Samat ajatukset Arton kanssa. Syömisjäljet ovat yleensä 1,5 metriä maasta tai korkeammalla. Kiimakuoppaa löytyy monesti näiden kuorettomaksi puskettujen puiden läheltä.
Tällä alueella lähes kaikkia kontortapuita, joita oli istutettu mäntyjen sekaan jonkin verran, oli vahingoitettu. Ei ihan tähän tyyliin ympäri, vaan yhdeltä puolen ikäänkuin hampailla jyrsien. Ei kutenkään mäntyjä. Vanhat vioitukset olivat jo koroutuneet ja pilanneet tyven puusta. Eipä silti kaikkin kontortat olivat lenkoja tukiksi pelpaamattomia latvanvaihtoineen. Miksi näin että kontortapuut olisivat vain hankauspuita?
Olisiko niin, että kontortamännyt vahvempien oksiensa ansiosta kuin tavallisen männyn, ovat hirven mielestä parempia sarvien puhdistamiasta varten? Tällaisen ajatuksen sain katsellessani omia kontortamäntyjäni tavallisten mäntyjen kanssa sekaisin kasvavina.
Käveleskelin viikonloppuna kanssa noita omia kontortakuvioita ja kaikkia muita vikoja löytyi runsaasti, mutta ei noita kuvassa olevia. Lehtipuittenvesat oli kyllä syöty tarkkaan.
Hirvi on oppivainen ruokansa suhteen. Ensin joku yksilö maistelee ja huomattuaan sen olevan syömäkelpoista niin siitä se vahingonteko sitten alkaa.
Yhtenä ”teräshankien” aikaisena huhtikuisena päivänä huomasin jäljistä kuinka hirvi oli syönyt sekametsätaimikossa sip.lehtikuusen oksia ja latvoja. Koskaan aikaisemmin sitä ei ollut tapahtunut metsissäni.
Sitten kesällä näimme autosta useita kertoja kuinka hirvinaaras vasansa kanssa oli samassa taimikossa syöntipuuhissa. Kun kävimme katsomassa syönnöksiä tarkemmin, huomasimme, että lehtikuusiakin oli syöty.
Kun jahtikausi lähestyi, kerroin metsästäjille, että ampukaa se hirvilehmä ja vasa pois kun ovat oppineet syömään lehtikuustakin. Niin tapahtui ja sen jälkeen menikin varmaan lähes kymmenen vuotta ilman, että lehtikuusia olisi syöty istutuksillamme hirvien toimesta.
Sen sijaan sarvien puhdistusta ja sonnien voimannäyttöä kilpailijoille ja naaraille kyllä esiintyi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Näyttäis että sonni hieronut sarvilaan. ei siis syömäjälkiä
Samat ajatukset Arton kanssa. Syömisjäljet ovat yleensä 1,5 metriä maasta tai korkeammalla. Kiimakuoppaa löytyy monesti näiden kuorettomaksi puskettujen puiden läheltä.
Tällä alueella lähes kaikkia kontortapuita, joita oli istutettu mäntyjen sekaan jonkin verran, oli vahingoitettu. Ei ihan tähän tyyliin ympäri, vaan yhdeltä puolen ikäänkuin hampailla jyrsien. Ei kutenkään mäntyjä. Vanhat vioitukset olivat jo koroutuneet ja pilanneet tyven puusta. Eipä silti kaikkin kontortat olivat lenkoja tukiksi pelpaamattomia latvanvaihtoineen. Miksi näin että kontortapuut olisivat vain hankauspuita?
Olisiko niin, että kontortamännyt vahvempien oksiensa ansiosta kuin tavallisen männyn, ovat hirven mielestä parempia sarvien puhdistamiasta varten? Tällaisen ajatuksen sain katsellessani omia kontortamäntyjäni tavallisten mäntyjen kanssa sekaisin kasvavina.
Käveleskelin viikonloppuna kanssa noita omia kontortakuvioita ja kaikkia muita vikoja löytyi runsaasti, mutta ei noita kuvassa olevia. Lehtipuittenvesat oli kyllä syöty tarkkaan.
Hirvi on oppivainen ruokansa suhteen. Ensin joku yksilö maistelee ja huomattuaan sen olevan syömäkelpoista niin siitä se vahingonteko sitten alkaa.
Yhtenä ”teräshankien” aikaisena huhtikuisena päivänä huomasin jäljistä kuinka hirvi oli syönyt sekametsätaimikossa sip.lehtikuusen oksia ja latvoja. Koskaan aikaisemmin sitä ei ollut tapahtunut metsissäni.
Sitten kesällä näimme autosta useita kertoja kuinka hirvinaaras vasansa kanssa oli samassa taimikossa syöntipuuhissa. Kun kävimme katsomassa syönnöksiä tarkemmin, huomasimme, että lehtikuusiakin oli syöty.
Kun jahtikausi lähestyi, kerroin metsästäjille, että ampukaa se hirvilehmä ja vasa pois kun ovat oppineet syömään lehtikuustakin. Niin tapahtui ja sen jälkeen menikin varmaan lähes kymmenen vuotta ilman, että lehtikuusia olisi syöty istutuksillamme hirvien toimesta.
Sen sijaan sarvien puhdistusta ja sonnien voimannäyttöä kilpailijoille ja naaraille kyllä esiintyi.