”Variksilla on älykkyydessä etua myös pitkästä iästä. Osa variksista elää jopa 30-40-vuotiaiksi ja siinä ajassa ehtii oppia kaikenlaista.”
Tämä on jo niitä oppineita…
Oppivaisia lintuja. Minulla oli edellisyksynä tontilla myyrien ja hiirien tehopyynti, kun niitä vilisteli nurkissa aivan liikaa. Kävin kokemassa pyydykset aina aamulla samaan aikaan ja keräsin saaliin välivarastoon puutarhassa olevan kiven päälle.
Eräänä aamuna, kun piti hakea saalis kiveltä ja haudata kompostiin, myyrät olivat hävinneet.
Seuraavana aamuna sama juttu. Kolmantena aamuna jäi tarkkailemaan kuka ne vie. Harmaatakki tuli ja keräsi nokan täyteen vei johonkin, kävi toisen reissun, kun saalis ei mahtunut nokkaan. Siitä lähtien se tuli joka aamu samalla kellonlyömällä. Välillä oli muutaman päivän poissa kotoa, mutta kun tulin kotiin, niin aamulla hän ilmestyi samaan paikkaan liiterin räystäälle tarkkailemaan. Kun selkänsä käänsi, niin heti häipyi saalis. ”Ystävystyimme” niin, että välillä annoin muutakin nokittavaa, mutta talven tullen tiemme erkanivat.
Minäkin olen varastosta loukuttanut hiiriä ja myyriä. Samantien on varis ilmaantunut paikalle kun viskaan saaliin hangelle ja häivyn sisälle. On tunnettu jo vuosia, sama reviiri.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Luonto
On se. Vähän kiukkuisen näköinen mutta ylväs.
”Variksilla on älykkyydessä etua myös pitkästä iästä. Osa variksista elää jopa 30-40-vuotiaiksi ja siinä ajassa ehtii oppia kaikenlaista.”
Tämä on jo niitä oppineita…
Kyllä se ikä jää yleensä alle 18 vuoteen luonnossa mutta pitkä käinen paikkalintu se on
Oppivaisia lintuja. Minulla oli edellisyksynä tontilla myyrien ja hiirien tehopyynti, kun niitä vilisteli nurkissa aivan liikaa. Kävin kokemassa pyydykset aina aamulla samaan aikaan ja keräsin saaliin välivarastoon puutarhassa olevan kiven päälle.
Eräänä aamuna, kun piti hakea saalis kiveltä ja haudata kompostiin, myyrät olivat hävinneet.
Seuraavana aamuna sama juttu. Kolmantena aamuna jäi tarkkailemaan kuka ne vie. Harmaatakki tuli ja keräsi nokan täyteen vei johonkin, kävi toisen reissun, kun saalis ei mahtunut nokkaan. Siitä lähtien se tuli joka aamu samalla kellonlyömällä. Välillä oli muutaman päivän poissa kotoa, mutta kun tulin kotiin, niin aamulla hän ilmestyi samaan paikkaan liiterin räystäälle tarkkailemaan. Kun selkänsä käänsi, niin heti häipyi saalis. ”Ystävystyimme” niin, että välillä annoin muutakin nokittavaa, mutta talven tullen tiemme erkanivat.
Minäkin olen varastosta loukuttanut hiiriä ja myyriä. Samantien on varis ilmaantunut paikalle kun viskaan saaliin hangelle ja häivyn sisälle. On tunnettu jo vuosia, sama reviiri.