aikaan. Jolloin on jo menettänyt pystykuivina ja tuulenkaatoina eurovaluuttaa siihen kolmosvaihtoehtoon nähden.
Ajouran tekemisen vaikeus pääsi tänään yllättämään.
Joitakin kiviä kun joutuu väistelemään niin alle tuntuu jäävän parhaat puut aina. Aina on ollut nuukailua urapuiden poistossa vaikka kyllä se vuosivuodelta helpottaa. Aikaa palaa,kun niitä ihmettelee mistä koneen laittaisi kiertämään vaikka lopulta suoran uran tekisikin.
Helpompi harventaa ajallaan enska,kun poistat kapuloita,mutta tuollaisia yhden tukin suoria pitkiä mäntyjä… siinä välillä kismittää.
Arpapeliähän tuo on noiden mahdollisten tuhojen kanssa. Itse olen kokeillut 1 ja 3 vaihtoehtoja. 1 pärjää hyvin. 3 kävi niin kuin tahtoo käydä. Hankalassa kasvatuspaikassa uudistaminen voi olla yhtä hankalampaa. Ensimmäisenä vuonna lumikariste vei puolet taimista ja parin vuoden päästä hirvet söivät loput. Kun on alle hehtaarin ala, ei kannata massiivista uudelleen viljelyä tehdä (ei saanut hirvikorvausta), joten odotellaan hyvien kuusenkäpysatojen tulosta (jo 2 hyvää käpyvuotta). Pahimmillaan lopputuloksena samanlainen hieskoivikko, josta yritin päästä eroon.
Onhan nämä vain kaksi kokemusta lähiajoilta, mutta 1 vetää nyt paremmin.
Tosi-asiassa kun luonto on jo valintansa tehnyt, tuollaista metsälöa ei saa enää kaikistellen täystiheäksi,elinkelpoiseksi ja siten kokonaan tuottokuntoon.
”Lyöt aukoksi, jolloin menetät kymmenien vuosien kasvun…” Eihän se nyt välttämättä niin ole. Monta vuotta menee puuston toipumiseen tai uusi taimikko on 10 vuodessa jo pitkällä…
Aloituskuvan kaltaiseen metsään ei pitäisi missään tapauksessa tehdä yläharvennusta, vaan perinteinen alaharvennus – ja jättää käytännössä poikkeuksetta valtapuustosta oikea määrä metsäksi.
Korkeimmat puut ovat jo antaneet näyttönsä kasvukyvystään ja kun on värkeissä varaa, niin runkomuodon perusteella jääviksi puiksi tulevat tukkipuurungot.
Ajourat – jos maasto on pahasti kivistä, pitäisi huolella suunnitella – Yksikään runko ei ole niin arvokas, että ajouraan pitäisi tehdä väistömutka sen takia. Jos uralta poistaa parhaan puun, niin sen korvaajaksi toiseksi paras puu on hyvä. Hakkuun jälkeen katsellen ratkaisua ei edes huomaa. Nykyiset metsätraktorit menevät kevyesti aikamoistenkin kivien yli, jos vaan on kahdeksanpyöräinen kone. On ajettu kesäaikaan todella pahan näköisissä ”Pirunpelloissa” ilman ongelmia, jos olisi ”hyvä lumitalvi” tulisi sellaiseenkin oiva, sileä baana.
Mehtäukolla on kyllä nyt joku taikasauva, joka pitäisi jakaa muillekin ilmastokatastrofin torjumiseksi. Jos millään keinoin avohakkuun kautta saat enemmän puuta aikaiseksi 50 vuotta tuosta eteenpäin kuin kasvattamalla tuota tukkikuntoon, niin melkoinen taikuri olet.
Ja jos oikeasti uskot, että luonto on tuossa mahtinsa näyttänyt eikä sitä voi hyvällä hoidolla korjata, niin samoin tein voi koko metsänhoitotoimenpiteet leimata huuhaaksi, kun luonto näyttää mahtiansa.
Eihän tuon kiitollisempaa kunnostuskohdetta voi kuvitellakkaan. Ainoa riskitekijät ovat satunnaiset tuhot (myrsky, lumi).
Niin kyllähän se kokemus on osoittanut, että kun yrittää kurvailla ajourat heikoimpaan kohtaan, niin ne laajenee ajon edetessä ja sitten tietysti siinä missä paras metsä, niin siinä sitten se menee ihan uusiksi…mister Murphy pitää siitä huolen
Mehtäukolla on kyllä nyt joku taikasauva, joka pitäisi jakaa muillekin ilmastokatastrofin torjumiseksi. Jos millään keinoin avohakkuun kautta saat enemmän puuta aikaiseksi 50 vuotta tuosta eteenpäin kuin kasvattamalla tuota tukkikuntoon, niin melkoinen taikuri olet.
EI se mikään ongelma ole uudistussysteemillä. N 30 vuoden kuluttua hakkuusta on metsässä puuta 150 m3. Seuraavien 20 vuoden aikana puuta kasvaa lisää 150 m3, siis varovaisesti arvioiden. Siis yhteensä 300 m3. Tuosta metsästä kuolee tod näk 30 m3/ha ja uutta kasvaa noin harsuuntuneessa metsässä 5 m3/ha/v eli 250 m3 ja kun siitä otetaan pois tuo 30 m3, niin nettokasvu on 220 m3. Näin laskien uudistus olisi ehdottomasti viisain ratkaisu. Uudistuskulut saisi katettua ja vähän rahaakin jäisi, kun tuo olisi kaadettu kerralla
Propsit (ei pöllejä vaan peukkuja) Hämikselle ahkerasta manutouhusta!
Timppa taas aivan oikeassa, kyllä uudistus tuottaa tuossakin parhaiten jota ei tunnu vain suurin osa manutyön ihailuun sortuneista käsittävän.
mehtäukko:”Tosi-asiassa kun luonto on jo valintansa tehnyt, tuollaista metsälöa ei saa enää kaikistellen täystiheäksi,elinkelpoiseksi ja siten kokonaan tuottokuntoon.”
-Tämä resepti on ainakin vuorenvarma. Avohakkuu ojitu-mätästys ja rotutaimet, niin ensiharvennuksen aika tulee parinkymmenen vuoden kuluttua. Nykyisn puuston lisäkasvu lienee 1 – 2 kiintoa / v. Uuden metsän ensiharvennuksen jälkeen lisäkasvu on 10 – 20 kiintoa / v.
Kuvissa näkyvä – harvennettu metsä muistuttaa hävityshakkuuta, jossa on käytetty määrämittaa, jonka täyttävä puusto pannaan pinoon. Puuttuu vain kaksi ”Pillaria”, joiden välissä paksu teräsvaijeri, joka lahmaa jätepuuston maahan.
Olen tänä vuonna investoinut 7,5 ha kuusen istutukseen. Tiloilla mitä viimevuonna ostin. Omt ja mt.Täydennysistutusta osittain ja osa täysin uusiksi edellisten huolimattomuuden tai huonon tuurin takia.
Eli en kyllä tietentahtoen jätä räätteelleen.
Tänä talvena kaadan hieskoivikkoa n.80 litrasta 1,5ha energiaan kun on niin surkeeta ja vedetään kuuselle, omt.
Tuo kuvio ei tosiaan silmiä hivele, mutta ei ole iso ja molemmin puolin 30-40 vuotiasta kuviota niin saa isommaksi kuvioksi.
Kyllä tässä värkkään minkä kerkiän ja sen minkä parisuhde nippanappa kestää.
Niin kuin Hämiksen aloituksen otsake on”kumma ensiharvennus”, ”hiukan” unohtunut ja kysymys ”mitä te tekisitte”?, oma ajatus on antaa aika pitkänkin käytännön kokemuksen näkökulmaa ja perusteluja. Jätkäkin kallistuu samaan.
On pakkokin ajatella jäljelle jäävän puuston mahdollista!!? lisä-arvoa peilattuna vuosiin monessa mittarissa.
Mutta kuitenkin hatun nosto ahkeralle hankintamiehelle äläkä akkaa unohda! Muutoin hinta on liian kova.
Kyllähän täälläkin palstoilla huomaa eristymisen, ennen tuota olisi vuolain sanakääntein vain ylistetty ja kehuttu kuinka komeaa metsää Hämis hämmentääkään. Nyt sentään, sanotaan hiukan asioista perillä olevat lähtevät myös vaihtoehtoa tarjoamaan. Uusajattelua joka on tervettä koska se on kuitenkin ainoa oikea ja järkevä tapa vaikka keskeneräistä metsää joutuukin teilaamaan. Näin tekee juuri H-vallassa yksi isäntä aukkoa tuollaisen uudistuksella. Ja on kanttia koska erittäin komeat pari eri-ikäistä kuusikkoa vieressä jo hänen kasvattamiaan. Sanoisin ettei moni revi kuusikkoa sitä tahtia ylöspäin kuin hän. On sentään osa alueesta aika karuakin pohjaa. Mitään eroa ei huomaa tieltä katsellen vaikka mäki loivasti nousee, taimikko samassa suhteessa.