Itte melkein astuin koppelon ja pesän päälle istutusaukolla kun niin piilotteli viime hetkiin asti. Kumma juttu, toisaalla on hiekkasissa mättäissä sellane kuoppa ja vähän höyheniä. Ilmeisesti nukkuvat niissä.
onneksi jäi ehjäksi, havulintua ei ole nykyisin liikaa. yllättäviin paikkoihin joutuu pesän rakentamaan, joutuvat sopeutumaan nyky metsätalouteen. (ennen oli ennen ja nyt on nyt)
Kävittekö vetämässä hajustetun langan , jossa roikkuu merkausnauhan pätkiä pesän ympärille ? Lippusiima 15 metrin säteellä pesästä ja n. 20-30 cm maasta . Palasaippuaa voi raastaa siiman alle vaikutuksen tehostamiseksi. Omat ja kavereiden kokemukset kertovat , että suojauksen teho on lähes 100% . Saippuaraastekin on hyvä ensihätään.
1960-luvun tasosta on metsokanta juuri tuollaisilla lapsellisilla ja typerillä liputuksilla saatu pudotettua kahdeskymmenesosaan.
Siihen aikaan tapettiin myyriä pääravintonaan käyttäviä pienpetoja paljon nykyistä suuremmasta kannasta vuosittain 20000, kun nyt 400000. Siinä metsäkanalintukannan romahduksen syyt holtittoman metsästyksen lisäksi.
Kyllä Raimo nyt niin saattoi käydä että ne samat munat on siellä vielä syksylläkin. Omakohtainen kokemus kertoo yllättävän helposta hylkäämisestä. Tosiaan veikkaisin että korkeintaan se 25%:n mahdis että vielä jatkaa haudontaa.
Itse pelätin samoin taimetuksella edelliskesänä eikä palannut enää pesälleen. Hämmästelin vain sitäkin kuinka yllättävän kauan munat säilyy luonnossa ilman tuhoa.
viime keväännä otin itse pesästä kuvan ja kesällä törmäsin usein teeren poikasiin metsässä. Yksi kukko poika on edelleen pakastimessa, kaksi kukkoa ja kana jäi poikueesta eloon syksyllä.
Omien kokemusten mukaan koppelo ei kovin herkästi hylkää pesäänsä. Pari esimerkkiä:
Kerran 50-luvulla mennessämme metsänistutuksiin surella joukolla kävimme katsomassa jo aikaisemmin löytynyttä koppelon pesääpolun renasta. Siellä se hautoi munia eikä lähtenyt pesästä pakoon. tosin rauhallisesti kukin katsoja siinä liiikkui eikä metelöity.
Tämän vuosituhannen puolella Etelä-Pohjanmaalla oli koppelo hautomassa huvilatien reunassa, eikä lähtenyt pakoon. Pesä oli auton renkaan jäljestä vajaan metrin päässä. Tietä kuljettiin autolla ja kävellen ja kuitenkin munat kuoriutuivat.
Kerrotaan, että koppelo olisi joskus ollut niin rohkea, että totuttuaan ohikulkijoihin, niin sitä oli saanut käydä kädellä silittämässä!
Ammatti raivooja on törmännyt varmaankin lintujen ”rypykuoppiin”, siis lintujen ”kylpyhuoneeseen”.
Ei koppelo todellakaan hylkää pesäänsä yhden ”lähikosketuksen” jälkeen. Tietysti jos paikalla ramppaa alvariinsa katsomassa pesinnän edistymistä, hylkääminen on silloin todennäköistä.
Muutama vuosi sitten olin palaamassa kävellen metsätietäni pitkin. Huomasin siinä lähellä tietä koppelon ja poikaset sen siipien alla rypykuopassa. Kun oli kylmä ilma niin emo oli johdatellut aivan pienet poikasensa. kuoppaan ja levittänyt siipensä suojaksi. Pysähtyessäni katsomaan, lähti emo ”siipirikkoa” näytellen poistumaan paikalta. Poikaset alkoivat heti värisemään kylmästä. Poistuin paikalta välittömästi, jotta emo pääsisi palaamaan poikastensa suojaksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Itte melkein astuin koppelon ja pesän päälle istutusaukolla kun niin piilotteli viime hetkiin asti. Kumma juttu, toisaalla on hiekkasissa mättäissä sellane kuoppa ja vähän höyheniä. Ilmeisesti nukkuvat niissä.
onneksi jäi ehjäksi, havulintua ei ole nykyisin liikaa. yllättäviin paikkoihin joutuu pesän rakentamaan, joutuvat sopeutumaan nyky metsätalouteen. (ennen oli ennen ja nyt on nyt)
Kävittekö vetämässä hajustetun langan , jossa roikkuu merkausnauhan pätkiä pesän ympärille ? Lippusiima 15 metrin säteellä pesästä ja n. 20-30 cm maasta . Palasaippuaa voi raastaa siiman alle vaikutuksen tehostamiseksi. Omat ja kavereiden kokemukset kertovat , että suojauksen teho on lähes 100% . Saippuaraastekin on hyvä ensihätään.
Omien havaintojeni mukaan olisko jotain 25% mahdollisuus, että tuosta pesästä kuoriutuu poikaset.
1960-luvun tasosta on metsokanta juuri tuollaisilla lapsellisilla ja typerillä liputuksilla saatu pudotettua kahdeskymmenesosaan.
Siihen aikaan tapettiin myyriä pääravintonaan käyttäviä pienpetoja paljon nykyistä suuremmasta kannasta vuosittain 20000, kun nyt 400000. Siinä metsäkanalintukannan romahduksen syyt holtittoman metsästyksen lisäksi.
Kyllä Raimo nyt niin saattoi käydä että ne samat munat on siellä vielä syksylläkin. Omakohtainen kokemus kertoo yllättävän helposta hylkäämisestä. Tosiaan veikkaisin että korkeintaan se 25%:n mahdis että vielä jatkaa haudontaa.
Itse pelätin samoin taimetuksella edelliskesänä eikä palannut enää pesälleen. Hämmästelin vain sitäkin kuinka yllättävän kauan munat säilyy luonnossa ilman tuhoa.
viime keväännä otin itse pesästä kuvan ja kesällä törmäsin usein teeren poikasiin metsässä. Yksi kukko poika on edelleen pakastimessa, kaksi kukkoa ja kana jäi poikueesta eloon syksyllä.
Omien kokemusten mukaan koppelo ei kovin herkästi hylkää pesäänsä. Pari esimerkkiä:
Kerran 50-luvulla mennessämme metsänistutuksiin surella joukolla kävimme katsomassa jo aikaisemmin löytynyttä koppelon pesääpolun renasta. Siellä se hautoi munia eikä lähtenyt pesästä pakoon. tosin rauhallisesti kukin katsoja siinä liiikkui eikä metelöity.
Tämän vuosituhannen puolella Etelä-Pohjanmaalla oli koppelo hautomassa huvilatien reunassa, eikä lähtenyt pakoon. Pesä oli auton renkaan jäljestä vajaan metrin päässä. Tietä kuljettiin autolla ja kävellen ja kuitenkin munat kuoriutuivat.
Kerrotaan, että koppelo olisi joskus ollut niin rohkea, että totuttuaan ohikulkijoihin, niin sitä oli saanut käydä kädellä silittämässä!
Ammatti raivooja on törmännyt varmaankin lintujen ”rypykuoppiin”, siis lintujen ”kylpyhuoneeseen”.
Ei koppelo todellakaan hylkää pesäänsä yhden ”lähikosketuksen” jälkeen. Tietysti jos paikalla ramppaa alvariinsa katsomassa pesinnän edistymistä, hylkääminen on silloin todennäköistä.
Koppelonpoikue ”rypykuopassa”!
Muutama vuosi sitten olin palaamassa kävellen metsätietäni pitkin. Huomasin siinä lähellä tietä koppelon ja poikaset sen siipien alla rypykuopassa. Kun oli kylmä ilma niin emo oli johdatellut aivan pienet poikasensa. kuoppaan ja levittänyt siipensä suojaksi. Pysähtyessäni katsomaan, lähti emo ”siipirikkoa” näytellen poistumaan paikalta. Poikaset alkoivat heti värisemään kylmästä. Poistuin paikalta välittömästi, jotta emo pääsisi palaamaan poikastensa suojaksi.