Tässä ollaan ”tilalla” (130 000ha) , jossa noudatettaan SFC-sertifikaatin vaatimia ohjeita. Luontoarvot huomioidaan siellä , missä siihen on sopivat olosuhteet . Viereinen kuvio raivataan samaan malliin , kun sen hakkuu tulee ajankohtaiseksi.
Se ,että metsä kasvaa valtoimenaan kaikenlaista pöheikköä , tuskin lisää merkittävästi alueen luontoarvoja. Esimerkkinä siitä voisitte vilkaista viimeisimmästä Metsälehti Makasiinista metsän kasvattamisen kannattavuudesta kertovan artikkelin otsikkokuvaa , jonka toimittaja kävi nappaamassa työmaaltani kymmenkunta vuotta sitten. Kuten huomaatte , kehitystä on tapahtunut huimasti niistä ajoista ainakin niiden metsänomistajien mailla , jotka toimivat ammattimaisesti.
Nykyiset sertifiointikriteerit ohjaavat metsien hoitoa ja käsittelyä paremmille urille. Suuret puutavarayhtiöt ovat liittyneet tai liittymässä FSC-sertifioinnin piiriin syystä , että kysisen ehdon täyttävälle puulle ja jalostustuotteille on kasvavaa kysyntää . PEFC – sertifikaattikaan ei aina riitä kysynnän varmistamiseen .
Moni yksityisen puolen epäkurantti leimikko voikin jäädä – ja on jo jäänytkin – puukauppatoiminnan ulkopuolelle , kun niitä ei uskalleta ostaa sertifikaatin menettämisen pelossa. Jos tilalla on runsaasti metsän hoitorästejä , sertifiointikriteerit eivät täyty.
En minäkään raivaamatonta kuviota ostajalle tarjoaisi. Kun kuitenkin verrataan luontoarvoja, tuollsinen tasarakenteinen on todellinen monokulttuuri. Edes pikkulinnuille ei ole pesäpuita saati että monipuolinen lajisto tarjoaisi mikrobeille ravintoa.
Tuossa etusivilla on ”näin siirryt jatkuvaan kasvatukseen” – otsikon alla sellainen metsä aika täydelleen joka minun viimeinen ostokseni. Nyt kun olen lievästi näkemäraivannut sen ei tulisi kyllä mieleenkään vetää kaikkia aluspuustoa pois. Kyllä sieltä on motokuskin syytä käydä poimimassa tukkipuut aika siististi pois taimikon päältä. Tuollaista ykstotista puupeltoa minulle ei ole edes haavikot pellossakaan.
Miksi jotkut haluavat sekoittaa päivänselviä asioita? Silloin kun on tuommoinen kuvissa näkyvä männikkö kasvamassa , niin miksi kääntää juttu johonkin luontoarvoihin, ylispuiden poistoihin ja jatkuviin kasvatuksiin? Eiköhän niille löydy sata kertaa parempia paikkoja jostain muualta.
Viisi prosenttia kokonaispinta-alasta jätetään kokonaan hakkuiden ulkopuolelle ja viisi prosenttia käsitellään erikoishakkuin. Säästöpuuryhmiä jätettään , samoin lahoja ja kuivaneita puita(kaikki). Lisäksi tehdään tekopökkelöitä , missä se on mahdollista. Lehtipuita suositaan tavoitteena 10%:n osuus kokonaispuustosta .
Kun puhutaan luonnonnomukaisesta metsästä ja metsätaloudesta, niin mitä silloin oikeasti tarkoitetaan? Esimerkiksi Kotisten hakkaamatta jätetty laaja aarnialue Evolla on hyvä esimerkki siitä, miten vanha ja täysin luonnontilainen metsä muistuttaa hämmästyttävän paljon hoidettua päätehakkuuseen tulevaa talousmetsää. Voin sanoa, että retkeni suomalaisiin aarnimetsiin teki minusta tehometsätalouden harjoittajan, enkä ole päätöstäni kertaakaan katunut.
”Teho”metsätalous ja luonnon huomiointi eivät täysin poissulje toisiaan. Hiukan vähemmän ”nuolemista” niin alkaa olla luontaisen elämän meininki ympäristössämme. Saattaisi jopa myös vähän vähentää tuota suojelukaahotusta kun myös talousmetsä olisi hiukan monipuolisempaa. Teho-sanakin on aika turha kun ollaan luonnon kanssa tekemisissä. Se on kuitenkin jopa Visakalloakin paljon tehokkaampi kun niikseen tulee.
Jees sen jo sanoi. Ei talousmetsässäkään ole tarve unohtaa luontoarvoja. Onhan suuri osa maamme metsistä talouskäytössä, joten niillä on merkittävä rooli luontoarvoissa ja ilman niitä ei ihminenkään pysy hengissä kovin pitkään. Visakallokin on kehunut, kuinka luonto hänen talousmetsissään voi, joten tuo avautuminen hiukan ihmetyttää.
Mielellään oltaisiin jätttämässä puskaa ja raippaa sinne tänne luontoarvojen nimissä. Kuvan tapauksessa ne risut jä räipät sijaitsevat metsätalouden kannalta vähempiarvoisilla mutta luonnon kannalta arvokkaammilla alueilla.
Noiden sinne tänne jääneiden räippien vuoksi olen työurani aikana kylvänyt huomattavan määrän luontoon kuulumattomia nesteitä(öljyä) metsiin. Viimeksi tämä tapahtui kaverilleni , jonka kone ulosti moottoriöljyt pellolle alamittaisen koivukarahkan löydettyä tiensä moottorin kupeessa sijaitsevan paineanturin kimppuun . Kone seisoi iltavuoron odottamassa päivän valkenemista , varaosaa ja remonttimiestä . Onni onnettomuudessa oli, että kone ei syttynyt palamaan öljyn ruiskutessa turbon päälle. Hanki oli laajalta alalta mustana konepeiton ritilöiden välistä roiskuneesta öljystä .
Raippojen aiheuttamat hydrauliikan öljyvuodot ovat yleisimpiä harmeja ja luontoa kuromittavia asioita . Nissä öljyä pääsee maastoon usein kymmeniä litroja kerrallaan.
Laitoin palstalle aikanaan kuvan, jossa olin jättänyt männikköön jonkin verran alikasvoskuusikkoa ja sinusta se oli täysin ok. Lisäksi metsänhoidon suosituksissakaan ei ohjeisteta perkaamaan täysin puhtaaksi, joten mielestäni nyt hiukan liioittelet raivaustarpeen suhteen.
Omassa työssänikin on mukana koneet ja kyllä niitä öljyvahinkoja tosiaan syntyy. Ihan ilman minkäänlaisia risujakin, kun satojen barien paineet hakkaa letkuissa eli hiukan epäilen sinun liioittelevan risuista johtuvaa öljyvahingon riskiä asiallisesti raivatussa metsässä
Se kuule visakallio on kateus joka laittaa ihmisen väheksymään toisen omaisuutta. Tuo kateus on hyväksi monessa asiassa se laittaa ihmisen yrittämään mutta on siinä varjopuoliakin.
Niin kyllä niitä risutkin niitä letkurikkoja tekee mutta yleensä ne ovat hankautumia jonka vuoksi letku särkyy. Jos pitäisi määrällisesti arvioida niin 20 % risuista ja loput jostain muusta syystä.
Nirhaumia tulee , kun ei aina nähdä , missä koura liikkuu. Nopeimmin vahinkoa kuitenkin tekee jäinen keppi , joka on kun rautakanki . Se särkee vahvojakin rakenteita . Letkujen liittimet katkeavat hyvin herkästi ja sen seurauksena öljyä tulvii väärään paikkaan pahimmillaan satojen litrojen minuuttivauhdilla. Tilannetta pahentaa helposti se, että kaikki tapahtuu peitteisen alusmetsän kätköissä ,jonne kuljettajalla ei ole suoraa näköyhteyttä . Monesti vahinko jää paikalliseksi , mutta joskus näkee uutisia mystisistä öljyvahingoista vesialueilla . Syy saattaa olla yksinkertaisesti se ,että järveen laskevan ojan tai puron läheisyydessä on tapahtunut metsäkoneen letkurikko . Öljy on sitten valunut jopa kilometrejä esim. lumien sulamisvesien mukana alapuolella sijaitsevaan vesistöön . Letkun liittimen katkeaminen ojanvarsivitelikkoa hakattaessa voi siis johtaa ikäviin seurauksiin. Eniten raivaustarvetta onkin juuri ojien läheisyydessä .
”Noiden sinne tänne jääneiden räippien vuoksi olen työurani aikana kylvänyt huomattavan määrän luontoon kuulumattomia nesteitä(öljyä) metsiin.”
Noin ei saa tehdä. Jos kymmeniä litroja leviää kerralla maastoon, ympäristölainsäädäntö, öljyvahinkojen torjuntalaki ja hydrauliöljyjen käyttöturvatiedotteetkin velvoittavat estämään öljyn imeytymisen maaperään ja leviämisen vesistöihin.
Joo…ei saa , mutta harva lähtee kaivelemaan maata tai lunta useiden aarien alalta , kutsumaan palokunnan ja kiikuttamaan jätteet ongelmajätelaitokselle syvältä metsän uumenista. ”Turpeeseen imeyttäminen” on se arkisin konsti . Pohjavesialueet on eri juttu . Otin tämän öljyasiankin esille korostamaan raivauksen merkitystä . Jos hydrauliletkujen liittimet pysyvät ehjinä ,on pienempi öljyvahinkojen vaara. Kuluneet letkut pyritään joka tapauksessa vaihtamaan ennakoivasti ennen mahdollista puhkeamista.
Oudoille urille lähti tämäkin keskustelu. Kuvissa on talousmetsää jota ei taimikkovaiheessa ole ”nuoltu” puhtaaksi eikä ”nuoltu” nytkään. Lumen alta paljastuu keväällä runsaasti aluskasvillisuutta ja vesakko vesoo takaisin varsinkin kun kasvatuspuuston latvusta nyt avataan.
Ei tuollaisessa nuoressa aluskasvustotiheikössä ole erityisiä luontoarvoja kuin kuvitelmissa. Ja vaikka kuva on yhtiön maalta, niin taatusti jo muutaman kymmenen metrin päästä löytyy aivan eri kehitysvaiheessa olevia metsäkuvioita.
Kuten lisäkuvasta näkyy , pusikoitakin löytyy vähintäänkin riittävästi ja ennakkoraivausryhmille töitä. Ennakkoraivaus tosin vähenee tulevaisuudessa , kun nykyiset taimikot hoidetaan paremmin ja ennakkoraivauksen tarve vähenee sen myötä. Kuva on aikoinaan hoitoa vaille jääneestä paikasta.
Yksi asia on jäänyt mietityttämään . Miksi metsän parhaat kasvupaikat , ojien pientareet , on jätetty useasti tuottamaan vain arvotonta risukkoa? Niissä voisi kasvattaa ihan oikeita puitakin. Valtakunnan tasolla puhutaan melkoisesta käyttämättömästä mahdollisuudesta. Otin joku vuosi sitten asian puheeksi alueen metsänhoitovastaavan kanssa . Olen huomannut, että uudistusalojen ojan pientareet raivataan nykyisin huolella varhaisperkauksen yhteydessä. Riistalle jätetään kuitenkin koskemattomia tiheiköitä sopiviin paikkoihin.
Olen Peten ja suorittavan linjoilla. Tästä saattaa nyt joku vetää herneen nenäänsä, mutta suurin osa täällä kirjoitelluista luontoperusteista on vain kömpelöitä selityksiä sille, ettei raivausten teko oikein huvita.
En myöskään ja se että joku tuhoaa öljyllä maaperää ei ainakaan paranna ymmärrystä moisen konehemmon suuntaan. Useimmat kyllä sahaa edeltään ne alamittaiset koivun räipätkin pois eikä yritä niitä vain sotkea koneen alle. Siinähän ne ylösnousut tulee. Jos räippä on vapaa kääntyilemään se ei riko koneesta mitään vaan kääntyilee paineen mukaan. Myös koneiden huollon yhteydessä olisi huonompia hyrdauliletkuja hyvä ennakoivasti vaihtaa eikä aina varrota sitä öljyn läpi oksennusta. Olen kovasti sitäpaitsi hämmästynyt koneen suojauksesta jos räippä pääsee konehuoneeseen mistään, ei pitäisi kyllä.
Mitä järkeä on jättää konekorjuun kiusaksi aliskasvosta, josta ei kuitenkaan tule missään vaiheessa myyntikelpoista puuta? Ainakin meilläpäin vuosikymmeniä jatkunut täysraivaus on aikaansaanut erittäin hyvät riistakannat. Niin tehokasta raivaajaa kun ei maailmassa olekaan, etteikö johonkin aina kasva uutta puskaa.
Niin …20-30%:n olosuhteista (raivaamattomuudesta) aiheutuva työn hidastuminen tarkoittaa sitä , että 2-3 motoa kymmenestä tekee raivausta puutavaran valmistuksen sijaan. Joku senkin maksaa . Ei kannata ihmetellä , jos kantohinta vähän ”laahaa”. Motolla tehtynä raivaus ei todellakaan ole ilmaista .
Jeessillä on varaa jättää ennakkoraivaus tekemättä, jos hänellä on jo ”poltinpuuta” riittävästi. Hänhän on yhtä kuin Harjavallan Metsäliitto, ja kaikki pokkaa ja kumartaa onnesta jäykkänä, kun pääsee letkujansa repimään ja öljyä ruikkimaan Suuren putkipomon metsään.
Kuvien mukaista risukkoa raivaamaan ei pidä joutua hakkuukoneen kapasiteetilla, siihen on tehty kevyemmän luokan koneita, joilla sekä jälki tulee parempaa, mutta työ on paljon edullisempaa.
Tämähän ei koske suuren päällikön kasvatushakkuita, eikä taimikonhoitotöitä.
Ennakkoraivaukset teen tietenkin niihin mitä kaupan teon yhteydessä pyydetään/vaaditaan. Ennakoivasti metsän monimuotoisuutta säilyttäen. Nytkin vain yski kuvio pyydettiin ennakkoraivaamaan ja se oli harvennus. Päätehakkuita harvoin on minun metsissä edes pyydetty raivaamaan. Nytkin männikön päätehakkuun alla on jonkinverran luontaista kuusipusikkoa ja mäntyä pienellä taimella. Uskon noista jonkinverran säästyvän seuraavan metsän monimuotoisuuden takaamiseen heti uuden metsän kasvatuksen alusta saakka. Ei esim. taimikonkaan tarvitse puhdas isommasta vanhasta luontaisesta taimiaineksesta olla. Onpa tässä käynyt jonkinkerran niinkin että metsä onkin puoli huomaamatta hiipinyt ja uudistus on muuttunut jopa täysin turhaksi. Nyt juuri illan lähilenkillä ihailin ”päätehakattua” pientä metsäkuviotani jossa onkin jo komeita kuusia ja kattava metsä päällä. Uudistushakkuusta ei vielä montaa vuotta aikaa. Korkeintaan 3-4 vuotta. Siihen annoinkin motomiehelle ohjeet säästää kuusiryhmiä ja hyvin näytti niin menevänkin. Männikön päätehakkusta oli silloinkin kyse.
Kyllä minäkin raivauksen kannattaja olen, jo pitemmältä ajalta, siitä on tullut ylimääräistä kiinnostusta ja rahallistakin hyötyä leimikon myynnin aikaan.
Juuri tällä hetkellä Itä-Suomessa- Kainuussa on tarjolla paljon lumituhojen leimaamia leimikoita tulossa myyntiin. Tuntuu epätodennäköiseltä, jopa mahdottomalta saada kaupat aikaan, jos leimikon ennakkoraivaus on tekemättä, omalle ko. leimikolle sain asiallisen vastaanoton, josta odottelen mielenkiinnolla tarjousta.
Yleinen metsien sertifiointi PEFC:n vaatimukset on juuri riittävästi luontoa suojeleva ja huomioiva vaatimus. Metsänhoito ja puunkorjuu täydentävät metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimuksia.
Gla epäili täysraivauksen ja hyvien riistakantojen yhteyttä. Itse en metsästä, joten en ole mikään asiantuntija, mutta ne jotka ovat metsästäneet, ovat kiitelleet metsänhoitolinjaani myös riistalle otolliseksi. Kun männyntaimikot ja nuoret kasvatusmänniköt pidetään aliskasvoksesta puhtaana, on marjasadot silloin hyviä. Kun alakerta raivataan, syntyy lehtipuiden kannoista matalia pensaikkoja ja paikoitellen syntyy myös kuusentaimitiheikköjä. Raivatussa metsässä voivat linnut paremmin myös lentää. Minulle on useiden metsästäjien taholta kerrottu, että edellämainitut seikat ovat edistäneet riistakannan kasvua metsissäni.
Eipä noista koivunraipoista ja ylitiheistä kuusiryppäistä riistallekaan paljon hyötyä liene. Harvempi tiheys , katajapensaat ja muutama maahan asti pitkäoksainen yksikseen kasvanut kuusi siellä täällä tarjoavat paremman ympäristön . Valoisuus puolestaan kiihdyttää maapohjan elintoimintoja ja parantaa marjasatoja. Tutkijoillekin tuli yllätyksenä , että metsot palautuivat nuoriin metsiin harvennuksen jälkeen . Tiheikkö ei lintuja houkutellut.
Säästöryhmiksi olen valinnut ensisijaisesti jo ensiharvennus vaiheesta alkaen pienialaisia suppia, joista vesi ei virtaa pois.
Puusto niissä yleensä on lehtipuuvaltaista sekapuustoa. Näitä ei myöhemminkään muokata eikä viljellä, näin ne säilyy luonnon tilaisena ja sertifiointi vaatimus on täytetty, muilta osin leimikko on selkeän näköistä talousmetsää.
Jotenkin saan vaikutelman, että tätä asiaa käsitellään joko/tai-tyyliin. raivaamattomuuden vaihtoehtona ei ole totaaliraivaus, eikä totaaliraivaus ole edellytys marjasadoille, lehtipuiden vesoittumiselle tai maapohjan valoisuudelle.
Toisaalla suorittava on kyllä kovastikin puolustanut riistatiheiköitä, nyt tässä yhteydessä niistäkö ei sitten iloa olekaan. Ylipäätään erona tuntuu olevan se, että moni ajattelee riistaa, kun itse ajattelen luontoa ja sen monimuotoisuutta.
”Totaaliraivaus”! Kyllä usein on syytä pyyhkäistä ensiharvennusta varten ”kaikki” pois. Metsäpinta-alasta vain murto-osa lakaistaan puhtaaksi hakkuuta haittaavasta risukosta.
Mielestäni siitä ei kannattaisi tehdä minkäänlaista ongelmaa, varsinkin kun se korjaantuu hyvin lyhyessä ajassa.
Se, että jossain männyntaimikossa kasvaa muutama leppä, paju tai kataja, ei käytännössä ole keneltäkään pois. Kuusikossa voi jättää haavankin havisemaan.
Eikö tuollainen juuri ole sitä monimuotoisuutta, kun hoitamattomia tiheikköjä on kuitenkin aivan ”tuskaksi asti”?
Talousmetsän kiertoaika on 50 – 130 vuotta ja sinä aikana sen ”ilme” voi muuttua monta kertaa.
Minun täytyy myöntää, että minun silmä lepää vain hyvin hoidetussa metsässä taikka sitten koskemattomassa, ns aarniometsässä.
Selkeä ja hyvin hoidettu metsä, jossa ennakkoraivaus on tehty asiallisesti on motomiehen unelma. Niissä voi toteuttaa sitä ammattitaitoa, jota ei päätehakkuulta jää myöhempää tarkastelua varten.
Väli- Suomessa missä on useita yksityisiä sahoja ja niillä paljon motoketjuja, niin kuljettajat toivoo, päästä välillä harvennuksille toteuttamaan sitä kokonaisvaltaista osaamista.
Ennakkoraivattu heikompi laatuinenkin leimikko antaa onnistumisen mahdollisuudet koneketjulle.
Totaalitomppeli tuolla jotain yritti myös väittää tietävänsä vaikkei mitään tiedäkkään. Minun silmäni lepää kaikenlaisissa ja mielellään juuri monipuolisissa metsissä. Itseasiassa aika harvoin on moton kuljettaja kantaa ottamassa meneekö raivattuun vai raivaamattomaan. Kuten olen kertonut erään kerran motomies vain sanoi kohdatessamme tiellä konetta pois viedessä että raivaa ennen uudistusta niin saat siivomman metsän. Noh, en raivannut kun en lopulta uudistanutkaan. Nyt siinäkin kasvaa komea kuusimetsän alku. Hiukan voisi niitä moton vioittamia käydä poistamassa kyllä mutta kiire ei ole niilläkään. Kaikki mahtuu hyvin olemaan. Tuo suorittavan portaan jupinahan useimmiten perustuu hommaansa perinjuurin leipääntyneen turhaan mutinaan.
Jeessi ihailee metsiä kolmannella – ruskealla silmällään, josta hän myös mielipiteitään ulostaa.
Olisipa se näkemisen arvoista, kun moinen pelle söheltäisi puimurin puikoissa. Ja ilman ennakkoraivausta!
Vai että Sampo, tuollaisella 100ha metsätilalla ainoa tarvittava metsätyökone on raivaussaha.
PS. Isommillakin motoilla näyttää olevan vaikeuksia karsia niitä tukkikokoisia haapoja…
Raivaussahaa en ole kotvaan tarvinnut vaan se mitä raivaan teen nyt moottorisahalla. Ja se Sampo ei poista tosiaankaan sen tarvetta vastakin vaikka juuri haapojen isompien oksien karsintaankin esim. Kyllä tässä eläkeajan kynnykselle pitää semmonen koneharraste löytää. Poika on senverran etevä konemies että saa hoitaa korjaamissessiot ja samalla myös tietenkin opetella myös timpurin työlle talvityömahdollisuuden.
Osta vaan Jesse se Sampo harvesteri! Säilytä kuitenkin myös se raivaussaha itselläsi. Huomaat nimittäin aika pian sieltä harvesterin puikossa ollessasi raivauksen tarpeellisuuden!
Uskon olevani sinut sen asian kanssa kun ei tarvitse tehokkuuskerrointa aivan tappiin asettaa. Kyllä se perustetaan ajatuksella että se on isännän kallis harrastus ja siinä saa hyvää ajankulua ja ”hyötyliikuntaa” arkeen.
Nytkin olisi koneen kanssa kyllä metsään hieno lähteä päiväksi mutta ei kästöihin kun lumitilanne alkaa olla aika haastava. Ja lumet vielä puidenkin oksilla. Mutta pitää nyt katsoa jos pieneksi aikaa kastelemaan viitsisi mennä.
Noinkin kyllä Gla mutta harrastusta voi muuttaa soveltuvilta osin. Ja pääasia lienee saada myös poika muuallekkin metsätöihin kuin omalleen tonttimetsätilalleen. Ja koneet on sille kaverille sellainen vatonaula että se tehoaa kyllä. Erityisesti näyttää hyrdauliikan kehittely nytkin olevan mieleen joten se lupaa hyvää siihen dyynäämiseen.
Jesse meinaa, ettei vain tulisi sijoitusongelmia siinä vaiheessa, kun haavoista alkaa rahaa tulla niin, että joutuvat Harjavallan pankissa kassaholvia laajentamaan!
Minua ei saisi häädettyä pois seuraamasta, jos paikalliselle pankille tuollainen ongelma tulisi ratkottavaksi. Ei varsinkaan, jos se olisi minun aiheuttama.
Sitä odotellessa keskityn hiukan halvempiin leluihin. En viitsi mainita, millaisia ajopelejä ne ovat. Voi olla, että joku arvaa ja sen verran vihjettä annan, että olisi Jesselle ja pojalle hyvin terveellinen harrastus, jossa on pieni mahdollisuus olla menettämättä ihan kaikkia rahoja toisin kuin puimureissa ja ralliautoissa.
Kyllä Sampoilla töitä tehdään joka päivä. Ei se aina niin iso ja kallis tarvitse olla. Harvennuskoneesta kun on kyse. Sillä toki saa kyllä tukkipuutakin kipattua jota olen itsekkin ollut katselemassa. Aivan yhtä siististi tuli tukkia kun näillä hienostelulaitteillakin. Joissa pitää olla puiden välit melkein asfaltilla että arvon konehemmo raatsii kiiltävää pintaa metsän puolelle ohjastaa. Eikä todella ole tarkoitus uutta, likikään, vaan käytetty ja tehtaalla peruskunnostettu. Niitä siellä aina jokunen on rivissä tehtaan pihassa.
Sampolla tai vastaavalla kun tekee pölkkyjä hakkuu-ura menetelmällä, Harjavaltakin huomaa pian, ettei ennakkoraivauksia tartte tehdä.
Kaadettavat otetaan näkösältä, siitä koneen läheltä, eikä 10m metrin päästä pitkällä puomilla.
Ajoura välinä voi pitää oman mielen mukaan 20-30 metriä.
Tarpeettoman, usein tai aina pystykaupan ehtona olevan ennakkoraivauksen hinnan 300-500 euroa /ha voi laskea omaksi hakkuutuloksi.
Ne muutama raippa jotka tiellä.Ne helppo varsinkin takateräisellä kouralla kääntää maahan ja työ jatkuu lämpimässä kopissa….
Isommat myyntikelvottomat ja latvat tietenkin polttopuuksi.
Huvinsa kullakin. Kun raivaus ei huvita , ostetaan Sampo. Sillä ei valitettavasti paranneta metsän kasvua vähääkään . Ainoastaan työkustannukset karkaavat järjettömiksi .
Järjetöntä tahi ei, järkensä aina kullakin tavalla. Se raivaus ei ole mikään tavoite tässä asiassa suuntaan eikä toiseen mutta aika paljolti uskon että juuri savottamiehen malliin kyllä voi hyvin toimia. Onhan tuo raivausjuttu täällä aivan täysin suorittavan toimesta liioiteltu ongelma.
Raivauksilla ohjataan maapohjan kasvuvoima myyntikelpoiseen puustoon, jossa on lisäksi mahdollisimman suuri tukkiosuus. Samalla parannetaan puunkorjuun laatua. Hyvin yksinkertainen asia, mutta näköjään lähes mahdoton jonkun ymmärtää, vaikka suurin hyöty tulee siitä metsänomistajalle itselleen. – Kyllä tämä on aivan uskomatonta vääntöä ihan peruasioista näiden joidenkin hemmojen kanssa!
Kukin tavallaan. Puun ostaja voi ottaa sen myös lisäarvona tarjousta tehdessä kun näkee minkä laatuista puuta hakkuu alalta lähtee. Tietysti jos tavara on sen laatuista että se on parempi pitää pusikon takana piilossa niin voihan siitä lisäarvoakin tulla.
Kuka on ne peruarvot määritellyt? Mielestäni on aivan jokaisen oma asia kuinka peitteisenä haluaa metsäänsä kasvattaa. Onneksi on vielä mielipiteitä siihenkin suuntaan että halutaan katsella monipuolisempaa metsää kuin yksitotista puupeltoa. Jos siihen sitten käyttää omaa tapaa hoitaa ne metsät on varmasti tuotto silloin odotusten mukainen. Kyllä senverran olen jatkuvan kasvatuksenkin kannattaja että joillain aloilla jo olevaa aluspuustoa voi ja pitääkin hyödyntää seuraavaan puusukupolveen. Myönteistä kokemusta on jo kertynyt näilläkin vuosilla.
Korjaus simulaattorikommenttiini: Sää oli tehokkaampi > Saha oli tehokkaampi (mobiililaitteesta näytön tirkistely ei ollut hyvä idea).
Tuotto on odotusten mukainen? Riippuu, mikä on odotus. Mielestäni odotukset toteutuu helpommin tarkoituksenmukaisia menetelmiä käyttäen kuin tehottomia menetelmiä. Ja kun välillä jo aloit sivuuttaa koko tuotto-odotuksen merkitystä ja puhua harrastuksesta, siksi koitin antaa vinkkkiä hiukan halvemmista harrastuksista. Ei kelvannut, oli aivan pöljää puuhaa, vaikka viherimagoosi sopisi paremmn kuin hyvin. Melko kaksijakoista on siis ajattelusi, ei meinaa kärryillä pysyä. Pösön 6 litraakin satasella on välillä liikaa, seuraavassa taas isomoottorinen avolava ja järeä kone on ihan ok.
Ei metsä minullekaan ole elinkeino, mutten puuhastelusta silti sellaista määrää ole valmis maksaa, mitä avolavaan ja Sampoon kuluu.
Sikari oikeassa, tarvitaan nk. koko koneketju. Kaksi miest ja maks.konemäärä. Siitä alkaa tehoa löytyä. Sampon ajokone onkin aika järeää meininkiä mutta ehkä alkuun kuitenkin traktori-kärry-yhdistelmä.
Nyt taidetaan sotkea kaksi eriasiaa keskenään. Taimikon hoito ja ennen hakkuuta tehtävä ennakkoraivaus.
Taimikon hoidolla satsataan kasvatettavien puiden laatuun, ennakkoraivauksella poistetaan hakkuuta haittaavaa alikasvosta.
Puun pystykaupassa ennakkoraivauksen maksaa puunmyyjä ja silloin parannetaan ostajan urakoitsijan hakkuun tulosta.
Hankintakaupassa ,kun metsänomistaja hakkaa omalla koneella , hän arvioi kannattaako aikaa uhrata ennakkoraivaukseen, vai taittaa ne haittaavat raipat koneella sivuun ja harventaa sekin aika metsää, joka kuluisi raivaukseen.
Ei niitä kaatoa haittaavia raippoja loppujen lopuksi niin paljon ole, muiden alikasvos risujen takia ei kannata mieltänsä pahoittaa.
Hakkaan aina talvella ,lehdettömään aikaan.
Hakkuutekniikka ratkaisee, karistellaan lumet kaatamalla mahdollisuuksien mukaan etuviistoon, puut otetaan läheltä useimmin, koura pudotetaan risuttomalta puolelta tyvelle , kannosta irti ja siirto puomilla uranvarteen ,kun hakkuu-ura tekniikalla mennään.
Itse en ole koskaan ennakkoraivauksia tehnyt, taimikon hoitoja senkin edestä. https://www.youtube.com/watch?v=MVs-Vb8NtTw
Tuollakin videolla olis napsinu nuo poistettavat puut pois ja jättäny alikasvos kuusikon oman onnensa nojaan …….;)
Kyllä nuo koneen alle taipuu.
Kukin voi kasvattaa metsiään haluamallaan tavalla . Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon , että kohta ostetaan vain sertifioitua puuta asiallisesti hoidetuista metsistä. Jos metsien hoito on lyöty laimin , ei löydykään ostajaa edes hankintapuille . Sertifikaatti sanelee siis ehdot metsän kasvatukselle ja käsittelylle . Muistutan vielä , että kuvassa on tiukimmin ehdoin sertifioitua metsää . Yhtiöt katsovat tulevaisuuteen ja haluavat turvata tuotteiden menekin toimimalla em.tavalla.
Eipä sertifionnit edellytä ensiharvennuksille tehtäviksi ennakkoraivauksia. FSC -sertikin edellyttää osin luonnonmukaisesti hoidettuja kuvioita. Siihen kuuluu esim. sekametsät ja koivikot , jatkuva-kasvatuskin kuuluu niihin lajivalikoimiin.
Ne on muut syyt, jotka puoltaa ennakkoraivausten tekemistä.
Sertifioiti on muuten kyllä tarpeen. Tuli tuosta mieleen, että yksi suomalainen huonekaluvalmistaja käyttää miltei aina vain kotimaista sertifioitua (PEFC) puuta ja vain kotimaisia alihankkijoita muiden kuin puuosienkin valmistuksessa. Firma toimii Lahdessa ja sen 4-kirjaimisen nimen ensimmäinen kirjain on ” I ”.
Kuten sanoin, kukin tavallaan. Hankintana tehdessä se on tietysti ihan oma asia miten taskujen välillä rahoja siirtelee. Välillä sieltä taskusta voi löytyä isokin reikä kun koneiden kanssa pelataan.
Sertifiointi on hyvä- ja myönteinen asia joka on vapaaehtoinen ja markkinaehtoinen järjestelmä näiden vaatimusten toteuttamiseksi.
Yleisempi ja kauemmin käytössä ollut PEFC järjestelmä kattaa n. 85 % talouskäytössä olevista metsistä, ja uudempi PSC- standardin mukaisesti n. 8 % talousmetsistä.
On hyvinkin mahdollista, että jo lähitulevaisuudessa Suomessa- ja pohjoismaissa kasvanut ja sertifioitu puu alkaa tuottaa lisä euroja kantohintaan !
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Puukauppa
Eihän tuolla kunnostamattomalla oikein laatuharvennusta pääse tekemään. Aika usein kylkiäisinä noita kunnostattomia vaan tulee työnalle.
Onko tarkoitus hakata molemmat puolet? Ellei ole, luontoarvoissakin on eroa samassa määrin mitä otsikossa kerrotaan.
Tuohon yöhön ei kannata sukeltaa !
Ostaako joku yhtiö/Mhy vielä raivaamattomia? Mitä kuulin niin osa ei enää edes osta leimikkoa jos ei ole raivattu, pitääkö paikkansa?
Tässä ollaan ”tilalla” (130 000ha) , jossa noudatettaan SFC-sertifikaatin vaatimia ohjeita. Luontoarvot huomioidaan siellä , missä siihen on sopivat olosuhteet . Viereinen kuvio raivataan samaan malliin , kun sen hakkuu tulee ajankohtaiseksi.
Se ,että metsä kasvaa valtoimenaan kaikenlaista pöheikköä , tuskin lisää merkittävästi alueen luontoarvoja. Esimerkkinä siitä voisitte vilkaista viimeisimmästä Metsälehti Makasiinista metsän kasvattamisen kannattavuudesta kertovan artikkelin otsikkokuvaa , jonka toimittaja kävi nappaamassa työmaaltani kymmenkunta vuotta sitten. Kuten huomaatte , kehitystä on tapahtunut huimasti niistä ajoista ainakin niiden metsänomistajien mailla , jotka toimivat ammattimaisesti.
Nykyiset sertifiointikriteerit ohjaavat metsien hoitoa ja käsittelyä paremmille urille. Suuret puutavarayhtiöt ovat liittyneet tai liittymässä FSC-sertifioinnin piiriin syystä , että kysisen ehdon täyttävälle puulle ja jalostustuotteille on kasvavaa kysyntää . PEFC – sertifikaattikaan ei aina riitä kysynnän varmistamiseen .
Moni yksityisen puolen epäkurantti leimikko voikin jäädä – ja on jo jäänytkin – puukauppatoiminnan ulkopuolelle , kun niitä ei uskalleta ostaa sertifikaatin menettämisen pelossa. Jos tilalla on runsaasti metsän hoitorästejä , sertifiointikriteerit eivät täyty.
En minäkään raivaamatonta kuviota ostajalle tarjoaisi. Kun kuitenkin verrataan luontoarvoja, tuollsinen tasarakenteinen on todellinen monokulttuuri. Edes pikkulinnuille ei ole pesäpuita saati että monipuolinen lajisto tarjoaisi mikrobeille ravintoa.
Tuossa etusivilla on ”näin siirryt jatkuvaan kasvatukseen” – otsikon alla sellainen metsä aika täydelleen joka minun viimeinen ostokseni. Nyt kun olen lievästi näkemäraivannut sen ei tulisi kyllä mieleenkään vetää kaikkia aluspuustoa pois. Kyllä sieltä on motokuskin syytä käydä poimimassa tukkipuut aika siististi pois taimikon päältä. Tuollaista ykstotista puupeltoa minulle ei ole edes haavikot pellossakaan.
Miksi jotkut haluavat sekoittaa päivänselviä asioita? Silloin kun on tuommoinen kuvissa näkyvä männikkö kasvamassa , niin miksi kääntää juttu johonkin luontoarvoihin, ylispuiden poistoihin ja jatkuviin kasvatuksiin? Eiköhän niille löydy sata kertaa parempia paikkoja jostain muualta.
Viisi prosenttia kokonaispinta-alasta jätetään kokonaan hakkuiden ulkopuolelle ja viisi prosenttia käsitellään erikoishakkuin. Säästöpuuryhmiä jätettään , samoin lahoja ja kuivaneita puita(kaikki). Lisäksi tehdään tekopökkelöitä , missä se on mahdollista. Lehtipuita suositaan tavoitteena 10%:n osuus kokonaispuustosta .
Visakallo, luonnossahan me kait tuotetaan?
Kun puhutaan luonnonnomukaisesta metsästä ja metsätaloudesta, niin mitä silloin oikeasti tarkoitetaan? Esimerkiksi Kotisten hakkaamatta jätetty laaja aarnialue Evolla on hyvä esimerkki siitä, miten vanha ja täysin luonnontilainen metsä muistuttaa hämmästyttävän paljon hoidettua päätehakkuuseen tulevaa talousmetsää. Voin sanoa, että retkeni suomalaisiin aarnimetsiin teki minusta tehometsätalouden harjoittajan, enkä ole päätöstäni kertaakaan katunut.
”Teho”metsätalous ja luonnon huomiointi eivät täysin poissulje toisiaan. Hiukan vähemmän ”nuolemista” niin alkaa olla luontaisen elämän meininki ympäristössämme. Saattaisi jopa myös vähän vähentää tuota suojelukaahotusta kun myös talousmetsä olisi hiukan monipuolisempaa. Teho-sanakin on aika turha kun ollaan luonnon kanssa tekemisissä. Se on kuitenkin jopa Visakalloakin paljon tehokkaampi kun niikseen tulee.
Ja kyllä minäkin tuollaista lähtisin raivaamaan kun tämä kuvion yö-osio on. Mutta en aivan tuohon tilaan jota suorittava niin kehuu.
Jees sen jo sanoi. Ei talousmetsässäkään ole tarve unohtaa luontoarvoja. Onhan suuri osa maamme metsistä talouskäytössä, joten niillä on merkittävä rooli luontoarvoissa ja ilman niitä ei ihminenkään pysy hengissä kovin pitkään. Visakallokin on kehunut, kuinka luonto hänen talousmetsissään voi, joten tuo avautuminen hiukan ihmetyttää.
Mielellään oltaisiin jätttämässä puskaa ja raippaa sinne tänne luontoarvojen nimissä. Kuvan tapauksessa ne risut jä räipät sijaitsevat metsätalouden kannalta vähempiarvoisilla mutta luonnon kannalta arvokkaammilla alueilla.
Noiden sinne tänne jääneiden räippien vuoksi olen työurani aikana kylvänyt huomattavan määrän luontoon kuulumattomia nesteitä(öljyä) metsiin. Viimeksi tämä tapahtui kaverilleni , jonka kone ulosti moottoriöljyt pellolle alamittaisen koivukarahkan löydettyä tiensä moottorin kupeessa sijaitsevan paineanturin kimppuun . Kone seisoi iltavuoron odottamassa päivän valkenemista , varaosaa ja remonttimiestä . Onni onnettomuudessa oli, että kone ei syttynyt palamaan öljyn ruiskutessa turbon päälle. Hanki oli laajalta alalta mustana konepeiton ritilöiden välistä roiskuneesta öljystä .
Raippojen aiheuttamat hydrauliikan öljyvuodot ovat yleisimpiä harmeja ja luontoa kuromittavia asioita . Nissä öljyä pääsee maastoon usein kymmeniä litroja kerrallaan.
Laitoin palstalle aikanaan kuvan, jossa olin jättänyt männikköön jonkin verran alikasvoskuusikkoa ja sinusta se oli täysin ok. Lisäksi metsänhoidon suosituksissakaan ei ohjeisteta perkaamaan täysin puhtaaksi, joten mielestäni nyt hiukan liioittelet raivaustarpeen suhteen.
Omassa työssänikin on mukana koneet ja kyllä niitä öljyvahinkoja tosiaan syntyy. Ihan ilman minkäänlaisia risujakin, kun satojen barien paineet hakkaa letkuissa eli hiukan epäilen sinun liioittelevan risuista johtuvaa öljyvahingon riskiä asiallisesti raivatussa metsässä
Se kuule visakallio on kateus joka laittaa ihmisen väheksymään toisen omaisuutta. Tuo kateus on hyväksi monessa asiassa se laittaa ihmisen yrittämään mutta on siinä varjopuoliakin.
Niin kyllä niitä risutkin niitä letkurikkoja tekee mutta yleensä ne ovat hankautumia jonka vuoksi letku särkyy. Jos pitäisi määrällisesti arvioida niin 20 % risuista ja loput jostain muusta syystä.
Nirhaumia tulee , kun ei aina nähdä , missä koura liikkuu. Nopeimmin vahinkoa kuitenkin tekee jäinen keppi , joka on kun rautakanki . Se särkee vahvojakin rakenteita . Letkujen liittimet katkeavat hyvin herkästi ja sen seurauksena öljyä tulvii väärään paikkaan pahimmillaan satojen litrojen minuuttivauhdilla. Tilannetta pahentaa helposti se, että kaikki tapahtuu peitteisen alusmetsän kätköissä ,jonne kuljettajalla ei ole suoraa näköyhteyttä . Monesti vahinko jää paikalliseksi , mutta joskus näkee uutisia mystisistä öljyvahingoista vesialueilla . Syy saattaa olla yksinkertaisesti se ,että järveen laskevan ojan tai puron läheisyydessä on tapahtunut metsäkoneen letkurikko . Öljy on sitten valunut jopa kilometrejä esim. lumien sulamisvesien mukana alapuolella sijaitsevaan vesistöön . Letkun liittimen katkeaminen ojanvarsivitelikkoa hakattaessa voi siis johtaa ikäviin seurauksiin. Eniten raivaustarvetta onkin juuri ojien läheisyydessä .
Eli hyvän metsänhoidon suositukset jättää jonkin verran raivaamatta on mielestäsi ympäristöarvojen suhteen väärä?
”Noiden sinne tänne jääneiden räippien vuoksi olen työurani aikana kylvänyt huomattavan määrän luontoon kuulumattomia nesteitä(öljyä) metsiin.”
Noin ei saa tehdä. Jos kymmeniä litroja leviää kerralla maastoon, ympäristölainsäädäntö, öljyvahinkojen torjuntalaki ja hydrauliöljyjen käyttöturvatiedotteetkin velvoittavat estämään öljyn imeytymisen maaperään ja leviämisen vesistöihin.
Joo…ei saa , mutta harva lähtee kaivelemaan maata tai lunta useiden aarien alalta , kutsumaan palokunnan ja kiikuttamaan jätteet ongelmajätelaitokselle syvältä metsän uumenista. ”Turpeeseen imeyttäminen” on se arkisin konsti . Pohjavesialueet on eri juttu . Otin tämän öljyasiankin esille korostamaan raivauksen merkitystä . Jos hydrauliletkujen liittimet pysyvät ehjinä ,on pienempi öljyvahinkojen vaara. Kuluneet letkut pyritään joka tapauksessa vaihtamaan ennakoivasti ennen mahdollista puhkeamista.
Oudoille urille lähti tämäkin keskustelu. Kuvissa on talousmetsää jota ei taimikkovaiheessa ole ”nuoltu” puhtaaksi eikä ”nuoltu” nytkään. Lumen alta paljastuu keväällä runsaasti aluskasvillisuutta ja vesakko vesoo takaisin varsinkin kun kasvatuspuuston latvusta nyt avataan.
Ei tuollaisessa nuoressa aluskasvustotiheikössä ole erityisiä luontoarvoja kuin kuvitelmissa. Ja vaikka kuva on yhtiön maalta, niin taatusti jo muutaman kymmenen metrin päästä löytyy aivan eri kehitysvaiheessa olevia metsäkuvioita.
Kuten lisäkuvasta näkyy , pusikoitakin löytyy vähintäänkin riittävästi ja ennakkoraivausryhmille töitä. Ennakkoraivaus tosin vähenee tulevaisuudessa , kun nykyiset taimikot hoidetaan paremmin ja ennakkoraivauksen tarve vähenee sen myötä. Kuva on aikoinaan hoitoa vaille jääneestä paikasta.
Yksi asia on jäänyt mietityttämään . Miksi metsän parhaat kasvupaikat , ojien pientareet , on jätetty useasti tuottamaan vain arvotonta risukkoa? Niissä voisi kasvattaa ihan oikeita puitakin. Valtakunnan tasolla puhutaan melkoisesta käyttämättömästä mahdollisuudesta. Otin joku vuosi sitten asian puheeksi alueen metsänhoitovastaavan kanssa . Olen huomannut, että uudistusalojen ojan pientareet raivataan nykyisin huolella varhaisperkauksen yhteydessä. Riistalle jätetään kuitenkin koskemattomia tiheiköitä sopiviin paikkoihin.
Olen Peten ja suorittavan linjoilla. Tästä saattaa nyt joku vetää herneen nenäänsä, mutta suurin osa täällä kirjoitelluista luontoperusteista on vain kömpelöitä selityksiä sille, ettei raivausten teko oikein huvita.
Jos kuvittelet minun selittelevän raivaamattomuutta, en tosiaan vedä herneitä siitä, että olet totaalisen väärässä.
No, mikä järki sitten olisi jättää kuvassa näkyvä männikkö raivaamatta?
En ymmärrä kysymystäsi, kun en ole tuollaista puhunut.
En myöskään ja se että joku tuhoaa öljyllä maaperää ei ainakaan paranna ymmärrystä moisen konehemmon suuntaan. Useimmat kyllä sahaa edeltään ne alamittaiset koivun räipätkin pois eikä yritä niitä vain sotkea koneen alle. Siinähän ne ylösnousut tulee. Jos räippä on vapaa kääntyilemään se ei riko koneesta mitään vaan kääntyilee paineen mukaan. Myös koneiden huollon yhteydessä olisi huonompia hyrdauliletkuja hyvä ennakoivasti vaihtaa eikä aina varrota sitä öljyn läpi oksennusta. Olen kovasti sitäpaitsi hämmästynyt koneen suojauksesta jos räippä pääsee konehuoneeseen mistään, ei pitäisi kyllä.
Mitä järkeä on jättää konekorjuun kiusaksi aliskasvosta, josta ei kuitenkaan tule missään vaiheessa myyntikelpoista puuta? Ainakin meilläpäin vuosikymmeniä jatkunut täysraivaus on aikaansaanut erittäin hyvät riistakannat. Niin tehokasta raivaajaa kun ei maailmassa olekaan, etteikö johonkin aina kasva uutta puskaa.
Vaikka ostais kylän kalleiman raivaussahan, se on silti paljon halvempi käyttää risukossa vesakon niittoon kuin moto.
Niin …20-30%:n olosuhteista (raivaamattomuudesta) aiheutuva työn hidastuminen tarkoittaa sitä , että 2-3 motoa kymmenestä tekee raivausta puutavaran valmistuksen sijaan. Joku senkin maksaa . Ei kannata ihmetellä , jos kantohinta vähän ”laahaa”. Motolla tehtynä raivaus ei todellakaan ole ilmaista .
Jeessillä on varaa jättää ennakkoraivaus tekemättä, jos hänellä on jo ”poltinpuuta” riittävästi. Hänhän on yhtä kuin Harjavallan Metsäliitto, ja kaikki pokkaa ja kumartaa onnesta jäykkänä, kun pääsee letkujansa repimään ja öljyä ruikkimaan Suuren putkipomon metsään.
Kuvien mukaista risukkoa raivaamaan ei pidä joutua hakkuukoneen kapasiteetilla, siihen on tehty kevyemmän luokan koneita, joilla sekä jälki tulee parempaa, mutta työ on paljon edullisempaa.
Tämähän ei koske suuren päällikön kasvatushakkuita, eikä taimikonhoitotöitä.
Ennakkoraivaukset teen tietenkin niihin mitä kaupan teon yhteydessä pyydetään/vaaditaan. Ennakoivasti metsän monimuotoisuutta säilyttäen. Nytkin vain yski kuvio pyydettiin ennakkoraivaamaan ja se oli harvennus. Päätehakkuita harvoin on minun metsissä edes pyydetty raivaamaan. Nytkin männikön päätehakkuun alla on jonkinverran luontaista kuusipusikkoa ja mäntyä pienellä taimella. Uskon noista jonkinverran säästyvän seuraavan metsän monimuotoisuuden takaamiseen heti uuden metsän kasvatuksen alusta saakka. Ei esim. taimikonkaan tarvitse puhdas isommasta vanhasta luontaisesta taimiaineksesta olla. Onpa tässä käynyt jonkinkerran niinkin että metsä onkin puoli huomaamatta hiipinyt ja uudistus on muuttunut jopa täysin turhaksi. Nyt juuri illan lähilenkillä ihailin ”päätehakattua” pientä metsäkuviotani jossa onkin jo komeita kuusia ja kattava metsä päällä. Uudistushakkuusta ei vielä montaa vuotta aikaa. Korkeintaan 3-4 vuotta. Siihen annoinkin motomiehelle ohjeet säästää kuusiryhmiä ja hyvin näytti niin menevänkin. Männikön päätehakkusta oli silloinkin kyse.
Noista kuvista sanoisin että noita koivuja jäisi minun raivaamana kyllä pystyynkin. Jota ainakaan tuossa raivatussa ei paljon näy.
”Ainakin meilläpäin vuosikymmeniä jatkunut täysraivaus on aikaansaanut erittäin hyvät riistakannat.”
Tuskinpa tuo täysraivauksen ansiota on.
Kyllä minäkin raivauksen kannattaja olen, jo pitemmältä ajalta, siitä on tullut ylimääräistä kiinnostusta ja rahallistakin hyötyä leimikon myynnin aikaan.
Juuri tällä hetkellä Itä-Suomessa- Kainuussa on tarjolla paljon lumituhojen leimaamia leimikoita tulossa myyntiin. Tuntuu epätodennäköiseltä, jopa mahdottomalta saada kaupat aikaan, jos leimikon ennakkoraivaus on tekemättä, omalle ko. leimikolle sain asiallisen vastaanoton, josta odottelen mielenkiinnolla tarjousta.
Yleinen metsien sertifiointi PEFC:n vaatimukset on juuri riittävästi luontoa suojeleva ja huomioiva vaatimus. Metsänhoito ja puunkorjuu täydentävät metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimuksia.
Gla epäili täysraivauksen ja hyvien riistakantojen yhteyttä. Itse en metsästä, joten en ole mikään asiantuntija, mutta ne jotka ovat metsästäneet, ovat kiitelleet metsänhoitolinjaani myös riistalle otolliseksi. Kun männyntaimikot ja nuoret kasvatusmänniköt pidetään aliskasvoksesta puhtaana, on marjasadot silloin hyviä. Kun alakerta raivataan, syntyy lehtipuiden kannoista matalia pensaikkoja ja paikoitellen syntyy myös kuusentaimitiheikköjä. Raivatussa metsässä voivat linnut paremmin myös lentää. Minulle on useiden metsästäjien taholta kerrottu, että edellämainitut seikat ovat edistäneet riistakannan kasvua metsissäni.
Eipä noista koivunraipoista ja ylitiheistä kuusiryppäistä riistallekaan paljon hyötyä liene. Harvempi tiheys , katajapensaat ja muutama maahan asti pitkäoksainen yksikseen kasvanut kuusi siellä täällä tarjoavat paremman ympäristön . Valoisuus puolestaan kiihdyttää maapohjan elintoimintoja ja parantaa marjasatoja. Tutkijoillekin tuli yllätyksenä , että metsot palautuivat nuoriin metsiin harvennuksen jälkeen . Tiheikkö ei lintuja houkutellut.
Säästöryhmiksi olen valinnut ensisijaisesti jo ensiharvennus vaiheesta alkaen pienialaisia suppia, joista vesi ei virtaa pois.
Puusto niissä yleensä on lehtipuuvaltaista sekapuustoa. Näitä ei myöhemminkään muokata eikä viljellä, näin ne säilyy luonnon tilaisena ja sertifiointi vaatimus on täytetty, muilta osin leimikko on selkeän näköistä talousmetsää.
Jotenkin saan vaikutelman, että tätä asiaa käsitellään joko/tai-tyyliin. raivaamattomuuden vaihtoehtona ei ole totaaliraivaus, eikä totaaliraivaus ole edellytys marjasadoille, lehtipuiden vesoittumiselle tai maapohjan valoisuudelle.
Toisaalla suorittava on kyllä kovastikin puolustanut riistatiheiköitä, nyt tässä yhteydessä niistäkö ei sitten iloa olekaan. Ylipäätään erona tuntuu olevan se, että moni ajattelee riistaa, kun itse ajattelen luontoa ja sen monimuotoisuutta.
”Totaaliraivaus”! Kyllä usein on syytä pyyhkäistä ensiharvennusta varten ”kaikki” pois. Metsäpinta-alasta vain murto-osa lakaistaan puhtaaksi hakkuuta haittaavasta risukosta.
Mielestäni siitä ei kannattaisi tehdä minkäänlaista ongelmaa, varsinkin kun se korjaantuu hyvin lyhyessä ajassa.
Se, että jossain männyntaimikossa kasvaa muutama leppä, paju tai kataja, ei käytännössä ole keneltäkään pois. Kuusikossa voi jättää haavankin havisemaan.
Eikö tuollainen juuri ole sitä monimuotoisuutta, kun hoitamattomia tiheikköjä on kuitenkin aivan ”tuskaksi asti”?
Talousmetsän kiertoaika on 50 – 130 vuotta ja sinä aikana sen ”ilme” voi muuttua monta kertaa.
Minun täytyy myöntää, että minun silmä lepää vain hyvin hoidetussa metsässä taikka sitten koskemattomassa, ns aarniometsässä.
Selkeä ja hyvin hoidettu metsä, jossa ennakkoraivaus on tehty asiallisesti on motomiehen unelma. Niissä voi toteuttaa sitä ammattitaitoa, jota ei päätehakkuulta jää myöhempää tarkastelua varten.
Väli- Suomessa missä on useita yksityisiä sahoja ja niillä paljon motoketjuja, niin kuljettajat toivoo, päästä välillä harvennuksille toteuttamaan sitä kokonaisvaltaista osaamista.
Ennakkoraivattu heikompi laatuinenkin leimikko antaa onnistumisen mahdollisuudet koneketjulle.
Totaalitomppeli tuolla jotain yritti myös väittää tietävänsä vaikkei mitään tiedäkkään. Minun silmäni lepää kaikenlaisissa ja mielellään juuri monipuolisissa metsissä. Itseasiassa aika harvoin on moton kuljettaja kantaa ottamassa meneekö raivattuun vai raivaamattomaan. Kuten olen kertonut erään kerran motomies vain sanoi kohdatessamme tiellä konetta pois viedessä että raivaa ennen uudistusta niin saat siivomman metsän. Noh, en raivannut kun en lopulta uudistanutkaan. Nyt siinäkin kasvaa komea kuusimetsän alku. Hiukan voisi niitä moton vioittamia käydä poistamassa kyllä mutta kiire ei ole niilläkään. Kaikki mahtuu hyvin olemaan. Tuo suorittavan portaan jupinahan useimmiten perustuu hommaansa perinjuurin leipääntyneen turhaan mutinaan.
Harkitsen muuten muutaman vuoden päästä harvesterin hankintaa. Tuolla Porissa tehdään aika näppärää Sampo-harvesteria.
Tehkää nyt vaan niitä tekopökkelöitä enemmän ja jättäkää sitä kuusialikasvustoa lisää. Ei ihan noin kuin tuossa.
Jeessi ihailee metsiä kolmannella – ruskealla silmällään, josta hän myös mielipiteitään ulostaa.
Olisipa se näkemisen arvoista, kun moinen pelle söheltäisi puimurin puikoissa. Ja ilman ennakkoraivausta!
Jahas tämäkin altaraivauskuva karkasi näihin silmienvärijuttuihin… Mikäli meiltä kirjautuneilta käyttäjiltä pitäis silmiä arvailla, veikkaisin enimmillä olevan puusilmät..
Vai että Sampo, tuollaisella 100ha metsätilalla ainoa tarvittava metsätyökone on raivaussaha.
PS. Isommillakin motoilla näyttää olevan vaikeuksia karsia niitä tukkikokoisia haapoja…
Raivaussahaa en ole kotvaan tarvinnut vaan se mitä raivaan teen nyt moottorisahalla. Ja se Sampo ei poista tosiaankaan sen tarvetta vastakin vaikka juuri haapojen isompien oksien karsintaankin esim. Kyllä tässä eläkeajan kynnykselle pitää semmonen koneharraste löytää. Poika on senverran etevä konemies että saa hoitaa korjaamissessiot ja samalla myös tietenkin opetella myös timpurin työlle talvityömahdollisuuden.
Osta vaan Jesse se Sampo harvesteri! Säilytä kuitenkin myös se raivaussaha itselläsi. Huomaat nimittäin aika pian sieltä harvesterin puikossa ollessasi raivauksen tarpeellisuuden!
Uskon olevani sinut sen asian kanssa kun ei tarvitse tehokkuuskerrointa aivan tappiin asettaa. Kyllä se perustetaan ajatuksella että se on isännän kallis harrastus ja siinä saa hyvää ajankulua ja ”hyötyliikuntaa” arkeen.
Nytkin olisi koneen kanssa kyllä metsään hieno lähteä päiväksi mutta ei kästöihin kun lumitilanne alkaa olla aika haastava. Ja lumet vielä puidenkin oksilla. Mutta pitää nyt katsoa jos pieneksi aikaa kastelemaan viitsisi mennä.
Älä jees pilaa hyvää harrastusta tuollaisilla koneilla.
Noinkin kyllä Gla mutta harrastusta voi muuttaa soveltuvilta osin. Ja pääasia lienee saada myös poika muuallekkin metsätöihin kuin omalleen tonttimetsätilalleen. Ja koneet on sille kaverille sellainen vatonaula että se tehoaa kyllä. Erityisesti näyttää hyrdauliikan kehittely nytkin olevan mieleen joten se lupaa hyvää siihen dyynäämiseen.
Osta sille pojalle ralliauto. Harrastuksena halvempi , kun Sampo työvälineenä .
Jesse meinaa, ettei vain tulisi sijoitusongelmia siinä vaiheessa, kun haavoista alkaa rahaa tulla niin, että joutuvat Harjavallan pankissa kassaholvia laajentamaan!
Minua ei saisi häädettyä pois seuraamasta, jos paikalliselle pankille tuollainen ongelma tulisi ratkottavaksi. Ei varsinkaan, jos se olisi minun aiheuttama.
Sitä odotellessa keskityn hiukan halvempiin leluihin. En viitsi mainita, millaisia ajopelejä ne ovat. Voi olla, että joku arvaa ja sen verran vihjettä annan, että olisi Jesselle ja pojalle hyvin terveellinen harrastus, jossa on pieni mahdollisuus olla menettämättä ihan kaikkia rahoja toisin kuin puimureissa ja ralliautoissa.
Jesselle virtaa tuohta , kuin Nätti-Jussille. Kerran kuussa lähetetään ilmoitus , että tili ylitetty ?
Kyllä Sampoilla töitä tehdään joka päivä. Ei se aina niin iso ja kallis tarvitse olla. Harvennuskoneesta kun on kyse. Sillä toki saa kyllä tukkipuutakin kipattua jota olen itsekkin ollut katselemassa. Aivan yhtä siististi tuli tukkia kun näillä hienostelulaitteillakin. Joissa pitää olla puiden välit melkein asfaltilla että arvon konehemmo raatsii kiiltävää pintaa metsän puolelle ohjastaa. Eikä todella ole tarkoitus uutta, likikään, vaan käytetty ja tehtaalla peruskunnostettu. Niitä siellä aina jokunen on rivissä tehtaan pihassa.
Sampolla tai vastaavalla kun tekee pölkkyjä hakkuu-ura menetelmällä, Harjavaltakin huomaa pian, ettei ennakkoraivauksia tartte tehdä.
Kaadettavat otetaan näkösältä, siitä koneen läheltä, eikä 10m metrin päästä pitkällä puomilla.
Ajoura välinä voi pitää oman mielen mukaan 20-30 metriä.
Tarpeettoman, usein tai aina pystykaupan ehtona olevan ennakkoraivauksen hinnan 300-500 euroa /ha voi laskea omaksi hakkuutuloksi.
Ne muutama raippa jotka tiellä.Ne helppo varsinkin takateräisellä kouralla kääntää maahan ja työ jatkuu lämpimässä kopissa….
Isommat myyntikelvottomat ja latvat tietenkin polttopuuksi.
Luston simulaattorissa tuli hommaa kokeiltua. Letkurikkojen tai muiden vahinkojen määrää en tiedä mutta tuotos ei häävi ollut. Sää oli tehokkaampi.
Huvinsa kullakin. Kun raivaus ei huvita , ostetaan Sampo. Sillä ei valitettavasti paranneta metsän kasvua vähääkään . Ainoastaan työkustannukset karkaavat järjettömiksi .
Järjetöntä tahi ei, järkensä aina kullakin tavalla. Se raivaus ei ole mikään tavoite tässä asiassa suuntaan eikä toiseen mutta aika paljolti uskon että juuri savottamiehen malliin kyllä voi hyvin toimia. Onhan tuo raivausjuttu täällä aivan täysin suorittavan toimesta liioiteltu ongelma.
Raivauksilla ohjataan maapohjan kasvuvoima myyntikelpoiseen puustoon, jossa on lisäksi mahdollisimman suuri tukkiosuus. Samalla parannetaan puunkorjuun laatua. Hyvin yksinkertainen asia, mutta näköjään lähes mahdoton jonkun ymmärtää, vaikka suurin hyöty tulee siitä metsänomistajalle itselleen. – Kyllä tämä on aivan uskomatonta vääntöä ihan peruasioista näiden joidenkin hemmojen kanssa!
Kukin tavallaan. Puun ostaja voi ottaa sen myös lisäarvona tarjousta tehdessä kun näkee minkä laatuista puuta hakkuu alalta lähtee. Tietysti jos tavara on sen laatuista että se on parempi pitää pusikon takana piilossa niin voihan siitä lisäarvoakin tulla.
Kuka on ne peruarvot määritellyt? Mielestäni on aivan jokaisen oma asia kuinka peitteisenä haluaa metsäänsä kasvattaa. Onneksi on vielä mielipiteitä siihenkin suuntaan että halutaan katsella monipuolisempaa metsää kuin yksitotista puupeltoa. Jos siihen sitten käyttää omaa tapaa hoitaa ne metsät on varmasti tuotto silloin odotusten mukainen. Kyllä senverran olen jatkuvan kasvatuksenkin kannattaja että joillain aloilla jo olevaa aluspuustoa voi ja pitääkin hyödyntää seuraavaan puusukupolveen. Myönteistä kokemusta on jo kertynyt näilläkin vuosilla.
Korjaus simulaattorikommenttiini: Sää oli tehokkaampi > Saha oli tehokkaampi (mobiililaitteesta näytön tirkistely ei ollut hyvä idea).
Tuotto on odotusten mukainen? Riippuu, mikä on odotus. Mielestäni odotukset toteutuu helpommin tarkoituksenmukaisia menetelmiä käyttäen kuin tehottomia menetelmiä. Ja kun välillä jo aloit sivuuttaa koko tuotto-odotuksen merkitystä ja puhua harrastuksesta, siksi koitin antaa vinkkkiä hiukan halvemmista harrastuksista. Ei kelvannut, oli aivan pöljää puuhaa, vaikka viherimagoosi sopisi paremmn kuin hyvin. Melko kaksijakoista on siis ajattelusi, ei meinaa kärryillä pysyä. Pösön 6 litraakin satasella on välillä liikaa, seuraavassa taas isomoottorinen avolava ja järeä kone on ihan ok.
Ei metsä minullekaan ole elinkeino, mutten puuhastelusta silti sellaista määrää ole valmis maksaa, mitä avolavaan ja Sampoon kuluu.
Pitäähän ne puu viellä ajaa tienvarteen,johon Sampolta löytyy varmaan myös kone.
Sikari oikeassa, tarvitaan nk. koko koneketju. Kaksi miest ja maks.konemäärä. Siitä alkaa tehoa löytyä. Sampon ajokone onkin aika järeää meininkiä mutta ehkä alkuun kuitenkin traktori-kärry-yhdistelmä.
Puhutaanko nyt kustannustehokkuudesta vai tehosta per aikayksikkö?
Nyt taidetaan sotkea kaksi eriasiaa keskenään. Taimikon hoito ja ennen hakkuuta tehtävä ennakkoraivaus.
Taimikon hoidolla satsataan kasvatettavien puiden laatuun, ennakkoraivauksella poistetaan hakkuuta haittaavaa alikasvosta.
Puun pystykaupassa ennakkoraivauksen maksaa puunmyyjä ja silloin parannetaan ostajan urakoitsijan hakkuun tulosta.
Hankintakaupassa ,kun metsänomistaja hakkaa omalla koneella , hän arvioi kannattaako aikaa uhrata ennakkoraivaukseen, vai taittaa ne haittaavat raipat koneella sivuun ja harventaa sekin aika metsää, joka kuluisi raivaukseen.
Ei niitä kaatoa haittaavia raippoja loppujen lopuksi niin paljon ole, muiden alikasvos risujen takia ei kannata mieltänsä pahoittaa.
Hakkaan aina talvella ,lehdettömään aikaan.
Hakkuutekniikka ratkaisee, karistellaan lumet kaatamalla mahdollisuuksien mukaan etuviistoon, puut otetaan läheltä useimmin, koura pudotetaan risuttomalta puolelta tyvelle , kannosta irti ja siirto puomilla uranvarteen ,kun hakkuu-ura tekniikalla mennään.
Itse en ole koskaan ennakkoraivauksia tehnyt, taimikon hoitoja senkin edestä.
https://www.youtube.com/watch?v=MVs-Vb8NtTw
Tuollakin videolla olis napsinu nuo poistettavat puut pois ja jättäny alikasvos kuusikon oman onnensa nojaan …….;)
Kyllä nuo koneen alle taipuu.
Kukin voi kasvattaa metsiään haluamallaan tavalla . Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon , että kohta ostetaan vain sertifioitua puuta asiallisesti hoidetuista metsistä. Jos metsien hoito on lyöty laimin , ei löydykään ostajaa edes hankintapuille . Sertifikaatti sanelee siis ehdot metsän kasvatukselle ja käsittelylle . Muistutan vielä , että kuvassa on tiukimmin ehdoin sertifioitua metsää . Yhtiöt katsovat tulevaisuuteen ja haluavat turvata tuotteiden menekin toimimalla em.tavalla.
Eipä sertifionnit edellytä ensiharvennuksille tehtäviksi ennakkoraivauksia. FSC -sertikin edellyttää osin luonnonmukaisesti hoidettuja kuvioita. Siihen kuuluu esim. sekametsät ja koivikot , jatkuva-kasvatuskin kuuluu niihin lajivalikoimiin.
Ne on muut syyt, jotka puoltaa ennakkoraivausten tekemistä.
Sertifioiti on muuten kyllä tarpeen. Tuli tuosta mieleen, että yksi suomalainen huonekaluvalmistaja käyttää miltei aina vain kotimaista sertifioitua (PEFC) puuta ja vain kotimaisia alihankkijoita muiden kuin puuosienkin valmistuksessa. Firma toimii Lahdessa ja sen 4-kirjaimisen nimen ensimmäinen kirjain on ” I ”.
Kuten sanoin, kukin tavallaan. Hankintana tehdessä se on tietysti ihan oma asia miten taskujen välillä rahoja siirtelee. Välillä sieltä taskusta voi löytyä isokin reikä kun koneiden kanssa pelataan.
Sertifiointi on hyvä- ja myönteinen asia joka on vapaaehtoinen ja markkinaehtoinen järjestelmä näiden vaatimusten toteuttamiseksi.
Yleisempi ja kauemmin käytössä ollut PEFC järjestelmä kattaa n. 85 % talouskäytössä olevista metsistä, ja uudempi PSC- standardin mukaisesti n. 8 % talousmetsistä.
On hyvinkin mahdollista, että jo lähitulevaisuudessa Suomessa- ja pohjoismaissa kasvanut ja sertifioitu puu alkaa tuottaa lisä euroja kantohintaan !