Näin totesi vaimoni aloittaessamme päiväpatikointia Pyhähäkin kansallispuistossa. Tunnelma vaikutti suorastaan kolkolta kuusivaltaisella alueella ,jossa isot männyt olivat kuolemassa pysyyn ja kuusikko lakoamassa lahon seurauksena. Lehtipuita ja uuden kasvun alkua ei ikimetsästä suuremmin löytynyt. Tutustumisen arvoinen luonnonpuisto. Vihreät silmälasit kannattaa jättää kotiin.
Ajatuksia herättävä kuva, metsänä ei herätä innostusta eikä myötätuntoa !
Varmaan lähes jokainen mo suostuu näkemään tuollaisen kuolevan metsän rappiotilan esim. yhteiskunnan omistamissa rajallisissa kohteissa ja rajallisin määrin.
Mutta että ”jossain määrin” älyllisinä pidettävät tietyt k a n s a n edustajat vaatimalla vaativat lisää ja kaikkialle!? Vihreä rupusakki toimii sitten ilman täyttä ymmärrystä…!
Kuten olen aiemminkin maininnut tuollaiset pitäisi palauttaa yksityisomistajilleen ja maksaa vahingonkorvaus vuosikymmenien metsätuhosta. Kaikki palamaan ja uusi metsä kasvuun. Siitä tulisi luonnon monimuotoa ja hyvää kasvua uuteen metsään.
Taitaa olla kyse vuosisatojen metsätuhosta. Vanhin kelo tuolla toisessa kuvassa samalta reitiltä on iältään 500 vuotta.
Hyvä, että näitä varoittavia esimerkkejä löytyy ,mutta ainakaan minä en kaipaa yhtään lisää näitä kelokalmistoja ja tuskin maamme metsätalouskaan.
Muutama rivi tiedotteessa kansallispuiston synnystä selittää ,miksi se on jäänyt jätemetsäksi ja talouskäytön ulkopuolelle. Tämä on tapahtunut puhtaasti sijainnin keskellä ei mitään vuoksi. 400 vuotta sitten ei ole ollut teitä eikä vesistöjä ,joita pitkin puuta olisi voitu kuljettaa jalostettavaksi. Jätemetsä päätyi kruunulle ja viimein kansallispuistoksi. Sihen tarkoitukseen se sopii mainiosti ja nyt paikkaa pääsee ihmettelemään päällystettyä tietä perille asti.
Hyvä kohde käydä totetamassa ,mitä tapahtuu ,kun metsää hoitaa vain aika.