Ompa surkea puunlaatu. Suurempi luontoarvo olisi tuollakin ollut luonnotilaisena suona. Näitä samoja virheitä on tehty satoja tuhansia hehtaareja ja vielä ei uskota asiaa ja ojien perkaus jatkuu. Rahaa mätetään ihan jonnin joutavaan. Ojitus toimii joissakin paikoissa erinomaisesti kasvunlisääsjänä mutta harvoin ihan puhtaalla suolla.
Hyvä kysymys jiipeellä. Metsuri motokuski taisi tarkoittaa, että tuota alunperin nättiä rämettä ei olisi aikoinaan tointanut ollenkaan ojittaa. Siinä se on nujunnut vuosikymmenet, vailla havaittavaa edistystä!
Minkälainen vaikutus muuten raivauksilla on kasvuun tällaisilla kohteilla?
Vaikea sanoa kuvan perusteella, eli kannattaa selvittää mäntyjen ravinnetila. Paksuturpeisilla kuvioilla fosforin ja erityisesti kaliumin puutos on hyvin yleistä. Ja vaikka puutosta ei nyt olisikaan, niin varsinkin kaliumin osalta se voi ilmetä myöhemmin hyvinkin ankarana. Myös boorinpuutos on hyvin tyypillistä typpirikkailla turvekankailla
Ojien perkauskeen kannattaa suhtautua kriittisesti. Jos puuston saa kasvatettua 150mottia/ha tasoon, niin haihdunta riittää pitämään pohjaveden riittävän matalalla. Asia on helppo selvittää kun ottaa mukaan pistolapion ja kaivaa syvän suorareunaisen kuopan. Siitä on siten helppo tehdä mittaus. Mittausaikaa on kesä-heinäkuu-elokuu. Kevään tai syksyn ”tulvasta” ei kannata huolestua.
Suometsissä pystykarsinta on ilo silmälle, mutta huippulaatua ei keskimäärin saada. Suopuustoissa on yleensä lenkoutta ja muita vikoja. Nytkin suoraan kasvaneet puut ehtivät vielä kääntyä hiukan lenkoon asentoon. Vuosilustojen paksuus vaihtelee kiertojan aikana hyvinkin jyrkästi. Tukkia tulee kyllä kun järeyttä riittää, mutta harvemmin erikoispuuta.
Sellulla tehdään tänäpäivänä parasta tulosta yhtiöille ja sitä myöten kansantalouteen. Sahat pysyvät juuri hengissä, eikä veronmaksu kykyä ole yhtään.
Seuraavasta sukupolvesta tulee jo parempi laatuista ja tuostakin vielä lpäätehakkuussa kerätään aivan ok tukkisato.
Kun jättää viimeisen kunnostusojituksen tekemättä ja antaa rahkasammaleen yleistyä, taitaa seuraavan sukupolvenkin saada luontaisesti aikaaan. Muistaa täytyy, että kuvassa nytkin kasvava puusukupolvi on mitä ilmeisemmin saatu aikaan ainoastaan uudiojittamalla räme.
Ilman suurta alkupanostusta (viljelyä) korkeammallakin tuottovaatimuksella rehevä turvemaa on tuottava sijoitus.
Kasvupaikan huomioonottaen ovat kelvollisia puita kasvatettaviksi. Ravinteita on ainakin toisaiseksi ja lisää tulee raivaustähteitten ja karsinnan oksien lahotessa.
Jos sitten myöhemmin näkyy oireita hivenaineiden puutteesta, niin lannoittamallahan sen saa korjattua.
Verotuksessa poistoina vähennettävä ojituskustannus ei ole kovin suuri ja raivaus omana työnä, sehän ei maksa juuri mitään. Sahan hinnan ja polttoainekulut sekä matkakulut saa vähentää verotuksessa.
On ilo katsella kuinka vajaatuottoinen suo kasvaa puuta tuottavaksi. Ihaillaan niitä ojituskelvottomia soita sitten eri paikasta.
Työn iloa tämän metsän omistajalle!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Ompa surkea puunlaatu. Suurempi luontoarvo olisi tuollakin ollut luonnotilaisena suona. Näitä samoja virheitä on tehty satoja tuhansia hehtaareja ja vielä ei uskota asiaa ja ojien perkaus jatkuu. Rahaa mätetään ihan jonnin joutavaan. Ojitus toimii joissakin paikoissa erinomaisesti kasvunlisääsjänä mutta harvoin ihan puhtaalla suolla.
Mitä tarkoitetaan ’puhtaalla suolla’?
Mielestäni tuo nyt jo muuntumana niin pitkälle edennyt että seuraava puusukupolvi kasvaa jo ihan eri laatua.
Hyvä kysymys jiipeellä. Metsuri motokuski taisi tarkoittaa, että tuota alunperin nättiä rämettä ei olisi aikoinaan tointanut ollenkaan ojittaa. Siinä se on nujunnut vuosikymmenet, vailla havaittavaa edistystä!
Minkälainen vaikutus muuten raivauksilla on kasvuun tällaisilla kohteilla?
Tiedä tuosta puun laadusta – kuivat oksat kun olisi karistellut alas, ihasteltaisin kaunista männyn kasvua turvemaalla.
Kuviolla oli harva, vanha männikkö ennen avohakkuuta 1982.
Samalla kuvio ojitettiin. Luontaisesti syntyi mäntyä, hieskoivua ja kuusta jonkun verran.
Suo on rehevä joten oksaisuus alentaa laatua. Kuviolla on pystykarsittu parhaammat rungot.
Raivuut tehty 1988,1996,2008.
Huonolaatuinen vanha metsä muuttui toimenpiteen kautta kasvuisaksi nuoreksi metsäksi.
Puutonkin rehevä ja vetinen suo tuottavaksi metsämaaksi kuivaamalla kannattaa mielestäni tehdä.
Puhumattakaan tuollaisesta ennestään puustoisesta suosta.
Soita kyllä riittää paikoissa, missä kuivatusta on vaikea toteuttaa.
”Olen niin köyhä mies, ettei minun kannata pitää maata tuottamattomana!” Tämä on ollut vastaukseni niille, jotka ovat ihmetelleet ojituksiani.
Kyseinen suo kuuluu metsänvartijan kolmen kerran raivuu metsänhoitomalliin.
Metsä saa rauhassa kasvaa 40 vuotta. Ojalinjat avataan vielä kerran, tulot ei riitä edes ojituskuluihin mutta pakollinen toimenpide.
Kyseisellä kuviolla juuri nyt on hieno odottaa pimeyden laskeutumista. Siitä sitten hämärässä taskulampun kanssa kompurointia autolle.
Kuvassakin näkyy muutama valiorunko, rungot on pystykarsittu, mitattu.
Näille rungoille annetaan sitten kasvutilaa jos tarve vaatii, latvuksen tulee olla vapaa.
Vaikea sanoa kuvan perusteella, eli kannattaa selvittää mäntyjen ravinnetila. Paksuturpeisilla kuvioilla fosforin ja erityisesti kaliumin puutos on hyvin yleistä. Ja vaikka puutosta ei nyt olisikaan, niin varsinkin kaliumin osalta se voi ilmetä myöhemmin hyvinkin ankarana. Myös boorinpuutos on hyvin tyypillistä typpirikkailla turvekankailla
Ojien perkauskeen kannattaa suhtautua kriittisesti. Jos puuston saa kasvatettua 150mottia/ha tasoon, niin haihdunta riittää pitämään pohjaveden riittävän matalalla. Asia on helppo selvittää kun ottaa mukaan pistolapion ja kaivaa syvän suorareunaisen kuopan. Siitä on siten helppo tehdä mittaus. Mittausaikaa on kesä-heinäkuu-elokuu. Kevään tai syksyn ”tulvasta” ei kannata huolestua.
Suometsissä pystykarsinta on ilo silmälle, mutta huippulaatua ei keskimäärin saada. Suopuustoissa on yleensä lenkoutta ja muita vikoja. Nytkin suoraan kasvaneet puut ehtivät vielä kääntyä hiukan lenkoon asentoon. Vuosilustojen paksuus vaihtelee kiertojan aikana hyvinkin jyrkästi. Tukkia tulee kyllä kun järeyttä riittää, mutta harvemmin erikoispuuta.
Kerrankin samaa mieltä Jees-vallan kanssa. Investointi on joskus tehty ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Seuraava puusukupolvi nimenomaan rehevällä pohjalla on täyttä kasvua ja laatua.
Lisäojituksen kustannuksilla on turha pelotella.
Sellulla tehdään tänäpäivänä parasta tulosta yhtiöille ja sitä myöten kansantalouteen. Sahat pysyvät juuri hengissä, eikä veronmaksu kykyä ole yhtään.
Seuraavasta sukupolvesta tulee jo parempi laatuista ja tuostakin vielä lpäätehakkuussa kerätään aivan ok tukkisato.
Kun jättää viimeisen kunnostusojituksen tekemättä ja antaa rahkasammaleen yleistyä, taitaa seuraavan sukupolvenkin saada luontaisesti aikaaan. Muistaa täytyy, että kuvassa nytkin kasvava puusukupolvi on mitä ilmeisemmin saatu aikaan ainoastaan uudiojittamalla räme.
Ilman suurta alkupanostusta (viljelyä) korkeammallakin tuottovaatimuksella rehevä turvemaa on tuottava sijoitus.
Tuota, tuota. Missä ne valiorungot piileksii?
Ääri vasen ja oikealta 3.
Enempää ei löydy. 1/4 tähystyskuvasta.
Ei minusta. Yhtä huonoja ja harvassa lähes kaikki. Taitaa noista taustalla olevista koivuista ne parhaat löytyä.
Koeala koivusta 5 m oikealle, runkoluku 1600…koivut kuviolla huonoja hieskoivuja.
Tämä 1 ha suokuvio saa kasvaa rauhassa 40 v.
Kasvupaikan huomioonottaen ovat kelvollisia puita kasvatettaviksi. Ravinteita on ainakin toisaiseksi ja lisää tulee raivaustähteitten ja karsinnan oksien lahotessa.
Jos sitten myöhemmin näkyy oireita hivenaineiden puutteesta, niin lannoittamallahan sen saa korjattua.
Verotuksessa poistoina vähennettävä ojituskustannus ei ole kovin suuri ja raivaus omana työnä, sehän ei maksa juuri mitään. Sahan hinnan ja polttoainekulut sekä matkakulut saa vähentää verotuksessa.
On ilo katsella kuinka vajaatuottoinen suo kasvaa puuta tuottavaksi. Ihaillaan niitä ojituskelvottomia soita sitten eri paikasta.
Työn iloa tämän metsän omistajalle!