Aina välillä riittää porinaa siitä, että niitä lyhyimpiä kauppakirjaan merkittyjä tukkipituuksia ei tehty kuin muutama malliksi. Tällä työmaalla ei lyhyitä tukkeja tarvinnut pinosta etsiä kissojen ja koirien kanssa.
”Nettiapteeraajille” huomautan, että ”pidemmästä päästä” on tukkia ajettu sahalle jo useampi kuorma, joten pituusjakauma ei ollut aivan näin radikaali.
Tuon vieressä käyskennellessä voi laulaa Kake Randelin tilipäivä koittaa, tilipäivä koittaa…
Noiden lyhyiden tukkien loppusijoituspaikka saattaa hyvinkin olla kovasti kaukainen ja täältä katsottuna itäinen maa, jossa puulla on hyvä hinta, mutta myös laatuvaatimus voi olla kova.
Jätkä, nämä ovat ihan ”normitukkia” laadultaan. Ostaja on yksityinen saha (mikä ei liene yllätys), jolla on paljon omaa jatkojalostusta. Hyvä katkonta, kun tukki% oli 85 ja rapiat vähän ”sekalaisesta” puustosta. Lahoa ihan ykkösmotteja ja nekin lumen ja aiempien myrskyjen tekosia.
Taitaa olla Keitele Forestin savotta, jolla on käytössä aina 31 dm tukki. Heillä on päätehakkuussa käytössä aina myös toinen alle 43 dm tukki; usein esim. 38 dm. Keitele Group jalostaa noin puolet sahatavarasta esimerkiksi liimapuuksi. Pääosa liimapuusta viedään Japanin taloteollisuuden käyttöön. Vakavarainen perheyhtiö, jonka kanssa on ollut aina mukava asioida.
Kun saha on laitteistoltaan sellainen, että siellä menee lyhyetkin tukit samaa vauhtia / jm – kuin pitkäkin, voi valmiin sahatavaran jäkikäsittelyssä keskittyä tarkempaan lajitteluun.
On tosi hölmöä, kun joutuu katkaisemaan pitkiäkin saheita, jos ostaja on ostanut määräpituisena tavaransa.
Lyhyiden tukkien avulla saa myös helpoimmin tehtyä pitkiä – usein paljon parempi ratkaisu kuin kaksi puolipitkää, jotka menevät C-laatuun ja myydään tappiolla.
Joskus tehtiin paljon kuusitukkia vientisahalle, joka maksoi tuntuvaa lisää 55 – 58 – ja 61 tukeista. Hinta nousi porrastettuna 10 – 15 – 20 %. Sopimuksessa oli kiristetty lyhyiden tukkien tekomääriä, mutta oli lause, jossa luvattiin, että nimenomaa 61- tukin teon yhteydessä voi käyttää mitä tahansa tukinmittaa, jos sen avulla saa 61 dm tukin.
2,85 dm on lyhin tukkimitta millä olen puita myynyt. Näitä järeitä sorvitukkeja tehtiin kuusista sekä männyistä. Jarruvalot syttyivät, kun autot tulivat korkeiden mutta kapeiden pöjllikasojen kohdalle!
Viimeisen kuusikko päätehakkuun kuusen alle kolmen metrin mitat 28.5 dm, 30dm ja 38,1dm. Ja kuusi/mäntysorvilla 26,7dm.
Niin siis alle neljän metrin mitat.
Keitele Forestilla ollut käytössä myös kuusisorvitukki 26 ja 52 dm. Sorvitukki on hyvä, jos rungossa elävyyttä tai jos tyvi on ylijäreä. Misawan saha Mikkelissä käyttää kut pituuksia 2.85 ja 3.81. Menee Japanin taloteollisuuden käyttöön.
Nuo poikkeavat mitat ovat tarkkaan harkittuja ja niitä käyttämällä sahayhtiö säästää paljon, kun hukkapuun määrä vähenee, ei tule tasauspätkiä, vaikkakin suunnilleen kaikki sahaajat tekevät kuorituista puistaan tulevat pinnat ja hukkapalat selluhakkeeksi jollekin isolle…
Olen varma, että tällaiset tukinkäyttäjät tekevät vakaampaa tiliä vuosien saatossa. Myös Koivutukit – silloin kun ne menevät vaneriksi – on tarkaan laskettu pituuden ja välivähennysten kanssa.
Kuva tukkivarastosta voisi olla myös Binderholz Nordikin ostama ja hakkaamaa varasto. Binderholzsilla on nähty näin kesätauvon jälkeen vastaavia varastoja. Pääpituutena 31 dm jopa 70 % ja 30 % muita pituuksia, jolla varmistetaan vain terveiden välihylkyjen teko tukkilaatuisesta rungosta !
On hieman omituista, että vaikka meillä on myös tosilyhyiden sahatukkien käyttäjiä erikoistilausten ansiosta, niin tuota ei käytetä hyväksi niin, että isot yhtiöt tekisivät noita erikoisen lyhyitä mutta laadukkaita pölkkyjä omissa leimikoissaan ja välittäisivät näitä käyttäjille.
Näyttää sellunkeittoon mielukkaammin päätyvän usein jopa parasta osaa rungoista, kuin oikeaan kohteeseensa.
MHY pystyisi jakamaan erikoispuutavarat oikeaan käyttökohteeseensa paljon paremmin kuin joku sellufirma, joka tekee tiliä kuitupuusta ja sahailee siinä sivulla Bulkkitavaraa.
Kunnon leimikon puita menee joskus jopa kymmeneen tuotantolaitokseen ja jokaisesta tavaralajista tulee vähintään se hinta, jonka sellufirma maksaisi läpitaksalla.