Milloin koivu kannattaa kaataa kuksan tekoa varten. Jostain luin että se onnistuisi parhaiten keväällä. Mitenkäs jos kaadankin sen kuusenhaku reissulla. Onnistuuko kuksan muokkaus huonommin kun puu on kuivempi kuin keväällä ?
Ei ole minulla tietoa eikä kokemusta kuksanteosta. Tuo pahka kyllä näyttää erinomaisen hyvämuotoiselta; aivan kuin vartavasten kuksaksi tarkoitettu. Kai se pitää jotenkin kovertaa (käsipelissä..?).
Kerran ostin Lapinmatkalla yhdeltä harmaahapsiselta satuolennon oloiselta ukkelilta uskomattoman lumoavan kuksan. Hän oli pinnoittanut luomuksensa jollain kiiltävällä aineella, joka ei, sitä hän erityisesti painotti, ollut missään tapauksessa lakkaa, vaikka siltä näytti, vaan jotain eläinkunnasta saatavaa geelimäistä ainetta. Kalannahkasta tai jäniksestä ehkä – hitsi kun muistaisi paremmin?!
Joku ”ripahan” siihen kuksaan pitää myös laatia. Onko se kahvamainen vai korvamainen, riippuu tekijästä ja aineksen riittävyydestä. Tulevan joulun pukinkonttiin ei varmaankaan tuo kuksa joudu, mutta ehkä jo sitä seuraavan. Pistäneekö Koskenranta kuvaa kuksasta tänne lukijoiden kuviin, konsa se valmistuu?
Paras aika kuksantarpeitten talteenottoon on, kun kuksantekijällä on aikaa askartelulle. 🙂
Tuota käsittelyaikaa voi jatkaa esim. suolavedessä keittämisellä.
Tuoreesta pahkasta tehdessä kovertamisen voi tehdä vaikkapa repimällä. Sopivasti temmillä avataan puun syyrakenne. Sen jälkeen tiukka ote tongeilla ja revitään syy irti. Niin saa sisäosan seuraamaan ulkopinnan muotoja luontojaan.
Voihan sen kaivertaakin taltalla tai koveltimella.
Harrastukset
Milloin koivu kannattaa kaataa kuksan tekoa varten. Jostain luin että se onnistuisi parhaiten keväällä. Mitenkäs jos kaadankin sen kuusenhaku reissulla. Onnistuuko kuksan muokkaus huonommin kun puu on kuivempi kuin keväällä ?
No eikös sen voi laittaa vesisaaviin?
Olisikos muita hyviä ohjeita, lähinnä valmistusta ajatellen.
Ei ole minulla tietoa eikä kokemusta kuksanteosta. Tuo pahka kyllä näyttää erinomaisen hyvämuotoiselta; aivan kuin vartavasten kuksaksi tarkoitettu. Kai se pitää jotenkin kovertaa (käsipelissä..?).
Kerran ostin Lapinmatkalla yhdeltä harmaahapsiselta satuolennon oloiselta ukkelilta uskomattoman lumoavan kuksan. Hän oli pinnoittanut luomuksensa jollain kiiltävällä aineella, joka ei, sitä hän erityisesti painotti, ollut missään tapauksessa lakkaa, vaikka siltä näytti, vaan jotain eläinkunnasta saatavaa geelimäistä ainetta. Kalannahkasta tai jäniksestä ehkä – hitsi kun muistaisi paremmin?!
Joku ”ripahan” siihen kuksaan pitää myös laatia. Onko se kahvamainen vai korvamainen, riippuu tekijästä ja aineksen riittävyydestä. Tulevan joulun pukinkonttiin ei varmaankaan tuo kuksa joudu, mutta ehkä jo sitä seuraavan. Pistäneekö Koskenranta kuvaa kuksasta tänne lukijoiden kuviin, konsa se valmistuu?
Paras aika kuksantarpeitten talteenottoon on, kun kuksantekijällä on aikaa askartelulle. 🙂
Tuota käsittelyaikaa voi jatkaa esim. suolavedessä keittämisellä.
Tuoreesta pahkasta tehdessä kovertamisen voi tehdä vaikkapa repimällä. Sopivasti temmillä avataan puun syyrakenne. Sen jälkeen tiukka ote tongeilla ja revitään syy irti. Niin saa sisäosan seuraamaan ulkopinnan muotoja luontojaan.
Voihan sen kaivertaakin taltalla tai koveltimella.
Nimitetäänkö kuksantekijää kuksijaksi?
Ei suinkaan, vaan käkeä,,, 🙂
Kisi on kulkija luonnoltaan…
Kyllähän tästä kuksasta kuva laitetaan jahka saan valmista aikaan.