Perkaustyömaan reunalla matala moreeniharjanne jossa kasvaa rivissä vajaa kymmenkunta komeaa mäntyvanhusta joita en malttanut aikoinaan lyödä nurin. Kuvasta ei oikein ehkä hahmota kokoa mutta pienemmän ympäri kädet yltää juuri ja juuri, suurempaan tarvitaan jo kahdet kädet. 🙂 Toinen kuva työmaasta ennen aloitusta.
Näihin kuviin pitäisi laittaa vaikka raivaussaha puun juurelle niin pääsee kärryille koosta. Itselläni on vähän samanlaisia siemenpuita odottelemassa ensiharvennusta.
Hienoja maisemapuita joita voi käydä ihastelemassa ja juurella taukoa pitämässä. Tämä on vähän kuin metson ampuminen. Kun sen kerran ampuu niin toistakertaa ei näe. Kun jättää rauhaan niin sieltä se löytyy seraavanakin päivänä.
Komeita ovat – ainakin noin tyveltään katsellen. Kaarnasta voisi päätellä, että molemmat ovat vielä alle satavuotiaita. Pienemmän pitäisi olla vanhempi. Näin siis vanhalla nyrkkisäännöllä.
Kannattaa säästää. Kilpikaarna tulee seuraavan sadan vuoden aikana. Itsellä muutamia kilpikaarnaisia ja jokunen hehtaari kokoluokkaa lähemmäs kuvassa olevat. Jos myrskyt tai tuli eivät vieraile niin viisisataa vuotta helposti taivaita tavoittelevat.